Page 15 - Alueviesti_18_2007

15 Torstai toukokuun 3. 2007
Huittisten torivappuun kuului
perinteinen säätilaveikkaus
Perinteistä Lions Club
Lauttakylän järjestämää
Huittisten torivappua
vietettiin jälleen vapun-
päivänä, tiistaina. Hyvä
sää suosi runsas lukuista
osanottajajoukkoa, joskin
viileys hieman hillitsi tun-
nelmaa.
Ohjelmaa oli tarjolla lähes
joka makuun. Torvisoittoa
esitti Huittisten soittokunta,
solistinaan Pentti Risanen,
lisäksi oli tikanheittoa, sähly-
pallon nopeuden mittaamista,
”rahanpesua”. Grillimakkaraa,
munkkikahvia ja simaa oli
saatavilla Lions Ladyjen toi-
mesta.
Lapsia kiinnosti tietysti
komeat ilmpallot sekä poni-
ratsastus.
Torikansa jännitti kuulu-
tusten kautta lämpötilan ke-
hittymistä. Mittaus tapahtui
tasan kello 13.00 ja lukemaksi
kirjattiin + 7,3 C. Lämpötilan
oikein veikanneita löytyi 26
kpl.
Säätilaveikkauksen voit-
tajaksi ja samalla kotimaisen
maastopyörän omistajaksi
pääsi Heidi Voutilainen Äet-
sästä. Digikameran voitti Elsa
Intonen Huittisista ja lenkki-
asun sekä tossut Seija Salmi
Huittisten Sammusta.
Kaikkien säätilaveikkauk-
seen osallistuneiden kesken
arvotun digiboxin voitti Emil
Manninen Tampereelta.
Lions Club Lauttakylä on
järjestänyt Torivapun säätila-
veikkausarvonnan jo vuodes-
ta 1963 lähtien ja koko tänä
aikana on lämpötila kohon-
nut yli 20 asteen vain kahtena
vappuna.
Poniratsastukselle oli paljon halukkai-
ta menijöitä.
Värikkäät foliopallot kuuluvat lasten
vapunviettoon.
Työhönvalmennuskeskuksella on koti ja kaverit
Huittisten työhönvalmen-
nuskeskus täyttää tänä
vuonna 40 vuotta ja histo-
riansa aikana se on tuonut
sisältöä monien kehitys-
vammaisten elämään. Nor-
maalienpäiväaskareidenlo-
massa keskuksella tehdään
myös monia alihankinta-
töitä erilaisille !rmoille.
- Työhönvalmennuskeskuksen
toiminta on tärkeää kehitys-
vammaiselle, sillä keskuksen
avulla asiakkaalle tulee päivä- ja
viikkorytmi. Vammaiselle on
tärkeää myös sosiaalinen ym-
päristö ja itse töiden tekeminen,
johtaja Jaana Siltanen kertoo.
Kaikennäköisiä töitä työ-
hönvalmennuskeskuksen asi-
akkaille tarjotaankin. Erinäiset
yritykset teettävät keskuksella
jonkin työn osan, jonka teke-
minen saattaisi Siltasen mu-
kaan viedä aikaa yrityksessä.
Keskuksella mm. leikataan tar-
ranauhaa laukkuihin, kuoritaan
sähköjohtoja ja tehdään jopa
nahkaisia avaimenperiä. Myös
pakkaushommia keskuksella
tehdään paljon. Palkaksi asiak-
kaat saavat työosuusrahaa.
- Loppujen lopuksi ohjaa-
ja on aina vastuussa tehdystä
työstä, vaikka asiakkaat ne itse
tekevätkin, Siltanen kertoo.
Henkilökuntaa Huittisten
työhönvalmennuskeskuksella
on 10 ja asiakkaita tällä hetkel-
lä 65. Osa asiakkaista kuuluu
”päiväpuoleen”, jossa on vai-
keammin vammaisia. Loput te-
kevät töitä joko keskuksella tai
yrityksissä.
- Olisi hieno saada nämä
nuoremmat asiakkaat vielä
kouluun jonnekin erityispuo-
lelle. Haaveenani olisi myös
saada mahdollisimman moni
asiakkaistamme töihin talon
ulkopuolelle johonkin !rmaan,
eli ns. avotyöhön, Jaana Silta-
nen sanoo.
Hän painottaa, että valitetta-
vasti kehitysvammaa ei voi pa-
rantaa. Sen kanssa on vain opit-
tava elämään, ja keskus tarjoaa
siihen mahdollisuuden.
Kehitysvammaisten työ-
markkinat ovat huonot, eikä
työtehokaan tietenkään vastaa
normaalia.
- Me teemme täällä viisi tun-
tia päivässä töitä, eikä sekään
ole välttämättä kokoaikaista,
Jaana sanoo.
Ihmisiäme kaikki olemme
Huittisten työhönvalmennus-
keskuksen työntekijä, Marja
Kankaanpää kuvailee innois-
saan kuinka haastavia työteh-
täviä myös kehitysvammaisille
annetaan: - Sähköjohdon tarina
täällä keskuksella on pitkä. Joh-
dot täytyy leikata puolen millin
tarkkuudella ja kuoria juuri oi-
keasta kohdasta.
Marja sanoo, että kerran
neuvoessaan asiakasta epäon-
nistuneen kuorinnan jälkeen,
hän teki itse saman virheen uu-
destaan.
- Ihmisiä me kaikki olemme,
Marja lisää.
Jaana Siltanen toteaa, että
juuri sellaiset työt ovatkin ihan-
teellisia keskukselle, joissa on
monta vaihetta: joku toinen
valmennettava osaa jotakin
paremmin kuin toinen. Tällöin
kaikille riittää hommia.
Keskukselta toki löytyy
myös asiakkaita, jotka eivät
muuta hommaa enää huoli-
kaan päästyään käsiksi yhteen:
Ilkka on ollut keskuksella jo
37 vuotta asiakkaana, eli lähes
koko keskuksen elinajan. Hän
käy keskuksella kaksi päivää
viikossa, eikä suostu tekemään
mitään muuta, kuin kuorimaan
sähköjohtoja. Myös Kalervo
nauttii johtojen kuorimisesta,
mutta sähkömieheksi häntä ei
voi kutsua, sillä hän käy myös
ravintolassa kolmena päivänä
viikossa keittiöapulaisena.
”Aikamoiseksi satusedäksi”
itseänsä nimittävä Mikko ker-
too, että keskuksella mukavinta
on työn tekeminen ja rahan an-
saitseminen. Myös uusia ystä-
viä on löytynyt monta. Hän sa-
noo, että keskuksella saa hyvin
omaa työrauhaa. Tulevaisuu-
den suunnitelmista Mikko vai-
kenee. -Kyllä mä täällä vissiin
viihdynkin, hän toteaa pienen
hiljaisuuden päätteeksi. Jaana
Siltanen tulkitsee vastauksen
tarkoittavan, ettei Mikko aina-
kaan lähitulevaisuudessa ole
vaihtamassa maisemia.
Naisasiakkaita sähkötöiden
sijaan kiinnostaa enemmän
keittiötehtävät. Pirjo käy ker-
ran viikossa pesulassa töissä,
ja Miia kertoo olevansa oikein
hyvä keittiössä. Naiset toteavat,
että työnteon lisäksi hienointa
ovat juhlat.
Keskukselta on tehty mat-
koja mm. laivalle, vappuna oli
tanssit ja erilaisia kesäretkiäkin
tehdään.
Seuraavaksi on luvassa kes-
kuksen 40-vuotissynttärit ja
avoimet ovet 10.5. Avoimien
ovien yhteydessä toimii myös
myyjäiset, jossa myydään kes-
kuksen asiakkaiden itse teke-
miä töitä. Myynnissä on lisäksi
itse kasvatettuja samettiruusuja
ja yrttejä.
Marianna Langenoja
Työhönvalmennuskeskuksella tehdään paljon alihankintatöitä. Kuvassa Mikko leikkaa sähköjohtoa.
Miia (vasemmalla) ja Pirjo touhuavat mielellään keskuksen keittiössä. Kuvassa on me-
neillään tarranauhan leikkuu laukkuja varten.