Page 14 - Alueviesti_52

Torstai joulukuun 28. 2006

14

Punkalaitumelaisen Tuula

Naskalin matkapäivä puo-

lentoista vuoden takaiselta

maailmanympärimatkalta

saa nyt jatkoa. Nyt matkaa

jatketaan Soulista yliTyynen-

meren uudelle mantereelle

ja sieltä lopulta Oslon kaut-

ta kotiin.

11.6. 2005Vladivostokin 2,5

tunnin lennon jälkeen (taakse-

päin) ottaa lentokenttävirkai-

lija siipiensä suojaan transit-

matkustajat Soulin jättimäisen

suurella uudella lentoasemal-

la. Meikäläinen poimittiin heti

erilleen erittäin epäilyttävänä

henkilönä (=upouusi EU-pas-

si). Sitä tutkittiin eri kulmista

usean henkilön voimin, josko

mitenkään olisi mahdollista,

että se olisi ollut väärennetty.

Sinänsä tuloilmansuunta ei

varmasti vaikuttanut asiaan,

sillä koneet tyrkkäävät päivit-

täin täydet lastilliset matkus-

tajia Vladivostokista Souliin.

Vaihtoaikaa seuraavaan konee-

seen oli noin tunti ja termi-

naalin isoa marmoriympyrää

kävelyyn meni kolme varttia.

Täytyi vain ihailla virkailijan

taidokkuutta korkokengillä

kopotella peilikiiltävää marmo-

rilattiaa melko ripeää tahtia.

Oli siis lauantai ja edessä

Tyynenmeren ylitys. Ruoka,

auringonlasku, nukkumatti,

auringonnousu. Viereisellä is-

tuimella nuori nainen luki ko-

vin viisaan näköisiä kirjoja. Il-

meni, että oli koulukuraattori

CathyAu Ka Pik Honkongista

eli melkein kolleega siis. Mat-

kalla ystävättärensa luo Seatt-

leen. Perillä otettiin taas kuva.

Cathyä oli ystävätär tullut vas-

taan ja meikäläisen vastaanot-

tivat Yhdysvaltojen maahan-

tuloviranomaiset. Perusteelli-

sen haastattelun ja sormenjäl-

jen sekä iiriksen kuvaamisen

jälkeen maahantulolupa myön-

nettiin ja toivotettiin vieläpä

îTake care of youselfî. Viran-

omaiset taisi rauhoittaa tieto

Kanadassa asuvista ystävistä,

joitten luo matkalla poikkea-

isin.

Majapaikan hakeminen len-

tokentän valotaulusta onnistui

ihan tyydyttävällä tavalla. Ma-

joituspaikka lähetti auton ha-

kemaan ja jälleen edessä oli

jatkoyhteyksien selvittelyä.

Tuntui, että täällä kauppa, huol-

tamot, majoituspaikat olivat

aasialaisperäisten pyörittämiä.

Käydessäni majatalon respas-

sa tarkistamassa kellonaikaa,

se sattuman oikusta osoitti sa-

maa aikaa kuin Vladivostokin

lennon alkaessa eli tasan 16.20

ja samaa päivääkin eli jouduin

saman lauantaipäivän elämään

kahteen kertaan, mikä tuntui

hyvin kummalliselta, olinhan

jo kerran nähnyt auringonlas-

kun ja auringonnousun. Ehdin

Seattlessa sunnuntaina kirk-

koon ja sain nähdä, miten kai-

kenikäiset huomioitiin ja otet-

tiin mukaan. Rippikouluikäi-

set kokosivat kolehdin ja las-

ten tuokiossa pappi yksinker-

taisesti istahti etuosan lattialle

rapulle ja kutsui lapset ympä-

rilleen kertoen heille kansan-

tajuisesti päivän tekstistä. Var-

sinainen Seattlen keskusta oli

kauempana ja sinne piti men-

nä bussilla.Siinä joku musli-

miksi arvioimani saarnasi mie-

lestäni kiihkeästi ja ihmettelin

ihmisten rauhallisuutta kaiken

tapahtuneen jälkeen. Se lienee

sitä amerikkalaista suvaitsevai-

suutta.

Tv:n lempisarjoihimme kuu-

luu lauantai-illan Frasier ja

katuja talsiessa yritin arvailla,

mikä olisi sarjan miljöötä.

Korttiin kirjoitin tietysti tervei-

set koko Cranen perheeltä ja

eritoten Eddie-koira haukkui

terveisensä kissoillemme. Kos-

ka matkatoimisto ei ollut auki,

oli yksinkertaista ostaa lento-

lippu Anchorageen lentoase-

man tiskiltä. Se järjestyikin heti

maanantaiaamuksi, kun suos-

tui ottamaan aikaisen aamulen-

non, Alaskan koneetkin ovat

päivittäin täynnä. Seattle tun-

tuu olevan Alaska- Airin koti-

kenttä ja koneita, joitten pe-

rässä oli parrakkaan miehen

kuva, oli siellä runsaasti.

Jälleen vaikeuksia lähtötar-

kastuksessa; jouduin riisumaan

kengätkin jaloista ja reppuni

sisältö tarkastettiin yksityis-

kohtaisesti. Lähdön viivästy-

essä saattoi kuunnella naapu-

ri-istuimilla olevien mielipitei-

tä tilanteesta. Kumpikin oli il-

meisiä bisnesihmisiä, joitten

mielestä oli paha asia, että USA

piti Alaskaa siirtomaan ase-

massa eli ottaa kaiken hyödyn

irti. Mediassa oli tuolloin juu-

ri keskustelua öljynporauksen

aloittamisesta herkimmillä

luonnonsuojelualueilla. Mies-

henkilö oli varannut omat

eväät, koska tiesi kyseisen len-

toyhtiön ruoan laadun ja ilmoit-

ti, että samalla lentoyhtiöllä on

maailman rumimmat lento-

emännät! Lähdön viiveen

syyksi ilmeni työtaistelu, jota

joku lentokenttähenkilöstön

ryhmä kävi, ja joka jatkui An-

choragessakin lakkokokoukse-

na.

Alaskaan

Kun kone kaartaa kohti An-

choragen kenttää, ihmettelee,

että kaikki päättyy onnellises-

ti, näkyvissä kun on vain vuo-

ristoa ja merta. Kentältä me-

nevä bussi ohittaa konehallin,

jonka edessä seisoo US-Air

Force eli USA:n ilmavoimien

kone, mikä muistuttaa toisesta

syystä, miksi Alaska on tärkeä

USA:lle. Naiivina olin kysy-

nyt Vladivostokissa, eikö Be-

ringin salmen yli voi mennä

suoraan: ei voi. Se on paikka,

jonka vastakkaisilla rannoilla

silmätysten ovat Venäjä ja

USA. Bussikuskeilla taas ei ole

vaihtokassaa, joten sanotaan

vaan, että maksat sitten toisel-

la kerralla, ellet ole varannut

tasarahaa, ainakaan bussiin tu-

loa ei estetä, kuten täällä olisi

tapana. Pitkille linjoille taas

lippu pitää ostaa etukäteen.

Anchorage on kaunis ja siis-

ti kaupunki. Siellä vierailee

paljon risteilyaluksia, koska

Alaskassa käynti tuntuu ole-

van IN. Kaupunki on satsan-

nut paljon kukkaistutuksiin ja

turistineuvonnasta voi soittaa

ilmaiseksi kaupungin alueelle

majapaikkaa kysyessä. Niinpä

paikallisen Hostelin asujien

keski-ikä nousi huomattavasti

majoittuessani sinne. Samas-

sa huoneessa oli nuoria Puo-

lasta menossa töihin vapaa-

ajan keskukseen. Kyseisen alan

työpaikkoja Alaskassa riittää.

Ensimmäinen kauppa, minkä

havaitsin, kaupitteli ruotsalai-

sia villapaitoja ja tavaraa kaik-

kialta eri puolilta maailmaa oli

saatavissa lähinnä juuri turis-

tien ostettavaksi. Oikeastaan

aika järjetöntä, kun ajattelee,

mitä tavaran rahtaaminen maa-

ilman ääreen kustantaa ja mitä

ympäristövaikutuksiakin sillä

on! Oli Alaskalla toki omiakin

tuotteita. Anchoragesta järjes-

tetään retkiä nk. Timanttilaak-

soon eli mineraaleja löytyy.

Erilaiset luontoretket ovat hy-

vin suosittuja nekin. Aiemmin

Alaska oli melko eristyksissä,

sillä Alaskan valtatie valmis-

tui vasta 1900-luvun lopulla.

Rautatietä on vain pieni pätkä

Anchoragesta Fairbanksiin.

Liikkuminen on tapahtunut

lentäen, eli pienkoneita on sa-

toja , satoja, satoja Anchora-

gen ulkopuolella käydessäni

ostamassa lippua bussiinAlas-

ka Direct- linjalle kohti Kana-

daa. Sitä ennen ehdin kuiten-

kin tutustua itsepalvelupesu-

laan ja todeta, että jopa kau-

pungin hautausmaalla oli run-

saasti tilaa- tokko siellä kuol-

laan edes 100-prosenttisesti!

MuutenAnchorage oli osaval-

tion pääkaupunki, jonka oppi

ulkoa puolessa päivässä. Kirk-

koja oli joka oppisuunnalle

omansa, mutta katolisen papin,

isä-Alaskan etsintä jäi, koska

hänen sijoituspaikkansa olisi

vaatinut joko laivan tai lento-

koneen käyttämistä. Raja-alue

Yukon kuuluu sekä Alaskaan

että Kanadaan. Sen turistiopas

kuuluttaa isoin kirjaimin:Alas-

ka: the last foreign country still

friendly to americans eli Alas-

ka on viimeinen ulkomaa, joka

on vielä ystävällinen amerik-

kalaisille.

Alaska Direct -bussi

Whitehorsee

Alussa meitä matkustajia oli

tasan tusina. Bussit laitetaan

matkustajamäärän mukaan,

tyhjiä istuimia ei rahdata. Bussi

lähtee kolme kertaa viikossa,

kuten myös Vinttikoirabussit /

greyhpundit sekä junat poikki

Kanadan. Iso musta mies Ty-

ler ajoi bussia niin reipasta

vauhtia, etten uskaltanut käyt-

tää kameraani ajon aikana.

Majataloissa poikettiin hake-

massa virvokkeita ja vessassa,

sillä sellaista ei busseissa tie-

tystikään ollut. Eräs tyttö al-

kumatkasta kertoi isoäitinsä

olevan Suomesta. Tyttö oli

menossa töihin vapaa-ajan

keskukseen ja veimme hänet

pienkonekentälle, jolta työnan-

taja tuli lentokoneella hake-

maan. Mitä pidemmälle mat-

ka edistyi, sen pienemmäksi

kävi joukkomme ja aina siis

vaihtui myös auto pienempään.

Ensimmäinen risteys Glenal-

len jakoi pohjoiseen ja etelään-

päin menijät. Tokista taas tie

lähti laskeutumaan kohti Ka-

nadan rajaa ja Whitehorsea.

Rajaseutu on kuulua kullan-

kaivanta- aluetta, Klondikeksi

kutsuttua. Viimeiselle etapille

olin auton ainoa matkustaja ja

autokuski Henry Stokes, mus-

ta mies hänkin, heti kättelyssä

ilmoitti minulle, että saisin pi-

tää häntä hereillä seuraavat

seitsemän tuntia. Oltiin kesä-

kuun puolivälissä ja elettiin

yötöntä yötä sillä leveysasteel-

la. Henryn kanssa tuli siten

puhuttua sekä Suomen että

Kanadan yhteiskunta ja erilaa-

tuiset ongelmat. Kun kerroin,

Kirjoittaja Niagaralla.

Kanadan korkein vuori pilvien ja sumun keskellä.

Esimerkki inuiittien kielestä oikeanpuolimmaisessa opastaulussa Whitehorsen turisti-infossa.

Road House, sikäläinen levähdys- ja ruokapaikka Akasjaan vievän pikareitin varrella.

Juna: kaksi veturia ja 23 vaunua.

Elät vain kahdesti

Matka maapallon ympäri 44 päivässä, osa 2

Page 14 - Alueviesti_52_2006