Page 10 - Alueviesti_47

10

Keskiviikko marraskuun 21. 2007

S

eutukunnallamme on paljon vanhusväestöä ja

tulevaisuudessa ikäihmisiä on entistä enemmän.

Monet asiat on kyllä hoidettu hyvin ja lisää kä-

siä on hiukan saatu laitoshoitoon. Suurin vaje on koti-

hoidon henkilökunnassa. Meillä yli 75-vuotiaista asuu

omissa kodeissaan yli 90%, mikä on periaatteessa hyvä

ja arvokas asia. Mutta voivatko ikäihmiset hyvin omis-

sa kodeissaan? Usein voivat, mutta liian usein koetaan,

että kotiin ei saada riittävästi apua ja eletään myös ko-

vin yksin.

Puute, josta minuun on otettu yhteyttä perusturvalau-

takunnan puheenjohtajana, on vanhusten siivousavun

riittämättömyys. Siivoaminen on raskasta työtä. Jos sel-

kä on kulunut, polvissa on nivelkulumaa ja voimat ovat

muutenkin vähenemässä, kodin kunnossapitäminen

vaikeutuu. Jos koti on järjestyksessä ja paikat ovat puh-

taat, on mielikin helpommin järjestyksessä. Sekasorto

ympärillä ahdistaa..

Kotihoidon henkilökunta ei ehdi puutua näihin asioi-

hin. Tarvitsevia vanhuksia on paljon, ja välttämättömät

hoitotyöt vievät ajan. Kaukana on se aika, jolloin kodin-

hoitajat ehtivät auttaa näissä arjen töissä. Mistä nyt löy-

tyisi sellaista väkeä, joka auttaisi vanhuksia kodinhoi-

dossa ja olisi samalla ystävänä vanhukselle?

Työteekki siivoaa vanhusten koteja, mutta heidän työ-

kapasiteettiinsa ei nyt mahdu lisää tarvitsijoita. Sotave-

teraanien siivouspalvelut ovat tämän yhteisön hoidos-

sa. Työttömien yhdistykseltä saattaa saada apua, mutta

heidänkään apunsa ei riitä kaikkialle. Tämän yhdistyk-

sen puoleen voi vanhus kuitenkin kääntyä tarvitessaan

siivousapua. Yksityiset siivous- ja hoitotyön yritykset

voivat tulla avuksi, mutta monelle pientä eläkettä saa-

valle hinnat saattavat olla liian korkeat, vaikkakin ve-

rotuksessa saa jälkikäteen hyvitystä käytetystä palkasta

kotitalousvähennyksenä.

Uskon, että paikkakunnalta löytyisi auttajia, jotka

vappaehtoistyönä tai pientä korvausta saaden voisivat

ottaa ystäväkseen yhden tai kaksikin vanhusta, joiden

arjessa auttajian he olisivat sekä henkisessä että konk-

reettisessa auttamistyössä. Olisi vain löydettävä se ta-

ho, joka rupeaisi tätä asiaa organisoimaan ja kantaisi

vastuuta annetusta avusta.

Sosiaalinen yritys on yritys, joka työllistää ihmisiä,

joilla on työkykyä, mutta joilla ei ole sitä niin paljon,

että selviäisivät varsinaisessa työelämässä. Jokin saira-

us saattaa olla rajoitteena. Valtio on tukemassa palkan-

maksussa. Tällaisen yrityksen puitteissa voisi siivos- ja

muuta apua saada kohtuuhintaan. Toivotaan sosiaa-

lista yritystä paikkakunnalle näitä kotihoidon tehtäviä

suorittamaan. Lantulan kyläyhdistys on palkannut ky-

läavustajan, joka käy auttamassa kodeissa. Tällaisia ky-

läavustajia voisi olla myös muilla alueilla. Kysymys on

siitä, kuka organisoi ja käynnistää toiminnan.

Siis auttavia käsiä voisi löytyä, mutta jonkun on jär-

jestettävä tätä toimintaa. Järjestävä taho voisi olla myös

kunta. Jos kunta palkkaa henkilön organisoimaan mo-

ninaista vapaaehtoistyötä, kustannukset tulevat monin-

kertaisesti takaisin vanhusten hyvinvointina ja tyytyväi-

syytenä sekä laitospaikkojen pienempänä tarpeena.

Pirkko Lahtinen

Voivatko

ikäihmiset

hyvin omissa

kodeissaan?

Veteraanit ja partiolaiset kohtasivat

Suomen itsenäisyyden 90-

vuotisjuhlan kynnyksellä jär-

jestettävä tempaus oli osa par-

tion 100- vuotisjuhlavuotta.

Karkun Samoojat tapasivat

karkkulaisia sekä vammala-

laisia veteraaneja neljänä eri

iltana, kahtena iltana Luovin

Helmessä, sekä Vammalan

seurakuntatalolla ja Salokun-

nan kirkolla. Jokaiseen illan-

viettoon oli kutsuttu muuta-

mia veteraaneja.

Vammalan seurakuntata-

lolla oli viisi veteraania, Lauri

Koski, Eino Kaalikoski, Mart-

ti Seppälä, Frans Saksi se-

kä Eino Liukkonen, jotka us-

kaltautuivat sisupartiolaisten

tentattavaksi. Ilta osoittautui

lämminhenkiseksi ja paljon

vaihdettiin ajatuksia, vaikka

muutamilla lapsista oli hie-

man pelkoja tulla tilaisuuteen.

Kotona esitettiin vanhemmil-

le kysymyksiä, mitä ne vete-

raanit tekevät, onko niillä mu-

kana pyssy ja ovatko he pu-

keutuneet sotilaiksi. Varmasti

nämä viimeaikaiset ammus-

kelut ovat laittaneet pienet

lapset miettimään ja hieman

jopa pelkäämään tällaisia asi-

oita. Siksi on hyvä tavata ve-

teraaneja ja kuunnella heitä,

silloin tieto menneestä siirtyy

tuleville sukupolville ja asi-

at pysyvät aitoina ja pelotto-

mina.

Jokainen partiolainen kui-

tenkin oli rohkaissut mielensä

ja oli paikalla. Koulun histori-

antunnilla oli opettajan kans-

sa keskusteltu asiasta ja lapsil-

la olikin hyviä kysymyksiä ke-

rätty paperille.

Ilta alkoi juhlallisin me-

noin, kohotettiin malja 90-

vuotiselle Isänmaalle, veteraa-

neille sekä partiolaisille. Par-

tiolaisittain malja kohotettiin

Ilvesmukeista, jossa oli ”rovas-

tin troppia” eli lehtimehua.

Iltapalan jälkeen keskuste-

lu kävi vilkkaana: Missä nu-

kuttiin, mitä syötiin, miten pi-

dettiin yhteyttä kotiin, oliko

siellä kännyköitä, mistä kuuli

uutisia, oliko lämpimiä vaat-

teita ja mitä siellä tehtiin va-

paa-ajalla.

Nuorina miehinä he jokai-

nen olivat lähteneet sotaan,

toiset vapaaehtoisina heti lu-

kion jälkeen. Sodassa meni

jopa yli vuosi, ennen kuin osa

pääsi kotilomille, sen jälkeen

lomille pääsi noin 3-4 kk vä-

lein. Kännyköitä kun ei ol-

lut, kenttäposti toi kortteja ja

kirjeitä kotirintamalta. Täältä

kotoa naiset laittoivat kortte-

ja, kirjeitä ja paketteja, joissa

saattoi olla villasukat tai muu-

ta lämmintä vaatetta.

Korsussa asuttiin ja sauna-

kin yritettiin pystyttää joka

paikkaan, missä vain liikut-

tiin.

Jos joku sanoi ettei olisi yh-

tään sodassa pelännyt, hän

kyllä hieman narrasi.

Vapaa-aikana rintamalla

kättentaidot olivat kunniassa.

Toiset metsästivät riistaa, jotta

saivat ruokaa.

Toiset tekivät puhdetöinään

tyttöystävälle korurasioita ja

jopa koruja. Juttua olisi riittä-

nyt vaikka kuinka pitkään.

Valokuvia katsottiin ja jo-

kainen sai kertoa omasta ku-

vastaan tarinaa. Yhdistävää

oli se, että moni veteraaneista

oli myös partiolaisia.

Illan päätteeksi iltapiiris-

sä laulettiin partiolaisten ilta-

virsi, jolloin kyynelkin kirposi

silmäkulmaan.

Koru, jonka Eino Kaalikoski on rintamalla tehnyt

tykin hylsystä morsiamelleen kihlalahjaksi.

Valokuvia katsottiin puolin ja toisin, etualalla Sara ja hänen takanaan Sari esittävät

kuvia omasta harrastuksestaan.

llan päätteeksi käytiin yhteiseen piiriin laulamaan Partiolaisen iltavirsi.

30 vuotta täyteen

Kiikan Eläkkeensaajien jäsenistö

on lähes kaksinkertaistunut

Maija Latva

Kiikan Eläkkeensaajat ry viet-

ti viime viikon tiistaina 30-

vuotisjuhliaan Kiikan nuori-

sotalolla. Ohjelma oli varsin

musiikkipitoinen, mutta asi-

aakin kuultiin. -Tutkimusten

mukaan tärkeimmät syyt tul-

la mukaan eläkeyhdistysten

toimintaan ovat mahdollisuus

saada uusia ystäviä ja mukava

yhdessäolo, kertoi Eläkkeen-

saajien keskusliiton puheen-

johtaja Hilkka Häkkilä, joka

oli kutsuttu pitämään juhla-

puhetta. Hänen mukaansa elä-

keläiset eivät tänä päivänä saa

tarpeeksi tietoa eläkeläisjär-

jestöistä ja niiden paikallises-

ta toiminnasta. Tähän Häkkilä

tarjosi lääkkeeksi internettiä. -

Ensi vuoden alussa EKL ottaa



käyttöönsä uudet internet-ko-

tisivut yhdistyksille. Samalla

kaikille liiton piireille ja yh-

distyksille varataan mahdol-

lisuus ottaa käyttöönsä omat,

helposti itse päivitettävät si-

vustot, hän kertoi.

Lähes 10 vuotta Kiikan

Eläkkeensaajien puheenjoh-

tajana toiminut Sirkka-Liisa

Haapaniemi iloitsi siitä, että

yhdistyksen jäsenmäärä on

lähes kaksinkertaistunut vii-

me vuosien aikana.

-Kokoonnumme tiistaisin

täällä nuorisotalolla ja ohjel-

massa on kahvittelua, laulu-

harjoituksia ja tasapainojump-

paa, hän luetteli.

Sen lisäksi pari kertaa vuo-

dessa yhdistys järjestää kutsu-

ja, toritapahtumia ja päivälli-

siä.

Juhlassa hopeisen ansio-

merkin sai Reino Jokinen. Sen

lisäksi jokaiselle jäsenelle an-

nettiin ruusu kera lämpimän

halauksen. Lämminhenkisen

juhlan päätteeksi nautittiin

maistuva lounas, jonka yhdis-

tyksen jäsenet olivat valmista-

neet talkoilla.

Puheenjohtaja Sirkka-Liisa Haapaniemi halusi kuvaan mukaan myös äitinsä Liisa

Määttäsen (oikealla) sekä Aura ja Heikki Suuniitun, jotka ovat olleet toiminnassa mu-

kana koko 30 vuoden ajan.

Yhdistyksen lauluryhmä viihdytti juhlayleisöä.

Kaikille jäsenille annettiin

ruusu juhlan kunniaksi.

Vasemmalla EKL:n pu-

heenjohtaja Hilkka Häk-

kilä.

Page 10 - Alueviesti_47_2007