Torstai 22.2.2018
13
HÄMEEN
J
ANNE
Luontoantti
■
■
Antti Yrjölä julkaisee YouTubessa videoita ni-
mellä luontoantti.
■
■
Tällä hetkellä 74 tilaajaa eli seuraajaa, suosi-
tuimmalla videolla yli 5000 katselukertaa.
■
■
Tilaus tarkoittaa, että katsoja saa tiedon, mil-
loin uusi ohjelma on katsottavissa. Tilaaminen
ei maksa mitään.
■
■
Luonto- ja retkeilyvideoita muun muassa Lapis-
ta, Raumalta, Sastamalasta, Norjasta ja Yhdys-
valloista.
■
■
Eläinkunnan edustajista kuvaa erityisesti lintu-
ja.
■
■
Osa ohjelmista löytyy myös englanniksi ja rans-
kaksi.
■
■
Ohjelmia on myyty dvd:nä pelkästään Lapissa
20 000 kappaletta, maan eri kirjastoihin 1300.
Nyt myynti on lopetettu.
■
■
TV2 lähetti vuonna 1990 10-osaisen Linnut -sar-
jan ja TV1 vuonna 2000 6-osaisen Siivekkäiden
maailma -sarjan.
Antin vaimo Lea on hänkin innokas luontoharrastaja. Lea näkyy useilla videoilla. ”Eroan varmasti Pentti
Linkolasta siinä, että minusta pelkkä maisema on pidemmän päälle tylsä ilman ihmistä”, Antti pohtii.
Antti ja Lea Yrjölä sekä pojat Asko ja Olli vaellusretkellä Lapissa vuonna 1984. Kuva: Antin ja Lean kotialbumi.
n
YOUTUBESSA
Antti on
julkaissut materiaalia lo-
kakuusta alkaen. Puu-
haan hän ryhtyi, koska
kyllästyi kirjelmöimään
Yleisradioon.
”Ohjelmani eivät ole
kelvanneet Ylelle 17 vuo-
teen. Olen tuntematon ja
videoni ovat muka liian
kotikutoisia.”
Kymmeniä tuhansia
luontoelokuvia dvd-muo-
dossa yksityisille tahoil-
le ja kirjastoille myynyttä
kuvaajaa pakit ärsyttävät,
mutta ärtymys on laantu-
maan päin.
”YouTubeen saan teh-
dä niin paljon kuin ha-
luan. Euroakaan en tie-
naa, mutta olen vapaa ja
kuvaan tekemisen ilosta.”
Tällä hetkellä luontoan-
tin videoita on YouTubes-
sa 60. Kattaukseen mah-
tuu niin uutta materiaa-
lia kuin vanhoja arkisto-
jen aarteita. Antti on las-
keskellut, että saa lähi-
vuosina videopalveluun
300 ohjelmaa.
”Olen huomannut, että
YouTubessa moni kuvaa
itseään. Siinä minulla on
totuttelemista. Joskus vi-
lahdan omilla videoilla-
ni, mutta oletan, että ih-
miset katsovat mieluum-
min eläimiä ja kaunii-
ta maisemia kuin minun
naamaani.”
Eläinten kuvaaminen
vaatii Antin mukaan malt-
tia. Toisinaan hän pystyt-
tää kojun järven rantaan
tai suon reunaan ja odot-
taa - tunteja. Vuosien ko-
kemuksella hän tietää
milloin kurki on lehahta-
massa lentoon ja koskika-
ra ottamassa hyisen kyl-
vyn.
Antin luontosuhde
juontaa juurensa lapsuu-
teen. Rauman Tarvolassa
kylän poikien ykköshar-
rastus oli partio. Anttiin
retkeily ja luonnon ha-
vainnointi jätti pysyvän
jäljen. Myöhemmin myös
suunnistus vei miehen
metsään. Leipätyönään
maanrakennusta harjoit-
taneen Antin hommat
maaseudulla olivat mo-
nesti ojienkaivuuta met-
sien laitamilla.
”Ensimmäisen kaitafil-
mikameran ostin 70-lu-
vun alussa. Yhteen ka-
settiin mahtui materiaa-
lia neljä minuuttia, joten
siinä oppi suunnittele-
maan tekemisensä tark-
kaan. Sittemmin minulla
on ollut useita kameroita
- aina uusinta uutta ja laa-
tua. Toisilla pitää olla kal-
lis auto alla, minä satsaan
ennemmin kuvauskalus-
toon.”
Luontokuvaaminen ja
retkeily ovat täyttäneet
Antin vapaa-ajan kiitettä-
västi. Miehen jäätyä muu-
tamia kuukausia sitten
eläkkeelle, ei asialle omis-
tautumiselle ole ollut enää
esteitä. Nykyään Antti lait-
taa rohkeammin omia
mielipiteitään videoille.
”Luonnossa pääsee ir-
ti maailman murheista
ja kaikesta turhasta. Tie-
don tulva turruttaa ihmi-
sen. Taidan olla metsitty-
mässä. Läheisilleni tote-
sin, että sanovat suoraan,
kun olen yhtä hullu kuin
Pentti Linkola
.”
Puoleentoista vuoteen
Antti ei ole televisiota kat-
sellut. Kun päivät pitkät
tuijottelee näyttöä, ei sil-
mä kestä enää tv-ruudun
töllöttämistä.
”Näön heikentyminen
huolettaa joskus. Ehkä
hankin seuraavaksi val-
kokankaan ja videotykin”,
Antti virnuilee.
n
LAPIN
luonnossa on ou-
toa taikaa, tietää Antti.
Tärkeitä ovat myös koti-
maisemat, Kiikan Kiima-
järven rannat.
”Kaulushaikaraa näkee
täällä usein, oikein odotan
kevättä, että saan kuulla
sen äänen, sumutorvimai-
sen puhalluksen. Joutse-
nia on mukava tarkkailla,
harmillista tosin, että silk-
kiuikku, härkälintu ja no-
kikana ovat väistyneet nii-
den tieltä.”
Hämeen seudulta Antin
mieleen muistuvat lintu-
retket Forssassa humppi-
lalaisen
Jouko Alhaisen
seurassa.
Alhainen on kurkien
tutkija ja luontoyrittäjä,
joka rakentaa lintutorne-
ja. Suuri osa Suomen lin-
tutorneista on Alhaisen
rakentamia ja suunnitte-
lemia. 1970-luvun lopulla
toimineessa Koijärvi-liik-
keessä vaikuttanut Alhai-
nen oli myöhemmin vah-
vasti mukana muunmuas-
sa Forssan Konikallion lii-
to-oravametsien suojelus-
sa.
”Torronsuolla kierrel-
tiin ja kuvattiin. Hienoja
ympäristöjä. Se taisi olla
1990-luvun loppupuolta.
Liito-oraviakin ikuistin,
mielestäni niiden suojelu
on toisinaan ylimitoitet-
tua. Liito-orava on sellai-
nen, että se vaihtaa mai-
semaa, jos sitä häiritään,
ei sillä mitään hätää ole.”
Antti kertoo suuntaa-
vansa kameroineen lähi-
tulevaisuudessa Hämeen-
linnaan. Aulangonjärven
itäpuolen kansallismai-
semaan perusteilla oleva
luonnonsuojelualue Sibe-
liuksen Metsä kiinnostaa.
”Niissä maisemissa
Si-
belius
ammensi innoitus-
ta Finlandiaansa. Pakko
sellainen luonto on kokea
itse ja välittää muillekin.
Tiettävästi siellä on aina-
kin sääksiä, viiru- ja leh-
topöllöjä, pikkutikkoja ja
idänuunilintuja.”
n
LÖYSIN
sattumalta tä-
nään yhden tekemäsi luon-
tovideon, ja nyt olen katsel-
lut niitä kuusi tuntia yh-
teen putkeen. Onneksi olen
eläkkeellä. Nämä ovat pa-
rasta mahdollista ”hidas-
ta elämää”, kuvia ja tari-
noita. Ansaitset kulttuuri-
teko-palkinnon!
Näin kommentoi eräs
Antin videoita katsellut
YouTubessa.
Elämysten välittäminen
muille motivoi Kiikan lin-
tumiestä. Videoita hän te-
kee paitsi luonnosta ja
retkeilystä kiinnostuneil-
le myös niille kanssaihmi-
sille, jotka eivät itse pääse
luontoon.
Vaikka Antti ei ole täy-
sin luopunut toivosta Ylen
suhteen, tuumaa hän, et-
tä YouTube-videoista saa-
tu myönteinen palaute ja
kasvavat tilaajamäärät
riittävät vaivanpalkaksi.
”Vielä hienompaa, jos
saan innostettua muita-
kin, vaikka nuorisoa met-
sään kameroineen. Sel-
laista kommenttia olen
myös kuullut, että tuotok-
sistani saa oppia omaan
tekemiseen. Nykyään lait-
teet eivät ole enää niin kal-
liita kuin ennen. Kuka ta-
hansa voi kuvata tasokas-
ta ohjelmaa, se on vain
omista taidoista kiinni.”
