 
          
            8
          
        
        
          Keskiviikko 23.1.2019
        
        
          •
        
        
          
            •
          
        
        
          Laura Haavisto
        
        
          Sattuipa heti joulunpyhien jälkeen niin, et-
        
        
          tä otimme lähikontaktia jäisen kotipiha-
        
        
          ni kanssa. Postinhakureissu päättyi näyttä-
        
        
          vään pyllähdykseen, jossa kolahduksen sai
        
        
          paitsi itsetunto myös oikea käsi. Olen joku-
        
        
          sen kerran ennenkin kuluttanut koko päi-
        
        
          vän Sotesin päivystyksessä, joten ensim-
        
        
          mäinen ajatukseni oli, että sinne en lähde.
        
        
          Kivun, turvotuksen ja miehen painostuksen
        
        
          jatkuvasti lisääntyessä myönsin, ettei mui-
        
        
          ta vaihtoehtoja taida kuitenkaan olla.
        
        
          Hivenen kahden jälkeen painoin terveys-
        
        
          keskuksessa vuoronumeronappia ja tote-
        
        
          sin, että hoitajalle pääsyä odotteli edellä-
        
        
          ni kymmenkunta muuta asiakasta. Vuoro-
        
        
          numerot vaihtuivat ripeään tahtiin ja rei-
        
        
          lun tunnin odotuksen jälkeen pääsin sai-
        
        
          raanhoitajan tarkastettavaksi. Siinä mie-
        
        
          lessä viime hetkellä, että röntgen suljetaan
        
        
          neljältä. Hoitaja laittoi tuulemaan ja sai
        
        
          minut nopealle visiitille lääkärille, jotta eh-
        
        
          din juoksujalkaa kuvattavaksi vielä saman
        
        
          päivän aikana.
        
        
          Röntgenissä käynnin jälkeen palasin takai-
        
        
          sin samalle tuolille, jolla istuin aiemmin.
        
        
          Vieressä nököttivät edelleen samat kave-
        
        
          rit, eikä kukaan muukaan ollut liikkunut
        
        
          mihinkään. Sairaanhoitajan vastaanotol-
        
        
          ta tuleva asiakas kertoi kuulleensa, että jo-
        
        
          no lääkärille on kuuden tunnin mittainen.
        
        
          Huokaisin syvään. Minuutit raksuttivat
        
        
          eteenpäin, mutta lääkärille ei päässyt ke-
        
        
          tään. Ai niin, olihan lääkäri kertonut mi-
        
        
          nulle, että neljältä olevan vuoronvaihdon
        
        
          vuoksi minunkin kuvieni tulokset kertoisi
        
        
          joku toinen.
        
        
          Puolen tunnin kuluttua alkoi jälleen ta-
        
        
          pahtua. Lääkärin vastaanotolle kutsuttu
        
        
          nainen tuuletti villisti ja kertoi, että oli tul-
        
        
          lut puolenpäivän aikaan eli odottanut yh-
        
        
          teensä vain viisi tuntia. Toivoni heräsi, oli-
        
        
          sinkohan sittenkin kotona ennen seitsemän
        
        
          uutisia. Sivukorvalla kuuntelin, että vierus-
        
        
          kaveri oli saanut kanttiinista viimeisen sil-
        
        
          livoileivän juuri ennen kun se viideltä sul-
        
        
          keutui. Minunkin vatsassani alkoi kurnia.
        
        
          Seitsemän aikaan takapuoli puutui ja oli
        
        
          pakko nousta jaloittelemaan. Suuri osa asi-
        
        
          akkaista oli lähtenyt hoitajan kautta ko-
        
        
          tiin ja hälyinen odotustila tuntui rauhoit-
        
        
          tuneen. Uusia asiakkaita saapui enää har-
        
        
          vakseltaan ja lääkäriä tarvitsevat ohjeistet-
        
        
          tiin palaamaan seuraavana päivänä asi-
        
        
          aan. Puhelimestani loppui akku, pitkään se
        
        
          oli kestänytkin ainoana viihdykkeenä. On-
        
        
          neksi löysin pöydältä reilun vuodentakai-
        
        
          sen Seiskan.
        
        
          Hiukan yhdeksän jälkeen lääkäri huuteli
        
        
          minua vastaanotolle. Katselimme päät kal-
        
        
          lellaan röntgenkuvaa ja yritimme tulkita,
        
        
          näkyykö siinä murtuma vai ei. Vähän epä-
        
        
          varmana lääkäri totesi, että murtunut se
        
        
          on. Tosin asia pitäisi tulla varmistamaan
        
        
          vielä seuraavana päivänä. Puoli kymme-
        
        
          neltä hoitaja muotoili käteeni kipsilastaa.
        
        
          Mietin, miten usein tällaisia toimenpiteitä
        
        
          tehdään vielä puolitoista tuntia päivystyk-
        
        
          sen sulkeutumisen jälkeen.
        
        
          Asioin elämäni 25 ensimmäistä vuotta
        
        
          Huittisten terveyskeskuksessa. Päivystyk-
        
        
          seen soitettiin ja varattiin aika. Muistan,
        
        
          miten ärsytys alkoi kasvaa, kun ajat olivat
        
        
          joskus melkein tunnin myöhässä. Viimeiset
        
        
          vuodet ovat opettaneet arvostamaan niin
        
        
          maltillisia odotusaikoja.
        
        
          
            Kun takapuoli
          
        
        
          
            päivystyksessä puutui
          
        
        
          
            Otsikoiden
          
        
        
          
            takaa
          
        
        
          •
        
        
          
            •
          
        
        
          Minna Isotalo
        
        
        
          ”Ihanaa, katsokaa mitä
        
        
          täältä löytyy! Tällaisen mä
        
        
          tarvitsen”, hihkaisee Sasta-
        
        
          malan Löytötexin myymä-
        
        
          läpäällikkö
        
        
          
            Mari Välimaa
          
        
        
          ja nostaa pahvilaatikos-
        
        
          ta kankaisen norsun, joka
        
        
          osoittautuu ovistoppariksi.
        
        
          ”Laatikoiden purka-
        
        
          minen tuntuu siltä, kuin
        
        
          meillä työntekijöillä olisi
        
        
          joulu. Emme etukäteen tie-
        
        
          dä millainen tuote paketis-
        
        
          ta paljastuu”, hän nauraa.
        
        
          Löytötexin markkinoin-
        
        
          tipäällikkö
        
        
          
            Katja Raus-
          
        
        
          
            si
          
        
        
          kertoo, että töitä uuden
        
        
          myymälän hyllyjen välis-
        
        
          sä on tehty iloisella mie-
        
        
          lellä nyt muutaman vii-
        
        
          kon ajan.
        
        
          ”Paljon on vielä tehtä-
        
        
          vää ennen kuin pääsem-
        
        
          me viettämään avajaisia,
        
        
          mutta onpa laatikoista pu-
        
        
          rettu jo avajaistarjoustuot-
        
        
          teitakin.”
        
        
          Mitä ne sitten ovat, sitä
        
        
          tietoa sastamalalaiset saa-
        
        
          vat todennäköisesti odot-
        
        
          taa maaliskuulle saakka.
        
        
          Raussi toteaa, ettei tark-
        
        
          kaa avajaispäivämäärää ole
        
        
          löyty lukkoon, mutta maa-
        
        
          liskuussa ovet varmasti au-
        
        
          keavat.
        
        
          ”Sen voin jo sanoa, että
        
        
          avajaisissamme ei jaeta äm-
        
        
          päreitä, vaan tuotekasseja.”
        
        
          n
        
        
          
            ITSENÄISYYDENTIEL-
          
        
        
          
            LE
          
        
        
          avautuvassa myymäläs-
        
        
          sä on neliöitä noin 2000.
        
        
          Sastamalan myymälä on
        
        
          Löytötexin 13. ja Raussin
        
        
          mukaan seitsemäs suurem-
        
        
          man kokoluokan kauppa-
        
        
          paikka.
        
        
          ”Lähin esikuva on Tam-
        
        
          pereen Lielahdessa. Siel-
        
        
          lä neliömäärä ja tuotevali-
        
        
          koima on kutakuinkin sa-
        
        
          ma. Sastamalan myymälä
        
        
          
            ”Ihan kuin meillä olisi joulu”
          
        
        
          ▶
        
        
          
            ▶
          
        
        
          Sastamalassa maaliskuussa avautuvan Löytötexin hyllyt täyttyvät vauhdilla.
        
        
          
            UUSI KAUPPA
          
        
        
          poikkeaa muista myymä-
        
        
          löistämme tuotesijoitte-
        
        
          lussa, täällä asiakas saapuu
        
        
          ensimmäisenä sisustus- ja
        
        
          kodintekstiiliosastolle.
        
        
          Muualla on toisin”, Raus-
        
        
          si kertoo.
        
        
          Muista niin sanotuista
        
        
          halpatavaraketjuista Löy-
        
        
          tötex eroaa Raussin mu-
        
        
          kaan satsaamalla vaate- ja
        
        
          tekstiilivalikoimaan. On
        
        
          niin omaa tuontitavaraa
        
        
          kuin tunnettuja merkki-
        
        
          tuotteita.
        
        
          ”Sastamalaan on kuu-
        
        
          lemma kaivattu lisää aina-
        
        
          kin miestenvaatevalikoi-
        
        
          maa. Miestenvaateosas-
        
        
          tollamme on paljon myös
        
        
          suuria kokoja, joista olem-
        
        
          me saanet kiitosta muil-
        
        
          la paikkakunnilla”, Raus-
        
        
          si sanoo.
        
        
          n
        
        
          
            RAUSSI
          
        
        
          näkee Löytö-
        
        
          texin etuna myös sen, et-
        
        
          tä se on perheyritys. Alan
        
        
          jättien rinnalla pieni, jous-
        
        
          tava ja nopea reagoimaan.
        
        
          Myymälän valikoima täy-
        
        
          dentyy päivittäin Tampe-
        
        
          reen Sarankulman keskus-
        
        
          varastolta tulevilla tava-
        
        
          roilla tai tarvittaessa muis-
        
        
          ta myymälöistä käsin.
        
        
          ”Paikallisuus näkyy
        
        
          myös jollain tapaa myy-
        
        
          mälöissämme. Esimerkiksi
        
        
          Kangasalla otimme myyn-
        
        
          tiin eläkeläisten joululeh-
        
        
          den.”
        
        
          Myymäläpäällikkö Ma-
        
        
          ri Välimaan työkaverei-
        
        
          na ja uusina löytötexläi-
        
        
          sinä häärii kymmenkun-
        
        
          ta sastamalalaista. Aiem-
        
        
          min muun muassa Pyy-
        
        
          mäen kahvilassa ja Jokisel-
        
        
          la työskennellyt ja omaa
        
        
          kenkäkauppaakin pyörit-
        
        
          tänyt Välimaa sanoo odot-
        
        
          tavansa innolla myymälän
        
        
          aukeamista.
        
        
          ”Hienoa olla mukana
        
        
          tuomassa jotakin uutta
        
        
          Sastamalaan. Tämä täy-
        
        
          dentää oman paikkakun-
        
        
          nan tarjontaa, ja on toi-
        
        
          vottavasti yksi syy lisää
        
        
          olla lähtemättä muualle
        
        
          ostoksille”, Välimaa sa-
        
        
          noo.
        
        
          
            ””
          
        
        
          Avajaisissamme ei jaeta
        
        
          ämpäreitä.
        
        
          
            Katja Raussi ja Mari Välimaa laittoivat sisustustuotteita hyllyyn. ”Saa meiltä vasaran ja naulo-
          
        
        
          
            jakin, mutta erikoisemmat remonttivälineet pitää hakea muualta.”
          
        
        
          
            Miestenvaateosastolla on jo osa tuotteista paikoillaan. Naisten ja lasten
          
        
        
          
            vaatteille on omat osastonsa.