Keskiviikko heinäkuun 5. 2006
11
Jarmo Suontausta jäi eläk-
keelle Vammalan poliisilai-
toksen ylikonstaapelin viras-
ta viime perjantaina, kesä-
kuun viimeisenä päivänä 58-
vuotiaana, takanaan yli 35
vuotta poliisitoimessa. Hän
tuliVammalan nimismiespii-
rin palvelukseen 22.3. 1971.
Hänen jälkeensä tänä vuon-
na jää vielä kaksi ylikons-
taapelia.
Hän on harrastanut jatkuvaa
opiskelua virassa ollessaan.
Suontaustalla oli aiemmin
mennessä kirvesmiehen am-
matti, koska oli isän oppipoi-
kana viitisen vuotta. Vaimo,
Marjo, houkutteli Jarmon
kauppaopistoon, jonka Suon-
tausta kävi Huittisissa ja val-
mistui merkonomiksi 1960-lu-
vun lopulla. - Kun keväällä
valmistuin, kävin armeijan,
koska minulla oli opintojen
vuoksi lykkäystä, ja armeijan
jälkeen olin kolme viikkoa
vaneritehtaalla, kunnes Aatto
KustaaAaltonen otti minut töi-
hin nimismiehen kansliaan.
Teimme sopimuksen, että py-
rin seuraavalle poliisikoulun
kurssille, ja näin sain aloittaa
ulosottomiehen työn. Se oli sil-
loin poliisitoimen piirissä.
Jarmo pääsi poliisikouluun,
joka silloin oli Espoossa ja pa-
lasi sitten suoraan Vammalan
nimismiespiiriin.
Ja siitä se sitten jatkui. -
Kentälle räntäsateeseen seuraa-
Vammalassa kolme vakanssia avoimiksi
vana syksynä kun ulosotto-
hommat oli tehty.
Vammalan nimismiespiiri
oli silloin vahvistettu Liikku-
van Poliisin komennuskunnal-
la. Se oli se taitekohta, ja 70-
luvun alkupuolella ryhdyttiin
vahvistamaan nimismiespiiriä.
Muutenkin tapahtui muutok-
sia. Poliisikin tuli työvoima-
lain alaiseksi .
Silloin laitoksella oli työssä
vanhoista nimistä esimerkiksi
Vilho Jokela ja Veikko Lehti-
mäki. Nuoremmasta päästä oli-
vat Rauno Jalkanen, Seppo
Nikulainen, Kauko Vieras ja
Paavo Sandholm. Suontausta
itse astui silloin eläkkeelle jää-
neen Toivo Muurosen saappai-
sin.
Autona oli Ford Transit ja
LP:n autoja. Myöhemmin ni-
mismiespiiri sai toisenkin au-
ton, Saabin. Poliisiradio oli ja
toimi. Kaukoradiokin oli, ja
sillä tulleet sanomat kirjoitet-
tiin ylös.
Kaukoradion nimi oli Otto
kutonen. Otto kutosesta Jarmo
muistaa: Kirkon äänestoisto-
laitteisto muuttui suureksi an-
tenniksi ja poliisiradion ääni
kaikui kirkon kovaäänisistä. -
Sanottiin että kun pappi saar-
nasi, niin Vieraan Eino kuitta-
si. Jotta tästä päästiin, poliisi-
radion lähetysaikoja muutet-
tiin.
Rikoskirjo oli tuolloin yhtä
laaja kuin nykyisin. - En kui-
tenkaan ole rakentanut pahoista
asioista muistiini arkistoa, sa-
noo Suontausta.
Hän muistaa, mitä kaikkea
poliisilla silloin teetettiin: -
Yhteen aikaan käytiin ottamas-
sa säteilymittarilla tiettyyn ai-
kaan arvot nurmikolta. Tämä-
kin homma on ollut poliisilla.
Opiskelua
myös työn ohessa
Vuoden kuluttua valmistu-
misestaan Jarmo Suontausta
kävi miehistökurssin, senkin
Espoossa, sitten kymmenen
vuoden kuluttua tästä alipääl-
lystökurssin, vuonna 1981, ja
sai ylikonstaapelin arvon jo
tämän kurssin aikana. - Silloin
koulutus perustui tarpeeseen,
turhaan ei koulutettu.
Työn ohella Jarmo Suon-
tausta suoritti erillisiä arvosa-
noja Turun yliopiston oikeus-
tieteellisessä tiedekunnassa. -
Opiskelu piti ajan tasalla. -
Paljon myöhemmin suoritin
mm. ympäristönsuojelun ap-
probaturin, koska puhuttiin että
ympäristöasioista tulee "kova
sana".
Alipäällystökurssilta päästy-
ään Jarmo oli viitisen vuotta
ylikonstaapelina rikostutkin-
nassa. Sitten organisaatio
muuttui niin, että tarvittiinkin
ylikonstaapelitason päivystäjiä
1980-luvun puolivälin paik-
keilla. Sitten organisaatio ke-
hittyi jälleen, ja tuli kenttäjoh-
Jarmo Suontausta uudella työpaikallaan, Kutalassa sijaitsevan vapaa-ajan parvekkeella.
Jarmo Suontausta lähti
ensimmäisenä eläkkeelle
tojärjestelmä, ja tarvittiin yli-
konstaapeleita kentälle johta-
jiksi. - Suunnilleen kymmenen
vuotta ennen tätä olin kuiten-
kin päivystyksessä. Leipään-
tyä kyllä ehti ennen kenttäjoh-
tojärjestelmää, Jarmo muiste-
lee.
- Leipäännyin niin, että läh-
din oiskelemaan kotimaista kir-
jallisuutta Tampereen avoi-
meen yliopistoon ja suoritin
ensi apron ja sitten cumun.
Kylkiäisiksi kävin joitakin
kursseja ja suoritin taidehisto-
rian approbaturin.
Poliisiin Jarmo kuitenkin jäi.
- Vuosien 1996-97 taitteessa
kiinnostuin lähipoliisitoimin-
nasta, jota alettiin toteuttaa
uutena käänteenä koko maas-
sa. - Työn lisääntymistä se vain
merkitsi. Tein toiminnasta
suunnitelman ja esitin sen po-
liisipäällikkö Kari Niinivuol-
le.
Näihin aikoihin kuoli äkil-
lisesti komisario Markku Vir-
tanen, joka oli aloittanut sidos-
ryhmäyhteistyön kihlakunnas-
sa esimerkiksi kuntiin ja oppi-
laitoksiin. - Työ jäi kesken,
mutta sitä jatkettiin suunnitel-
mallisemmin, aikatauluin ja
sisältöä hioen.
Mukaan tulivat vierailut päi-
väkodeissa ja -kerhoissa sekä
oppilaitoksissa. Turvallisuus-
kysymyksistä silloin ensi si-
jalla oli liikenne. Liikennetur-
vasta sai vinkkejä ja materiaa-
lia.
Vammala sai keskustaaja-
man liikenesuunnitelman, joka
ulottuu vuoteen 2020, ja tämä
paperi oli yksi pohjista, joiden
perusteella Jarmo Suontausta
toteutti käytännössä suunnitel-
maa. Suunnitelma on päivätty
1998.
Suontausta sai ideansa vuon-
na 1999. Sen jälkeen liikenne-
turvallisuuden suunnitteluun
tulivat myös koululaiset.
Oppilaat. kirjoittivat omat
ehdotuksensa
esimerkiksi
Vammaskosken sillan liiken-
teen turvallisuudesta. Silloin
siltaremontti oli vielä kauka-
na edessä vaikka onkin nyt
melkein valmis.
Rikostietopalveluverkosto
on yksi hankkeista, joita Suon-
tausta on ollut osaltaan raken-
tamassa Länsi-Suomen lääniin.
Sen tuloksena maakuntakes-
kuksissa toimivat nykyisin ri-
kostietopalvelukeskukset.
Tänä vuonna Vammalan po-
liisilaitokselta jää eläkkeelle
kolme ylikonstaapelia, siis kak-
si vielä Suontaustan jälkeen. -
Punkalaitumen vastaanottokes-
kus lakkautetaan tämän vuo-
den aikana, ja laitos on sitonut
yhden ylikonstaapelin. - Kak-
si vakanssia jää näin ajatellen
nyt täyttämättä. - Tämä on to-
sin risumetsämatematiikkaa,
räknää Suontausta virkojen
täyttämistä tai täyttämättä jät-
tämistä.
Kirvesmieheksi
mökille
Jarmo Suontaustan juuret
ovat syvällä Tyrväällä, sillä hän
syntyi Rautaniemessä lähellä
silloista lääninrajaa. Isä oli kir-
vesmies ja kotoisin Houhalan
kylästä.
Kirvesmies Jarmo Suon-
tausta on tavalla tai toisella ol-
lut myös koko virkauransa ajan
ja taitaa olla sen jälkeenkin.
Hän on rakentanut vaimon-
sa kanssa omakotitalon Mart-
tilan kaupunginosaan ja vapaa-
ajan asunnon Kutalaan. Käden-
jälki näkyy myös tyttären ta-
lossa. Pojan talon rakensivat
isä ja poika yhdessä.
Rakentamista riittää edel-
leen. - Ainakin leikkimökkejä
ellei muuta, sanoo kolmen lap-
senlapsen isoisä.
- Ja Kutalassakin täytyy al-
kaa jo tehdä vähän remonttia.
Ellei muuta niin uusia laituri.
- Mää käyn nyt Kutalassa töis-
sä, sanoo tuore eläkeläinen.
Erkki Petman
Sun Svoli oli täyttä elämää
Vammalan Naisvoimistelijoista osallistui Sun Svoli-tapahtumaan 84 henkilöä voimistelijoina ja huoltajina ja löytyipä
joukosta kaksi kenttänäytöskoreografiakin.
Viidessätoista koreografiassa esiintyi 8.000 voimistelijaa, joista nuorimmat olivat 2-vuoti-
aita ja iäkkäimmät 80-vuotiaita.
Sun Svoli – voimistelun
suurtapahtuma 9.-11. kesä-
kuuta Tampereella päättyi
huikaisevaan kenttänäytös-
kokonaisuuteen: Sun Svoli –
täyttä elämää! Näytös kruu-
nasi koko viikonlopun kes-
täneen monipuolisen tapah-
tuman.
Viidessätoista koreografias-
sa esiintyi 8.000 voimistelijaa,
joista nuorimmat olivat 2-vuo-
tiaita ja iäkkäimmät 80-vuoti-
aita. Näytös Ratinan stadionilla
oli loppuunmyyty ja paljon
halukkaita katsojia jäi aidan
taakse haikailemaan. Kenttä-
näytös esitettiin myös suorana
lähetyksenä teeveestä.
Vammalalaisia mukana
iso joukko
Vammalan Naisvoimisteli-
joista osallistui Sun Svoli-ta-
pahtumaan 84 henkilöä voi-
mistelijoina ja huoltajina ja
löytyipä joukosta kaksi kent-
tänäytöskoreografiakin. Vam-
malalaisia esiintyi kenttänäy-
töksessä seuraavissa kokonai-
suuksissa: Tunnenko juureni?
– perheliikuntaohjelma, Ol-
laanko kavereita? 7-12 vuoti-
aiden jumppakouluohjelma,
Tykkää, ei tykkää, tykkääÉ?
11-15-vuotiaiden voimistelu-
ohjelma, Tökkiikö suksi, hier-
tääkö pipo? kuntojumppaohjel-
ma sekä Pärjäänkö? Rakastat-
ko? valiovoimisteluohjelma.
Elämykselliseen loppuhuipen-
tumaan osallistuivat kaikki voi-
mistelijat sekä kentällä että kat-
somoissa.
MIesnäkökulmaa
Yksi huoltajista oli Harri
Tanhuanpää, jonka oma tytär,
7-vuotias Vilma, osallistui Ol-
laanko kavereita? –kenttäoh-
jelmaan. Huoltajana toimimi-
nen oli miehen mielestä kuin
lomaa ja hieno kokemus kaik-
kineen. Kaikkien naispuolisten
huoltajakollegoiden mielestä
vauhdikasta viikonloppua tus-
kin voi ihan lomaksi kutsua,
mutta miehisen rennosta suh-
tautumisesta asioiden sujumi-
seen voisi toivoa ripauksen it-
selleen. Jos huoltajien joukos-
sa myöhään illalla vielä tou-
huttiin ja suunniteltiin seuraa-
van päivän aikatauluja ja mui-
ta käytännön toimia, Harri tuu-
masi vain, että aamulla nou-
see taas aurinko.
Huollettavia ryhmässä oli 19
kolmella aikuisella, ja aikatau-
lu harjoituksineen ja kulkemi-
sineen oli melko tiukka. Illal-
la ei juuri pyjamassa jaksanut
majoituskoululla hillua, vaik-
ka Harrin mielestä se olisi ol-
lut lapsille vain hauskaa iloit-
telua. Kaikki vammalalaiset oli
majoitettu Hervantaan Ahve-
nisjärven koululle ja harjoituk-
sia oli Kaupin kentillä, Pyyni-
killä sekä Ratinassa, kun taas
ruokailu oli keskustassa Tam-
melan koululla. Bussit kulki-
vat kiitettävästi, mutta usein ne
olivat niin täynnä, että piti jää-
dä odottelemaan seuraavaa.
Harrin porukka kyllä pääsi hy-
vin kulkemaan, vaikka aikaa
siirtymisiin piti varata joskus
jopa puolitoista tuntia. Tytöil-
lä oli kolmen tunnin harjoitus
perjantaina ja lauantaiaamuna
jo puoli kymmeneltä parin tun-
nin rupeama. Ohjelma osattiin
niin hyvin, että iltapäivän har-
joituksesta annettiin vapautus
ja retki Särkänniemeen toteu-
tui pidemmän kaavan mukaan.
Harri kehui kollegansa ja
jumppatytöt mukaviksi ja reip-
paiksi sekä koko tapahtumaa
onnistuneeksi kokonaisuudek-
si. Saamastaan ainutlaatuises-
ta kokemuksesta hän oli hy-
villään, oli mielenkiintoista
olla yksi 15 000:sta Sun Svo-
lilaisesta.
S.E.
1...,2,3,4,5,6,7,8,9,10 12,13,14,15,16,17,18,19,20,21,...28