Page 1 - Alueviesti_25_2007
Basic HTML Version
Digillä näet
enemmän
Digiboxi kaapeliverkkoon
Humax
CX-FOX
99
,-
25. vuosikerta.
Vammala • Huittinen • Äetsä • Punkalaidun • Vampula • Mouhijärvi • Kiikoinen • Kokemäki • Köyliö • Säkylä
.!
Keskiviikkona 20.6.2007
Rautaveden kaupunkihanke odottaa Mouhijärven vastausta s. 5
Nro 25
Jakelu yli 30.000 talouteen
Loistavat
värikuvat
!lmeistä ja
muistikorteilta
KESKUSKUVA
Vammala
Huittinen
PAINOTUOTTEET
• lomakkeet
• esitteet
• käyntikortit
• suurkuvatulosteet
KESKUSKUVA
Hopunkatu 1, Vammala
Kaulushaikara
jalkamiehenä
Vammalassa
Rauno Hirvikoski koki
elämänsä yllätyksen ko-
tipihassaan Vammalassa
maanantai-iltana,
kun
nuori kaulushaikara kä-
veli vastaan. Tämä ran-
taruovikkojen laji ei ole
mitenkään
tyypillinen
lintu Sastamalan kaupun-
ginosan leikatuilla nur-
mikoilla ja hoidetuilla pi-
hoilla.
Raunon mukaan lintu otti la-
jilleen tyypillisen naamioin-
tiasennon eli nosti nokkansa
pystyyn, kurotti kaulansa pit-
käksi, pullisteli sitä ja huojui
kotiruovikkonsa tapaan.
Tämän hyypiön täytyi olla
kuitenkin kaukana kotipesäl-
tään, sillä pihan läheisyydessä
ei ole kaulushaikaralle tyypil-
listä pesimäaluetta. Lähin sel-
lainen löytyy Tyrvään Pyhän
Olavin kirkon vaiheilta, jonne
matkaa on toista kilometriä.
-Lähdin hakemaan kame-
raani sisältä. Sillä aikaa lintu
oli kävellyt kymmenkunta
metriä, mutta se kuitenkin jäi
kuvattavaksi pihaan, kertoo
Rauno Hirvikoski, joka luon-
tokuvaajana otti nyt ensim-
mäiset ja samalla ikimuistoi-
set kaulushaikarakuvansa.
-Lintu oli kooltaan noin
puolet aikuisen linnun koosta.
Se oli pituudeltaan alle puo-
limetriä pitkäksi venyttämäs-
sään naamiointiasennossa.
Lintu jäi seikkailemaan
lähistölle, ja puolen tunnin
kuluttua se juoksi leikatun
nurmikon poikki ruusupen-
saaseen. Myöhemmin linnus-
ta tehtiin havaintoja Siikasuon
alueella. Kyseessä on todennä-
köisesti sama yksilö tai samas-
ta poikueesta lähtöisin oleva
veijari.
Kaulushaikara (Botaurus
stellaris) on harmaahaikaran
ohella ainoa Suomessa va-
kituisesti pesivä haikara. Se
piileksii ruovikoissa, mutta
soidinaikana sen pulloon pu-
haltamista muistuttava huuto
kuuluu pitkälle.
Kaulushaikara elää järvi-
ruokoa kasvavissa kosteikois-
sa merenlahdilla että järvillä.
Lintu syö sammakoita ja ka-
loja.
Sen pituus on 70–80 sent-
tiä ja siipien kärkiväli 1–1,3
metriä.
Nuori kaulushaikara osasi
jo naamioitua Rauno Hir-
vikosken kameran edessä.
Pystyyn nostettu nokka
yhdessä huojuvan kaulan
kanssa tosin toimii pa-
remmin ruovikossa.
Vastuu on
aina kokon
polttajalla
Juhannuskokon polttami-
nen on osa suomalaista
keskikesän
perinnettä.
Kokko vaatii kuitenkin
aina tarkkaa valvontaa
koko polttamisen ajan,
sytyttämisestä sammutta-
miseen.
Juhlakansan tulee muistaa,
että
metsäpalovaroituksen
aikaan ei saa polttaa kokkoa,
nuotiota tai muutakaan avo-
tulta. Metsäpalovaroituksesta
kerrotaan säätiedotuksissa tai
Ilmatieteen laitoksen netti-
sivuilla.
Kokkoa tulee polttaa pala-
mattomassa paikassa, kuten
hiekalla, kalliolla tai veteen
rakennetulla lautalla. Kokon
polttajan on pidettävä huolta
siitä, ettei lähettyvillä ole met-
sää, rakennuksia tai syttyvää
maastoa. Juhannuskokko ei
ole roskanuotio ja kokossa
kannattaa polttaa vain puuta.
Kannattaa huomioida myös-
kin se, että iso avotuli saattaa
häiritä vesilintujen pesintää.
Sammutukseen tulee varus-
tautua ja pitää runsaasti vettä
helposti saatavilla. Lopuksi
palojätteet tulee sammuttaa
aina vedellä, sillä tuhka saat-
taa pysyä kuumana jopa vuo-
rokausia.
Juhannuskokonpolttamista
koskevat samat säännöt kuin
avotulen tekoa. Taajama-alu-
eella avotulen teko on yleensä
kokonaan kielletty. Haja-asu-
tusalueella juhannuskokkoa
voi polttaa omalla maalla tai
maanomistajan luvalla silloin,
kun metsäpalovaroitus ei ole
voimassa, paikka on soveltu-
va kokon polttoon ja kokon
poltto ei häiritse naapureita.
.!
