Page 10 - Alueviesti_26

10

Keskiviikko kesäkuun 25. 2008

Marko Vesterbacka

tietokirjailija,

suomen kielen opettaja

Heikki Ojansuu oli päässyt yli-

oppilaaksi kesäkuussa 1894 ja

aloittanut seuraavana syksynä

suomen kielen opinnot pro-

fessori Setälän johdolla. Ke-

väällä 1895 hän oli pyytänyt

Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuralta stipendiä ”sanastolli-

sia tutkimuksia varten kotipi-

täjässäni ja sen ympäristössä”,

ja seura oli sen hänelle myös

myöntänyt.

Seuralla oli nuoren Ojan-

suun aikaansaavuudesta ja

lahjakkuudesta jo aikaisempia

näyttöjä.

Ojansuuhan oli jo vuosina

1889 ja 1890 Porin lyseota käy-

vänä koulupoikana lähettänyt

seuralle mittavan kokoelman

tyrvääläisiä satuja, lauluja, ar-

voituksia, sananparsia ym. Ne

hän oli kyennyt kirjoittamaan

uskomattoman tarkasti puhu-

tun mukaisessa asussa.

Nämä Ojansuun lähettä-

mät tekstit ovat olleet kielen-

tutkimukselle yksi tärkeim-

mistä ikkunoista 1800-luvun

tyrvääläisten kieleen.

Määrätietoinen sanakirja-

työ alkoi vuoden 1895 kevät-

lukukauden päätyttyä. Ojan-

suu kirjoittaa Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuralle luo-

vuttamassaan matkakerto-

muksessa, että työ alkoi maa-

nantaina 10. kesäkuuta.

Ensimmäisen viikon 10–

15 p. kesäk. puuhailin kotona

käyttäen isääni, joka on Tyr-

vään murteen tuntijoita, apu-

rina. Työ kävi niin, että minä

Ahlman’in sanakirjasta lau-

suin sanan kerrallaan – alus-

sa tietysti kysyen, onko se tut-

tu – ja merkitsin niiden sano-

jen eteen viivan, mitä tavat-

tiin. Useimmat sanoista olivat

tunnettuja ja lisäksi kertyi

suven mittaan muutama sa-

ta sanaa sellaistakin, joita ei

Ahlman’issa ollut.

Yksi Tyrvään murteen sa-

nakirjankeskeisimpiä tietoläh-

teitä oli siis Heikki Ojansuun

isä Tuomas Joosua Ojansuu,

joka oli tuolloin jo 67-vuotias.

”Ojansuun Josu” oli kotoisin

Kiikasta. Hän oli nimeltään

Yli-Sipilä vuoteen 1866 saak-

ka, jolloin hän muutti Tyrvää-

seen ja ryhtyi Ojansuun virka-

talon vuokralaiseksi.

Mainittu ”Ahlmanin sa-

nakirja” puolestaan tarkoitti

Ferd. Ahlmanin Suomalais-

ruotsalaista sanakirjaa. Sa-

nakirja toimi haastattelutyön

välttämättömänä runkona. Il-

man tällaista runkoa järjestel-

mällinen keruutyö ei olisi ol-

lut mahdollista.

Energisen ja pidetyn

Ojansuun kesä ei täyttynyt

pelkästä sanakirjanteosta.

Siihen kuului esimerkiksi

juhlien ja kokousten järjes-

tämisiä. Tyrvään Sanomissa

oli julkaistu kesäkuun alus-

sa ilmoitus, jonka mukaan

sunnuntaina 16. kesäkuuta

Tyrwään Nuorisoseura piti

kokouksen Ojansuun virka-

talossa:

”Mutta jos ilma on kaunis

ja suotuisa, niin kokoonnu-

taan kello 4 j. pp. Wehmaan

Kukkuriin, jossa kokous pi-

detään.

Ohjelmaan kuuluu: Sano-

malehtilukua, puhe, esitelmä,

wuorolausuntoa, satuja ja lo-

puksi torwisoittoa.

Sisäänpääsymaksu on 25

penniä, wirwokkeita ja kahvia

on saatawana.”

Ilma saattoi hyvinkin ol-

la suotuisa. Kesän alku oli ol-

lut kaunis ja niin sateeton, et-

tä Tyrvään Sanomat valitteli

kesäkuussa lehden pääuutise-

na: ”Kowa kuiwuus on walli-

nnut meillä täällä Tyrwäällä,

niin että sade olisi erittäin tar-

peen.”

Seuraavan viikon alussa

Ojansuu lähti kulkemaan Tyr-

vään pitäjän eri kolkille. Mat-

kakertomus jatkuu:

Juhannuksen etuviikon ke-

säk. 17–22 p. olin Myllymaas-

sa, kulmakunta, joka on Tyr-

vään kirkosta pohjoiseen tai

luoteeseen päin ja noin peni-

kulman pituinen. Apulaisena

oli eräs Hiedan Miina, noin

60-vuotias töllin eukko.

Juhannuksen jälkiviikon

kesäk. 25–29. p. puuhailin

Sammaan l. Sammaljoen kul-

milla, joka on pitäjän kaak-

koisosa. Siellä oli apulaissa

Rautaniemen torpan liukas-

kielinen emäntä, jonka kans-

sa työ sujui niin, että pääsin jo

melkein sanakirjan loppuun.

Ett’ei työ olisi tullut rasitta-

vaksi, pidin kolmi-viikkoisen

työn jälkeen lomaa kesäk. 30–

heinäk. 14 p. Sillä välin lope-

tin kumminkin sanaston en-

simmäisen tarkastuksen.

Mukanaan Ojansuulla oli

koko kesän ajan paitsi viivai-

lemansa Ahlmanin sanakir-

ja myös pieni mustakantinen

muistikirja, keruuvihko. Tä-

hän keruuvihkoon hän kir-

joitti matkoillaan kielihavain-

tojaan, kuten juuri kuulemi-

aan uusia sanoja ja niiden se-

lityksiä.

Vihosta käy selville, että

Ojansuu kartoitti eri pitäji-

en keskeiset murrepiirteet yli

kymmenkohtaisen tarkistus-

listan avulla. Vihossa on myös

runsaasti henkilöiden, talojen

ja kylien nimiä, jotka auttavat

tarkentamaan kuvaa Ojan-

suun kulkureiteistä ja havain-

tojen tekopaikoista.

Keruuvihossa on myös

paljon muuta: se oli Ojan-

suun sirpaleinen päiväkirja

kevään, kesän ja syksyn 1895

tapahtumista, tilikirja tuloista

ja menoista, idea- ja luonnos-

vihko… Ojansuu luonnosteli

vihkoon kirjeitä ja juhlatilai-

suuksissa pitämiään puheita,

sepitti runoja ja lauluja, hah-

motteli seuraavan syksyn lu-

kujärjestystään yliopistossa.

Vihosta paljastuu sekin,

kuinka Ojansuu kesän aika-

na havahtui ruotsalaisten lai-

nojen suureen määrään ja in-

nostui jopa suunnittelemaan

tutkielmaa työnimellä ”Ruot-

salaiset lainasanat Tyrvään

murteessa”.

Vihossa on myös ensim-

mäiset idut siitä merkittäväs-

tä tutkielmasta, jonka Ojan-

suu laati Kallialan seurakun-

nan keskiaikaisista kirkonti-

leistä. Keruuvihossa allekkain

olevista työotsikoista näkyy

hauskalla tavalla asteittainen

tieteellinen nöyrtyminen:

Tyrvään p-nimet

1469–1895,

Tyrvään paikannimistä

1469–1895,

Ihmis- ja paikannimet

Tyrväässä 1450–1500 tienoilla

Tämä suunnitelma konk-

retisoitui ensimmäisen ker-

ran jo syksyllä 1895 Setäläl-

le kirjoitettuna laudatur-kir-

joituksena ”Kallialan Seura-

kunnan kirkontilit

1469–1524 kielelli-

seltä puolelta” ja sit-

ten lopulta lähes kak-

sikymmentä vuotta

myöhemmin jul-

kaistuna tutki-

muksena ”Kal-

lialan seurakun-

nan keskiaikaiset

kirkontilit (vv. 1469–

1524). Kielellisiä y. m.

huomioita ja nimiluettelo”.

Jo kesän 1895 muistiin-

panoista paljastuu, että nuo-

ri Ojansuu oli kiinnittänyt

huomiota tilit vuonna 1883

painattaneen Reinhold Hau-

senin tekemiin lukuisiin tul-

kintavirheisiin. ”Hausenin

virheet” oli yksi Ojansuun

luonnosteleman tutkielman

alaotsikoista.

Kelvä

Halkein-sanalla on

tyrvääläisille monta merkitystä.

Tyrvään murteen sanakirjan synty, osa 2

Apuna ”Rautaniemen torpan

liukaskielinen emäntä”

Halkein. Tyrvään murteen sanakirjan on kuvittanut vammalalaisläh-

töinen Jenni Suutari.

Suomen murteiden sanakirjassa on tähän sana-artikkeliin va-

littu kokonaista kolme Tyrväästä tallennettua esimerkkivirket-

tä. Jokaisessa esimerkissä halkein tarkoittaa vähän eri asiaa.

Ensimmäisessä halkein tarkoittaa haljennutta kohtaa, siis

halkeamaa. Puhe on leivästä: ”Se nousi kamalastis semmo-

siin halkeimiin.”

Toisessa esimerkissä halkein on tarkoituksellisesti halkais-

tu kohta eli halkio: ”Se oli siihen aikaan, kun sinä kattelit isäs

housun halkeimesta.”

Kolmannessa esimerkissä sanaa käytetään monikossa

merkityksessä haljenneet: ”Kehtaski myyrä halkeimet sukset

pualisokkeelle poijaalle.”

Tyrvään murteen sanakirjan ensimmäinen osa ilmestyy

Vanhan kirjallisuuden päivillä.

Tyrvään murteen puhuma-alue Heikki

Ojansuun mukaan. Osaatko sijoittaa oi-

keille paikoilleen Tyrvään, Kiikan, Kiikoi-

sen, Lavian, Suodenniemen, Mouhijärven

ja Karkun?

Page 10 - Alueviesti_26_2008