20
Keskiviikko huhtikuun 4. 2007
Professori Brian Groom-
bridge on Lontoon yli-
opiston aikuiskasvatuksen
emeritusprofessori, aikai-
sempi IBA:n (Internatio-
nal Biography of Adult
Education) koulutussuun-
nitteluyksikön
johtaja.
Hän on myös Helsingin
yliopiston kunniatohtori
(1990). Vuonna 1999 pre-
sidentti Ahtisaari myönsi
hänelle Suomen Valkoi-
sen Ruusun ritarimerkin.
Brian Groombridge vie-
raili Vammalassa ensim-
mäisen kerran helmikuus-
sa Sastamalan Opiston
vieraana. Kokemuksistaan
hän kirjoitti oheisen mat-
kakertomuksen:
- Lämpömittari näytti -30
pakkasastetta, tasaiset, korke-
at nietokset peittivät tienoon
ja pakkaslumi narskui jalkojen
alla. Ryhmämme jäsenet naut-
tivat potkukelkalla laskusta
- tai kelkkakyydistä - kyläta-
lon viereisessä mäessä. Kelkan
työntäminen ylämäkeen oli-
kin paljon kovempi homma,
joten pysähdyin juttelemaan
yhdelle tervetulojuhlan osal-
listujista, jolla oli aurinkoinen
hymy. Kysyin häneltä, mikä
kyseinen ”menopeli” mahtoi
olla suomeksi, mihin sain vas-
taukseksi potkukelkka. ”Kir-
joitanko sanan sinulle?” Hän
kirjoitti sanan muistivihkooni
ja samalla teimme tuttavuutta.
Kerroin olevani Brian ja hän
vastasi minulle olevansa Enni.
Kymmenenvuotias Enni oli
tapahtumassa mukana kah-
den vanhemman veljensä ja
useiden muiden lasten kans-
sa. Tapahtumaan osallistui
myös ikäihmisiä - osa heistä
hyvinkin iäkkäitä - sekä kah-
densadan asukkaan Lantulan
kylän kädentaitojen opettaja.
Ryhmämme koostui lähellä
sijaitsevan Vammalan kau-
pungin (Lounais-Suomessa)
sekä Italian, Slovenian ja Bri-
tannian aikuiskouluttajista ja
sosiaalityöntekijöistä. Paikal-
liset asukkaat olivat kutsu-
neet meidät kyläyhdistyksen
talolle, jossa ennen sijaitsi
perinteisesti puulämmittei-
nen kyläkoulu. Tuota pikaa
olimmekin jo askartelemassa
ystävänpäivän kortteja raa-
kapellavasta ja käsintehdystä
kartongista Ennin ja muiden
lasten toimiessa englannin
tulkkeina.
Päivää aikaisemmin Vam-
malassa oli järjestetty toinen
virallisempi
tervetulojuhla
kaupungintalolla.
Kaupun-
ginjohtaja Paavo Salli ja seit-
semän toimialajohtajaa (mm.
sivistys-, sosiaali-, kulttuuri-
ja vapaa-aikatoimen johtajat)
kertoivat meille, että seudulla
on ollut asutusta jo 6000 vuot-
ta sitten.
Alueen kirkot ovat paljon
vanhempia kuin muualla Suo-
messa, koska rakennusmateri-
aalina on käytetty kiveä puun
sijasta. Yhdessä näistä säilyte-
tään ensimmäistä Suomessa
julkaistua kirjaa, joka on Sak-
sassa v. 1487 painettu latinan-
kielinen hetkipalvelusten kirja
Breviarium.
Kaupunginjohtaja Salli kat-
soo luottavasti tulevaisuuteen.
Hän uskoo, että monipuoli-
sella koulutuksella, huoneka-
luteollisuuden ja jopa Kiinan
kaupan kehittämisellä seutu-
kunnan seitsemän prosentin
työttömyys saadaan laskuun.
Hän kertoi myös, että Vam-
malan kaupunkiin liitettiin
hiljattain (01.01.2007) jär-
ven toisella puolen sijaitseva
Suodenniemen kunta, mihin
valtio myönsi ymmärtääkse-
ni kahden miljoonan euron
suuruisen avustuksen, ja että
Vammalan olisi mahdollista
solmia kuntaliitos vielä kol-
men pienemmän kunnan
kanssa (Punkalaidun, Huitti-
nen ja Äetsä). Sain myöhem-
min kuulla, että tätä asiaa
oli alettu puida paikallisissa
sanomalehdissä vasta äsket-
täin. Kaupunginjohtaja Salli
ei vaikuttanut ollenkaan in-
nostuneelta kyseisestä ajatuk-
sesta. Epäilemättä keskustelu
naapurikuntien ja hallituksen
edustajien kanssa tulee jatku-
maan joitakin aikoja.
Kaikki edellä mainittu
kiinnosti minua paljon enem-
män kuin kaupunginjohtaja
Salli saattoi ajatella. Olin jo
saanut kuulla näistä muutok-
sista, koska ne kuuluvat osana
tutkimukseeni, jossa vertailen
Suomessa ja Britanniassa teh-
tävää vanhustyötä tilanteessa,
jossa molempien maiden pai-
kallishallinnot ovat muutok-
sen keskellä.
Sastamalan Opistossa (Sas-
tamala - nykyisen Vammalan
alueen vanha nimi) tutustuim-
me monipuolisiin ja taitoa
vaativiinkädentaitoharrastuk-
siin, esim. korin punontaan,
tilkkutöihin ja huovutukseen
sekä trendikkäiden viikinki-
korujen valmistukseen, joissa
käytettävät materiaalit ovat
kuitenkin yksinkertaisia.
Näimme, miten harrastus-
piirit yhdistävät hienosti eri
sukupolvet.
Tämä kansainvälinen kä-
sityöseminaari oli osa su-
kupolvien välistä oppimis-
kumppanuusprojektia, jota on
toteutettu neljässä eri maassa
kolmen viimeisen vuoden
aikana.
EU-rahoitteinen
Grundtvig-projekti, jota alku-
vaiheessa johti British Council
ñ nyt ECOTEC-yhtiö, tukee
ECA:n (Educational Centres
Association)
aikuisoppimi-
seen liittyvää työtä. Muiste-
lukursseja järjestetään jokai-
sessa maassa, mutta kussakin
maassa painopiste on hieman
eri ja toiminnat vaihtuvat
vuosittain. Perinteisten kä-
dentaitojen lisäksi Vammalas-
sa on muisteltu kouluaikoja,
harrastettu englanninkielistä
sähköpostikirjeenvaihtoa,
järjestetty paikallisten perin-
neruokien valmistuskursseja
sekä opiskeltu vanhoja työ-
tapoja, paikallismurretta ja
draamaa. Herefordshiressa,
Stoken alueella and Wedg-
wood Collegessa keskityttiin
muisteluun. Italiassa puoles-
taan keskityttiin työhön alku-
vaiheen dementiaa sairastavi-
en kanssa, jotka kolmantena
vuonna siirtyivät kännykän ja
tietokoneen käyttöön.
Tämän projektin kautta
kaikki ovat saaneet oppia toi-
nen toisiltaan ja voineet pa-
remmin tulla ymmärtämään,
millainen oppimiskumppa-
nuustoiminta soveltuu par-
haiten hyvin eri-ikäisistä ih-
misistä koostuville ryhmille.
Slovenialaiset kollegat suun-
nittelevat parhaillaan uutta
projektia samassa yhteistyö-
hengessä.
Sastamalan Opisto tarjoaa
monipuolista aikuisopetusta:
erityisen vahvasti musiikkia
ja draamaa, tietokonekursse-
ja ikäihmisille, avoimen yli-
opiston kursseja (yhteistyössä
Tampereen ja Turun yliopisto-
jen kanssa, joista meille mer-
kittävämpi yhteistyökumppa-
ni on Turku). Ammattitulkin
avustuksella
osallistuimme
myös yksipäiväiseen käden-
taitojen opettajille tarkoitet-
tuun seminaariin. Seminaarin
avasi Sastamalan Opiston reh-
tori Matti Lehtinen, muusik-
ko, joka jatkoi kädentaitotee-
maa kutsumalla väen koolle
puhaltamalla pukinsarveen.
Ohjelma oli monipuolinen:
asialleen omistautunut mo-
disti Raija Mäkinen muisteli
elämänmittaista uraansa hat-
tujen tekijänä, akateemikko
Leena Jokinen Turun yli-
opiston tulevaisuuden tut-
kimuksen laitokselta selvitti
koulutussuunnittelun tarvetta
väestön ikääntyessä ja taito-
vaatimusten muuttuessa.
En ole suoranaisesti osa
TeddyBear-tiimiä, joten mi-
nulle oli suuri etuoikeus
osallistua tapahtumaan. Osal-
listuin siihen ECA:n emeri-
tusjohtajana ja aion seurata
projektin etenemistä - hattu-
ja vaihdellen - ja suunnaten
mielenkiintoni tulevaisuuden
tutkimukseen. Käytin myös
samalla tilaisuutta hyväkseni
ja kävin tapaamassa Helsingin
ystäviäni ja kollegojani.
Bernard Goddingin johta-
man ECA:n (vast. KTOL eli
Kansalais- ja työväenopisto-
jen liitto) kollegat päättivät
viikon suunnittelemalla seu-
raavaa yhteistyövaihetta kol-
men muun TeddyBear-tiimin
kanssa.
Tiesin, että vierailusta
muodostuisi minulle mielen-
kiintoinen - etenkin, kun en
ollut koskaan ennen käynyt
Vammalassa. En ollut kui-
tenkaan osannut odottaa,
että vierailuuni mahtuisi niin
paljon riemullista yhdessä
oppimista ja hienoja koh-
taamisia, kuten esim. Ennin
kanssa. Palasin kotimaahan
suuressa kiitollisuudenvelassa
järjestäjille Kaarina Karjulalle
(koordinaattori,
ilmaisuai-
neet ja lasten kuvataiteen pe-
rusopetus) ja Tuija Hyvöselle
(koordinaattori, kieltenopetus
ja hankkeet).
Kahta saamaani matka-
muistoa pidän erityisen suu-
ressa arvossa: Matti Lehtisen
johtaman Pukinsarventröö-
töttäjät-yhtyeen CD (sisältää
kansanmusiikkia, kappaleet
Mac the Knife, Dave Bru-
beckin Take Five ja Beetho-
venin EU-hymni) ja Ennin ja
hänen vanhempien avustaji-
ensa tekemä englanninkieli-
nen kortti, jossa he kiittävät
vierailustani.
Kirjoittaja:
Emeritus professori Brian
Groombridge, Englanti
Johdanto:
Tuija Hyvönen,
Sastamalan Opisto
Käännös suomeksi:
Päivi Tabell, Vammala
Ritari ihastui Vammalaan
Brittiprofessorin kokemuksia Vammalassa
Lantulalainen Enni Uotila ja englantilainen Brian Groombridge sekä ritarin sydämen
sulattanut Ennin tekemä ystävänpäivänkortti. Kuva: Tuija Hyvönen.
Jatkoa sivulta 16
Osa heistä suorittaa opin-
toja pätkittäin ja palaa aina
väliajaksi kotiseudulleen lait-
tamaan opitun käytäntöön.
Jotkin seurakunnat lähet-
tävät aina uuden henkilön
kun edellinen kurssi päättyy
(neljän kuukauden kurssit),
jolloin osaamista jaetaan ja
mahdollisimman moni pää-
see osalliseksi oppimismah-
dollisuuksista. Kovasti olisi
tarvetta ”kummeille”, jotka
tukisivat vähävaraisia opiske-
lijoita. Yksi 4 kuukautta kes-
tävä kurssi maksaa oppilaalle
tai lähettävälle seurakunnalle
n.150 euroa materiaali- ja
asumiskuluineen.
Oppilai-
ta on kerrallaan hieman alle
30. Vuosien saatossa koulun
kautta on kulkenut yli 2.000
opiskelijaa. Parasta tietys-
ti toiminnassa on se että se
haastaa paikallisen väestön
tekemään työtä evankeliumin
eteenpäin viemiseksi. Välilli-
sesti siis työllä ja sen tukemi-
sella saattaa olla vaikutuksia
vuosikymmeniksi eteenpäin
niiden ihmisryhmien kohdal-
la, jotka saavat keskuuteensa
innokkaan Raamattua opis-
kelleen ja opettavan koulusta
palaajan. Lisäksi koululla on
nyt tarkoitus vahvistaa kirjas-
tonsa opiskelumateriaalian-
tia saamillaan varoilla. Tämä
jälleen toivottavasti saa olla
hyödyksi monille tulevillekin
opiskelijoille. Kaikista tär-
keintä on kuitenkin muistaa
työtä rukouksin. !aimaassa
uskoon tuleva joutuu usein
kohtaamaan kovaa painostus-
ta ystävien ja perheen taholta,
usein tullen jopa hylätyksi
perheen ulkopuolelle, mikäli
ei uskoaan kiellä. !aimaan
60 miljoonaisesta kansas-
ta kristittyjä on vain 0.47 %,
mikä lukumäärällisesti tar-
koittaa n.295.000 ihmistä.
Kuntia, joissa ei edelleenkään
ole minkäänlaista kristillistä
seurakuntaa on 270.
Työtä slummilasten
parissa
Seppo
lähti
mukaamme
tulkiksi kun suuntasimme
matkamme toiselle puolelle
Bangkokia tapaamaan kum-
mipoikaamme Niu:a. Ensin
vierailimme keskuksessa, joka
koordinoi kummityön avus-
tukset ja pitää yllä lapsille ja
heidän perheilleen suunnat-
tua hengellistä ja avustustoi-
mintaa. Siellä meidät otti vas-
taan Äppön (=omena), joka
mielellään kertoi meille työstä
ja sen kuulumisista. Heidän
projektinsa tukijoista 90 %
on suomalaisia. Erityisesti
Suomen kummit saivat kehu-
ja siitä että heihin voi luottaa
kannattajina. He eivät vain
aloita hetken innostuksessa ja
unohda sitten kummilapsensa
muistamistajatukemista,vaan
pysyvät vuosia lapsen rinnalla
hänen
kasvaessaan,kertoo
ƒppön. Pian suuntasimme-
kin sitten puolen kilometrin
päässä sijaitsevalle slummi-
alueelle, jossa asuu muutamia
satoja perheitä, joista jo melko
monia tuetaan kummivaroin.
Näky slummissa on miltei
ahdistava, ellei vastaavaa olisi
koskaan ennen kokenut. Avo-
viemärit, jotka nekään eivät
oikein toimi, pakottavat lapset
ja aikuiset kävelemään kiven-
murikoista tehdyillä pitkos-
puilla, välttyäkseen astumasta
siihen itseensä. Pieniä kapeita
kujia haarautuu sinne tänne
ja tunnen suurta kiitollisuut-
ta, että mukanani on alueen
kuin taskunsa tunteva ƒppön
ja Seppo tulkkinamme. Kat-
soessani minne tahansa, näen
pieniä pelti ja puupaloista
kyhättyjä hökkeleitä ja häkky-
röitä. Hampaattomia vanhuk-
sia makoilee vähän väliä kujan
molemmin puolin kovilla la-
vereilla. Kaikki hymyilevät ja
tervehtivät kohteliaasti aset-
taen kämmemet vastakkain
Waiksi, kuten thaimaalaisilla
on tapana. Matkalla Niun
kotiin alkaa meitä seurata ko-
vaääninen narkomaani, joka
näyttää aivan vanhukselta,
mutta lienee hädin tuskin nel-
jänkymmenen. Aivan ovelle
asti hän huutelee peräämme
ja jossakin vaiheessa tarttuu
käteenikin.
Kasvoista kasvoihin
Lopulta astumme tilaan, jota
kai voisi kutsua olohuoneek-
si ja häiriköivä mies ajetaan
thailaisin lausein matkoihinsa
edes hetkeksi. Hän vaikuttaa
olevan tuttu kerjääjä perheen
ovella. Koti on hyvin vaati-
maton. Jonkinlainen kivi- tai
betonilattia, vanha jääkaappi,
puutarhapöytä ja vaateteline,
jossa perheen käyttövaatteet
roikkuvat vaatepuissa hyväs-
sä järjestyksessä. Perheen äiti
häärää kiireisesti ja kaikesta
näkee, että tulomme on vä-
hintäänkin
suurenluokan
tapahtuma. Viimein ovi au-
keaa jälleen ja pieni hoikka,
sulavalinjainen poika astuu
eteemme hiki otsalla, pallo
kainalossa ja tervehtii meitä
kohteliaasti. Tekisi mieleni
kaapata hänet syliin ja rutis-
taa, mutta se taitaisi pidät-
tyväisille thaimaalaisille olla
liikaa, joten tyydymme kevy-
een käsivarsien kosketukseen
ja leveisiin hymyihin. Niu
on juuri täyttänyt 10 ja on
keskustelujemme perusteella
erityisen kiinnostunut ma-
tematiikasta ja koripallosta.
Koulusta hän pitää kovasti ja
on nyt hieman väsynyt, koska
sinä päivänä oli viimeiset ko-
keet ennen loman alkamista.
Tuntuu uskomattomalta että
siinä tuo niin monesti valo-
kuvasta katselemamme poika
nyt seisoo. Olemme kannatta-
neet häntä maaliskuusta 2005
ja nyt 2 vuotta myöhemmin
saamme istua kasvotusten.
Annamme Niulle lahjaksi
tuomamme repun, jonka si-
sällä on muutamia paketteja.
Vaatetta, piirustustarvikkeita,
aurinkolasit, karkkia ja tieten-
kin hampaidenhoitovälineet.
Niulla on kaksi vanhempaa
sisarusta, jotka eivät ole pai-
kalla. Vanhempien ansiot
riittävät hädin tuskin isompi-
en koulukuluihin, joten Niu
opiskelee kummivarojen tur-
vin. Pian lyhyt tapaamisemme
on ohi, mutta sovimme että
seuraavan kerran kun tulem-
me ja meillä on lapset mukana
niin Niu ja Eetu ottavat jalka-
pallomatsin.
Voisinko tehdä
enemmän?
Kotiin palasimme hyvillä mie-
lin, levänneinä ja paljon uutta
saaneina ja kokeneina. Mitä
jäi käteen? Entistä suurempi
halu olla mukana tekemässä
työtä ihmisten hyvinvoinnin
ja evankeliumin eteenpäin
menemisen hyväksi. Niinpä
soitin kuluneella viikolla Fida
internationaliin ja pyysin hei-
tä lähettämään meillä viipy-
mättä tiedot toisestakin kum-
milapsesta. Se 20 euroa, jolla
tuemme näitä lapsia kuukau-
dessa kuluisi meillä nopeasti,
moneen paljon turhempaan
asiaan. Lisäksi päätin kirjoit-
taa tämän jutun ja haastaa
teitä muitakin ennen kaikkea
rukoilemaan !aimaan kan-
san puolesta ja etenkin las-
ten puolesta. Jos haluat olla
tukemassa työtä, josta olen
kertonut, voit ostaa itsellesi
Tahdon rakastaa levyn Tii-
marista, Helluntaikirkolta tai
jutun kirjoittaneelta (levyn
tuotto ohjataan kokonaisuu-
dessaan !aimaassa tehtävän
työn tarpeisiin). Jos olet kiin-
nostunut ottamaan itsellesi
kummilapsen tuettavaksi ja
samalla tarjoat hänelle mah-
dollisuuden kuulla Jeesuksen
rakkaudesta häntä kohtaan:
käy viipymättä netissä osoit-
teessa
www."da.info
ja lue
lisää siitä miten pääset kum-
miksi ja mitä maavaihtoehtoja
on tarjolla. Jos jotakin kysyt-
tävää herää, kerron mielelläni
lisää. Toimituksesta saa yhte-
ystietoni.
Pauliina Mäki-Soini
Karstikalliota hotellin rannassa.
Riisipellot odottavat sadekauden alkua.
Elämyksiä Thaimaassa...
1...,10,11,12,13,14,15,16,17,18,19 21,22,23,24,25,26,27,28,29,30,...32