23
Keskiviikko 7.2.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
Oven takaa iskeytyvät kor-
viin pajavasaran iskut. Pa-
jassa seppä selvästi taivut-
taa rautaa haluamaansa
muotoon. Syntyyköhän
siellä kalevalainen sampo
Ilmarisen taitavien käsien
tuotoksena?
Mouhijärven Häijään
Hangaslahdentien pajas-
sa ahkeroi seppämesta-
ri
Hannu Antila
, ei siis Il-
marinen. Ahjon mäntyhii-
let hehkuvat ja kipunoivat.
Pihdein alasimella pidelty
keltahehkuinen patarauta
saa muotonsa pajavasaran
tarkoista iskuista.
”Ei ole vielä sampoa syn-
tynyt. Nyt on työn alla leh-
tikoru”, sanoo Hannu.
Koru saa nopeasti muo-
tonsa, aina lehtiruotia
myöten.
”Ruodin saa tehtyä ala-
simen reunassa, tai stans-
silla.”
n
KUUSIKYMPPINEN
seppämestari aloitti ta-
komisen vuosikymmeniä
sitten, ensin harrastukse-
na. Kyty sepäntöihin ky-
ti, kun hän keräili vanho-
ja esineitä ja osti sepänveh-
keet. Tarkoituksena oli lait-
taa Suodenniemen Heini-
järvelle museopaja.
”Se jäi, kun rupesin koit-
tamaan sepän hommia. Al-
kuun tein lähinnä puukko-
ja, kun ihmiset niitä tilai-
livat. Se oli sellaista oman
työn ohessa tapahtunut-
ta puuhastelua. Olin sil-
loin kotelotehtaalla töissä
ja pidin painokonetta kun-
nossa.”
Ensimmäinen paja oli
Nokian Koskenmäen oma-
kotitalon kellarissa.
”Sitten tarvittiin lisää ti-
laa. Sellainen löytyi täältä
Häijäästä.”
Lopulta vuorokauden
Sampo on vielä takomatta
▶
▶
Kaikkea muuta seppämestari Hannu Antilan pajavasara on taikonut. Alkuun tarvitaan ahjo, alasin,
pajavasara ja pihdit. ”Siitä se lähtee, jos sitten lähtee.”
RAUDAN TAIVUTTAJA
tunnit eivät enää riittäneet
kahteen työhön. Kotelo-
tehdas jäi. Vuodesta 2000
Hannu on tehnyt amma-
tikseen sepän töitä.
”Seppämestarin tutkin-
non suoritin 2006. Se oli
kaksivuotinen koulutus.
Edellytyksenä tutkinnolle
on, että on olut ammatti-
seppänä viisi vuotta”, jut-
telee Hannu.
n
SEPÄNPAJAN
uumenis-
sa on työn alla rautaiset
kierreportaat. Ne menevät
Tammisaareen. Hannulla
on asiakkaita ympäri Suo-
mea.
”Ellivuoren hotellille on
mennyt aika paljon rau-
taa. Muun muassa verho-
tankoja.”
Hannun mukaan sepän
työ vaatii luovaa hulluut-
ta. Miehen mielityötä ovat
rautaportit ja kaiteet.
”Ne saa itse suunnitel-
la ja toteuttaa. Toki on joi-
takin valmiitakin malleja,
mutta suuri osa on yksilöl-
lisesti muotoiltuja.”
Mielitöitä ovat yhä myös
puukot ja keittiön veitset.
Eri puolille maailmaa on
mennyt esimerkiksi kokki-
kirveitä.
”Niitä on mennyt Suo-
messakin ihan ammatti-
kokeille, mutta maailmal-
le menneet ovat lähinnä
liikelahjoja. Ne on tehty
hyvästä hopeateräksestä,
joten terä pysyy terävänä
ja kestää hyvin vaikkapa
kanan paloittelua luineen
päivineen. Kokkikirves on
myös erinomainen vihan-
nesten pienentämiseen.”
Määrällisesti kaikkein
eniten Hannun käsistä on
lähtenyt paanukattonau-
loja, satojatuhansia kap-
paleita.
”Porvoon kirkkoon me-
ni 37 000 naulaa. Se on
kolme öljytynnyrillistä.”
n
SEPPÄMESTARIN
pu-
hetta kuuntelee herkällä
korvalla
Valtteri Aura
Kii-
koisten Myönteeltä. Hän
on ollut opiskelemassa se-
pän taitoja viime touko-
kuusta lähtien.
”Tein aiemmin pitkään
hirsitaloja. Siinä työssä
opin käyttämään sepän te-
kemiä työkaluja, esimer-
kiksi piilukirvestä. Vuosi-
en jälkeen tuntui siltä, että
haluan vielä jotakin muu-
ta ja päädyin Hannun op-
piin.”
Valtterin tavoitteena on
oma paja. Siihen on kui-
tenkin vielä matkaa.
”Entisessä työssäni koke-
nut hirsimestari neuvoi, et-
tä ensimmäiset viisi vuot-
ta menevät ihmetellessä
ja toiset opetellessa. Sama
juttu pätee sepän töissä,
ennen kuin rauta taipuu.”
Hannu myhäilee jutulle.
”Kyllä se niin taitaa ol-
la.”
n
HÄIJÄÄN
Pajan sisuksis-
sa on valtava määrä työka-
luja. On muutama vanha
konekin, joita Hannu on
muokannut tarpeisiinsa
sopiviksi. Valtaosa on kui-
tenkin käsityötä perintei-
sin välinein.
”Kyllä vanhanajan sep-
pien kalut ja niksit pätevät
yhä. Ei se raudan muotoilu
ole miksikään muuttunut”,
toteaa Hannu.
Silmät kiinnittyvät pa-
jassa olevien pihtien ja pa-
javasaroitten sekä lekojen
määrään.
”Erilaisia pihtejä, joilla
pidetään rautakappaleita
kiinni, pitää olla kymme-
niä. Pajavasaroitakin tarvi-
taan helposti parikymmen-
tä ja isot lekat päälle.”
Mitä seppä sitten tarvit-
see alkutaipaleella?
”Paja, ahjo, alasin, pa-
javasara ja yhdet pihdit
riittävät. Niillä saa tehtyä
muut tarvittavat työkalut.
Siitä se lähtee, jos sitten
lähtee”, naurahtaa Hannu.
””
Porvoon kirkkoon meni
37 000 naulaa. Se on kolme
öljytynnyrillistä.
Hannu Antila kuumentaa ahjossa keltahehkuiseksi pataraudan palaa, josta muotoutuu lehtikoru. Ahjossa kuumenevat
myös Sastamalan Opiston puukkokurssilaisten puukkojen aihiot. Kursseja Hannu on pitänyt jo useana vuonna.
Kokkikirveelle on tehty puinen kotelo. Kun kotelon avaa, ottaa kokkikirveen pois ja kääntää ko-
telon, niin siitä tulee leikkuualusta.
