Page 18 - Alueviesti_2_2008

18 Keskiviikko tammikuun 9. 2008
Sekalaista
Kokoukset
Vuokralle tarjotaan
Avoimet työpaikat
Huittinen
työnjohtaja (VT 8), tuo-
tantotyöntekijä (metalli),
myyntineuvottelija, myy-
jä (kauppa), virastosihtee-
rin (VT 6) virka, lähihoi-
taja, röntgenhoitajan vuo-
silomasijaisuus, siivooja,
hitsaaja/hitsaaja-asentaja,
keittiökalustemyyjä, piz-
zanpaistaja, grillimyyjä,
laitossiivooja
Vammala
fysioterapeutti, lähettä-
mötyöntekijä/kuorma-
autonkuljettaja, betoni-
työntekijä, yrittäjä, teol-
lisuussiivooja, rakennus-/
huoltomies, koneenasen-
taja, konesähköasenta-
ja, myyjä/kassa, kasva-
tusjohtaja, myymälän-
hoitaja, yrittäjä, yhdistel-
mäajoneuvonkuljettaja,
sairaanhoitaja, toimis-
totyöntekijä/myyjä, hitsa-
uslaitteiden huoltokorjaa-
ja, perushoitaja/lähihoi-
taja, optikko, farmaseutti,
kehittäjä-päihdetyönte-
kijä, suunnitteluavustaja,
sitomotyöntekijä
Punkalaidun
koulukuraattori, aarporaa-
ja/Hekometal Oy
Mouhijärvi
kokki
Äetsä
henkilökohtainen avusta-
ja, ajoneuvoyhdistelmän-
kuljettaja
Suomalaisten suhde
uskontoon on avara
Suomalaiset määrittelevät it-
sensä mieluiten kristityiksi (68
%) tai suomalaisiksi peruslu-
terilaisiksi (56 %). Yli kolmas-
osa suomalaisista uskoo, ettei
uskonkäsityksiä voi todistaa
eikä eri uskontojen oppien to-
tuudellisuutta kannata vertail-
la. Kirkon tutkimuskeskuksen
keväällä teettämässä kyselyssä
haastateltiin yli 4 000 suoma-
laista.
Lähes neljäsosa suomalai-
sista uskoo, että kaikki uskon-
not opettavat samaa ikuista to-
tuutta. Naisista näin ajattelee
28 ja miehistä 18 prosenttia.
Noin seitsemäsosa suoma-
laisista uskoo lisäksi, että kai-
kissa uskonnoissa on jossakin
määrin totuutta, samalla kun
täydellisimpänä totuuden voi
löytää yhdestä uskonnosta. Jo-
ka seitsemännen (15 %) mie-
lestä uskonnot sisältävät tär-
keitä inhimillisiä arvoja, vaik-
ka ne pohjautuvat epätosiin
uskomuksiin.
Vain kuusi prosenttia us-
koo totuuden löytyvän vain
yhdestä uskonnosta. Vielä
harvemmat eli vain noin neli-
sen prosenttia ihmisistä pitää
uskontoja epätosina ja ihmi-
sille haitallisina uskomuksina.
Nämä äärinäkemykset ovat ta-
vallisempia miesten kuin nais-
ten parissa ja yleisimpiä 15-24
-vuotiaiden keskuudessa. Us-
kontokriittinen ajattelu on
yleisempää pääkaupunkiseu-
dulla, Turussa ja Tampereel-
la, joissa noin kuusi prosenttia
ajattelee näin.
Itsensä määrittelee funda-
mentalistiksi vain joka sadas
suomalainen. Uskonnollisesti
konservatiiviksi mieltää itsen-
sä vain kahdeksan prosenttia
vastaajista. Vakaumuksellisek-
si ateistiksi määrittelee itsensä
noin viisi prosenttia suoma-
laisista.
Kirkon tutkimuskeskuksen
tammi-maaliskuussa teettä-
mään kyselyyn vastasi 4 004
suomalaista. Kyselyn toteutti
MDC RISC International Oy.
Avoimuus
henkisyyteen
on kasvanut
Luottamus uskontoon ja avoi-
muus henkisyyttä kohtaan
näkyvät vaihtoehtoisten usko-
musten kannatuksessa. Vajaa
viidesosa suomalaisista uskoo,
että olemme lähestymässä ko-
konaan uutta aikakautta, jol-
loin henkiset arvot korostuvat
ja aineelliset menettävät mer-
kitystään. Näkemys on ylei-
sempi naisten keskuudessa.
Yli 45-vuotiaista naisista joka
neljäs on tätä mieltä.
Usko uuteen, henkisyyden
leimaamaan aikaan liittyi al-
kuaan new age -virtauksiin.
Kyselyn mukaan new age -
henkisten uskomusten kanna-
tus on varsin laajaa nyky-Suo-
messa. Kirkkoon instituutiona
suhtaudutaan sen sijaan epäil-
len. Yli neljäsosa suomalai-
sista yhtyy käsitykseen, jonka
mukaan kirkko on historian-
sa aikana salannut Jeesuksen
elämään ja opetukseen liitty-
viä asioita (27 %). Käsitys voi
selittää joidenkin kirjojen, esi-
merkiksi DanBrowninmenes-
tysdekkarin “Da Vinci -koodi”
suosiota. Kirkkokriittinen kä-
sitys on tavallisempi miesten
kuin naisten keskuudessa.
New age -henkisyydelle
luonteenomaisten uskomus-
ten suosio on kaikkiaan säi-
lynyt vahvana. Kaksi viidestä
(39 %) uskoo, että unet en-
nustavat joskus tulevaisuut-
ta. Yli kolmasosa ihmisistä
(37 %) on samaa mieltä väit-
teestä, jonka mukaan jotkut
vaihtoehtohoidot ovat vä-
hintään yhtä tehokkaita kuin
koululääketieteen menetel-
mät. Lähes viidesosa (18 %)
on sitä mieltä, että astrolo-
gian avulla voidaan selvittää
ihmisen persoonallisuuteen
vaikuttavia tekijöitä. Huo-
mattavasti harvempi (8 %)
kuitenkin ajattelee, että ast-
rologialla voidaan myös en-
nustaa ihmisten tulevaisuut-
ta.
Uskontoteologiaa tutki-
neen dosentti Jyri Komulai-
sen mukaan kirkon läsnäolon
merkitys kriisin hetkellä Joke-
lassa on sopusoinnussa asen-
netutkimuksen kanssa. Lute-
rilainen kirkko toimii suoma-
laisena henkisyyden tukijana
ja ilmentäjänä.
Tutkimuksessa paljastu-
neet ajatukset uskontojen yh-
teismitattomuudesta tai sa-
muudesta kytkeytyvät Ko-
mulaisen mukaan helposti
ajatukseen, että eri kulttuu-
reissa eri uskonnot hoitavat
vastaavaa tehtävää.
“Ajatus siirtymisestä henki-
sempään aikaan saattaa myös
vahvistua Jokelan jälkipuin-
nin myötä. Monissa puheen-
vuoroissa on jo kritisoitu ma-
teriaalisia ja teknisiä arvoja.
Uhkat ovat kasvaneet, mutta
samalla henkiset ja yhteisöl-
liset arvot korostuvat”, arvioi
Komulainen.
Omistus ja viljely eriytyvät
Liki joka kymmenes
omistaa peltomaata
Peltonsapois vuokranneet pas-
siiviset maanomistajat pitävät
nykyisillä markkinahinnoilla
arvioituna peräti 3,9 miljardin
euron pääomasijoitusta maa-
taloudessa. Pellonomistus si-
too lähes joka kymmenennen
suomalaisen pääomasijoituk-
set edelleen maataloustuotan-
toon ja maatalouspolitiikkaan.
Vaikka aktiivitilojen lukumää-
rä on laskenut alle 70 000:een,
pellonomistajia on edelleen
lähes puoli miljoonaa. Pelto-
omaisuus on kuitenkin melko
keskittynyttä, sillä noin viides-
osa omistajista omistaa yli 60
prosenttia peltoalasta. MTT:n
(Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus) julkaisusta
Suomalainen pellonomistaja
selviää ensi kertaa, millainen
on suomalainen pellonomis-
taja, millaisia tavoitteita hä-
nellä peltonsa suhteen on ja
mitä hän pelto-omaisuudel-
laan aikoo tehdä.
Perinteisessä perheviljel-
mätaloudessa viljelijä omis-
ti viljelemänsä pellot, mutta
näin ei enää ole. Maatalouden
rakennekehityksen myötä ko-
konaiskuva omistajakunnasta
on hämärtynyt. Viljelystä luo-
puneiden maanomistajien tar-
joama tuotantopanos, pelto,
on noussut peltopinta-alaan
sidoksissa olevan tukijärjes-
telmän vuoksi yhä merkityk-
sellisemmäksi.
Viljelystä luopuneiden pel-
lonomistajien tavoitteilla on
tuotantoa laajentavien vilje-
lijöiden kannalta ratkaiseva
merkitys: haluavatko luopu-
neet pellonomistajat säilyt-
tää pellon omistuksessaan ja
haluavatko he tuotannon jat-
kuvan pelloillaan, vaikka ei-
vät itse viljelisikään. Pelto ei
ole täysin verrattavissa mui-
hin maatalouden tuotantopa-
noksiin, sillä pellon omistuk-
seen liittyy usein monia vah-
voja arvoja.
Pellonomistajien halutto-
muus myydä peltojaan ja toi-
saalta vuokrasopimusten ly-
hytaikaisuus hidastavat ja
haittaavat aktiiviviljelyn tuot-
tavuuskehitystä ja ympäristö-
ohjelmien tehokkuutta. Ak-
tiivitilojen peltoalan kasvusta
kaksi kolmannesta perustuu
vuokraukseen ja vain kolman-
nes lisämaan ostoon. Suomen
pelloista viljelläänkin nykyisin
vuokrattuna jo noin kolman-
nesta.
Vuokraviljeltyjen peltojen
kasvukunnosta huolehtimi-
nen on epävarmaa, mikä eten-
kin pitkällä aikavälillä vaaran-
taa maatalouden kehittämisen
ja tuottavuuskasvun. Ongel-
mien ratkaisu edellyttää tietoa
pellonomistajista ja heidän ta-
voitteistaan.
Harvalle tuloa pellosta
Pellonomistajat on jätetty suu-
relta osin huomiotta maaseu-
tu- ja maatalouspolitiikan
muotoilussa. Vertailukohdak-
si voidaan ottaa metsänomis-
tajakunta, jonka tuntemus ja
rakennemuutoksen seuraa-
minen on metsäpolitiikan val-
mistelussa keskeistä.
Suurten ikäluokkien ikään-
tyminen on selkein omistus-
rakenteen muutokseen vai-
kuttava tekijä. Iäkkäitä pello-
nomistajia on paljon. Heidän
omistamansa tilat ovat kuiten-
kin keskimääräistä pienempiä.
Pellonomistajat ovat maantie-
teellisesti kiinteästi yhteydessä
tilaansa, sillä lähes kolme nel-
jäsosaa asuu tilan sijaintipaik-
kakunnalla. Suurin osa pello-
nomistajista ei saa tuloa maa-
taloustuotteiden myynnistä ja
neljäsosa peltoalasta ei tuota
omistajalleen mitään tuloa.
Luonto ja perinteet
tärkeitä
Pellonomistajat jakautuvat
pelto-omaisuuteen kohdis-
tuvien tavoitteiden suhteen
viiteen ryhmään. Maatalous-
tuloa painottaville (18 %)
tärkeimpiä ovat tulon saan-
tiin liittyvät tavoitteet, mut-
ta myös tunne- ja perinne-
tavoitteet sekä virkistys- ja
luontotavoitteet. Harrastus-
viljelijöiden tavoitteissa (21
%) painottuvat harrastus- ja
kotitarveviljely sekä sijoitta-
miseen, taloudelliseen tur-
vallisuuteen ja tulonsaantiin
liittyvät tavoitteet. Taloudel-
lista turvaa korostaville (21
%) keskeisiä ovat talouteen ja
sijoittamiseen liittyvät tavoit-
teet, mutta myös tunne- ja
perinnetavoitteet. Aineetonta
arvostavat (23 %) korostavat
tunne- ja perinnetavoittei-
ta sekä virkistys- ja luontota-
voitteita. Lähes viidennes (18
%) pellonomistajista voitiin
todeta välinpitämättömiksi
omistamiensa peltojen suh-
teen. Heillä peltoihin ei liitty-
nyt vahvoja omistamisen ta-
voitteita.
Omistajien tavoitteet kyt-
keytyvät maanhallintapäätök-
siin. Maataloustuloja painot-
tavat tavoiteryhmäläiset vilje-
levät useimmin peltojaan itse,
jopa neljää viidesosaa pelto-
alasta.
Peltojaan vuokraavat ylei-
simmin taloudellista turvaa
korostavat ja aineetonta ar-
vostavat omistajaryhmät. Nä-
mä ovat poisvuokranneet
noin puolet omistamastaan
peltoalasta. Kaiken kaikkiaan
pellonomistajat jättävät noin
15 prosenttia peltoalasta vil-
jelemättä.
Pohjaa politiikalle
Tutkimuksen tulokset pohjus-
tavat pellonvuokrausta sääte-
levien ja peltokauppaa vauh-
dittavien politiikkatoimien ar-
viointia ja suunnittelua.
Tutkimuksessa etsittiin-
kin maatalouspolitiikan tapo-
ja omistajarakenteen uudista-
miseen.
Myyntihalukkuuden li-
sääminen on vaikeaa, sillä
peltoon liittyvät tunnearvot
ovat pellon omistajille tär-
keitä.
Halukkaimpia peltojensa
myyntiin olivat taloudellista
turvaa korostavat ja välinpi-
tämättömät omistajat.
Tulosten perusteella näyt-
tääkin vahvasti siltä, että pel-
lonomistuksen irtautuminen
maataloustuotannosta on tul-
lut jäädäkseen. Näin ollen on-
kin entistä tärkeämpää löytää
maatalouspolitiikan keinoja,
jotka vetoavat yhä monimuo-
toisempaan pellonomistaja-
kuntaan.
Myös maanvuokralainsää-
däntöä tulisi kehittää niin, et-
tä säännökset ovat toimivia
myös silloin, kun maatalous-
politiikka on murroksessa.
Oivanen vireessä
Turkkia vastaan
Suomi kaatoi kotijoukkue
Turkin kahden tunnin ja var-
tin pelin jälkeen erin 3-2 (32-
34, 25-18, 22-25, 25-22, 15-12)
lentopallon olympiakarsinta-
turnauksen avausottelussaan
Izmirissä maanantaina. Suomi
oli välillä vaikeuksissa, mutta
joukkueen vahvaksi kasvanut
kantti kesti ja ratkaisi.
Huittislaissyntyisen Mikko
Oivasen kovalla pelivireellä oli
osuutta tapahtuneeseen.
Turkissa pelaava Oivanen
teki kaikkiaan 33 pistettä ja
jäi tehotilastossakin 13 pinnaa
plussalle.
Oivaisen hyökkäysprosen-
tiksi muodostui 61.
-Joskus se vain on tällaista:
palloja tulee paljon päätettä-
väksi ja sitten niitä pitää vain
päättää mahdollisimman hy-
vin, kaikkiaan 51 passia saa-
nut Oivanen sanoi.
Ratkaisijoiksi viidennessä
erässä nousivat hakkuri Mik-
ko Oivasen rinnalle keskimie-
het Janne Heikkinen ja Kons-
tantin Shumov. Suomi oli ta-
kaa-ajajana koko viidennen
erän, alussa jopa 1-5-tilan-
teessa.
Vähitellen ero kapeni ja
Shumovin torjunta nosti Suo-
men 13-12-johtoon. Heikki-
sen syöttövuoro jäi illan vii-
meiseksi, kun Suomi vei rat-
kaisuerän 15-12.