Page 7 - Alueviesti_18

7

Torstai toukokuun 3. 2007

Äetsässä

kokoonnuttiin

perjantaina

kansallisen

veteraanipäivän

juhlaan

Keikyän seurakuntatalolle,

jonne juhlapuhujaksi saa-

pui lääkintäkenraalimajuri

Timo Sahi. Sahi on työs-

kennellyt puolustusvoi-

mien ylilääkärinä vuosina

1996-2003. Hän on myös

Helsingin yliopiston kan-

santerveystieteen dosentti

ja Suomen Kuntoliikunta-

liiton puheenjohtaja.

Puhuja aloitti kansallisen vete-

raanipäivän taustasta välittäen

samalla nuorempien polvien

kiitoksen veteraaneille.

-Viimeisen sotamme, Lapin

sodan, päättymisestä on tänään

kulunut 62 vuotta, jo parin su-

kupolven verran. Jatkosodan

kunniakkaista, raskaista tor-

juntataisteluistakin on pian 63

vuotta. Ne yhdessä talvisodan

torjuntavoiton kanssa auttoi-

vat ratkaisevasti säilyttämään

maamme itsenäisyyden ja tur-

vaamaan länsimaisen demo-

kratiamme. -Me, nuorempi

polvi, osoitamme näistä teoista

suuren kiitoksen teille, sotiem-

me veteraanit, ja kaikille niille

miehille ja naisille, jotka silloin

taistelivat tai muuten tekivät

työtä rintamalla tai kotirinta-

malla maamme puolesta.

Kiikan ja Keikyänmiehiä

kaatui 175

Sahi palautti puhessaan mie-

leen, että talvi- ja jatkosodassa

kaatui kaikkiaan 86 000 miestä

ja haavoittui lähes 200 000. Yk-

sistään kiikkalaisia kaatui 119

ja Keikyän miehiä 56.

-Raskaan uhrin joutui anta-

maanmuunmuassa Kenttätäy-

dennysprikaatin 9 pataljoona,

josta useita tämän paikkakun-

nan miehiä kaatui pian talviso-

dan alussa Sallassa ja myöhem-

min Viipurinlahdella.

-Kenttäarmeijamme oli lu-

jilla, mutta se selvisi. Esimer-

kiksi jatkosodassa Talin-Ihan-

talan suurtaistelujen aikoihin

kesä-heinäkuussa 1944 IV

Armeijakunnan tappiot kaa-

tuneina, haavoittuneina ja ka-

donneina olivat 11 600 miestä.

Tämä oli kuudesosa armeija-

kunnan huoltovahvuudesta,

70 000 miehestä, ja kaikki vain

kolmen viikon aikana.

-Sotainvalideja, joille vielä-

kin maksamme kunniavelkaa,

jäi sotiemme seurauksena yh-

teensä 57 000. Myös kotirin-

taman uhraukset olivat suuret.

Sitä osoittaa se, että sodan seu-

rauksena saimme 30 000 sota-

leskeä ja 50 000 sotaorpoa.

Lääkintähuolto oli kovilla

Taistelevien joukkojen ohella

lääkintähuolto oli sodissamme

erittäin lujilla.

-Lääkärien määrä tuohon

aikaan oli alle kymmenesosa

nykyisestä, vajaa 2000, ja sii-

nä luvussa olivat mukana jo

lääketieteen kandidaatit, joista

monet joutuivat vaativiin kent-

tälääkinnän tehtäviin hyvin

vähäisellä peruskoulutuksella.

-Haavoittuneiden ja kaatu-

neiden lisäksi hoidettiin jatko-

sodan aikana sairauksien takia

kenttä- ja sotasairaaloissamme

yli 800 000 potilasta. Sairauksi-

en syyt olivat moninaiset.

-Niistä poikkeuksellisimpia

oli rintamajoukoissamme eri-

tyisesti Karjalan kannaksella

heinä- ja elokuussa 1944 rie-

hunut punatautiepidemia, joka

alkoi Talin-Ihantalan taistelu-

jen aikana, saavutti huippunsa

heinä-elokuun vaihteessa ja

jatkui syyskuulle asti.

-Tautiin sairastui pahim-

pana päivänä yli 1000 miestä.

Koko armeijassamme puna-

taudin sairasti 100 000 henki-

löä, joista 40 000 otettiin sai-

raalahoitoon. Lääkintähuollon

täytyi siis varautua lähes kaik-

keen mahdolliseen.

-Oli ihme kuinka hyvin se

selviytyi, kun otetaan huomi-

oon nykyistä huomattavasti

pienempi lääkintähenkilöstön

määrä ja vajavainen materiaa-

linen varautuminen pitkään

sotaan. Henki ja taistelutahto

ratkaisivat.

Lääkintähuolto vaikuttaa

puolustustahtoon

Lääkintäkenraalimajuri Timo

Sahi viittasi suomalaisten edel-

leen hyvään puolustustahtoon.

-Tutkimusten mukaan 80

prosenttia kansalaisista haluaa

Suomen puolustautuvan asein

epätoivoisessakin tilanteessa,

ja lähes 80 prosenttia nuorista

miehistä olisi valmis suoritta-

maan varusmiespalveluksen

jopa vapaaehtoisesti.

-Taistelutahdon ylläpitämi-

seksi on ensiarvoisen tärkeää,

että sotilailla on varma tunne

siitä, että heistä pidetään huolta,

jos jotain sattuu. Hyvin toimiva,

ajan tasalla oleva lääkintähuol-

to on tässä avainasemassa.

-Puolustusvoimiemme lää-

kintähuolto on kokenut viime

vuosina suuriamuutoksia, ehkä

suurempia kuin kertaakaan vii-

me sodan jälkeen. Kaikki var-

sinaiset sotilassairaalamme on

lakkautettu, viimeisenä niistä

Keskussotilassairaala eli Tilkka

vuoden 2005 lopussa.

-Peruster veydenhuolto

varuskunnissa on säilytetty

ennallaan. Erikoissairaanhoi-

dossa tukeudutaan muun yh-

teiskunnan

sairaanhoitoon.

Suuri muutos on avannut uusia

mahdollisuuksia koskien erityi-

sesti kliinistä hoitoa, koulutusta

ja tutkimusta. Alan keskuksena

on Lahteen perustettu Sotilas-

lääketieteen Keskus.

-Kenttälääkinnän suunnitte-

lu, kehittäminen ja koulutus on

edelleen puolustusvoimien vas-

tuulla ja käsissä. Verkottumi-

nen ja yhteistyö siviilisektorin

kanssa on tärkeä osa toimintaa.

Jo aikaisemminkin sodan ajan

joukkojen lääkintähenkilöstö

otettiin reservistä, siviilisekto-

rilta. Niin tehdään nytkin.

Kansainvälinen toiminta on

kaikilla aloilla merkittävästi

lisääntynyt. Lääkintähuolto ei

tee poikkeusta.

-Vuonna 2000 Suomella oli

kunnia järjestää 33. sotilas-

lääketieteen

kansainvälinen

kongressi, alan laajin kansain-

välinen tapahtuma maailmas-

sa. Sotilaslääketieteemme ja

kenttälääkintämme materiaa-

linen ja toiminnallinen kehitys

on pysynyt hyvin kansainväli-

sessä kehityksessä mukana.

-Luottamusta suomalaisen

kenttälääkinnän ja ensihoidon

osaamiseen osoittaa, että suo-

malainen lääkintäryhmä lä-

hettiin viime vuonna Kongon

Demokraattiseen Tasavaltaan

huolehtimaan sinne sijoitettu-

jen kansainvälisten joukkojen

lääkintäturvallisuudesta vaa-

lien ajaksi. -Joukon saksalai-

nen komentaja ei olisi ottanut

tehtäväänsä vastaan, ellei hän

olisi saanut suomalaista lää-

kintäryhmää tuekseen. On

ensiarvoisen tärkeää, että alan

suotuisa kehitys ja hyvä taso

turvataan jatkossakin.

Koulutustaso hyvä,

kunto heikkenee

Reserviläistemme koulutus-

taso on Sahin mukaan hyvä.

Lisääntyvästi tulee sen sijaan

viestejä siitä, että fyysinen kun-

to on heikkenemään päin.

-Varusmiespalvelukseen as-

tuneiden juoksutestin tulokset

ovat laskeneet jatkuvasti jo pa-

rinkymmenen vuoden ajan ja

keskipaino on lisääntynyt kym-

menessä vuodessa 4,5 kiloa.

-Hiljattain Pääesikunnan

johdolla toteutettu reservi-

läisten kuntotutkimus osoitti,

että 25-34 -vuotiaiden reser-

viläisten fyysinen kunto on

keskimäärin riittämätön ter-

veyden ja taistelukelpoisuuden

näkökulmasta. Merkittävästi

ylipainoisia reserviläisiä on

huolestuttavan paljon. -Va-

rusmiespalveluksen aikaisen

liikuntakoulutuksen tavoite on

saada aikaan pysyvä innostus

liikuntaan. Väestön liikunta-

motivaatiota ja -mahdollisuuk-

sia pyritään ylläpitämään myös

liikuntajärjestöjen toimesta.

-Väestön kunnon ja tervey-

den edistäminen koituu samalla

reservimme hyväksi ja eduksi.

On kuitenkin muistettava, että

viime kädessä jokainen omalla

toiminnallaan kykenee parhai-

ten ylläpitämään ja edistämään

terveitä elintapoja ja kuntoaan.

-Isänmaan rakentaminen,

palvelu ja puolustaminen pai-

nottuu eri aikoina eri tavalla.

Sota-aikana se merkitsi monen

kohdalla omasta nuoruudesta

luopumista ja itsensäkin uh-

raamista. Omana aikanamme

se voi merkitä ahkeraa opis-

kelua, työntekoa ja vaikkapa

omasta kunnosta ja terveydes-

tä huolehtimista.

-Meillä jokaisella on paik-

ka isänmaassamme. Kenraali

Ehrnroothin sanoin: Suomi

on hyvä maa elää. Sitä kan-

nattaa puolustaa, lääkintäken-

raalimajuri Timo Sahi päätti

puheensa.

Sydänmaanlakka

harmitte-

lee, että nykyisessä nuoruutta

ihannoivassa yhteiskunnassa

nuoret eivät enää haluakaan

aikuistua.

-Kuka haluaa olla aikuinen,

kun aikuisetkin haluavat olla

nuoria, hän kysyy ja muistut-

taa, että aikuisuudesta pitää

tehdä tavoittelemisen arvois-

ta.

-Oma isäni osasi tehdä

niin. Hän otti meitä mukaan

rakennushommiin ja vei ka-

laan. Mutta ei mekään joka

paikkaan päästy. Kun isälle

tuli kavereita kylään ja me

pennut kärkyimme siinä kah-

vipöydän ääressä, niin ukko

kröhähti ja näytti elekielel-

lä, että menkääs pojat omiin

hommiinne, me aikuiset pu-

hutaan nyt. Ja muistan kuinka

olisin taas kerran halunnut

mennä isän ja Leskisen Masan

kanssa koskelle kalaan, mut-

ta se oli sillä kertaa aikuisten

miesten reissu. Ajattelin, että

sitten aikuisena menen var-

masti mukaan, Sydänmaan-

lakka muistelee.

-Unohtakaa lapset ja nuoret

välillä, heidän ei tarvitse olla

mukana kaikessa ja koko ajan,

Sydänmaanlakka pamauttaa.

Hänen mukaansa on aivan eri

asia onko lapsi tai nuori keski-

pisteenä vai keskipisteessä.

Hoitovapaalla

ollessaan

Sydänmaanlakka

ihmetteli,

että päivä toisensa jälkeen lä-

hitalojen äidit olivat vaunut

tanassa jo aamukahdeksalta

menossa hiekkalaatikolle ja

viihtyivät siellä koko päivän,

käyden välillä syömässä ja

kahvilla toisensa luona.

-Minulle kun oli täysi työ

olla siellä hiekkakakkuja te-

kemässä puolikin tuntia. Pik-

kuhiljaa minulle selvisi, miksi

ne siellä niin viihtyvät. Nehän

juoruavat siellä päivästä toi-

seen, haukkuvat neuvolahen-

kilökuntaa ja puhuvat kuka

on taas nukkunut vähiten

edellisenä yönä. Ne naiset

kannattelivat toisiaan arki-

päivän elämässä, mikä valtava

voimavara,

Sydänmaanlak-

ka sanoo ja vertaa, että juuri

siellä hiekkalaatikolla lapset

nimenomaan olivat keskipis-

teessä, eivät kuitenkaan keski-

pisteenä.

Vastuullinen

vanhemmuus ei kasva

puheen mahdista

Kasvatuksesta on tullut Sy-

dänmaanlakan mukaan tänä

päivänä asia, jossa rima on

vähän liian korkealla. -Aikui-

set miettivät, että mitenköhän

lapselle puhuisi. Se on kyllä

lasten homma miettiä, miten

aikuiselle puhutaan, hän pai-

nottaa.

-Vastuullinen

vanhem-

muus ei kasva puheen mah-

dista vaan kyvystä kulkea

rinnalla kädestä kiinni pitäen

ja omaa aikaansa uhraten ja

omaa esimerkkiä näyttäen.

Vastuulliset vanhemmat kas-

vavat tuulikaapissa ja keittiön

pöydän ääressä, hän jatkaa.

Sydänmaanlakan

mukaan

kasvatuksen pienistä, mut-

ta tärkeistä asioista ei selvitä

puhumalla ja kalvoja näyttä-

mällä.

-Otetaanpa esimerkiksi li-

kapyykin ihmeelliset seikkai-

lut lastenhuoneen perukoilta

likapyykkikoriin. Homman

toimimaan saattaminen vaatii

järjetöntä kyttäämistä ja ko-

din sisäisen seurantaryhmän

perustamista eli oman ajan

uhraamista ja seuraamista,

että lapset oppivat hoitamaan

homman lopulta itse, hän sel-

vittää.

Aina ei voi olla kivaa

Olavi Sydänmaanlakan mu-

kaan suurin työ lasten ja nuor-

ten yksinäisyyden ehkäisemi-

seksi tehdään kotona.

-Lasta pitää kehua, hänen

tulee saada tuntea, että on ai-

nakin jonkun mielestä hyvä.

Lapsen tai nuoren elämässä

tärkeää ovat pienet arkipäiväi-

set asiat, jotka liittyvät itsen-

sä kunnioittamiseen, siihen,

että kokee olevansa kelvolli-

nen, hän tiivistää ja korostaa,

että tärkeää on lisäksi oppia

olemaan pahan olon kanssa

ja ymmärtää, että elämään

kuuluu myös hankaluuksia ja

vastoinkäymisiä.Välillä van-

hemmat yrittävät liian kanssa

miettiä jotakin kivaa tekemis-

tä lapsilleen ja jopa epäröivät

kieltää, kun on selkeä kiellon

paikka.

-Aina ei tarvitse olla kivaa,

erimielisyydet kuuluvat elä-

mään ja omassa kodissa ai-

dosti välittävien vanhempien

kanssa on ihan turvallista ko-

kea välillä turvattomuuttakin,

Sydänmaanlakka muistuttaa.

Olavi

Sydänmaanlakka

vieraili Äetsässä viime viikon

tiistaina.

Yleisötilaisuus

oli

osa

”Koko kylä kasvattaa” -han-

ketta, jota koordinoi Äetsän

kunnanhallitus, perusturva-

lautakunta ja sivistyslauta-

kunta.

Maija Latva

Ammattikasvattaja muistuttaa:

Aikuisuudesta tehtävä

tavoittelemisen arvoinen

- Nuorten huumeiden käyttö, väkivaltaisuus ja muut lehtien palstoja täyttävät isot on-

gelmat ovat vain seuraus, huutavan ääniä erämaassa, sanoo Helsingin kaupunkilähe-

tyksen nuorisopalveluiden johtaja, perheterapeutti Olavi Sydänmaanlakka. Omassa

työssään hän on havainnut, että usein varsinainen syy on yksinäisyys. -Kasvattaminen

vaatii ajan antamista, osallistumista ja rajoittamista, vähemmän puhetta ja enemmän

tekoja, tiivistää Walkers -kahviloiden perustajanakin tunnettu ammattikasvattaja.

Kasvattaminen vaatii ajan antamista, osallistumista ja

rajoittamista. Tutkimusten mukaan läheskään kaikki

vanhemmat eivät esimerkiksi ole selvillä siitä, millaisil-

la sivustoilla lapsi netissä sur!ailee.

-Lapsen tai nuoren elämässä tärkeää ovat pienet arkipäiväiset asiat, jotka liittyvät

itsensä kunnioittamiseen, sanoo perheterapeutti ja kolmen lapsen isä Olavi Sydän-

maanlakka.

Lääkintäkenraalimajuri Sahi Äetsässä:

Henki ja puolustustahto ratkaisivat

Lääkintäkenraalimajuri

Timo Sahi puhui puolus-

tusvoimien lääkintähuol-

losta.

Veteraanin tervehdyksen

esitti Tauno Luoti.

Veteraaniveljet on odotettu esiintyjäryhmä.

Lasten tervehdys veteraanipäivän juhlaan tuli

naapurista Tipulan päiväkodista.

Saija Ahonen soitti harmonikkaa.

Juuso Ketola ja Jarno Lehto edustivat sähkökita-

roineen paikkakunnan nuoria.

Page 7 - Alueviesti_18_2007