Torstai syyskuun 15. 2005
13
Suomi-Venäjä -yhdistysten
ja -ystäväseurojen pääasial-
lisinta toimintaa on nykyään
humanitäärinen avustami-
nen ja kulttuurivaihdon li-
sääminen.
Tämänkesäinen Kokemäen
Suomi-Venäjä -seuran ja Huit-
tisten Seudun Venäjä -seuran
yhteismatka tehtiin 26.-28. elo-
kuuta sydän-Karjalaan, Viipu-
rin kautta Käkisalmeen ja Sor-
tavalaan.
Matkaan lähti 36 henkeä,
jolloin avustuskuormaksi tuli
36 x 30 kg. Kuorma purettiin
Kamennogorskissa (entinen
Antrea), joka on ollut koke-
mäkiläisten avustuskohde jo
parin vuosikymmenen ajan.
Matkojen alkuunpanija, todel-
linen avustusmatkojen veteraa-
ni on Martti Vähä-Kulmala,
Humanitaarista apua ja muisteloita sydän -Karjalassa
joka on tehnyt lähes 40 mat-
kaa. Huittislaiset ovat olleet
mukana kolmena kesänä.Ant-
reasta tuli avustusmatkojen
kohde, sillä paikkakunnalla oli
Martin vaimon Elsan syntymä-
koti.
Antreaan
kotipalvelukeskus
Suomalaisten asiantunte-
muksella ja avustuksella Ant-
reaan on saatu aikaiseksi mel-
koinen kotipalvelukeskus. Se
huolehtii sadasta kotona asu-
vasta vanhuksesta, ja 10 hen-
keä asuu kotipalvelun tiloissa
kuukaudesta pariin.Aamupäi-
vähoidon vanhuksista huoleh-
ditaan klo 9-12, jonka jälkeen
keskukseen saapuvat sosiaali-
sissa vaikeuksissa kamppaile-
vien perheiden koululaiset.
Nämä saavat ruuan ja heidän
läksyjentekoaan valvotaan.
Suomesta saatu apu on ol-
lut tarpeen, on viety niin pito-
kuin petivaatteitakin ja keittiö-
varusteita astioista helloihin.
Vastaanottajat ovat selvästi
kertoneet toiveensa. Tänä
vuonna he toivoivat erityisesti
lasten vaatteita ja kenkiä. Ko-
tipalvelun yhteydessä on myös
lääkärien ja sairaanhoitajien
vastaanotto, hekin kulkevat
suomalaisissa vaatteissa, sillä
erityisen paljon on saatu lah-
joituksia sairaaloista. Kotipal-
velukeskus on saanut paikka-
kunnalla tunnustusta, sillä kau-
punki myöntää sille pienen
vuotuisen avustuksen.
Vähä-Kulmalat ovat saaneet
kootuksi ympärilleen tehok-
kaan tiimin. On vaatteiden la-
jittelijoita, luotettava autokus-
ki, erinomainen tulkki, laulun-
johtaja, maistuvien matkaeväi-
den tekijöitä. Monet matkalai-
set ovat olleet reissussa vuo-
desta toiseen.Pitkienbussimat-
kojen viihtyvyyteen on paljol-
tivaikuttanutMarttiVähä-Kul-
malan leppoisa olemus ja hä-
nen huumorilla höystämänsä
jutut.Uusinamatkailijoina tänä
vuonna oli mm. Vampulassa
asuvia, entisiä kurkijokelaisia.
Tanssiesitys
kulttuurisena
välipalana
Kuorman purkamisen jäl-
keen oli tarjoilun vuoro, niin
henkisen kuin aineellisenkin.
Meille tarjottiin upea kahden
paikallisen ryhmän tanssiesi-
tys, sekä modernia tanssia että
perinteisesti sävytettyä. Häkel-
lyttävän taitavia, nuoria tans-
sijoita, modernissa osuudessa
sekä notkeutta että voimaa.
Esitysten jälkeen toisen ryh-
män ohjaaja kertoi toiveensa
saada ryhmänsä esiintymään
Suomeen. Suomalaisryhmät
olisivat myös tervetulleita heil-
le vastavierailulle. Hän kertoi
myös, että heillä on taitavia
soittajia ja laulajia, joten illan
mittaisen ohjelman tekeminen
olisi helposti toteutettavissa.
Vaihtotoiminnan aikaansaami-
nen on kuitenkin vaikeuksien
takana.
Pienet seurat pystyvät ra-
hoittamaan korkeintaan matkat
jamajoituksen,mutta tilaisuuk-
sien markkinoiminen ja esitys-
tilojen vuokrat kaatavat hyvät-
kin hankkeet. Kieltämättä ra-
jantakainen kulttuuriosaami-
nen toisi värikkään ja korkea-
Kurkijoen sekatavarakauppa.
Kahvinjuontia Kurkijoen kirkon raunioilla.
tasoisen lisän paikkakunnil-
lemme.
Turismia ja toriostoksia
Antreasta jatkoimme mat-
kaamme Kirvun ja Räisälän
kautta Käkisalmeen ja yöpy-
mispaikkaamme, joka oli suu-
ren puiston keskellä oleva jät-
timäinen rakennus. Illalla ar-
vailimme rakennuksen histo-
riaa ja aamulla saimmekin
kuulla sen olevan entinen ka-
sarmi, sittemmin psykiatrinen
sairaala ja nyt turisteja majoit-
tava hotelli. Itse kaupunkiin,
lähinnä Käkisalmen linnaan,
tutustuimme aamupäivätuntei-
na. Yhtä torikauppiasta ilah-
dutimme ostoillamme: yllättä-
en monet havaitsivat tarvitse-
vansa puutarhakäyttöön kah-
den euron kumikalossit. Pitkä
ja hidas linja-automatkamme
jatkui Laatokan rantoja. Kur-
kijoella joimme matkan järjes-
täjien näppärästi aikaansaamat
voileipäkahvit ja illan suussa
saavuimme Sortavalaan. Ho-
telli "Piippu", entinen tehdas-
rakennus, veden äärellä häm-
mästytti tasokkuudellaan. Seu-
raava päivä kului bussissa. Tie
parani Suomen rajaa lähestyt-
täessä, talot kuitenkin olivat
edelleen yksitoikkoisen har-
maita eikä viljeltyä peltoa nä-
kynyt. Tien varren marjojen ja
sienien myyjiltä ostimme tuli-
aiset ja Wärtsilän tulliasema
antoi kulkuluvan turhia viivyt-
telemättä.
Airi Viitanen
Huittisten Seudun
Venäjä-seura (sihteeri)