Page 23 - Alueviesti_24_2007

23 Keskiviikko kesäkuun 13. 2007
Huittisten Sammun koulun
kuudesluokkalaiset tekivät luku-
vuoden päätteeksi luokkaretken
Ahvenanmaalle. Huittisista läh-
dettiin Kustaviin, mistä matka
jatkui BrändönkauttaEckeröön.
Matkasta kirjoittavat tässä Sonja
Mäkelä ja Kiia Huhta koko jou-
kon puolesta:
Lähtöaamuna tulimme kouluun pe-
rinteiseen aikaan eli klo 8.30. Kou-
lulla tytöt menivät tekemään matkaa
varten eväitä ja pojat tekivät jonkin
aikaa käsitöitään. Kun linja-auto saa-
pui, veimme laukut sen tavaratilaan.
Sen jälkeen menimme syömään,
jonka jälkeen olimme valmiita lähte-
mään kohti Kustavia.
Matkalla Kustaviin
Kun olimme Kustavissa, jouduimme
odottamaan jonkin aikaa lossia. Sillä
välin söimme eväitämme. Lossin tul-
tua automme ajoi siihen ja odotim-
me autossa korkeintaan 10minuuttia.
Kun pääsimme lossista, jatkoimme
matkaa Brändöhön Gullvivan-hotel-
liin, jossa olimme yötä.
Brändössä oleskelu
Kun olimme majoittuneet huonei-
siimme, niin meidät vietiin opas-
tetulle kiertoajelulle katsomaan
nähtävyyksiä. Se kesti n. 2 tuntia.
Kiertoajelun jälkeen söimme ravinto-
lassa päivällisen jossa oli riisiä ja liha-
kastiketta. Sen jälkeen saimme tehdä
mitä halusimme. Jotkut menivät on-
kimaan, ja toiset kiertelivät ympäris-
tössä. Illalla sai käydä uimassa. Henna
oli yli puoli tuntia uimassa toisin kuin
muut. Heidän mielestään vesi oli to-
della kylmää. Mutta sehän olikin me-
rivettä. Hiljaisuus oli klo 22 ja herätys
seuraavana aamuna kello 6.
Matka Eckeröön
Aamulla heräsimme klo 6 ja menim-
me syömään aamupalan. Kun aamu-
pala oli syöty haimme tavaramme ja
lähdimme kohti Eckeröä. Matkalla
jotkut kuuntelivat musiikkia ja jotkut
pelasivat korttia. Samalla kävimme
katsomassa Kastelholman linnaa ja
Bomarsundin linnoituksen raunioi-
ta. Saavuimme myös lossille ja odot-
telimme sitä. Sekin matka kesti kor-
keintaan 10 minuuttia. Ennen kuin
saavuimme mökkikylään, kävimme
Chips-tehtaalla. Siellä tutustuimme
sipsien tekoon ja saimme maistella
tuoreita sipsejä. Saavuimme Alebo-
mökkikylään noin klo 15.
Alebo-mökkikylässä majoituim-
me mökkeihimme ja joka mökkiin
tuli oma valvojansa. Bussikuski oli
yksin. Menimme syömään päivälli-
sen klo 17. Kävimme riistasafarilla
katsomassa villisikoja, strutseja ja
hirviä japeuroja. Sen jälkeenoli omaa
aikaa. Uimaan ja saunaan menimme
kahdeksalta. Minä ja Kiia pelasimme
korttia ja muut katsoivat telkkaria.
Pojat pelasivat päivällisen jälkeenmi-
nigol!a. Kaikki kävivät uimassa heit-
tämässä talviturkkinsa pois. Uimassa
ollessamme paistoimme Kivikylän
makkaroita, jotka maistuivat hyviltä.
Hiljaisuus oli klo 23. Minä tosin luin
kirjaa, ja Kiia pelasi korteilla pasians-
sia. Miia ja Noora nauroivat omassa
huoneessaan ja Nina ja Pirjo puhui-
vat hiljaa keskenään. Toiset tytöt oli-
vat kuulemma menneet vasta klo 2
nukkumaan. Herätys oli klo 8.
Punkkeja Getan-vuorilla
Kun olimme patikoimassa Getan-
vuorilla, punkit iskivät muutamaan
meidän luokan poikaan ja Camil-
laan, mutta Camilla sai punkin pois
ennen kuin se pureutui ihoon. Olavi
löysi kädestään punkin ja Jannella
oli punkki molempien korvien taka-
na. Kaikille tehtiin tarkastus, mutta
suurimmalla osalla ei ollut yhtään.
Miialle tuli paha olo ja Samulikin
meinasi oksentaa. Monella pojalla oli
ollut paha olo, koska olivat juoneet
kahvia. Mutta kahvi ei välttämättä
ollut syy siihen.
Menimme syömään klo 17. Ruo-
kana oli pihviä ja kasviksia. Syömisen
jälkeen lähdimme takaisin mökeille.
Mutta siellä jouduimme siivoamaan,
koska seuraavana päivänä olisi lähtö
kotiin.
Herätys oli klo 7, jonka jälkeen
menimme aamupalalle. Aamiaisen
jälkeen lähdimme Maarianhami-
naan. Siellä kävimme museolaiva
Pommernissa. Oli uskomatonta että
noin isossa laivassa oli tuolloin ollut
vain 24 merimiestä. Kun lähdimme
laivasta, menimme Merenkulkijain
museoon. Siellä oli paljon laivojen
pienoismalleja. Seinillä oli laivojen
keulakuvia. Kun lähdimme muse-
oista, menimme Maarianhaminan
keskustaan. Söimme siellä voileivät ja
sen jälkeen saimme kulkea vapaasti
puolitoista tuntia kaduilla. Viimeis-
tään 13.15 piti olla autolla. Lähdim-
me satamaan sen jälkeen kun kaikki
olivat taas paikalla. Satamassa tulim-
me pois autosta ja odotimme Viking
Isabellaa. Kun pääsimme laivaan, so-
vimme paikan mihin tulemme, kun
menemme syömään. Meillä oli tunti
aikaa harrastaa omia asioita laivassa.
Syötyämme menimme ostamaan tu-
liaisia Tax free -myymälästä. Noin
klo 20 laiva oli Turun satamassa, jos-
ta lähdimme linja-autolla kohti Huit-
tista. Huittissa olimme noin 21.30
ja vanhemmat olivat koululla meitä
vastassa.
Sonja Mäkelä ja Kiia Huhta
Palvelukseen halutaan
Huutokaupat
Kuulutukset
Sammun kutoset Ahvenanmaalla
Ylväs Kas-
telholman
linna oli
yksi mat-
k a m m e
kohteista.
Yleisön osasto
Mutauimari
sai palautetta
Viime viikolla Alueviestin
takasivulla esiintynyt kiuk-
kuinen mutauimari sai nimet-
tömänä esiintyvän naapurin
tarttumaan luuriin ja soit-
tamaan toimitukseen oman
näkemyksensä Loimijoen ti-
lasta.
-Olen seurannut Loimi-
jokea lähes viisikymmentä
vuotta, eikä pinta milloinkaan
ole vaihdellut viittä metriä,
naapuri totesi.
-Ei se millään voi mutaui-
marin kohdalla viittä metriä
vaihdella, jos se ei omassa
rannassa vaihdu metriäkään.
Ja mitä siihen mutaisuuteen
tulee, ei vesi tietenkään voi
joessa kirkasta olla, kun on
mutapohja. Sanojensa vakuu-
deksi soittaja haki vahvistuk-
sen asiaan myös mutauimarin
toiselta naapurilta.
Toimitus
Vastausta odottaen?
Olen yksi 90-luvun laman kourissa vararikon
tehneitä entisiä velallisia. Meillä oli nahka-alan
liikkeet ja odotukset olivat kovia, mutta kävi
niin kuin monille muillekin silloisille yrittäjille:
lappu luukulle ja jouduimme lopettamaan.
Velkaa jäi tästä ruljanssista aika tavalla, jota
sitten yritettiin maksella mahdollisuuksien
mukaan. Myös velkojemme takaajat joutuivat
tähän ulosottokierteeseen mukaan. - Sitä sitten
makselimme kymmenkunta vuotta, kunnes
pääsimme velkajärjestelyn piiriin, joka päättyi
aikanaan.
Sitten varsinaiseen asiaan: Eikö velkojilla ole
minkäänlaisia velvoitteita velallista kohtaan,
kun tämä tiedustelee esim. velkasaldoaan? Jos
takaajat ovat esim. maksaneet itsensä ulos niin,
että eivät ole ulosottokierteessä mukana, miksi
päävelallinen ei saa näistä mitään tietoa kyse-
lyistä huolimatta? Sitten tällainen asia, kun ve-
lallinen pääsee velkasanerauksen piiriin ja on
siinä sen ajan mitä se kestää ja makselee siinä
sovitut summat velkojille, miksi takaajilta vielä
tämän jälkeenkin peritään niin kuin mitään ei
olisi maksettu, vaikka velka pitäisi olla kuitattu?
ET-lehdessä 8/2007 varatuomari Pirkko
Kemppainen vastaa tämän alan kysymykseen
näin: ”Takaussitomus kuitenkin vanhenee
kymmenessä vuodessa takauksen antamisesta.
Jos kysyjän äiti on antanut takauksen yli kym-
menen vuotta sitten, äidille ei enää voi tulla
takauksen perusteella maksettavaa.” Saman
kannan esiin toi tuomari Kannisto asiaa häneltä
kysyessämme.
Vetoankin nyt lukijoihin sekä saman kohta-
lon kokeneisiin, ottakaa rohkeasti yhteyttä alle-
kirjoittaneeseen, puhelinnumero löytyy Vam-
malan luettelosta.
Eino Lähde, Äetsä
Voi vaivaisia voi
Oli aika, jolloin uskoin vilpittömästi Äetsään
ja äetsäläisiin. En arvannut, kuinka onnetonta
satakuntalaisuus voi pahimmillaan olla.
Kirjoitin joskus: ”Satakuntalaisen luonteen
vahvuudeksi mutta samalla heikkoudeksi voi-
si luonnehtia piirrettä, josta käytän mielelläni
nimikettä itsellisyys. Se on itsepäisyyttä mutta
myös itsenäisyyttä, se on omanarvontuntoa
mutta myös itsekkyyttä. Itsellinen satakunta-
lainen voi olla hyvin ihailtava ihminen, ei kui-
tenkaan aina.”
Nyt tiedän, että tuo ”ei kuitenkaan aina”
pätee kuin nakutettu tiettyihin äetsäläisiin tai
paremminkin erikseen niin keikyäläisiin kuin
kiikkalaisiin kunnallispoliitikkoihin ja muihin
”puuhaihmisiin”, jotka ovat vuosien varrella
onnistuneet ensin hiljakseen murentamaan ja
lopulta täydellisesti tuhoamaan Äetsän kunnan
lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet. Ja nyt
ollaan sitten tilanteessa, jossa oma pesä liataan
oikein kunnolla ja jätetään naapureitten ryös-
tettäväksi. Näin on vaarassa käydä, liitetään
alue sitten yhtenä tai kahtena kappaleena ja lii-
tetään mihin liitetään ja milloin liitetään. Kun
kiikkalainen ei halua keikyäläiselle, niin jää
itsekin vaille, ja päinvastoin. Vähääkään ei ole
kiistellessä välitetty siitä, että molemmat ovat
saaneet kohtuullisesti ja että yhdessä olisi saatu
ja voitaisiin vieläkin saada enemmän.
Olisi suonut, että nyt kun pienten kunti-
en kohtalona vääjäämättä on ennen pitkää
isompiinsa liittyminen, Äetsä voisi tehdä sen
yhtenäisenä. Mutta ei. Siinä usein mainitussa
Hahmo-ojassa muuten ei juurikaan vesi virtaa,
mutta sitä vuolaampi on ollut ”nestevirtaus”
kyseisten ”edunvalvojien” korvien välissä. Kii-
toksia vaan.
Esa Helander, Rantatie 3, 38300 Kiikka