20
Keskiviikko heinäkuun 11. 2007
Vammalalainen,
Illossa
asuva Pentti Peltomaa on
kirjoittanut
lapsuudes-
taan omakustanteisen kir-
jan ”Illonjoen onkipoika”.
Kirja on pikkutarkkaa
kuvausta sota-ajasta ko-
tirintamalla iloineen ja
suruineen. Kaiken takana
on vielä ikävä. Isä on rin-
tamalla, pääsee harvoin
lomalle ja tekee silloinkin
ympäripyöreitä päiviä pik-
kutilalla perheensä eteen.
Kirjan painos ei ole suuri.
Nyt on menossa toinen, sa-
dan kappaleen painos. Kirjan
luettuaan jääkin käsitykseen,
että Peltomaa onkin halunnut
kertoa lähinnä vaimolleen,
kahdelle tyttärelleen sekä sil-
loiselle ja nykyiselle elinpiiril-
leen tuosta kadonneesta ajasta
ja elämästään.
Myös monien muiden elä-
mästä, sillä kirja kertoo asiois-
ta ja ihmisistä niitten oikeilla
nimillä.
Suuria painoslukuja hän ei
tavoittele.
”Illonjoen onkipoika” ei
kasva tässä kirjassa aikuiseksi
asti. Kirja päättyy kevääseen
1953, jolloin Pentti saa kansa-
koulun päästötodistuksen. Se
myös päättyy vaiheeseen, jol-
loin perheen elämä seestyy.
Monien, perheestä riippu-
mattomienkin muuttojen jäl-
keen he muuttavat Kiikkaan,
työn mukanaan tuomaan
kerrostaloasuntoon, jossa on
kaikki silloisen mukavuudet,
keskuslämmitys,
lämmintä
vettä ja vessaa. Vanhempien
työ on nyt säännöllistä palk-
katyötä ison yhtiön palveluk-
sessa. ”Torppariaika” on päät-
tynyt.
- Halusin kertoa lähinnä
siitä miten sitä sitä sota-aikaa
ja miten lähdettiin alkuun
meikäläisen
näkökulmasta.
Halusin kertoa myös siitä, mi-
ten valtava oli naisten osuus
sota-aikana. Ilman heitä ei
oltaisi oltu ruokahuollossa
omavaraisia. Tätä ei ehkä ole
osattu tarpeeksi arvostaa, sa-
noo Peltomaa.
Kirjaan kirjatuista mur-
heista hän sanoo: - Oli tietysti
vaikeitakin paikkoja, mutta en
halua kantaa murheita mu-
kanani. Mitään traumaattisia
muistoja minulla ei sota-ajalta
ole. Olen yrittänyt elää kaikki
vaiheet kevyemmän kaavan
kautta. Ainoa paha oli se, että
isä oli aina poissa.
Sukututkimustakaan kirja
ei ole. Tosin sen myötä Pentin
perheelle on auennut asioita,
joista hän ei ole koskaan ai-
emmin kertonut. - Nyt tekstiä
on luettu rivienkin välistä.
Pentti Peltomaa täyttää 70
vuotta ensi toukokuun 13.
päivä kello 13.
Hän on ollut eläkkeellä
kahdeksan vuotta työskennel-
tyään sitä ennen yhtäjaksoi-
sesti Vammalan Autokeskuk-
sen palveluksessa 31 vuotta,
suurimman osan ajasta sen
korjaamopäällikkönä.
Sitä ennen hän teki toki
muutakin, kunnes edesmennyt
Tuomo Järvinen palkkasi Pen-
tin liikkeeseensä eräissä häissä.
Hän on ollut naimisissa
Siskon kanssa vapusta 1966.
Siskokin on eläkkeellä. Am-
matiltaan hän on terveyden-
hoitaja, kätilö. Lastenlapsia
heillä on kuusi. Pariskunta
asuu omakotitalossa lapsuu-
denmaisemissa, Illossa.
Pentti on ikuinen optimis-
ti, sen me hänet vuosikymme-
net tunteneet tiedämme, eikä
edes virtsarakon syöpä, jota
hän on sairastanut kohtamain
vuoden, ole häntä lannistanut.
Vointia koskevaan kysymyk-
seen hän vastaa: - Olotila
paranee, stytostaattihoito on
menossa, olo on oikein huo-
mattavasti parantunut.
Pentin myönteisestä elä-
mänasenteesta kertoo jatko-
kin: - Pystyn elämään melko
normaalia elämää. Keikalle-
kin tästä lähden. Leikkaus-
takin suunniteltiin kirur-
gin kanssa instrumentin
valinnan perusteella. -
Oli lähinnä kysymys ton
avanteen paikasta, koska
basso on vasemmalla
puolella...
Näin tulriin Pentin
rakkaimpaan harras-
tukseen, musiikkiin.
Hän on soittanut
kitaraa,
haitaria,
tenorisaksofonia,
bassoa ja kitaraa.
- Tuurasin Mirjaa
eli Rouva Ran-
tasta hanureine-
ni ”pari iltaa” ja
lopetin kun 17
vuotta yhtyees-
sä oli takana.
Lopetin kun
Mirjakin lo-
petti.
Illonjoen
o n k i p o i -
kaa (ISBN
978-952-
92-2094-6)
voi ostaa Tyrvään Kirja-
kaupasta tai tekijältä. Kirjan
painopaikka on Jyväskylän
yliopistopaino. Sivuja kirjassa
on yli 200.
Erkki Petman
”Illonjoen onkipoika” piirtää Pentin lapsuuden
Pentti Peltomaa heräsi sananmukaisesti kirjoittamaan
nähtyään mieliinpainuvan unen äitinsä kotitalosta jou-
luna 2001.
Kirjan kansikuvan on piirtänyt ansioitunut kansantai-
teilija Veikko Henttonen, Illon poikia hänkin.
Satakunnan kansansoutu valloittaa perinteillään
Satakunnan kansansoudut käynnistyvät taas yli-
huomenna perjantaina, ja matka taittuu perinteiseen
tapaan Vammalasta Poriin asti kolmessa päivässä. In-
nokas soutelija, äetsäläinen Maija Lahtinen on lähdössä
tänä vuonna 13:tta kertaa Satakunnan kansansoutuun
kirkkoveneellä. Maijalla on paljon hyviä muistoja sou-
tumatkoilta, ja hän toivoo, että yhä useampi ihminen ja
nuoretkin innostuisivat osallistumaan kansansoutuun.
-Kyllä tämä on sellainen pe-
rinteinen hieno tapahtuma,
jossa ei todellakaan ole kyse
kilpailusta, Maija kertoo.
Hänen mielestään soutelun
pitäisi olla leppoisaa ja haus-
kaa liikuntaa, jossa tutustuu
ihmisiin.
-Minulle on tullut ihan hir-
veästi tuttuja juuri kansansou-
dun kautta. Siellä on mielettö-
män hyvä ryhmähenki.
Maija painottaa, että kuka
vain voi lähteä soutuun mu-
kaan, vaikkei olisi koskaan
ennen koskenutkaan airoihin.
-Meidän porukkaamme on
tänäkin vuonna tulossa ihan
ensikertalaisia, ei kirkkove-
neellä soutelu ole ollenkaan
niin vaikeaa, kuin mitä ihmi-
set luulevat, Maija sanoo. Hän
myös kertoo, että ensikertalai-
sesta huomaa todella helposti,
onko hänessä soutaja-ainesta
vai ei.
-Ihminen, joka soveltuu
Satakunnan kansansoutuun,
pääsee heti tunnelmaan mu-
kaan. Jos hän ei sovellu tä-
hän lajiin, hänellä on jatku-
vasti kaikki huonosti, Maija
nauraa. Hän suosittelee silti
lämpimästi kaikkia kokeile-
maan. -Harvoin kirkkoveneet
ovat täynnä porukkaa, monta
kertaa vain tulemalla lähtö-
tai pysähdyspaikalle saattaa
päästä johonkin veneeseen
soutelemaan päiväksi. Mekin
varmaan kuulutamme sou-
tajia mukaan meidän venee-
seemme tänä vuonna, sillä
meillä ei todellakaan ole vielä
täyttä, Maija innostuu.
Hänen mukaansa tämä
vuosi on kuitenkin poikkeus
muihin 12 vuoteen verrattu-
na. Tänä vuonna nimittäin
porukka on muuttunut, eikä
matkaan lähdetäkään enää
tutulla tyttöseurueella. -Minä
jopa vaihdan matkan varrella
venettä, Maija sanoo. Hänen
mukaansa ensi viikonloppu-
na on häitä ja syntymäpäiviä,
joten tutut kaverit eivät kaikki
päässeet mukaan. -No, tänä
vuonna minä opin taas paljon
uutta, Maija naurahtaa.
Ikimuistoinen Bruno
Veneharrastaja
muistelee
mielellään vanhojen vuosi-
en hyviä tapahtumia. -Joskus
meidän veneseurueemme on
kutsuttu laiturille jonkun tut-
tuvan mökille pienelle tauolle
syömään ja juomaan hyvin,
Maija naureskelee.
Hän selittää innoissaan,
kuinka paljon kaikkia hy-
viä herkkuja he ovat itseensä
päässeet rannalla tankkaa-
maan.
-Yksi ihan loistava puoli tässä
soudussa on se, että pelkäs-
tään ihmiset kirkkoveneissä
eivät ole täysillä tunnelmassa
mukana, vaan myöskin ran-
nalla vilkuttelevat ihmiset,
Maija selostaa.
Hänen mukaansa ikimuis-
toinen henkilö souduissa
on ollut joka kesä Suomeen
saapunut italialiainen Bruno,
joka lähti aina tyttöjen mu-
kaan samaan kirkkovenee-
seen.
Brunossa parasta Maijan
mielestä on hänen uskomaton
lauluäänensä.
-Bruno aina lauleskeli
veneessä, ja se sai kaikkien
soutajien veret seisahtumaan.
Se oli todella hienoa, Maija
muistelee.
Hän kertoo myös, kuinka
ihmiset keräsivät menneinä
vuosina kirkkoveneitä paljon
yhteen, ja aloittivat yhteislau-
luja.
-Ne ovat sellaisia pieniä
ihania muistoja, joita ei kos-
kaan unohda, Maija vakuut-
taa.
Myöskään teltassa vietetty-
jä öitä Maija ei helposti unoh-
da. -Minulla on tuttavia, jotka
näen pelkästään Satakunnan
kansansoudun aikaan, kun
majoitumme iltaisin telttoi-
hin. Siinä ramppaa jatkuvasti
porukkaa, Maija iloitsee.
Hän kertoo odottavansa
tämän vuoden tapahtumaa
innoissaan.
-Tämä tapahtuma on hy-
vin opettavainen, täällä oppii
hyväksymään erilaisia ihmi-
siä. Mietipä, kolme päivää
pienessä veneessä niin mo-
nen persoonan kanssa, Maija
miettii.
Hänen mukaansa soutu-
tunnelmaa piristää, mikäli ve-
neestä tekee kotoisan.
-Äetsän kunnon tyttöjä
kun kerran ollaan, niin meil-
lä oli tietenkin paidat päällä,
joissa luki: ”Kunnon nainen”.
Joskus sidoimme myös aitoja
kukkasia airoihin kiinni, Mai-
ja muistelee hymyillen.
-Olisi hienoa, että muutkin
ihmiset tulisivat soutuihin
pilke silmäkulmassa, eivätkä
örveltäisi kännissä tai rupeisi
kilpailemaan. Loppujen lo-
puksihan tämä on vain upeaa
yhdessäoloa.
Marianna Langenoja
Veneilyharrastaja Maija Lahtinen on tänäkin vuonna menossa Satakunnan kansan-
soutuun Äetsän kunnon paatilla.
Hammaspeikko vaanii kesälomalla
Kesäloman automatkoilla
kuluu usein karkkipussi
jos toinenkin, etenkin taka-
penkin junioreilla. Lasten
hampaat eivät kuitenkaan
ole sen vahvempaa tekoa
kuin aikuistenkaan, ja mai-
tohampaat ovat erityisen
herkkiä reikiintymään.
Sokeriset karkit voi hyvin vaih-
taa ksylitolipastilleihin. Etenkin
täysksylitolivalmisteet antavat
suojaa koko perheen hampail-
le.
Hampaat joutuvat kovalle
koetukselle kesälomalla var-
sinkin, jos makeisia syödään
päivittäin. Jos karkkia syödään
koko ajan, niin suussa on käyn-
nissä jatkuva happohyökkäys,
joka käynnistää reikiintymisen.
Vaihtoehtoisesti
esimerkiksi
lomamatkan yhteydessä voi
käyttää täysksylitolipastilleja tai
täysksylitolipurukumia.
- Monissa tarhoissa ja kou-
luissa käytetään nykyisin aina
aterian jälkeen ksylitolipuruku-
meja tai ksylitolipastilleja. Nyt
koulut menevät kiinni ja tämä
!ksu tapa saattaa kesälomalla
unohtua lapsilta ja heidän van-
hemmiltaan, sanoo tuotepääl-
likkö Tiina Hannula kotimaisia
ksylitolituotteita valmistavasta
Fennobon Oy:stä.
- Olisi ensiarvoisen tärke-
ää, että perheet ottaisivat myös
ksylitolituotteita mukaan auto-
tai lomamatkalle ja tarjoaisivat
niitä lapsille sokeristen herkku-
jen sijaan, tai ainakin sellaisen
päälle, Hannula muistuttaa.
Täysksylitoli karkottaa
kesähammaspeikon
Ksylitolipurukumit jakautuvat
kahteen eri ryhmään: täysksy-
litolipurukumeihin ja perin-
teisiin ksylitolipurukumeihin.
Täysksylitolipurukumi ei sisällä
ksylitolin lisäksi muita makeut-
tajia.
Tavalliset ksylitolipuruku-
mit sisältävät ksylitolin lisäksi
muita makeuttajia kuten esi-
merkiksi sorbitolia ja malti-
tolia.
- Ksylitolitutkimusten mu-
kaan täysksylitolipurukumi on
parempi hampaiden hoidon
kannalta ja tehokkaampi kuin
sekoitepurukumi,
selvittää
Hannula.
Vanhemmat voivat erottaa
täysksylitolituotteet kaupassa
pakkausselosteiden perusteella.
Hannulan mukaan täysksylito-
lituotteiden pakkauksissa tulisi
olla maininta ”täysksylitolipu-
rukumi”.
- Jos siitä ei löydy, niin
kannattaa kääntää pakkaus ja
tarkistaa tuotteen aineosaluet-
telosta ksylitoliprosentti, neu-
voo Hannula. Mitä enemmän
ksylitolia, sitä parempi tuote on
hampaille.
1...,10,11,12,13,14,15,16,17,18,19 21,22,23,24,25,26,27,28,29,30,...32