10
Keskiviikko 17.4.2019
•
•
Minna Isotalo
Kimmo Kamsula
, 28, on
uusimpia Vammalan seu-
dun taideyhdistyksen jä-
seniä.
Oululaislähtöinen Kam-
sula päätti Kankaanpään
taidekoulusta valmistumi-
sensa jälkeen tulla Sasta-
malaan kuvanveistäjä
Ari
Virtasen
oppiin.
”Olen ollut Virtasen
kurssiin oikein tyytyväi-
nen, tuntuu, että tietämyk-
seni kuvanveistosta on sy-
ventynyt ja olen tullut tek-
nisesti etevämmäksi”, hän
sanoo.
Kamsula kuvaa Sastama-
laan muuttoa hypyksi tun-
temattomaan, jonka hän
teki kaverin yllyttämänä.
”Tulin seikkailumielellä
Sastamalaan, ja hyvin olen
viihtynyt. Tämä on viihtyi-
sä maaseutukaupunki, jos-
sa luonto tulee lähelle.”
Paikallisista nuoremman
polven taiteilijoista muun
muassa
Henri Ijäs
,
Kati
Juurikka
ja
Heidi Piippo
ovat käyneet läpi samai-
set kuvataideopinnot Sa-
takunnan ammattikorkea-
koulussa.
”Sastamalaan on muo-
dostumassa oikein kuvatai-
dekeskittymä, ja toki tääl-
lä on monia taitavia ja luo-
via itseoppineita tekijöitä
myös”, Kamsula iloitsee.
n
TAIDEYHDISTYKSEEN
kuuluminen merkitsee tai-
teilijalle yhteisöllisyyttä.
Kamsula sanoo taiteen te-
kemisen olevan usein erak-
koluonteista yksin puurta-
mista, joten tukiverkosto
on tärkeä.
”Olen kai aika tyypil-
Taiteilija tuli seikkailu-
mielellä Sastamalaan
▶
▶
Vammalan seudun taideyhdistyksen vuosinäyttely ihastuttaa Jaatsilla.
KUVATAIDE
Kimmo Kamsula ja La donna misteriosa. Taideyhdistyksen näyttely on Jaatsilla 28.4. saakka.
Taideyhdistyksen väkeä. Kalle Kupi (vasemmalla) ja puuveistoksensa Yö-
vartija. Seija Telilä, Kimmo Kamsula, Eva Von Koch ja Ayla Jalamo.
linen introvertti luonne.
Taidetta on kuitenkin han-
kala tehdä ilman muita ih-
misiä ja vuorovaikutusta.
Mukavaa, kun on saman-
henkistä seuraa ja mielen-
kiintoisia keskusteluja.”
Kamsula kuten moni
muukin paikallinen tai-
teilija toivoo, että työtilo-
ja sekä asianmukaisia tiloja
taiteen säilyttämiseen oli-
si kaupungissa tarjolla ny-
kyistä enemmän.
Tärkeäksi taiteilijat ko-
kevat tietysti myös mah-
dollisuuden saada töitään
esille. Kamsula sanoo kol-
legoiden työn inspiroivan
häntä, siksi yhteisnäyttelyt
ovat ihan mahtava juttu.
n
VAMMALAN
seudun
taideyhdistyksen vuosi-
näyttelyssä Kulttuuritalo
Jaatsilla on Kamsulalta mu-
kana noin 15 senttimetriä
korkea pronssiveistos
La
donna misteriosa
. Kyseinen
mysteerinainen on synty-
nyt taidekouluaikana. Sen
veistojälki on hieman terä-
vää. Taiteilijan mukaan te-
rävähkö jälki on tällä het-
kellä hänen tavaramerk-
kinsä.
”Tykkään että veistojälki
näkyy työssä. Teen yleen-
sä esittävää taidetta ja vii-
me aikoina juuri naishah-
moja.”
Pronssinainen on yk-
si Vammalan seudun tai-
deyhdistyksen vuosinäyt-
telyn 55:stä taideteoksesta.
Töitä on kaikkiaan 32:lta
ammattitaiteilijalta tai tai-
teen harrastajalta. Näytte-
lyn on juryttanyt kuvatai-
teilija
Paula Ollikainen
Nokialta.
Näyttelyssä ovat Kam-
sulan lisäksi mukana
Oi-
li Aarnio-Vikstè
n,
Sari
Bamberg
,
Maagi Grahn
,
Aulis Heikkilä
,
Raili Il-
vesmäki
,
Helka Isopah-
kala
,
Ayla Jalamo
,
Leila
Kivistö
,
Kai Krapu
,
Kalle
Kupi
,
Mimosa Kupi
,
Mer-
ja Laaksonen
,
Tiina Lau-
rinolli
,
Eero Mäkinen
,
Heli Mäkinen
,
Maj-Lee-
na Niemi
,
Jukka Nousi-
ainen
,
Milja Nurmi
,
Sa-
ri Nykopp
,
Olavi Ojan-
sivu
,
Heidi Piippo
,
Saija
Ranta
,
Seija Telilä
,
Ritva
Toivonen-Sorce
,
Marita
Tuomilaakso
,
Erkki Tuo-
minen
,
Riitta Viitala
, Ari
Virtanen,
Eva Von Koch
ja
Mikko Ylinen
.
Näyttely tarjoaa hyvän
mahdollisuuden tutustua
eri taiteenlajeihin ja tek-
niikoihin. Tekemisen tapo-
ja ja tyylejä on yhtä monta
kuin on tekijöitäkin. Mo-
ninaisuudesta huolimat-
ta Vammalan seudun tai-
deyhdistyksen vuosinäyt-
tely muodostaa harmoni-
sen kokonaisuuden.
•
•
Pirkko Niemi
Monissa kulttuureissa arvostetaan suures-
ti vanhempien ihmisten kokemuksia ja tie-
toja. Itsekin olen vanhemmiten alkanut
enemmän kuunnella vanhoja sukulaisiani
ja heidän kertomaansa tärkeää historiaa,
jota ei muuten kuule. Se asettaa minutkin
oikeaan suhteeseen sukuuni nähden.
Isäni oli viisas mies. Hän ei turhia puhu-
nut, mutta kun puhui niin asiaa. Valitetta-
vasti olen tullut äitiini puhumisen osalta.
Välillä olisi hyvä olla hiljaa.
Käyn aika ajoin yhteiskunnallisia keskus-
teluja 100 vuotta vanhan enoni vaimon
kanssa. Hän on todella terävä ja seuraa
aikaa. Olemme monesta aasiasta samaa
mieltä. Viimeksi kun keskustelimme päivä-
hoidosta, hänen mielestään sen ei pidä ol-
la maksutonta ja lapsia tulisi hoitaa enem-
män kotona. Tästä olemme eri mieltä.
Hän on oikeassa siinä, että nyky vanhem-
mat eivät ole riittävästi lastensa kanssa.
Yksilölliset aikuisen tarpeet menevät lasten
edelle. Pitää päästä salille, jumpalle jne.
Tämä on vierasta naiselle, joka on ikänsä
tehnyt raskasta työtä ja hoitanut neljä las-
ta.
Hän on kertonut minulle äidin puolen su-
vun asioita, joista en ole ennen tiennyt.
Nuorena ne eivät kiinnostaneet eivätkä ol-
leet ajankohtaisia. Minulla on myös iäk-
käitä hyviä ystäviä, joita arvostan suures-
ti. Heidän elämän kokemuksensa antavat
perspektiiviä elämään.
Viime viikolla ollessani työkeikalla, törmä-
sin jälleen kerran tosiasiaan, ettei kaikil-
la ihmisillä ole verkostoja, ei läheisiä ihmi-
siä, joilta saisi elämänohjeita ja neuvoja.
Viranomaiset ovat ainoita kontakteja. Su-
rullista.
Moni asiahan periytyy kotoa ja kasvatuk-
sesta. Olemme kaikki saaneet erilaisia mal-
leja elää ja toimia. Mutta välillä jokaisel-
la pitäisi olla joku läheinen, jonka puoleen
kääntyä.
On toki asioita, joita haluaa tehdä erilail-
la kuin lapsuuden perheessä. Nuorena sii-
hen liittyi myös kapinaa omia vanhempia
kohtaan. Heitä piti vanhoillisina ja kalk-
kiksina.
Nyt sitten alkaa itse muistuttaa kalkkista.
Sellaista se on elämän kulku.
On rikkautta, että elämässä on monenlai-
sia ihmisiä, sukulaisia, ystäviä, läheisiä,
rakkaita kaikki tyynni.
Kirjoittaja on psykoterapeutti ja kaupunginval-
tuutettu.
Ikääntymisen viisautta
Vieraskynä
””
Nyt sitten alkaa itse
muistuttaa kalkkista.
Sellaista se on elämän
kulku.
