Page 19 - Alueviesti_28_2008

19 Keskiviikko heinäkuun 9. 2008
Marko Vesterbacka
tietokirjailija,
suomen kielen opettaja
Heinäkuussa 1895 Heikki
Ojansuu tutki Kiikan ja Kii-
koisen ja pistäytyi Laviassakin
sen verran, että totesi Lavi-
an kuuluvan samaan murrea-
laan. Heinä-elokuun vaihtees-
sa Ojansuu kartoitti Tyrvään
murteen puhuma-alueen itä-
rajaa ja täydensi keräämään-
sä sanastoa Karkussa ja Mou-
hijärvellä.
Ojansuu palasi Tyrvääseen
10. elokuuta ja lähti heti py-
hän jälkeen vielä yhdelle ret-
kelle, jonka kohteena oli Suo-
denniemi ja Lavia.
Matkakertomus jatkuu:
”Elok. 12–17 p. kuljin Mylly-
maan kautta Suode(n)niemen
l. Pohjakylän kappelille ja La-
viaan. Niissäkin l vanhemmil-
la ihmisillä ; Laviasta on se
kumminkin jo milt’ei koko-
naan kadonnut.”
Myös Suodenniemellä ja
hiukan Laviassakin tavattiin
siis vielä Mouhijärven tapaan
ällää kirjakielen d:n vastinee-
na.
Ojansuu pohdiskeli matka-
kertomuksessaan lavialaisten
puheen erityispiirteiden syitä:
”Lavian murteen Ulvilan
puoleinen osa on saanut ulvi-
laista vaikutusta, koska sinne
on muuttanut useita ulvilai-
sia. Muuten on pitäjä asutus-
t a r i - nain mukaan
saanut asu-
tuksensa
Kar-

kusta ja Mouhijärven puolel-
ta.”
Kun Pertti Virtaranta haas-
tatteli viitisenkymmentä vuot-
ta myöhemmin lavialaista He-
ribert Haaparantaa, tämä ker-
toi Lavian asutuksesta näin:
”Tännel Laviaan tuli ensis
siältä Karkusta ja Mouhijär-
veltä päin ensimmäinen asu-
tus. Kiipesivät siä Pirulan vua-
rella männyl lalvaaj ja näkiväk
Karhijärven siintäväj ja sano-
vat, että
– Ai, lavia maa!
Ja siitä se sai Lavian ni-
men.”
Näin kansan suussa elänyt
”muistotiato” siis yhdisti La-
vian asuttamisen ja Lavia-ni-
men.
* * *
Ojansuun käyn-
ti Laviassa tuotti
Tyrvään murteen sanakirjan synty, osa 4
Ai, lavia maa!
Tyrvään murteen sana-
kirjan ensimmäinen osa
ilmestyi Vanhan kirjal-
lisuuden päivillä.
säpaikallissijoissa (Tyrväässä,
Tyrväästä, Tyrvääseen) van-
hojen paikannimien tapaan
eikä lainkaan ulkopaikallissi-
joissa vanhojen henkilönni-
mien tapaan.
Myös tämän hetken kielen-
tutkimus on sillä kannalla, et-
tä Tyrvää-nimen taustalla on
tekijännimijohdos. Tyrvään
seudun paikannimien ety-
mologiaan on eniten perehty-
nyt professori Aimo Hakanen,
joka kirjoittaa vasta ilmesty-
neessä ”Suomalaisessa pai-
kannimikirjassa”, että oletetta-
va lähtömuoto on aivan alun
perin ollut Tyrvääjä. Siitä ni-
mi on supistunut ensin Tyrvä-
jäksi ja sitten Tyrvääksi.
Tyrvääjä ei ole kuitenkaan
Hakasen mukaan luultavas-
ti alun perin viitannut kehen-
kään henkilöön, vaan se on
ollut kosken tai koskijakson
nimi. Nimen alkuperäisenä
tarkoitteena on ollut se paik-
ka, jossa – Antero Wareliuk-
sen sanoin – ”Liekovesi pur-
kaa itseänsä Kaukolan- ja Tyr-
vään-koskiin, jotka ovat rin-
natusten, 6 kyynärää korkeat”
ja josta alaspäin ”vesi juoksee
kaitana virtana, ja kutsutaan-
kin joeksi”.
Nirsu = vaativainen, nirso.
(Piirros Jenni Suutari.)
Hylkkyy. (Piirros Jenni
Suutari.)
Keilä = ketterä, notkea, ke-
vyt. ”Olih hyvin keilä ja ke-
pelä ihminen”, kuvaa kii-
koislainen. (Piirros Jenni
Suutari.)
Nuoleksiva
naali
Naali = perso, ahne.
Suodenniemeläinen Vilho Jär-
vinen kirjoitti naali-sanasta
vuonna 1928:
”Naali on mielitekoinen.
Lapset ovat naalia makeisil-
le, juoppo on naali viinalle
ja muutamat akat ovat naalia
kahville ja miehet tupakalle.
Järvinen lisää, että ”perso”
ja ”ahvattu” tarkoittavat sa-
maa:
”Sanottiin usein jonkun
olevan oikein ahvattu kahvin-
juoja tai niin ahvattu ryypyn
perään, että meni pidemmän-
kin matkan kun luuli ryypyn
saavansa. Siis naali, perso, ah-
vattu, mielitekoinen on sama.
Mutta sittenkin naali tarkoit-
taa jotain vielä imelämpää –
nuoleksivaa – muotoa.”
Koulut ja kurssit
Tyrvää-nimen alkuperän jäl-
jittämisen kannalta merkittä-
vän yksittäisen havainnon.
Tunnetussa tutkimukses-
saan Kallialan seurakunnan
keskiaikaisista kirkontileistä
Ojansuu kirjoittaa, että nimen
Tyrvää vanhempi muoto on
ollut Tyrväjä. Tämä näkemys
perustui ennen muuta kirkon-
tilien tulkintaan, mutta tutki-
muksen alaviitteessä Ojansuu
mainitsee, että ”Tämän van-
hemman nimimuodon olen
itsekin kuullut v. 1895 vanhal-
ta sukupolvelta Laviassa”.
Ojansuu kirjoitti juuri tuol-
la elokuisella viikolla Laviassa
ollessaan pieneen mustakanti-
seen muistivihkoonsa seuraa-
vat sanat:
Tyrväjä (Laviassa niin)
Ikivanha Tyrväjä-muoto oli
siis hävinnyt vuoteen 1895
mennessä Tyrvään seudulta
muuten tyystin, mutta Lavias-
sa vanha sukupolvi vielä käyt-
ti sitä. Ojansuun muistikir-
jan mukaan vanhat lavialaiset
kutsuivat Tyrväjän asukkaita
”tyrväjäläisiksi” ja ”tyrväläi-
siksi”.
Mitä sitten Tyrvää eli Tyr-
väjä on alun perin tarkoitta-
nut? Heikki Ojansuu pohdis-
keli myös tätä tutkimuksessaan
Kallialan seurakunnan kirkon-
tileistä. Ojansuu mainitsee tut-
kimuksen alaviitteessä myös
kiinnostavan tyrvääläisen sa-
nonnan ”antaa Tyrvään joka-
päiväistä”.
Tätä sanontaa käytettiin
Ojansuun aikana ja vielä pal-
jon myöhemminkin Tyrvään
seudulla yleisesti. Kun vaik-
kapa pikkupojat tyrkkivät tai
tuuppivat tai potkivat toisiaan,
he sanoivat antavansa Tyrvään
jokapäiväistä.
Lönnrotin sanakirjassa
verbi tyrviä merkitsee ’pot-
kia, tyrkätä, työntää’ (sparka,
knu!a, sku!a). Ojansuu viit-
taa tutkimuksessaan Lönnro-
tin selitykseen ja miettii, että
Tyrväjä saattaisi olla saman-
tapainen asukkaan nimi kuin
esimerkiksi Kylväjä.
Sanonnan ”antaa Tyrvään
jokapäiväistä” käyttö ja mer-
kitys tukee Ojansuun mukaan
omalta osaltaan sitä käsitys-
tä, että Tyrväjä olisi alun pe-
rin tarkoittanut tyrkkijää, pot-
kijaa.
Tämän tulkinnan ongel-
maksi Ojansuu mainitsee kui-
tenkin sen, että Tyrvää esiin-
tyy vanhoissa lähteissä vain si-
Nimellä on Aimo Hakasen
mukaan kuvattu kosken luon-
netta Tyrvääjänä. Ilmeisesti
nimen tarkoittama koski on
aikoinaan todella antanut kul-
kijoille tuon nimen veroista
töyssytystä. Myöhemmin kos-
ken nimi omaksuttiin kosken
tienoota tarkoittavaksi alueni-
meksi, sitten kylännimeksi ja
lopulta pitäjännimeksi. Alku-
peräistä tarkoitetta taas alet-
tiin kutsua pelkän Tyrvään
jälkeen Tyrväänkoskeksi ja
sittemmin Tyrväänkylänkos-
keksi ja siitä edelleen pelkäksi
Kylänkoskeksi.
* * *
Laviasta Heikki Ojansuu
palasi 17. elokuuta 1895 takai-
sin Tyrvääseen.
Kaikkiaan kahdeksan viik-
koa kestäneet tutkimusmatkat
olivat ohitse.
Sanakirjatyö ei ollut kui-
tenkaan vielä lähellekään val-
mis, sillä seuraavaksi oli vuo-
rossa muistiinpanojen yh-
distäminen ja kirjoittaminen
puhtaaksi.
Ennen kuin Ojansuu ryh-
tyi tähän suuritöiseen urak-
kaan, hän piti hetken vapaata.
Vapaansa aikana Ojansuu oli
järjestämässä ”suuria kansan-
juhlia Huittisten kansanopis-
ton hyväksi”.
Näiden juhlien ohjelmasta
ja niissä lauletuista lauluista
kerrotaan kirjoitussarjan seu-
raavassa osassa.