Page 19 - Alueviesti_30

19

Keskiviikko heinäkuun 23. 2008

Raippa ja perkele eivät riitä, muistuttaa Kari Vepsä

Hevosen koulutus perustuu

kommunikaatioon ja kehon kieleen

Pauliina Parto

Jykevä Tinker-tamma Peggy

seisoo rauhallisena Tätin tilan

pihamaalla Vammalan Sam-

maljoella. Emäntä Tanja An-

tila harjaa hevosta hellästi. -

Ei Vepsän luokse sentään ihan

minkänäköisenä tahansa voi

lähteä, hän hymyilee hevosel-

le. On aurinkoinen maanan-

taiaamupäivä. Vieressä odot-

tavat auto ja kuljetusvaunu,

sillä kunhan Peggy saadaan

turvallisesti kyytiin, on nokka

tarkoitus kääntää kohti Kark-

kilaa ja Kari Vepsän KV Stab-

le -tallia.

Laulajana tunnettu Vep-

sä on paitsi muusikko, myös



hevosmies henkeen ja vereen.

Hän kouluttaa talleillaan vuo-

sittain kymmeniä hevosia, joi-

ta vaivaavat esimerkiksi las-

taus- ja kengitysongelmat, ag-

gressiivisuus sekä pukittelu.

Viimeksi mainittu on syy sii-

hen, miksi Sammaljoen nei-

to Peggy lähtee Vepsän hotei-

siin. -Tinkerit ovat tunnettuja

rauhallisuudestaan. Halusin

meille tämän nimenomaisen

rodun, sillä ajelutamme pal-

jon väkeä eri tapahtumissa, ja

niissä tilanteissa mukana ole-

van hevosen pitää olla itse tyy-

neys. Hevonen ei saa purra, ei

potkia, eikä häiriintyä ihmis-

vilinästä. Suomenhevosista ei

tällaista tapausta välttämättä

löydy, Tanja Antila taustoit-

taa. Komealla ulkonäöllään

ja luonteellaan isäntäväkensä

hurmanneen Peggyn piti ol-

la kaikin puolin rotunsa kal-

tainen rautahermo, mutta to-

dellisuus on osoittautunut toi-

seksi. -Peggy pukittaa. Kaikki

sujuu hyvin, jos kävelen vie-

rellä ja hevonen kuvittelee mi-

nun taluttavan sitä, mutta yk-

sinään se on aina pudottanut

ratsastajan selästään.

Antilan mukaan Peggyn

pukittelu johtuu osin sen nuo-

ruudestakin. Peggy on vasta

5-vuotias, kun Tinkerit yleen-

sä elävät pitkään, jopa 40-vuo-

tiaiksi saakka. Antila on saa-

nut Kari Vepsältä kotiohjeita,

mutta pollen taipumusta pu-

kitteluun ei ole saatu kitket-

tyä. On intensiivikoulutuksen

aika.

Arvostus korkealla

Auton halkoessa kesäistä mai-

semaa selviää, että hevosih-

misten keskuudessa Kari Vep-

sän taitoja arvostetaan todel-

la korkealle. Antila intoutuu

kehumaan miestä lähes ”Ju-

malasta seuraavaksi”. -Luotan

Vepsään 100 prosenttisesti, oli

mikä juttu tahansa. Olen itse

nähnyt, millaisia ongelmahe-

vosista tulee hänen käsissään,

Tanja Antila painottaa. Pakko

myöntää, että odotan melkoi-

sella mielenkiinnolla miehen

kohtaamista.

Kun vihdoin saavumme

perille ja kurvaamme sinis-

ten postilaatikoiden kohdal-

ta sisään KV Stablen pihaan,

on kuin astuisi toiseen maa-

ilmaan. Oikealla kohoaa suu-

ri sininen puutalo, jonka val-

koiset ikkunaluukut ovat kuin

suoraan vanhasta Lännen !l-

mistä. Talon vieressä seisoo

punavalkoinen tallirakennus,

ja sieltä täältä pilkistää hevos-

tarhoja. Jostain kulman takaa

paikalle kirmaa kaksi komeaa

saksanpaimenkoiraa. Melkoi-

nen idylli, ehdin ajatella en-

nen kuin tilan isäntä ilmes-

tyy meitä tervehtimään. Kari

Vepsä oli muutama kuukau-

si sitten lonkkaleikkauksessa,

mutta kävelee jo hienosti il-

man kainalosauvoja. -Olen ol-

lut jo hevosenkin selässä, ihan

käväissyt vaan, mies paljastaa

pilke silmäkulmassaan. Hä-

nen kädenpuristuksensa on

lämmin, samoin kuin sinihar-

maiden silmien katse. Mies on

itse rauhallisuus, joten en yh-

tään ihmettele, että hän saa

hevoset tekemään melkein

mitä tahansa.

Peggy ei tunnu olevan pit-

kästä ja kuoppaisestakin mat-

kasta millänsäkään, vaan kat-

selee rauhassa ympärilleen.

Kari Vepsä pyytää Antilaa ta-

luttamaan hevosen ympyrä-

tarhaan. -Annetaan hänen nyt

katsella rauhassa ympärilleen.

Hevosilla on hirvittävän tark-

ka näkömuisti, menee hetki

ennen kuin Peggy tottuu uu-

teen ympäristöön. Varsinai-

nen kouluttaminen aloitetaan

vasta huomenna.

Vapaa kasvatus

ei tuota tuloksia

Kari Vepsän koulutusmetodia

on kuvailtu komealta kalskah-

taen hevoskuiskaukseksi, mut-

ta mies itse kiistää käyttävänsä

minkäänlaista magiikkaa. Hä-

nen opeissaan on kyse luon-

nollisesta hevosmiestaidosta,

kommunikaatiosta hevosen ja

ihmisen välillä. Kun kommu-

nikaatio on kunnossa, ei tur-

halle hössöttämiselle jää aikaa.

-Hevoselle pitää tehdä selväk-

si, kuka on johtaja. Kun ar-

voasetelma on selvillä, hevo-

sen saa tekemään mitä haluaa,

sillä hevonen on luonnostaan

seuraajaeläin, Vepsä tiivistää.

Ai, näinkö helppoa se on? Va-

litettavasti ei. Useimmat he-

vosihmiset eivät malta upot-

taa hevosensa kouluttamiseen

aikaa, ja ennen pitkää ainoat

apuvälineet ovat - kuten Vepsä

asian ilmaisee - raippa ja per-

kele. -Sillä kohtaa ollaan me-

nossa lujaa väärään suuntaan.

Jo nuori varsa pystyy viemään

isoakin miestä kuin pässiä na-

russa, siksi Vepsä korostaa

varhaisen koulutuksen tärke-

yttä. -Vapaa kasvatus ei tuo-

ta hyviä tuloksia hevosmaail-

massakaan, hän naurahtaa.

Kari Vepsä on puuhaillut

hevosten kanssa pikkupojasta

lähtien. Hänen vaarillaan oli

hevosia, joita pikku-Kari hoi-

vaili Ilomantsissa. 80-luvulla

tytär sai puhuttua isänsä ym-

päri, ja perheeseen hankittiin

ensimmäinen oma hevonen,

suomenhevostamma. Sen

kanssa Vepsä joutui uuteen

tilanteeseen, hevonen kun

osoitti hankalan luonteen-

sa heti parin viikon jälkeen. -

Hevonen tuli saatua kuntoon.

Sen jälkeen heräsi ajatus, että

hei, tässä hommassahan on

järkeä, mies toteaa vähäelei-

sesti. Vuosien saatossa Vepsä

on ammentanut oppia kirjal-

lisuudesta sekä kursseilta aina

Amerikan mannerta myöten.

Vepsän mukaan hevosen

kouluttaminen ja siihen liitty-

vä maailma on loputon suo -

positiivisessa mielessä. -Tässä

hommassa ei koskaan voi tul-

la valmiiksi. Pitää olla nöyrä,

ja valmis kehittämään itseään

aina vaan enemmän.

Koulutus kuin

palapelin kasaamista

Tätin tilan Peggy ei näytä ole-

van karkkilalaisesta tarhasta

yhtään ihmeissään. Hevonen

kavahtaa ainoastaan silloin,

kun toinen saksanpaimenkoi-

rista ryntää aidan viertä meitä

ihmisiä nuuhkimaan. -Hevo-

nen on luonnossa saaliseläin.

Sillä on muistissa pakoreak-

tio, joka iskee epävarmassa ti-

lanteessa, Vepsä selvittää Peg-

gyn käyttäytymistä. Vepsän

mukaan reaktio on normaali,

ja Peggy vaikuttaa muuten oi-

kein koulutuskelpoiselta yksi-

löltä. -Kun kyseessä on tällai-

nen pukitteleva tapaus, ensin

lähdetään kouluttamaan uu-

delleen satulaan. Hevosen pi-

tää oppia, että kun selässä on

satula, silloin ei pukiteta. Se

on positiivista, että Peggyn

selässä on oltu, se tietää mitä

se on. Nyt täytyy vaan saada

heppa keskittymään itse asi-

aan. Vepsä uumoilee, että Peg-

gyn tapauksessa koulutukseen

uppoa kuukauden verran. -Se

on hyvin keskimääräinen ai-

ka. Joskus selvitään parissakin

viikossa, mutta omistajan on

hyvä varautua kuukauteen.

Vepsä muistuttaa, että kun

hänen osuutensa on hoidettu,

on hevosen omistajalla todel-

la tärkeä rooli pitää yllä koulu-

”

Vapaa kasvatus ei

tuota hyviä tuloksia

hevosmaailmassakaan.

tuksessa ammennettuja oppe-

ja. -Homma ei korjaannu, jos

omistaja ei sitoudu jatkamaan

töiden tekemistä vielä kotona.

Kari Vepsä vertaa hevosen

kouluttamista palapelin ka-

saamiseen. Palat ovat ensinnä

levällään, ja pikku hiljaa ote-

taan tuntumaa ja sovitellaan,

miten palat loksahtaisivat

kohdalleen. -Ohjekirjaa tästä

lajista ei missään tapauksessa

voi laatia. Kaikki hevoset ovat

erilaisia.

Yllättäen muusikko ja he-

vosmies näkee molemmis-

sa ammateissaan yhteisiäkin

piirteitä.

-Yleisön ja hevosten kanssa

kommunikoinnissa on paljon

samaa. Molemmissa pitää olla

rehellinen. Yleisö ei osaa hui-

jata, mutta ei siihen pysty he-

vonenkaan.

Kuinka käy?

Peggy jää tyytyväisenä mu-

tustamaan heiniä KV Stablen

tarhaan, kun me käännämme

Tanja Antilan kanssa auton ta-

kaisin kotia kohti. Minkälaise-

na hevosena Peggy omistajan

toiveiden mukaan palaa Vep-

sän koulutuksesta? -Täydelli-

senä, Antila nauraa.

Kuinka koulutus sujui, ka-

risiko Peggyn pukittelutaipu-

mus? Tästä otetaan selvää noin

kuukauden kuluttua, kun Peg-

gy palaa takaisin Tätin tilalle

Sammaljoelle. Mikäli heppa

suostuu pitämään ratsastajat

selässään, on hevosen selästä

pikkulikkana pudonnut ja sen

jälkeen näitä kookkaita eläi-

miä kammonnut toimittaja-

kin lupautunut istumaan Peg-

gyn satulaan.

Kari Vepsän mukaan hevoskuiskaus haiskahtaa ”henkimaailman jutulta”. Hän luottaa luonnollisiin hevosmiestaitoihin, ja uskoo, että Peggyn

pukittelutaipumus karisee kuukaudessa.

Peggyn omistaja Tanja Antila antoi viimeiset rapsutuk-

set ”vauvalleen”, ennen kuin oli aika kääntää Transit ta-

kaisin Sammaljokea kohti.

KV Stable -talli sijaitsee Karkkilassa. Vepsällä on seitsemän omaa hevosta ja pari-kolme kerrallaan koulutuksessa.

Lääniä riittää sekä omille että vieraille eläimille.

Page 19 - Alueviesti_30_2008