Page 12 - Alueviesti_28

12

Keskiviikko heinäkuun 9. 2008



Pauliina Parto



080808

Kasipäivänä ehtii vielä vihille

Pauliina Parto

7.7. osoittautui viime kesänä

todelliseksi hittipäivämääräksi

hääparien keskuudessa. Satoja

pariskuntia eri puolilla Suo-

mea solmi avioliiton tuona

maagisena päivänä. Tänä

vuonna numeroiden tai-

kaan luottavat varaavat

vihkimisen tietysti elo-

kuun 8. päivälle. Ihan kolmen

seiskan veroista hittiä ei kysei-

sestä päivästä ainakaan kesä-

kuun alkuun mennessä ollut

muodostunut.

-Satakunnan maistraatin

yksiköihin Poriin, Raumalle

ja Huittisiin on yhteensä 24



vihkivarausta tuolle 08.08.08

-päivälle. Vammalan yksikös-

sä ei vihkijää

kyseisenä

päiv ä -

nä ole

pai-

k a l -

la.

Eli suosit-

tu päi-

vä on, ja kysyntää on varmaan

vielä tästä eteenkin päin, kun

pari kuukautta on aikaa, ker-

toi Kristian Hakanen Satakun-

nan maistraatin Huittisten yk-

siköstä.

Vammalan kirkkoherranvi-

raston toimistonhoitaja Eila

Seppä löysi perjantailta 8.

elokuuta kaksi varausta.

Hänkin uumoili vara-

usten määrän vielä kas-

vavan.

-Kyllä numeroissa var-

maan jotain taikaa on.

Muistan vielä elokuun 8. päi-

vän vuodelta 1988. Silloin yk-

si vammalalainen pariskunta

halusi, että heidät jopa vihi-

tään kello kahdeksalta, Seppä

nauraa.

Maatalouslomittaja Veera Laitala:

”Tämä on ihan

oikeaa työtä”

Marianna Langenoja

Hentoa ja iloista nuorta nais-

ta katsellessa ei ihan ensim-

mäisenä uskoisi, että takana

on puolitoista vuotta maata-

louslomittajan töitä, ja kohta

kädessä maatalousalan perus-

tutkinnon paperit. Eivätkös

maatalouslomittajat yleensä

ole epäsiistejä, ronskeja ja ag-

gressiivisia? -Se on stereoty-

pia, että maatalouslomittaja

on kakalta haiseva juntti, Vee-

ra Laitala korjaa välittömästi.

-Ala on oikeasti naisvaltainen

ja lomittajalta vaaditaan aitoa

rakkautta eläimiä kohtaan.

-Se on ollut minulle ai-

na selvää, että haluan työs-

kennellä eläinten kanssa. En

vaan joskus yläasteikäisenä

olisi ikinä voinut nähdä it-

seäni sikalassa töissä, nainen

nauraa. Kun hän sai kuulla

tuttavaltaan enemmän kysei-

sestä ammatista, sai se Vee-

rankin innostumaan. -Olen

aina pitänyt nimenomaan

isommista eläimistä. Työ nii-

den kanssa on jollakin tavalla

palkitsevampaa. Ainakin vuo-

hiin Veera sai tutustua jo pie-

nempänä mummulan maati-

lalla.

Jos liittyy maatalouslomit-

tajiin stereotypioita, niin myös

isoja eläimiä vieroksutaan

yleisesti. -Ei iso eläin ole au-

tomaattisesti vaarallinen, niin

kuin moni kuvittelee. Lehmät-

kin ovat kovin leppoisia, ja ne

oppivat tunnistamaan hoita-

jansa. Se on hienoa, kun leh-

mät tulevat ensimmäisenä

moikkaamaan minua saapu-

essani laitumelle. Eivätkä siat-



kaan tee ihmisille mitään pa-

haa, jos niitä kohtelee hyvin.

Töitä myös juhlapyhinä

Kesäisin Veera viihtyy par-

haiten lehmien kanssa ulko-

salla, kun taas talvella sikalat-

kin ovat miellyttäviä paikko-

ja. Maatalouslomittajan työ-

ajat ovat normaalin pulliaisen

näkökulmasta utopistiset. Aa-

mukuudelta ylös, aamupäiväl-

lä kotiin ja jälleen iltapäivästä

uudelleen töihin. -Se on ihan

kiva, että päivällä on vapaata.

Siinä saa sitten hoidella omia

asioitaan, Veera toteaa. Hän

kuitenkin myöntää, että toisi-

naan aikaiset aamuherätykset

tuntuvat rankoilta.

Töitä riittää iltaan ja aa-

muun myös juhlapyhinä. -Ei-

vät eläimet lopeta syömistään

viikonloppuisin tai juhlapäi-

vinäkään. Töitä siis saattaa tul-

la koska hyvänsä, kun jonkun

tilan isäntä tai emäntä ei itse

ehdi tilan päivittäisille aska-

reille, Veera tietää. Tavallises-

ti työpäivään kuuluu eläinten

ruokinta, siivoaminen, mah-

dolliset porsitukset ja kastraa-

tiot sekä muut tilan yleishom-

mat. Navetassa tietysti lypse-

tään lehmät ja tarjoillaan ate-

riat tarkoin väliajoin.

Missi-possun tarina

Työ ei ole aina pysynyt pelkäs-

tään työpaikalla, vaan se on

joskus ajautunut kotiinkin as-

ti. Kerran Veera sai tuttavansa

kanssa eräästä sikalasta liian

pieneksi jääneen possun hoi-

dokikseen. Possu sijoitettiin

tuttavan luokse, ja siitä kehit-

tyi pikku lemmikki, varsinai-

nen sylinalle.

Kun kauneutensa vuoksi

Missiksi ristitty kaveri vähän

kasvoi, se täytyi sulkea kar-

sinaan, koska hinku oli kova

vielä aikuisiälläkin ihmisen

syliin. Vaikkei Missi koskaan

päässyt normaalin sian mittoi-

hin, olisi se kuitenkin ollut vä-

hän liian tukeva karskimman-

kin miehen kainaloon. Mis-

si-possun onnellinen tarina

päättyi viime keväänä 50-vuo-

tisjuhliin, jonne possu pää-

si kutsuvieraana herkkupöy-

tään. -Se on se elämän kier-

tokulku, joka korostuu tässä

työssä, Veera toteaa.

Ei hienohelmoille

Yleensä ihmiset suhtautuvat

yllättyneesti Veeran ammat-

tiin, mutta nainen on ylpeä

työstään.

-Tämä työ on sellaista ”oi-

keaa työtä”, joka ei hienohel-

moille sovi. Mielestäni jokai-

sen maalla asuvan pitäisi käy-

dä ainakin kerran elämässään

sikalassa. Joskus kun olen ker-

tonut kaupunkilaisille tekevä-

ni maatalouslomittajan töitä,

he ovat ihmetelleet, että mikä

se sellainen ammatti on, Veera

pudistelee päätään.

Nainen ei halua kuulostaa

tekopyhältä, mutta sanoo hy-

myillen, että myös jokainen

possu ja lehmä on oma yksi-

lönsä. Jokainen yksilö on otet-

tava huomioon omalla taval-

laan. Veera sanoo olevansa

sydämeltään maalaishenki-

nen ihminen. Haaveissa on-

kin muuttaa maatilalle ja teh-

dä maataloushommia jatkos-

sakin.

Maatalouslomittaja Veera Laitala hoitaa työkseen sikoja

ja lehmiä Huittisten ja Vampulan alueen tiloilla.

Lasten

lausahduksia

Tarkka sihti

Järvenpään pariskunta oli tyttä-

rensä ja noin 5-vuotiaan Janne-

poikansa kanssa käymässä Kota-

järvenmaan Jokelassa luonamme.

Poika oli kiinnostunut kaikesta ja

katsella tapitti pitkään silmät ym-

pyrskäisinä, kun vaimoni Anni

lypsi lehmäämme. Maitosuihkujen

mennessä kerta toisensa jälkeen

prikulleen ämpäriin, poika loihe

lausumaan: ”Ihmeellistä, sulla täy-

tyy olla tarkka sihti!”

Hienot värit

Jokelassa isännöidessämme kyy-

käärme pyrki navettaamme oven-

raosta, jossa Anni sen kloppasi.

Vein maailman kavalimman elu-

kan; pitkän, mustanpuhuvan ma-

telijan pihamaaltamme vähän si-

vussa olevan niittokoneen teräpuo-

lelle riippumaan. Siellä tuon näki-

vät Karpin veljekset ja pikkuinen

Heikki huudahti: ”Mutta onpas sil-

lä hienot värit!”

Oiva Virtanen



Lausahduksia voi lähettää säh-

köpostilla pauliina.parto@alue-

viesti.! tai postitse Alueviesti,

”Lasten lausahduksia”, Hopun-

katu 1, 38200 Vammala.

Kesälomalta tuliaisina

lisäkilo per lomaviikko?

Kesäkausi lomineen on monelle laihdut-

tajalle yksi pahimmista kompastuskivistä

matkalla kohti tavoitepainoa. Painonhal-

lintaa voi kuitenkin jatkaa menestykselli-

sesti myös lomalla. -On hyvin tyypillistä,

että kesäkaudella ja etenkin lomalla kertyy

ylimääräisiä kiloja. Kokemuksemme mu-

kaan kilo lisää per lomaviikko on tavan-

omainen määrä ja tämä yllättää monet,

kun loman jälkeen laittaa taas työvaatteet

päälle, kehityspäällikkö Anna Lisa Läh-

teenmäki Painonvartijoista kertoo.

Arkirutiinien katketessa syöminen voi

muuttua epäsäännölliseksi ja lautaselle

kertyä huomaamatta ylimääräisiä herkku-

ja. Myös kesäjuomat ovat usein varsin ka-

loripitoisia. -Lomasta pitää nauttia, mutta

lomakauden ei tarvitse katkaista hyvässä

vauhdissa olevaa painonhallintaprojektia.

Päinvastoin lomalla on aikaa kiinnittää

ruokaan, sen valmistamiseen sekä ylipää-

tään omaan hyvinvointiin erityistä huo-

miota, Lähteenmäki kannustaa.

Hyöty irti kesäherkuista

ja lomaliikunnasta

Laihduttajaa hemmotellaan kesällä tuo-

reilla ja maukkailla vihanneksilla, hedel-

millä ja marjoilla. Grilliherkkujakaan ei

tarvitse välttää. Makkaroista löytyy kevyi-

tä vaihtoehtoja, vähärasvainen liha ja kala

höystettynä kasviksilla ja salaateilla tarjo-

avat loputtomasti vaihtoehtoja lomalaisen

pöytään.

Kesä tarjoaa lomalaiselle myös oivan ti-

laisuuden hyötyliikuntaan. Pihatyöt, met-

säretket, soutelu, pyöräily, uiminen, pal-

lopelit lasten kanssa ja puutarhatyöt ovat

mielekästä painonhallintaa.

Keveiden kesäjuomien pelivinkit

Kesällä tulee herkästi nautittua viilentävä drinkki jos toinenkin. Alkoholijuomien

sisältämät hurjat kalorimäärät tulevat kuitenkin monelle yllätyksenä. Tässä vin-

kit, kuinka pelata oikein kesäjuomien virkistävässä viidakossa:

Jos juomassa energiaa yli 20 kcal/dl, sitä ei kannata juoda paljon.

Jano- ja ruokajuomaksi kannattaa valita vettä, kivennäisvettä tai

light-juomia.

Kuumista juomista keveimpiä ovat veteen keitetty tee tai suo-

datinkahvi, ilman sokeria.

Juhlissa tai terassilla ei kannata ottaa alkoholipitoista pelkästä

tottumuksesta, kun yhtä hyvin lasissa voisi olla kevyttä alkoho-

litonta.

Alkoholijuomista kevyimpiä ovat muun muassa kuivat viinit sekä

light-siiderit.

•

No nyt meni vanne!

M

iehet ovat puunanneet autojaan maailman sivun. Mitä komeampi ja te-

hokkaampi nelipyöräinen on kyseessä, sitä ahkerammin armaat kaksi-

lahkeisemme ovat peltiä vahaamassa ja kiillottamassa. Ja mitä tekevät

naiset sillä aikaa? Pureskelevat hermostuneina kynsiään, kun mieheltä ei liikene ai-

kaa millekään muulle. Autossa tuntuu olevan koko ajan jotain nyppimistä.

Viime viikolla silmiini osui Kari Heusalan kirjoittama herkullinen artikkeli auton

ja miehen suhteesta. Sen mukaan nykypäivän Yhdysvalloissa miehet rakastavat

enemmän autoaan kuin aviopuolisoaan. Suuren yhdysvaltalaisen vakuutusyhtiön

suorittamassa tutkimuksessa selvisi, että naimisissa olevien miesten tärkein asia

elämässä on heidän autonsa. Huomattavasti vähemmän tärkeitä seikkoja ovat avio-

puoliso ja erityisesti lapset.

Luettuani Heusalan tekstin, aloin väkisinkin miettiä entisiä seurustelukumppanei-

tani ja heidän autojaan. Ensimmäisen poikaystäväni auton rattiin en tarttunut kos-

kaan, sillä mies kielsi. No, ymmärtäähän sen. Olihan ajokorttini varsin tuore, ja li-

säksi vielä isäni ohjauksessa hankittu. Eikä hänen subbarein ja tummennetuin ta-

kalasein varustetusta amispoppiautostaan voinut tietenkään edes puhua samana

päivänä kuin omasta käytännöllisestä Toyota Corollastani. Alistuin kohtalooni mu-

kisematta. Sainhan sentään istua ylpeänä pelkääjän paikalla ja kiillottaa toisinaan

tuning-ihmeen kojelautaa.

Viimeisin miesystäväni omisti lähes tuliterän Bemarin. Nokkimisjärjestys ”per-

heemme” autojen kesken ei olisi voinut olla selvempi. Jos mies pesi oman autonsa,

hän ei vaivautunut edes osoittamaan letkua omaa Hondaani kohti. -Eihän se vielä

ole edes likainen, hän kehtasi todeta, vaikka Kankaanpään perämetsistä kylkiin oli

tarttunut kurapaakku jos toinenkin.

Tämä mies päästi minut autonsa rattiin tasan kerran. Kun selvisimme kymmenen

kilometrin matkan keskustasta hänen luokseen, oli hän huutanut noin sata kertaa

”varo”, ”aja hiljempaa” tai ”no nyt meni vanne!”. Kotipihassa armaani puristi oven-

kahvaa rystyset valkoisena ja sihisi hampaidensa välistä, että oli ensimmäinen ja

viimeinen kerta, kun minä ajan hänen autoaan. Ilmankos en ole koskaan oikein vä-

littänyt Bemareista.

Omaan henkilökohtaiseen tutkimusaineistooni vedoten uskon yhdysvaltalaisiin sa-

taprosenttisesti. Jos olisin oikeasti tömäyttänyt Bemarilla lyhtypylvääseen tai ojaan,

ei mies olisi varmasti edes kysynyt kävikö minulle mitenkään. Hän olisi rynnännyt

ulos autosta sivelemään etupuskuriin syntyneitä lommoja ja itkemään krokotiilin-

kyyneleitä.

Toiset naiset väittävät, että mikäli mies pitää autoaan hyvin, hän pitää naistaan hy-

vin. Sorry vaan siskot, mutta pieleen menee, johan sen tutkimustuloskin osoittaa.

Kromia kiiltelevällä autolla on hienoa ajella polttavalla kesäkadulla, mutta jos kaik-

ki sen puunaamiseen käytetty aika on meiltä naisilta pois, luulen että moni vaihtai-

si perheen citymaasturin ihan tavalliseen kauppakassiin. Siihen, jolle riittää pesu

kerran pari kuukaudessa.

”

Kromia kiiltelevällä autolla on

hienoa ajella polttavalla kesäkadulla.

Page 12 - Alueviesti_28_2008