Page 18 - Alueviesti_28

18

Keskiviikko heinäkuun 9. 2008

Kasvattaja kaipaa tiukempaa valvontaa

Ei ole olemassa ongelmakoiria,

vaan ongelma-aikuisia

Pauliin Parto

Reipas haukku toivottaa toi-

mittajan tervetulleeksi Ahosel-

le Vammalan Karkkuun. Ulko-

na tarhassa juoksentelee kym-

menkunta isompaa ja pienem-

pää nelijalkaista. Pienimmät

tunnistaa heti karkeakarvai-

siksi mäyräkoiriksi, mutta suu-

rempien rotua tietämätön ei

uskalla lähteä arvailemaan. -Ne

ovat isännän norjanharmaa-

hirvikoiria ja jämtlanninpysty-

korvia, selvittääMirka Ahonen

päästyäni sisälle. Jaloissa pyörii

perheen kolmas mäyräkoira

Bestdrivers Ila, tuttavallisem-

min pelkkä Ila. Samassa pai-

kalle pölähtää lapsikatras Aho-

nen: 8-vuotias Laura, 6-vuotias

Oskari ja 2-vuotias Olli-Pekka

sekä perhepäivähoitaja Mir-

kan kaksi hoitolasta. -Tämä on

tällaista hullunmyllyä, Mirka

nauraa annostellessaan lasten

lautasille ruokaa.

Mirka Ahonen kasvattaa

Karkussa karkeakarvaisia mäy-

räkoiria kennelnimellä Mircas.

Hänen kasvattiensa ja isännän

metsästyskoirien lisäksi per-

heen koirakavereihin kuuluvat

vielä saksanseisoja ja labrado-

rinnoutaja. -Minulla on aina

ollut koiria. Olin 6-vuotias kun

sain ensimmäisen saksanseiso-

jan. Koiria on ollut siitä lähti-

en aina, välillä enemmän ja vä-

lillä vähemmän, nyt taas vähän

enemmän.

Eläinasia-

valtuutetulle tilaus

Monen silmiin ja korviin osui

viime viikolla uutinen Ylöjär-

vellä lopetetuista koirista, jotka



kainen pentu on saanut hyvän

kodin. Lähes kaikkien kanssa

ollaan vieläkin yhteyksissä tai

nähdään näyttelyissä ympäri

Suomea. Vaikka koira lähti-

si meiltä pitkällekin, aina on

joku tutun tuttu, joka pystyy

seuraamaan uuden kodin toi-

mintaa, kasvattaja toteaa.

Mircas kasvattaa mäyrä-

koiria lähinnä metsästyk-

seen, mutta kuten Olli Aho-

nen sen tiivistää, mäyräkoira

sopii ”käyttöön, näyttöön ja

sohvalle”. -Kyllä meiltä on koi-

ria lähtenyt ihan perhekoirik-

sikin. Kiinnostuneille pitää

vaan tehdä selväksi, että näillä

koirilla on metsästysvietti, ei-

vätkä ne pysy vapaana pihal-

la. Meiltä on kenenkään turha

odottaa saavansa toko-koiraa.

Mahdolliset uudet omista-

jat haastatellaan Ahosilla tark-

kaan. -Jutellaan, kahvitellaan

ja kysellään. Yhdelle emme

ole pentua myyneet, kasvattaja

muistelee. -Aika nopeasti sen

saa ihmisestä selville, onko hän

soveltuva pennun omistajaksi.

Yksi ikävä kokemus mahtuu

silti matkan varrelle. -Miehen

kasvattama koira lähti koeajal-

le. Parin kuukauden päästä al-

koivat kuitenkin hälytyskellot

soida, kun koirasta ei olisikaan

haluttu maksaa mitään, eikä

toisaalta luopuakaan. Mies il-

moitti, että hän tulee hakemaan

koiran pois. Hyvä että haki, sillä

koiralla oli etujalat verillä ja se

oli hirvittävän laiha. Vieläkin,

kun viimeisintä pentuetta tul-

tiin katsomaan, koirameni ihan

vauhkoksi ihmismäärän näh-

dessään. Tämä on kyllä sellai-

nen eläin, joka ei enää koskaan

lähde meiltä minnekään.

Rajoja ja rakkautta

Mirka Ahosen kennelissä koi-

rat tottuvat pienestä pitäen lap-

siin ja aikuisiin. Niin pitäisi ol-

la monessa muussakin kenne-

lissä. -Yleensäkin, jos koiria on

paljon, niiden pitäisi olla pi-

hallakin tarhassa niin, että ne

näkevät mahdollisimman pal-

jon ihmisiä. Tarha, joka asi-

asta tietämättömän silmään

saattaa näyttää vankilalta, ei

Ahosen mukaan ole koiralle

ollenkaan huono paikka, kun-

han tietyt seikat on otettu huo-

mioon. -Tarhan pitää olla tar-

peeksi suuri, sieltä pitää löytyä

sekä varjopaikkaa että suojaa.

Meilläkin on sähköpattereilla

varustetut kopit, joten koirat

eivät palele kylmälläkään.

Ila peuhaa haastattelun

ajan toimittajan jaloissa, tui-

jottaa ruskeilla nappisilmil-

lään ja pistää jopa takajaloil-

laan tanssiksi, jotta pöydästä

liikenisi herkkupala hänen-

kin suuhunsa. Ei ole mikään

ihme, että suloinen pentu saa

karskimmankin kuoren mur-

tumaan. Ihan ilman pohdin-

taa ei koiraa silti pitäisi ottaa.

-Nämä mäyräkoirat ne ovat

isoja, viisaita koiria pienessä

kropassa. Kuitenkin, mikäli

niitä ei kouluta, ne ovat osaa-

vat olla varsinaisia ongelma-

kimppuja. Olen sanonut mo-

nelle, että koiran kanssa pär-

jää rajoilla ja rakkaudella, ihan

kuten lapsenkin kanssa. Ei

ole olemassa ongelmakoiria,

vaan ongelma-aikuisia. Mikä-

li tuntee, etteivät omat resurs-

sit enää riitä, pitäisi ymmär-

tää hakea apua ajoissa, Mirka

Ahonen muistuttaa.

Pentutehtailu

ei kannata

omistaja oli laiminlyönyt to-

taalisesti. Suurehkot paimen-

koirat oli teljetty ulkoaitauk-

seen ilman vettä ruokanaan

teuraseläinten mätäneviä jät-

teitä. Toistakymmentä eläintä

jouduttiin lopettamaan. -Tuon

kaltaiset uutiset ovat käsittä-

mättömiä. Jos eläimen ottaa,

siitä pitää pystyä tavalla tai toi-

sella huolehtimaan. Jos ei ole

varaa ostaa ruokaa, pitäisi it-

sekin ymmärtää ettei homma

toimi, Ahonen napauttaa.

-Olimme juuri Ellivuoren

Match Showssa, jossa juttelin

muiden harrastajien kanssa

siitä, kuinka nämä samat lai-

minlyöjät ovat hetken kulut-

tua toisella puolen Suomea

pyörittämässä jälleen kennel-

toimintaa. Vaikka kasvattajal-

le määrättäisiin eläintenpito-

kielto, sitä on vaikea valvoa.

Kenelle tämä valvonta kuului-

si, siinä onkin hyvä kysymys.

Tähän kysymykseen he-

rättiin Ylöjärven tapauksen

jälkeen Tampereellakin. Vä-

kijoukko osoitti sunnuntaina

Keskustorilla mieltään eläin-

ten huonoa kohtelua vastaan.

Pirkanmaan eläinsuojeluyh-

distyksen järjestämä hiljainen

mielenosoitus oli samalla su-

rutuokio Ylöjärven lopetettu-

jen koirien puolesta. Samassa

yhteydessä ihmisten oli mah-

dollista lähettää vetoomus

maa- ja metsätalousministeri

Sirkka-Liisa Anttilalle eläina-

siavaltuutetun viran perusta-

miseksi.

Jutellaan, kahvitellaan,

kysellään

Mirka Ahonen kertoo, että

kasvattajan oikeudet koiraan

päättyvät tasan siinä vaihees-

sa, kun kauppakirjat on kir-

joitettu. Sen jälkeen kasvattaja

on aseeton, mikäli uusi omis-

taja kohtelee pentua kaltoin. -

Meillä on syntynyt kolme pen-

tuetta. On ollut onni, että jo-

Niin kutsuttu pentutehtailu

alkaa käydä yhä tutummak-

si ilmiöksi koiramaailmas-

sa. Pentuja teetetään liuku-

hihnalta ottamatta huomi-

oon sen enempää sukutauluja

kuin mahdollisia luonneviko-

jakaan. Kun pennut sitten syn-

tyvät, päämääränä on ainoas-

taan rikastuminen.

-No, voihan tätä tietys-

ti ajatella kovin kannattavak-

si toiminnaksi, kun pennun

hinta liikkuu siinä 900 euron

tuntumassa. Kun sitten al-

kaa tarkemmin laskea mihin

kaikkeen uppoaa rahaa ennen

pennun luovuttamista uusil-

le omistajille, voi mieli muut-

tua. -Emä pitää madottaa, sil-

le tarjota erikoisruokaa, käydä

mahdollisesti eläinlääkärillä

ultrassa tarkistamassa, onko

emä varmasti kantavana. Kun

pennut sitten syntyvät, ne tar-

kastetaan eläinlääkärin toi-

mesta, sirutetaan ja madote-

taan neljä kertaa. Niin, ja ken-

nelliiton paperitkin maksavat,

Mirka Ahonen listaa hymäh-

täen.

-On ihan selvä asia, ettei

kenneltoiminnalla rikastu.

Ei tämä pyöri edes omillaan,

monessa tapauksessa kennel

on pelkkä harrastus.

Mircas Ada on perso rapsutuksille. Emäntä Mirka Aho-

nen tekee työtä käskettyä.

Mircas -kennelin koirat tottuvat pienestä pennusta läh-

tien lapsiin, siitä pitävät huolen Ahosten jälkikasvu Os-

kari (vas.), Laura ja Olli-Pekka. Labradorinnoutaja Soh-

vi katselee mitä Ila puuhaa Lauran sylissä.

Page 18 - Alueviesti_28_2008