Page 13 - Alueviesti_06_2006

Basic HTML Version

Keskiviikko helmikuun 8. 2006

Timo Roos:

Selvää sanaa

Eräästä tutusta toimis-

tosta lähetettiin kirje mi-

nisteriöön. Kirjeessä tie-

dusteltiin avustuksen saa-

mista hyvään hankkeeseen.

Vastaus tuli aikanaan ja sii-

nä annettiin ymmärtää, että

jonkinmoista apua olisi

saatavissa. "Tämä on siis

vasta lupaus pohtia mah-

dollisuutta harkita tuke-

mista", kuului lämmittävä

vastaus. Monta vuotta sit-

ten annettu lupaus on tiet-

tävästi edelleenkin voimas-

sa.

Edellä oleva käyköön

näytteestä virkakielestä,

jota voi tulkita aivan tun-

teensa mukaisesti. Virka-

kielen kiemuroita ei suin-

kaan tarvitse Helsingistä

asti hakea, lähempääkin

löytyy. Kaupunginarkisto

on mm. paikka, jossa kau-

pungin tärkeät paperit ja

asiakirjat

säilytetään.

Erään suuren lähikaupun-

gin kaupunginarkisto on

nykyiseltä nimeltään Kon-

sernihallinnon hallinto- ja

henkilöstöryhmän päätös-

valmisteluyksikön asian-

hallinnan vastuualue. Sen

tehtävät käytännössä ovat

kuten aluksi kuvasin eli

entiset.

Palatkaamme takaisin

Helsinkiin ja valtiovarain-

ministeriöön siellä. Minis-

teriössä oli valmisteltu toi-

menpiteitä, joilla muuta-

man vuoden sisällä vähen-

netään valtionhallinnosta

17 500 työpaikkaa. Kiu-

sallinen tehtävä tämä sen

toteuttajille. Siksipä ei mi-

nisteriössä haluttukaan pu-

hua asiasta sen oikealla ni-

mellä. Eli siis siitä, että tu-

hansia työpaikkoja häviää

ja samanaikaisesti korote-

taan tulostavoitteita ts. en-

tistä pienemmällä väellä

tehdään entistä enemmän

työtä. Asia oli niin hanka-

la, että sille keksittiin hel-

pommin sulatettava nimi.

Se onkin nyt Tuottavuuden

toimenpideohjelma.

Edellä olevissa esimer-

keissä on kuvattu kuiten-

kin ja sittenkin vain ihmis-

ten aikaansaannoksia. Nii-

den korjaaminenkin siis

pitäisi olla ihmisen ulottu-

villa. Mitähän jos lopuksi

siirtyisimme yli-ihmisten

tuotoksiin. Siirtykäämme

Brysseliin ja sen herrojen

ja rouvien kielenkäyttöön

ja sen ymmärrettävyyteen.

Katsotaanpa mitä sanoo

meille tekijänoikeusdirek-

tiivi. Ja millainen on tuon

direktiivin 6. artiklan 4.

kohta.

Otamme siitä kuitenkin

vain yhden virkkeen, joka

kuuluu näin: Jolleivat oi-

keudenhaltijat ole vapaa-

ehtoisesti toteuttaneet toi-

menpiteitä, esimerkiksi oi-

keudenhaltijoiden ja mui-

den asianosaisten osapuol-

ten välisiä sopimuksia, jä-

senvaltioiden on toteutet-

tava 1 kohdassa tarkoite-

tusta oikeudellisesta suo-

jasta riippumatta asianmu-

kaiset toimenpiteet sen var-

mistamiseksi, että oikeu-

denhaltijat tarjoavat 5 ar-

tiklan 2 kohdan a alakoh-

dan, 2 kohdan c alakoh-

dan , 2 kohdan d alakoh-

dan, 2 kohdan e alakoh-

dan, 3 kohdan a alakoh-

dan, 3 kohdan b alakoh-

dan tai 3 kohdan e alakoh-

dan mukaisesti kansallises-

sa laissa säädettyyn poik-

keukseen tai rajoitukseen

oikeutetulle keinot hyö-

dyntää kyseistä poikkeus-

ta tai rajoitusta siltä osin

kuin se on tarpeen sen hyö-

dyntämiseksi, jos kyseisel-

lä poikkeukseen tai rajoi-

tukseen oikeutetulla on ky-

seessä oleva suojattu teos

tai aineisto laillisesti saa-

tavillaan.

Tuo on siis vain osa 6.

artiklan 4. kohtaa, mutta

tämä näyte riittänee, yhtä

selkeänä se jatkuu tästäkin.

Käyttämäni ammatik-

seen näiden asioiden pa-

rissa työskentelevä oppinut

asiantuntijaporukka oli sitä

mieltä, että kukaan ei ym-

märrä, mitä tuolla tekstil-

lä tarkoitetaan. Epäluuloi-

sesti eräisiin Brysselin ai-

kaansaannoksiin suhtautu-

vana sanoisin, että se lie-

nee sen tarkoituskin.

Eräällä isäntämiehellä

oli tapana sanomansa lo-

puksi sanoa, että "taikka

nih! " Kerran jouluaamu-

na toivottelin hänelle hy-

vää joulua. Vastaus kuului

"hyvää joulua, taikka nih!"

Noin selvästi pitäisi asia

osata sanoa korkeammil-

lakin paikoilla kuin Kar-

kun kirkonmäellä.

Opettaja ja tuottelias tie-

tokirjailija Elias Wilhelm

Suomalainen (1883-1931)

ehti uransa aikana kirjoittaa

myös kaksi kaunokirjallista

teosta: Metsän salaisuuksia

(1922) ja Pyy-Jussin korpit

(1925). Metsän salaisuuksia

-kirja sisältää kuusitoista

eläinkertomusta, joista tari-

na "Haukkani" kertoo muut-

tohaukasta ja sijoittuu ny-

kyisen Puurijärven ja Ison-

suon -kansallispuiston mai-

semiin Korkeasuolle.

Suomalainen luo kertomuk-

sensa alussa kuvan muuttohau-

kalle mieluisasta maisemasta:

-Puurijärvi on tunnettu sor-

sien ynnä muiden vesilintujen

tyyssija. Näiden houkuttelemi-

na asettuu joka kevät muutto-

haukkapari Korkiasuolle pesi-

mään. Ruoka-aitta, Puurijärvi,

on siinä aivan vieressä, sieltä

saa helposti saaliin, lihavan si-

nisorsan tahi mitättömämmän

tavin. Ihana rauha täällä yleen-

sä vallitsee. Ihminen, pedoista

pahin, tänne harvoin eksyy,

korkeintaan joku akka tahi poi-

ka muurainten kypsymisaikaan

heinäkuussa. Mutta ne eivät

juuri muuttohaukkaparin rau-

haa häiritse.

Kirjan tarina ajoittuu vuo-

teen 1919, jolloin muuttohauk-

kapari oli jälleen laatinut pe-

sänsä Korkeasuon keskelle

suomättäälle pienen männyn-

käppyrän alle. Toukokuun alus-

sa pesään tuli neljä munaa.

Poikaset kuoriutuivat kesäkuun

alkupäivinä.

Kertomuksessa haukkapari

puolusti poikuettaan suolla liik-

kuneen Pero-nimisen metsäs-

täjän koiraa vastaan lujilla

syöksyillään niin rajusti, että

koiraa sai neljä haavaa päähän-

sä ja meni hetkeksi tainnok-

siin. Koiraa kohti syöksyneis-

tä muuttohaukoista naaras

loukkaantui neljännellä iskul-

laan niin pahoin, että se jäi het-

keksi maahan siivet levällään.

Tämän jälkeen se nousi vai-

valloisesti lentoon toista jal-

kaansa roikottaen.

Kun naarasta ei enää myö-

hemmin paikalla näkynyt, met-

sästäjä päätti ottaa poikaset

hoiviinsa. Näistä tarinan ker-

toja sai yhden haltuunsa.

Puurijärven Korkeasuo

oli E.W. Suomalaisen

muuttohaukka-tarinan maisemana

-Tarkoitukseni oli näet tut-

kia ensimmäisen poikaspuvun

muuttumista lentokykyisen

puvuksi, kertoja perustelee ryh-

tymistään haukan kasvattaj-

aksi.

Hoidokki sai uuden pesän

tallista hevosen seimestä. Suo-

malainen tarinoi haukan kas-

vamisesta ja kehittymisestä

saalistajaksi. Ruokittavaa oli

tässä yhdessäkin poikasessa,

sillä sen ruokalistalla oli kah-

den ensimmäisen viikon aika-

na kolme varista, neljä kissan-

poikaa, kolme koiranpentua,

kaksi oravaa ja yksitoista hiir-

tä.

Tarina muuttohaukan ja kas-

vattajan lämpimästä suhteesta

päättyy kertojan murheelliseen

ratkaisuun haukan lopettami-

sesta syksyn kynnyksellä. Se

ei olisi tullut toimeen luonnos-

sa, eikä kasvattaja halunnut sil-

le elinikäistä vankeutta eläin-

tarhassa.

Muuttohaukka-

kertomuksella

todellisuuspohja

Muuttohaukka-kertomuksel-

la oli vankka todellisuuspoh-

ja, mikä paljastui viisi vuotta

myöhemmin, kun Suomalai-

nen palasi Korkeasuon muut-

tohaukkoihin teoksessaan "Ko-

kemäenjoen laakson ja lähei-

sen merenrannikon linnusto".

Tällä kerralla tietokirjassa hän

kertoi, kuinka muuttohaukka-

pari oli ainakin miesmuistin

ajan pesinyt Korkeasuolla.

Aluksi pesä oli ollut suohon-

gassa, mutta sittemmin puun

kaaduttua haukat olivat pesi-

neet suomättäällä jo toistakym-

mentä vuotta.

Kesän 1919 tapauksen Suo-

malainen on tässä teoksessa

kirjannut "Haukkani" tarinas-

sakin esiintyneen Peron ker-

tomana näin: -Kesäkuun 13:na

kävimme uudelleen pesällä

mukanamme foxterrieri Res-

su. Nyt poikasia oli neljä. Kun

koira lähestyi pesää, julmistui-

vat emohaukat alkaen tehdä

hyökkäyksiä koiraa vastaan,

pudottautuivat pilvien tasalta

alas (naaras neljä, koiras kak-

si hyökkäystä) sellaisella voi-

malla, että koira meni tainn-

oksiin! Sillä oli neljä haavaa

päässään. Viimeisellä hyökkä-

yksellä iski naaras ensin koi-

raan ja siitä maahan niin ko-

valla voimalla, että löi syvän

kuopan suohon, jääden siihen

vähäksi aikaa siivet levälleen.

Ennen kuin ehdin luo, pääsi se

lentoon vaivalloisesti, ja toi-

nen jalka, joka luultavasti tart-

tui koiran kaulanauhaan, riip-

pui alhaalla näyttäen olevan

poikki... Poikaset otimme.

E.W. Suomalaisen muutto-

haukka-kerronnan arvoa lisää

se tosiasia, että laji oli hävitä

maailmasta ympäristömyrkky-

jen vuoksi sotien jälkeen.

Muuttohaukka katosikin koko-

naan Etelä-Suomesta. Pohjois-

Suomessa se pesii nykyisin

erittäin harvalukuisena.

Suomalainen vaikutti

Satakunnassa 1913-27

Kuopiolaissyntyinen E. W.

Suomalainen tuli Turusta Po-

rin lyseon opettajaksi 1913.

Porin vuosinaan hän perehtyi

satakuntalaiseen luontoon ja

kirjoitti keskeiset teoksensa.

Näiden ilmestymisen jälkeen

Suomalainen siirtyi vielä opet-

tajaksi Hämeenlinnaan 1927.

Siellä hän kuoli vain 48-vuo-

tiaana 1931.

Suomalaisen mittavin kirjoi-

tustyö liittyy Maapallon eläi-

mistö -teokseen, johon hän kir-

joitti lähes puolitoistatuhatta

sivua. Linnuista hän kirjoitti

satoja sivuja Eläinten maail-

ma -teokseen.

Kertomus lintutopografisis-

ta tutkimuksista Porin seudul-

la v. 1913 -kirjoitus aloitti hä-

nen maakunnan linnustoa kä-

sittelevän julkaisutoiminnan.

Suomalaisen merkittävin lin-

tutieteellinen julkaisu on Ko-

kemäenjoen laakson ja lähei-

sen merenrannikon linnusto -

teos, joka ilmestyi 1927.

Hannu Virtanen

Metsän salaisuuksia -kirjan kuvittajana oli lintumaalari Matti Karppanen. Haukkani-kertomuksen kuvassa muuttohaukka

kisailee kahden variksen kanssa.

E.W. Suomalainen vuonna 1922, jolloin häneltä ilmestyi

Puurijärven Korkeasuon haukkatarinankin sisältävä Met-

sän salaisuuksia -kertomuskokoelma.

Vuoden 2006 op-

tikkoliikkeeksi on va-

littu raumalainen Sil-

mäoptikot Palmu Oy.

Suomen

Optisen

Alan Tukkukauppiaat

ry:n jäsenliikkeet va-

litsivat nyt seitsemän-

nen kerran asiakas-

yritystensä joukosta

optikkoliikkeen, joka

toimii esimerkkinä

koko alalle.

Suomen

Optisen

Alan Tukkukauppiaat

ry:n jäsenyritykset ää-

nestävät vuosittain asi-

akasyrityksistään liik-

keen, jossa mm. am-

mattitaitoinen henkilö-

kunta, laadukas tuote-

valikoima, edustavat

liiketilat sekä markki-

nointi yhdistyvät laa-

dukkaaksi kokonaisuu-

deksi.

Silmäoptikot Palmu

Oy:tä kiitellään valin-

taperusteissa mm. kes-

kittymisestä ammatil-

liseen

osaamiseen,

eikä niinkään alennus-

hinnoitteluun.

Tänä vuonna 25-

vuotisjuhliaan viettä-

vän yrityksen liikeidea

on perustamisesta läh-

tien ollut ammattitai-

toinen näöntutkimus.

Yrityksen toimin-

nassa keskeisellä sijal-

la on kaksi erityistä

asiakasryhmää: työnä-

kemisessä apua tarvit-

sevat sekä koululaiset.

1990-luvun alussa

yritys aloitti yhteistyön

kouluterveydenhuol-

lon kanssa, ja vuonna

2000 syntyi projekti,

jossa tutkittiin rauma-

laislasten näkö yhden

ikäluokan osalta.

Projektin tuloksena

on mittava määrä tie-

toa koululaisten näös-

tä ja näönhuoltotar-

peista.

Samalla luotiin lähe-

tekäytäntömalli, jota

voivat tulevaisuudessa

hyödyntää kaikki kou-

luterveyden näönhuol-

lon ammattilaiset.

Ruotsissakin

kiinnostuttu

tästä

”Rauman mallista”,

jossa kouluterveyden-

hoitajat, optikot ja lää-

kärit mittaavat näköä

samoilla menetelmillä.

Valintaperusteluissa

uraauurtavaksi kehut-

tu työnäkemisen huol-

taminen lähti liikkeel-

le 90-luvun alussa.

Palmulla tehdään tii-

vistä yhteistyötä muu-

tamien yritysten kans-

sa, joissa on vahvistu-

nut ymmärrys hyvän

näkemisen vaikutuk-

sesta työn laatuun ja

tehokkuuteen.

Vuoden

optikkoliike

Raumalta

LAATU-

LEHTI!

Alueviesti

NYT

keskiviikkoisin!

Page 14

Page 12

1...,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12 14,15,16,17,18,19,20,21,22,23,...32