13
Keskiviikko 6.2.2019
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Jo vuosia on keskusteltu vanhusten hoi-
vatyöstä, ja etenkin sen tasosta. Nyt
puheet ovat koventuneet, kun Esperil-
lä havaittiin vakavia laiminlyöntejä.
Myös muilla yksityisillä toimijoilla on
ollut ongelmia. Niitä on myös tavat-
tu kunnallisissa ympärivuorokautista
hoivaa antavissa yksiköissä.
Nyt etsitään syyllisiä. Julkinen hoiva-
työ vastaan yksityinen iskee maan hil-
jaisiin, jotka eivät itse juurikaan pys-
ty vaikuttamaan asioihin, tai edes tuo-
maan murheitaan esiin. Tuntematto-
massa sotilaassa, oliko se Hietanen, sa-
noi: en minä syyllisiä kaipaa, Lahtis-
ta ja konekivääriä mä kaipaan. Tuota
ajatusta tarvitaan nyt. Syyt, seuraukset
ja korjaukset pitää tehdä, koskevat ne
sitten julkista tai yksityistä puolta.
On nostettu esiin valvonta. Sen perus-
juuri on aina hoivayksikössä, yritykses-
sä, kunnassa ja valvontaviranomaises-
sa. Kunnat ovat yksityistäneet palvelu-
ja, jotta saataisiin kasvavia kuluja hil-
littyä. Ongelmien ratkaisuksi eduskun-
nan oppositio tarjoaa välikysymystä,
lisää rahaa ja hoitajamitoituksen saat-
tamista lakiin. Hallitus vannoo sote-
uudistuksen nimiin, koska sen usko-
taan tuovan maakuntien kautta lisää
muskeleita varsinkin kilpailutukseen.
Niin. Mistähän ne muskelit tulevat,
kun järjestämisvastuu menee maakun-
nille? Jokseenkin samat ihmiset hoita-
vat asioita kuin nytkin ja rahamäärä
pysyy joltisestikin ennallaan.
Sastamalassa tilanne on tyydyttävä.
Joitakin huomautuksia on avilta tul-
lut, mutta korjauksiakin on kait teh-
ty. Vielä pari vuotta sitten virkamies-
ten ja valtuutettujen suilla painotettiin,
että kunnallista hoivaa pitää olla hie-
man yli puolet, jotta yksityisten hinnat
voidaan pitää kurissa. Onkohan vielä
niin? On hoiva sitten yksityistä tai jul-
kista, niin sen pitää olla hyvää ja ih-
misarvoa kunnioittavaa. Asia nous-
see tulevien eduskuntavaalien suurek-
si taistelukohteeksi. Pahimmillaan tai
parhaimmillaan se kaataa koko sote-
uudistuksenkin.
On häpeällistä, että Suomessa joudu-
taan edes keskustelemaan tällaisista
asioista.
Julkinen vastaan
yksityinen hoivatyö
iskee maan hiljaisiin
•
•
Minna Isotalo
1.Kuka olet?
”Hannu Moilanen
, 63
vuotias, yrittäjä/valoku-
vaaja/kustantaja, verotta-
ja määrittelee ammatikse-
ni: taiteellinen luominen.
26,6 vuotta ehdin työs-
kennellä Tampereella Fin-
laysonilla lankaa ja kan-
kaita värjäten. Viimeiset
18 vuotta nykyisissä töissä
kameran takana ja tietoko-
neen edessä, sekä osaamis-
tani ja paino ynnä muita
töitäni myyden. Eläkeikä-
kin tuli juuri täyteen, kat-
sotaan mihin se johtaa,
yrittämistä kuitenkin jat-
ketaan aktiivisesti.
Naimisissa olen ja kaksi
mukavaa lapsipuolen lap-
senlasta on, joita on kiva
tavata ja hassutellakin hei-
dän kanssaan.”
2. Sinulta on avautunut
valokuvanäyttely Jaat-
sille. Luonnostaan sas-
tamalalainen on koot-
tu erityisesti lapsia aja-
tellen, vaikka tarjoaa to-
ki ajatuksen aiheita myös
aikuisille. Miksi halusit
juuri tällaisen näyttelyn?
” Näyttely sai alkunsa jo
pari vuotta sitten, kun sil-
loisessa näyttelyssäni vie-
raili muun muassa esi-
koululaisia. Lapset pitivät
luontokuvistani ja jotkut
liikuttuivat joistain kuvis-
tani niin paljon, että lä-
hes kyynelehtivät. Syntyi
ajatus lasten omasta näyt-
telystä, nyt aika oli otolli-
nen Pirkkaset 2019 lasten
kulttuurikuukauden muo-
dossa. Tässäkin näyttelys-
sä saa liikuttua, lisäksi olen
koettanut saada iloa, teke-
mistä ja riemuakin lapsille
Jaatsin huoneisiin.
En itse koe juurikaan
eroa lasten ja aikuisten vä-
lillä luontovalokuvanäyt-
telyä tehdessä, lapset ovat
kuitenkin uteliaampia ja
innokkaampia syttymään
kuviin, aikuiset ehkä taas
pidättelevät tunteitaan.
Koen, että kuvakieli syn-
tyy ihmiseen jo varhain ja
säilyy aikuisuuteen ja van-
huuteenkin asti.”
3. Sinulta on totuttu nä-
kemään tarkkoja luonto-
havaintoja, silmää hive-
leviä maisemakuvia sekä
otoksia, joissa luonnon
omat taideteokset pää-
sevät oikeuksiinsa. Mitä
luonto sinulle merkitsee?
”Luonto on varmaan si-
säsyntyistä kaikille Kai-
nuussa ja yleisestikin maal-
la kasvaneille. Eihän Kai-
nuun korvessa ollut muu-
ta kuin metsiä, jokia ja jär-
viä. Kalastus, ravustus ja
luonnossa olo oli arkipäi-
vää. Kerran vuodessa mat-
ka Kajaaniin oli juhlaa ja
iso puheen aihe. Näen ny-
kyisissä maisemakuvissa-
ni ehkä häivähdyksen Kai-
nuun vaaroista, ainakin Pi-
runvuoren horisontti tois-
”Missähän olisi tangoa tarjolla?”
▶
▶
Kainuun korvessa varttunut valokuvaaja Hannu Moilanen tietää, että
kuvakieli syntyy ihmiseen jo varhain.
KÄSI SYDÄMELLÄ
Hannu Moilanen istahti näyttelynsä kirjatuoliin, jossa jokainen voi leik-
kiä kirjapääkaupungin prinssiä tai prinsessaa.
tuu ja näkyy aika monessa
kuvassani taustalla. Lisäk-
si lapsena leikin aiheet pi-
ti pitkälti itse niukoista ai-
heista keksiä. Kenties siksi
kuvaan nykyisinkin välil-
lä hyvinkin yksinkertaista
aihetta, vaikka jään railoa,
siinähän voi olla vaikka
koko maailma.”
4. Mikä on ikimuistoisin
kuvaustilanne tai -hetki
urallasi?
”Mieleeni nousee kuva-
kaikuja harrastukseni al-
kuvuosilta. Innokkaana
harrastajakuvaajana kuva-
sin 1980-luvun alkuvuo-
sina muun muassa
Mau-
no Koiviston
president-
tivaalikampanjaa Tampe-
reella. Lisäksi lavastin hu-
moristia kuvia, joissa van-
hempani näyttelivät. Otin
töistä palkatonta lomaa,
että pääsin luontoon jopa
muutamaksi viikoksi ku-
vaamaan ja elämään.
Paras hetki ammattiural-
lani lienee vuodelta 2005,
kun sain Pirkanmaan
Kulttuurirahaston apura-
han Rautaveden luonnos-
ta kertovaan kuvakirjaan
Tampere-talossa. Hetkek-
si rahahuolet olivat silloin
poissa. Mukavaa oli ha-
kea kunniakirja myös Fin-
landia-talolta Helsingistä
lokakuussa 2018 vuoden
luontokuvakilpailun tii-
moilta.”
5. Mitä haluaisit vielä ka-
merallasi ikuistaa ja mik-
si?
”Kohta voisi olla aika al-
kaa eläkepäivien kynnyk-
sellä vaikka valokuvataitei-
lijaksi. Abstrakti valokuva-
us kiinnostaa myös. Ehkä-
pä haaveissani pidän näyt-
telyn vielä helsinkiläisessä
galleriassa. Haaveita ja ta-
voitteita pitää olla, ilman
niitä näyttelyitä ei aina-
kaan synny. Miksikö? Jo-
ku vaisto vain vetää siihen
suuntaan.”
6. Mikä on parasta elä-
mässäsi juuri nyt?
”Parasta on ehkä odotus
ja haaveilu mitä eläkkeelle
siirtyminen mahdollisesti
tarkoittaa luovalla yrittä-
jällä. Töitähän ei niin vain
voi lopettaa, varsinkin kun
sitoumuksia on moneen
suuntaan.”
7. Mistä ilahduit viimek-
si?
”Kun laulunopettajani
kertoi minun kehittyneen
äänen käytössä. Kehoitti
jopa osallistumaan kilpai-
luihin. Missähän olisi tan-
goa tarjolla? ”
8. Mikä saa sinut ärsyyn-
tymään?
”Ei kunnolla oikein mi-
kään. Yksi suosikkiohjel-
mani radiossa on silti Ylen
Kansan radio. Valituksen ja
ärsyyntymisen määrä sin-
ne soittavilla on monesti
melkoinen. Eihän kaikesta
voi syyttää toisia tai yhteis-
kuntaa, eihän?”
9. Mistä olet kotoisin ja
mikä sai sinut muutta-
maan Sastamalaan ja
milloin tämä tapahtui?
”Synnyin Suomussal-
mella, ollessani 12-vuotias
suuri perheemme muut-
ti Paltamosta Tampereelle
vuonna 1967. Vammalaan
muutin 1988 mennessäni
kihloihin Tyrvään tytön
kanssa. 11 vuotta kävin
täältä Tampereella töissä.
Päivääkään en ole muut-
toani katunut. Sastamala
ja sen upea luonto on tar-
jonnut minulle lopulta jo-
pa ammatin.”
10. Terveisesi kuntapäät-
täjille:
”Viisaita päätöksiä. Sa-
moin terveisiä meille ää-
nestäjille, me kuntapäät-
täjätkin valitaan. Mukava
ihminen ei ehkä aina ole se
paras valinta, tarvitaan tai-
toa ja asian tuntemusta.”
