Page 15 - Alueviesti_24

15

Keskiviikko kesäkuun 13. 2007



Maija Latva

Erilaista

viestintää

parisuhteessa

Sieltä se kesä sitten tuli. Oi-

keen helteen lykkäsi niskaan

heti. Ihanaa, siihen asti kun-

nes alkaa huonosti nukutut

yöt.

Laurin huoneessa on tus-

kaisen kuuma, vaikka kuinka

yrittän koko päivän sitä vii-

lentää.

Mittari ei hievahdakaan

+25 asteesta mihinkään. Ei-

hän tuo +25 nyt niin hurjalta

kuulosta, huonekin on iso,

niin henki kulkee.

Mutta koska poika on pe-

rinteinen kuumakalle, saa

helle hänet kiukkuiseksi kuin

pieni ampianen. Lisätään

siihen kiukkuun vielä kesä

!unssa, yskä ja juuri puhkea-

vat poskihampaat, niin sop-

pa on keitettynä. Sukulaisille

tiedoksi, vaikka tuo poika on

kun herran enkeli aina mui-

den läsnäollessa, niin kyllä

hänestä ääntä lähtee.

Pääsimme sitten viime vii-

kolla viettämään ulkoelämää,

kun ilmatkin sen sallivat.

Omenapuun varjoon viltti ja

Lauri siihen. Voi sitä ihmettä

ja kummaa. Laurihan syntyi

maaliskuussa, joten tämä

oli jo toinen kesä hänen elä-

mässään. Tosin eihän sillon

ensimmäisenä kesänä juuri

ulkona oltu, paitsi vaunuissa

tietenkin.

Viltillä istuessaan ja ihme-

tellessään meinasi äitiä hie-

man naurattaa, kun Lauri ei

uskaltanutkaan nurmikolle,

ruoho mahtoi olla inhotta-

van tuntuista kämmeniin.

Ihan kuin kissanpentu, joka

ensikertaa pääsee pihalle,

Laurikin nosteli käsiään ylös

pienestäkin ruohokosketuk-

sesta.

Siihen asti Lauri nökötti

viltillä kun iskä kävi hake-

massa meille jätskit. Johan

tuli poikaan liikettä. Istuin

hieman erillään viltistä, joten

Laurin oli ihan pakko tulla

kontaten tykö. Jäätelön in-

nostamana se sitten onnistui

ja samalla hän huomasi, ettei

se nurmikko nyt niin kamala

olekaan. Vilttiä ei enää tarvit-

tu. Nyt poika konttaa kovaa

kyytiä niin nurmikolla kuin

hiekallakin.

Kunhan nyt päästäisiin

tästä !unssasta. Onkohan

mitään ikävämpää kuin lap-

sen sairastaminen? Minun ei

kyllä auta valittaa, me olem-

me päässeet siinä asiassa

helpolla. Lauri taisi olla 11

kk, kun ensimmäinen nuha

iski ja siitä sitten peräkkäin

oli muutama korvatulehdus.

Sitten yksivuotis-synttärei-

den iltana iski taas kunnon

räkätauti.

Kuukausi sitten oli ma-

hatauti, ja siinä on mei-

dän sairastelut.

Jatkan vielä tuos-

ta kävelystä. Iskälle

olikin sitten Lau-

ri taas taitojaan

näytellyt. Minä

olin ulkona pu-

helimessa juo-

ruamassa, kun

poika oli taas ot-

tanut itsekseen

askelia. Oikein

oli kuulemma

ilmeestä nähnyt

kuinka pieni mies

oli päättänyt, että

tästä nousen ja tuon-

ne pääsen. Täytyisi

hommata videokamera,

vaan mahtaako se ikinä

olla siinä hollilla sillon, kun

sitä tarvittaisiin? Epäilen.

Ehkäpä meillä jo kävellään

ensi kerralla. Se jää nähtäväk-

si!

-Meillä oli kaksi ja puoli viik-

koa ennen laskettua aikaa

käynti äitipolilla. Kaikki oli

mennyt hyvin siihen saakka,

mutta ultrassa lääkäri totesi,

että vauva on kuollut koh-

tuun.

Marin ajatukset vaihtelivat

epäuskosta itsesyytöksiin.

-Kyselin, miksi en ollut

huomannut ettei vauva liiku,

olinhan sentään hänen äitin-

sä ja hänestä vastuussa, Mari

muistelee.

Virtaset jäivät saman tien

osastolle sisään, ja synnytys

käynnistettiin. -Se oli iltapäi-

vää, ja aamulla Konsta sitten

syntyi. Mari on yhä edelleen

kiitollinen Vammalan Alue-

sairaalan

henkilökunnalle.

-Saimme olla synnytyksen

jälkeen rauhassa salissa, las-

kea vauvan sormet ja varpaat.

Toiset voisivat kokea erilailla,

mutta meille oli hirveän tärke-

ää saada viettää aikaa vauvan

kanssa. Yhteisestä hetkestä on

edelleen muistona valokuva,

jossa Konsta lepää kapaloitu-

na isänsä käsivarsilla.

Vaunut kaupassa,

sänky kasaamatta

Kun jäähyväiset oli jätetty,

Virtaset veivät Konstan yh-

dessä sairaalan kappeliin.

-Sen jälkeen lähdimme ko-

tiin. En olisi pystynyt jäämään

osastolle, jossa oli pieniä vas-

tasyntyneitä äiteineen. Kohta-

lon sanelemaa tai ei, kotona ei

ollut mitään muistuttamassa

vauvasta.

-Emme olleet laittaneet mi-

tään valmiiksi. Vaunut oli va-

rattu, mutta kaupassa ja sänky

ostettu muttei kasattu.

Parin viikon kuluttua syn-

nytyksestä ruumiinavaukses-

sa selvisi Konstan kuolinsyy.

-Napanuora oli kiertynyt niin

tiukasti kaulan ympäri, ettei

vauva saanut enää henkeä.

Surunsa keskellä Virtaset

saivat tietää Käpy eli Kätkyt-

ja

lapsikuolemaperheiden

yhdistys ry:stä, joka on pe-

rustettu tukemaan lapsensa

menettäneitä perheitä. Virta-

set alkoivat käydä kokoontu-

misissa. -Käpy ry on ollut to-

della iso apu. Siellä vetäjätkin

ovat lapsensa menettäneitä

ja kaikilla on sama kokemus

taustalla. Vertaistuki on ollut

todella suuri asia.

Syytöksestä toiseen

Vaikka Käpy ry onkin auttanut

Maria eteenpäin, eivät itsesyy-

tökset Konstan kuolemasta

hellittäneet pitkään aikaan.

-Olen käynyt varmasti

kaikki mahdolliset tunteet

läpi. Pahimmillaan tunsin

pettäneeni sekä mieheni että

sukumme. Marin mukaan

lapsen menetys on kuitenkin

lähentänyt pariskuntaa enti-

sestään.

-Aina kun toinen oli hei-

kompi, toinen jaksoi vetää

ylöspäin.

Perhe ja ystävät yrittivät olla

parhaansa mukaan tukemassa

Virtasia. -Vanhemmat kävivät

puolestamme kaupassa. Itse en

sinne saanut mentyä, kun ihmi-

set kyselivätmitä kuuluu jamis-

sä vauva on, Mari muistelee.

Marin mukaan Konstan

kuoleman jälkeen tuttavapii-

ristä erottuivat todelliset ys-

tävät.

-Ei meitä ollut varmaan-

kaan helppo kohdata. Ne ih-

miset, jotka silloin uskalsivat

olla tukena, ovat edelleen hy-

viä ystäviä joiden kanssa asiaa

käydään vielä toisinaankin

läpi.

Ronja ja Petra

tietävät veljestään

Virtasten omakotitalossa kir-

maa keväällä 2007 kaksi ter-

vettä, vilkasta ja iloista tyttöä.

-Kun kävin lääkärillä jäl-

kitarkastuksessa synnytyksen

jälkeen, hän totesi ettei ole

mitään esteitä yrittää uut-

ta raskautta. On yksilöllistä,

kuinka nopeasti haluaa yrittää

uudelleen, mutta me emme

katsoneet tarpeelliseksi odot-

taa kauaa, Mari kertoo.

Ronja on kohta 4-vuotias ja

pikkusisko Petra pari vuotta

nuorempi.

-En muista Ronjan odo-

tusajasta juuri mitään. Pelko

seurasi mukana koko ajan ja

oli lähes varma, että jotain

sattuu. Vielä kun synnyttä-

mään lähdettiin, ajattelin että

tämäkin lapsi syntyy kuollee-

na. Toisin kuitenkin kävi, ja

mies lähti sairaalasta kotiin

kokoamaan vauvalle sänkyä,

Mari hymyilee.

Vanhemmat ovat kertoneet

tytöille avoimesti isoveljestä.

-Olemme käyneet Konstan

haudalla yhdessä, ja isompana

tytöt tulevat tietenkin kuule-

maan veljestään vielä enem-

män.

Ei saa unohtaa

Marille on itsestään selvää, että

hänellä on kolme lasta. -To-

della ylpeä olin, kun äitinikin

kertoi jollekin hänellä olevan

kolme lastenlasta. Kaikille aja-

tus ei kuitenkaan ole yhtä kris-

tallinkirkas.

-En halua, että ihmiset

unohtavat. Kun odotin toista

tyttöämme Petraa, jotkut sa-

noivat että odotatte varmaan

poikaa. Se tuntui pahalta, kun

itsellä oli ajatus, että meillä-

hän on jo poika.

Elämä jatkaa vääjäämättä

kulkuaan ja kevät seuraa tois-

taan, mutta Konstan muisto ei

silti unohdu. -Keväisin ilme-

nee masentumisen tunteita.

Tulen varmaan aina ajattele-

maan, että nyt Konsta menisi

kouluun, nyt hän tekisi sitä tai

tätä.

Mari tietää, ettei koskaan

selviä Konstan menetyksestä,

mutta niin sen pitääkin men-

nä: -Ajattelen niin, että lapsen

kuolemasta ei koskaan voi

eikä pidäkään selvitä. Se on

osa elämää, jonka kanssa vain

on elettävä. Konsta kulkee

mukana koko elämäni, Mari

kuvailee.

-Käpy ry:n ryhmissä emme

ole enää käyneet, mutta olen

suorittanut tukihenkilökou-

lutuksen. Sain itse ryhmästä

niin suuren avun, että haluan

omalta osaltani olla auttamas-

sa perheitä, jotka joutuvat lä-

pikäymään oman lapsen kuo-

leman, Mari kertoo.

Mikäli sinä olet menettä-

nyt lapsesi tai joku lähipiiris-

täsi on joutunut kohtaamaan

asian, voit ottaa yhteyttä Ma-

riin. Saat hänen yhteystieton-

sa Alueviestin toimituksesta

osoitteesta

pauliina.parto@

alueviesti.".

Pauliina Parto

Luin tässä taannoin yhtä parisuhdekirjaa.

Yhdessä kohdassa meinasi kahvi mennä

väärään kurkkuun, kun esimerkki oli ihan

kuin omasta elämästäni. Kyseisessä kohdas-

sa puhuttiin naisten ja miesten perin erilai-

sesta tavasta kommunikoida tietynlaisissa

tilanteissa. En muista sanatarkalleen kuinka

se esimerkki meni siinä kirjassa, mutta meil-

lä se menee näin:

Minulla on ollut kaikin puolin huono päi-

vä ja isännän kotiutuessa hän kyllä 15 vuo-

den kokemuksella huomaa sen aika pian.

Hän kysyy, ”mikäs nyt on hätänä” tai jo-

tain sinne päin. Vastaan, että ei mikään.

Tietystikään en tarkoita sitä, vaan odotan,

että mies ymmärtäisi vaikka ottaa syliin,

halata ja kysellä asiasta tarkemmin. Mutta

mies yleensäkin on sellainen, että kun hä-

nellä on vastaavanlainen tilanne, niin hän

A) joko haluaa etsiä ratkaisun asiaan tai B)

pohtia huonon olonsa syytä ihan itsekseen.

No, takaisin siihen meidän esimerkkiin:

Mies tekee totaalisesti väärän liikkeen ja

jättää minut rauhaan, koska itse haluaisi

vastaavanlaisessa tilanteessa olla rauhassa.

Nainen minun sisälläni tuntee itsensä kerta

kaikkiaan yksinäiseksi. Laitan illallisastiat

koneeseen vähän turhankin äänekkäästi ja

odotan, että isäntä nyt vihdoinkin alkaisi

kiinnostua mielenliikkeistäni. Ei ala, voin

kertoa. Suututtaa. Saatan jopa illan tullen

napata oman tyynyni parisängystämme ja

mennä nukkumaan takkahuoneeseen. Ol-

koot yksinänsä, kun ei kerran ole kiinnostu-

nut minun asioistani.

No sitten toinen esimerkki: Isännällä on ol-

lut huono päivä ja huomaan sen välittömäs-

ti. Kysyn tietysti, mikä harmittaa. ”Ei tässä

sen ihmeellisempää” hän vastaa ja tarkoittaa

sitä. Tai tarkoittaa oikeastaan, että haluaa

olla rauhassa ja miettiä työ-tai mikä-asia-

se-nyt-onkaan -ongelmaansa ratkaisua. It-

sekseen. No, minä oletan että tottakai hän

haluaa keskustella asiasta kanssani ja jatkan

kyselemistä. Tai kuulemma kuulustelua ja

jankuttamista. Lopulta mies hermostuu ja

linnoittautuu työhuoneeseensa tai lähtee

ulos. Suutun. Mietin, että taidan nukkua tak-

kahuoneessa. Olkoon yksinään, kun ei halua

jakaa asioitaan minun, vaimonsa kanssa.

Oli oikein helpottavaa lukea, että vastaa-

vanlainen esimerkki on ihan parisuhdeop-

paaseen painettuna. Edellisenkaltaiset ti-

lanteet eivät siis olekaan tosia vain meidän

parisuhteessamme.

Opinko silti mitään? Täytyy myöntää, että

en oikeastaan. Seuraavalla kerrallakin halu-

an miehen olevan kiinnostunut tunteistani

ja ajatuksistani ja oikein pöyhivän mielen-

maisemaani, kun on sellaiselle kanssakäy-

miselle tarvetta. Ilman valmiita ratkaisu-

malleja asiaan kuin asiaan. Ja toisaalta, en

kyllä seuraavallakaan kerralla osaa olla kyse-

lemättä ja utelematta, vaikka isännälle olisi

iskenyt mikä luolamiesvaihe päälle ja alku-

kantainen tarve ratkaista ongelmansa itse.

”

Laitan illallisastiat koneeseen

vähän turhankin äänekkäästi

ja odotan, että isäntä nyt

vihdoinkin alkaisi kiinnostua

mielenliikkeistäni.

Vertaistuki on tärkeää lapsensa menettäneelle

Konsta elää aina Mari-äidin muistoissa

Kevät on useimmille ilon, valon ja uudistumisen aikaa.

Aurinko paistaa, päivät pitenevät ja luonto herää. Kiik-

kalainen Mari Virtanen ei pysty nauttimaan ympärillä

tapahtuvasta muutoksesta samoin kuin muut. Hän me-

netti esikoisensa toukokuussa, keskellä kauneinta ke-

vättä. Konsta olisi täyttänyt tänä vuonna viisi.

Virtasten perheen arki pyörii nyt kahden eloisan tyttären ympärillä. Mari-äiti on ker-

tonut Petralle (vas.) ja Ronjalle paljon Konstasta.

”

Lapsen kuolemasta ei koskaan voi eikä

pidäkään selvitä. Se on osa elämää, jonka

kanssa vain on elettävä.

Mikä Käpy ry?

KÄPY on Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys

ry.

Perustettu syksyllä 1991. Yhdistys on SIDS Interna-

tional- järjestön ja Lastensuojelun Keskusliiton jä-

sen.

Käpy koostuu pääosin lapsensa menettäneistä per-

heistä, ja on tarkoitettu kaikille lapsensa menettä-

neille perheille kuolleen lapsen iästä tai kuolinsyystä

riippumatta.

Keskeisin toimintamuoto tukitoiminta. Ilmainen

auttava puhelin numerossa 0800-95959 päivystää

maanantaisin ja torstaisin klo 8.30-11.30 välisenä

aikana.

Keskusteluryhmiä järjestetään monilla paikkakun-

nilla (esim. Tampereella ja Turussa) ja niihin ovat

tervetulleita kaikki lapsensa menettäneet vanhem-

mat ja heidän läheisensä.

Lisää tietoa Käpy ry:stä löytyy osoitteesta

www.kapy.

".

#

Kotiäidin päiväkirja:

Kesän ihmeitä

Page 15 - Alueviesti_24_2007