Page 13 - Alueviesti_47

13

Keskiviikko marraskuun 21. 2007



Hannu Virtanen



Vareliuksen

kanssa

metsällä

Myyräkannat

vahvassa nousussa

Hannu Virtanen

Metlan tiedote

Myyräkannat ovat Metsän-

tutkimuslaitoksen mukaan

vahvassa nousussa eteläisessä

Suomessa.

-Runsaslukuisin myyrä-

laji napapiirin eteläpuolella

on tällä hetkellä metsämyyrä,

mutta myös peltomyyräkan-

nat ovat monin paikoin elpy-

neet, varttunut tutkija Osmo

Huitu sanoo.

Runsaat metsämyyräkan-

nat voivat johtaa havupuiden

latvatuhoihin ja myyräkuu-



metapauste lisääntymiseen

tulevana talvena.

Nousu alkanut

metsämyyristä

Metsäntutkimuslaitoksen

(Metla)myyräseurannat osoit-

tavat, että myyräkannat ovat

kevään 2006 romahduksen

jälkeen toipuneet odotetusti ja

ovat vahvassa nousussa napa-

piirin eteläpuolella. Eteläises-

sä Suomessa varsinkin met-

sämyyrät ovat lisääntyneet te-

hokkaasti viime kesän aikana.

Peltomyyriäkin tavataan paik-

ka paikoin jo runsaasti, mutta

selvästi metsämyyriä vähem-

män.

-On odotettavissa, että

maan eteläpuoliskon myy-

räkannat jatkavat kasvuaan

myös ensi kesän aikana. Täl-

löin seuraava kannanvaihte-

lun huippuvaihe ajoittuu syk-

sylle 2008, Huitu sanoo.

Runsaat myyräkannat li-

säävät merkittävästi vakavien

taimituhojen riskiä. Metsä-

myyrät kaluavat havupuiden

taimien latvasilmuja ja -oksia

talvella lumihangen yläpuolel-

la, mikä aiheuttaa puille laatu-

tappioita.

Peltomyyrät puolestaan ka-

luavat tai katkovat useimpien

puulajien taimia talvella lu-

mihangen sisällä aiheuttaen

usein taimen kuoleman. Met-

sämyyrätuhoja voi ehkäistä

ruiskutettavilla hirvien karko-

teaineilla ja peltomyyrätuhoja

heinäntorjunnalla, taimisuo-

jilla tai uudistustoimien oikea-

oppisella ajoittamisella.

Taimituhoja ja

myyräkuumetta

Tämän hetken myyrätilan-

ne ennakoi jonkin verran tai-

mituhoja talvelle 2007–2008.

Etenkin metsämyyrät saatta-

vat paikoitellen vaurioittaa ha-

vupuiden latvoja. Myös joitain

peltomyyrätuhoja tulee toden-

näköisesti esiintymään paikka

paikoin.

-Metsäalan käytännön toi-

mijoiden on uudistamistoi-

Kaksi Vammalasta, kaksi Punkalaitumelta

Uusia metsiä suojeluun Pirkanmaalla

Metsämyyrän tunnistaa myyräksi hiiren häntää selvästi

lyhyemmästä hännästä, jonka pituus yleensä on yli 1/3

ruumiin pituudesta. Häntä on kaksivärinen: päältä mus-

ta ja alta vaalea.

Peltomyyrä on oikea nysäperä, jonka hännän pituus on

alle 1/3 ruumiin pituudesta.

Runsastuneet metsämyyrät ovat näkyneet varpuspöl-

lön keräämissä varastoissa. Tässä pöntössä Äetsässä oli

marraskuun alussa jo 45 metsämyyrää.

Hannu Virtanen

Etelä-Suomen metsien moni-

muotoisuusohjelma METSO

on otettu Pirkanmaan met-

säkeskuksen mukaan met-

sänomistajien keskuudessa

myönteisesti vastaan. Metsän-

omistajien tarjoamista koh-

teista on suojeltu pysyvästi eri

puolella Pirkanmaata vuoden

aikana yhteensä noin 200 heh-

taaria, jotka koostuvat 20 eri

kappaleesta.

Metsäluontoneuvoja Juk-

ka Ruutiainen sanoo metsän-

omistajien olleen tyytyväisiä

suojelusta maksettuihin kor-

vauksiin.

-Kun saman summan on

saanut suojelusta kuin puu-

kaupastakin, on monelle met-

sänomistajalle suojelupäätös

ollut helppo. Arvokas luonto-

kohde on saanut jäädä lopulli-

sesti rauhaan, Ruutiainen ku-

vailee.

Punkalaitumella 200-

vuotiaita mäntyjä

Vammalan seudulta mukana

on neljä kohdetta, joista kak-

si on Punkalaitumelta ja kaksi

Vammalasta. Punkalaitumen

kohteet ovat Ruutiaisen mu-

kaan 3-4 hehtaarin suuruisia.

Toisen kohteen puusto on

paikoin hyvinkin vanhaa.

Vanhimmat puut ovat jopa

200 vuoden ikäisiä kilpikaar-

naisia mäntyjä. Keski-iältään

puut ovat 120-vuotiaita.

Toinen Punkalaitumen

kohteista on vielä suhteellisen

nuorta metsää, mutta tämä



60-70 -vuotias metsä on kas-

vanut alusta alkaen luonnon-

tilaisena.

Huippukohde

Vammalasta

Vammalan kahdesta kohteesta

Ruutiainen sanoo ensimmäis-

tä todelliseksi huippukohteek-

si. Tällä noin seitsemän heh-

taarin alueella on monenlais-

ta metsää, mutta keskeistä on

lahopuun määrä.

Juuri täällä on kaikista koh-

teista eniten lahopuuta heh-

taarilla.

Kohde sisältää myös nuo-

rempia metsiä, puronvartta

sekä kallioaluetta.

Vammalan kohteista toinen

on pienempi, noin hehtaarin

kokoinen ja runsaspuustoi-

nen metsä, joka rajoittuu jo

olemassa olevaan suojelualu-

eeseen.

-Tämä on osoituksena siitä,

että pienikin alue kelpaa suo-

jeluun.

Lahopuu kertoo

luonnontilaisuudesta

Kohteita on tarjottu kolmin-

kertainen määrä siihen verrat-

tuna, mitkä ovat lopulta pää-

tyneet suojelun piiriin. Nor-

maalia talousmetsää suojelu-

alueeksi ei voida hankkia.

Suurin osa suojelluista alu-

eista on vanhoja metsiä, joissa

ei ole harrastettu metsätalout-

ta vuosikymmeniin. Kohtei-

den tärkeimpiä tunnusmerk-

kejä ovat luonnontilaisuus,

runsas lahonneen maapuun

määrä ja kookkaiden haapo-

jen esiintyminen.

Myös maapohjaltaan rehe-

viä lehtoja ja korpia on suojel-

tu. Toteutuneiden suojelualu-

eiden koko vaihtelee yhdestä

hehtaarista yli 30 hehtaariin.

Pirkanmaalla miljoona

euroa vuodessa

METSO-ohjelmassa on va-

rattu viisi miljoonaa euroa

vuodessa pysyvien suojelu-

alueiden hankintaan Etelä-

Suomessa. Tästä summasta

Pirkanmaa on käyttänyt kulu-

neen vuoden aikana noin mil-

joonan.

Metsänomistajalla on mah-

dollisuus tarjota luontoarvoil-

taan arvokasta kohdetta suo-

jeluun.

Suojeluvaihtoehtoja on täl-

lä hetkellä kaksi, joko yksityi-

nen suojelu tai myynti valtiol-

le. Tarjouksia ottavat vastaan

sekä Pirkanmaan metsäkeskus

että ympäristökeskus.

Ensi vuonna METSO-oh-

jelma saa jatkoa ja odotet-

tavissa on metsänomistajan

kannalta laajempi valikoima

keinoja turvata monimuo-

toisuutta metsässään ja saa-

da siitä taloudellista korva-

usta.

mia suunnitellessaan syytä

muistaa, että myyrätuhoris-

ki on talvella 2008–2009 erit-

täin suuri valtaosassa Suomea,

Metla painottaa.

Vahvat metsämyyräkannat

suurimmassa osassa Suomea

lisäävät riskiä sairastua myy-

räkuumeeseen loppusyksyn ja

tulevan talven aikana. Myy-

räkuumeen aiheuttaa metsä-

myyrien kantama ja levittämä

Puumala-virus, joka tarttuu

ihmisiin hengitysteitse metsä-

myyrien eritteiden saastutta-

man pölyn välityksellä. Tar-

tunta saadaan yleensä kuivissa

ulkotiloissa, kuten puuliitereis-

sä, joihin metsämyyrät syksyi-

sin hakeutuvat. Tehokkaita kei-

noja taudin karttamiseksi ovat

työskentelyn välttäminen pöly-

ävissä tiloissa sekä metsämyy-

rien torjunta ihmisasutuksista.

Metsänsuojelu perustuu vapaaehtoisuuteen, joten metsänomistajan on itse tarjotta-

va kohdetta suojeluun. Mitä enemmän maassa on luonnontilaisuudesta kertovaa la-

hoavaa puuta, sitä paremmin alue kelpaa suojeluun. (Kuva: Jukka Ruutiainen).

H

irvet ovat nykyisen miesmuistin ai-

kana pelehtyneet sukupuuttoon, kir-

joitti Antero Varelius mainiossa Ker-

tomus Tyrvään pitäjästä 1853 -teoksessaan.

Etenkin hirvieläinten kannalta alueemme

eläimistö oli 150 vuotta sitten tyystin erilai-

nen nykypäiviin nähden. Riistaa oli pyydetty

ankarasti tuntematta nykypäivän metsästäjil-

le tuttua ajatusta riistan kestävästä hyödyntä-

misestä.

Metsäpeuraa, sitä poron näköistä hirvieläin-

tä, Varelius ei mainitse ollenkaan, vaikka peu-

rat aikoinaan laajasti laidunsivat metsiämme

ja soitamme. Muistona noista ajoista ovat pai-

kannimet. Kiikoisissa voi vieläkin kulkea Peu-

ranevalla, jonka nimi kertoo muinaisesta met-

säpeurasta, mutta jonka laidalla voi oikeas-

ti nähdä vilauksen 1930-luvulla maahamme

tuodusta valkohäntäpeurasta.

Suurpedoistamme Varelius mainitsee suden,

ilveksen ja karhun. Näistä hän sijoitti ilveksen

ja karhun harvemmin kohdattavien eläinten

joukkoon: -Karhukin on vielä nimeksi, vaik-

kei enää usein liikkeellä niin kuin vanhaan ai-

kaan, koska metsät olivat avarampia.

Kun riista oli vähissä, kohdistui petojenkin

saalistus helposti kotieläimiin. Petojen toimit-

taminen pois päiviltä oli tuolloin hyvä teko,

joka vaikutti suoraan karjataloudesta riippu-

vaisen yhteisön elämään ja elinkeinoon. Vare-

liuskin käsitteli petokysymystä luvussa, jonka

otsikkona oli Rasitukset. Tähän samaan ryh-

mään kuuluivat halla, etanat, kaalimadot ja tu-

lipalot.

-Pedoista on susi pahin, melkein ainoa raate-

lija, Varelius kirjoitti ja liitti pitäjänkertomuk-

seensa tilaston pedon tappamista kotieläimis-

tä vuosilta 1848-1850: hevosia ja varsoja 27,

nautaeläimiä 105, lampaita 267, vuohia 69 ja

sikoja 15. Näinä kolmena vuonna metsästäjät

saivat petoeläimistä saaliiksi yhden karhun, 19

sutta, kaksi ilvestä ja 53 kettua.

Karhun ja suden kaadosta myös maksettiin.

Karhun tappanut sai palkkioksi joka talos-

ta kaksi kopeekkaa sekä lehmän omistaneista

tölleistä ja muista pienemmistä paikoista yh-

den kopeekan. Sudesta maksettu palkkio oli

puolet tästä.

Metsästys ei Vareliuksen kertoman mukaan

ollut tuolloin mikään suosittu tapa viettää ai-

kaa tai hankkia ravintoa:

-Ampumisella pyydetään jokalaia otusta ja

pyssy on hyvin monellakin, mutteivät muut

kun joutomiehet usein kerkiä sillä onneansa

koettelemaan. Metsän käyminen, pyssy olalla,

pidetään pikemminkin huvituksena kun ela-

tuskeinona.

”

Ampumisella pyydetään

jokalaia otusta ja pyssy on

hyvin monellakin, mutteivät

muut kun joutomiehet

usein kerkiä sillä onneansa

koettelemaan.

Page 13 - Alueviesti_47_2007