Page 16 - Alueviesti_30_2008

Basic HTML Version

Keskiviikko heinäkuun 23. 2008

Lopullinen totuus

Laukulan nimen synnystä

Ronuar

Vuosia sitten vannoin selvittä-

väni vielä kerran syntymäky-

läni Laukulan nimen synnyn.

Selvitystyö onkin vaatinut

sangen pitkän ja äärimmäi-

sen kuluttavan tutkimustyön

ja säälimätöntä puurtamista

eri arkistoissa.

Yleistietona mainittakoon,

että Laukulan kylän maaluon-

to sijaitsee maantieteellisesti

Kokemäenjoen eteläpuolisella

Tyrväällä. Pohjoisessa kylä ra-

joittuu Ekojokeen, koilisessa

Pöökintanhuaan, josta kylän-

raja pyyhkäisee muutamalla

mutkalla kohti Sammaljokea.

Kylän eteläinen raja koukkaa

Houhajärvellä, kaartaen Kalk-

kivuoren kivipyykin kautta ta-

kaisin pohjoiseen.

Läntinen raja nousee mut-

kitellen kohti pohjoista, Nik-

kisten peltojen reunoja muka-

ellen. Raja kiemurtelee mui-

naiselle Narvantielle Korve-

nojan sillan kohdustoilla ja

siitä luikertelee Korvenojaa

pitkin Rautaveteen.

Asiaan vihkiytymättömälle

lisäksi kerrottakoon että mui-

nainen Laukulan varsinainen

kylätaajama ja sen asujamisto

sijaitsi Leiniälän ja Evon ky-

lien välissä Ekojoen eteläisel-

lä törmällä, hyvinkin pienenä

ryhmäkylänä, nykyisen Evon-

tien vaiheilla. Sittemmin kylän

asutus on levinnyt ja hajaanu-

nut satojen vuosien kuluessa

koko kylän laajalle alueelle.

Laukulan kylän nimen syn-

ty sijoittuu varhaiseen aikaan,

jotakuinkin aikaan 110-115

vuotta sen jälkeen kun kauko-

lalainen isäntä oli lastun veis-

täjää yläjuoksulle lähtenyt kir-

veen kanssa tervehtimään.

Mutta antakaamme histori-

an kertoa tästä hiuksianostat-

tavasta tapahtumasta, kuinka

Laukulan kylä sai nimensä,

juuri niin kuin se on ollut ja

tapahtunut.

Joudumme siirtymään ajas-

sa pitkän piustaleen taakse-

päin. Ollaan Viron rannikolla

ja joukko rantalaisia ja virolai-

sia kauppamiehiä on lähdössä

käymään kauppaa pohjoiseen.

Veneisiin pakataan monen-

laista pohjoisessa haluttua ta-

varaa, metalliesineitä, kuten

koruja, solkia, neuloja, kir-

veitä ja miekkoja, myös meri-

pihkaa ja suolaa, sekä muuta

pientä rihkamaa, yleensä tava-

raa mitä voi helposti kauppa-

veneissä kuljettaa ja mahdolli-

simman paljon.

Maksuksi otettaisiin pää-

sääntöisesti arvokkaita tur-

kiksia, kuten näätien, soo-

pelien eli nokinäätien, lumi-

koiden ja kärppien nahkoja.

Ehkä jokunen harvinainen ar-



voketunnahkakin tulisi vaih-

tamaan omistajaa.

Matkaan oli valmistaudut-

tu ja varustauduttu pitkään ja

huolellisesti. Venekunnat ko-

koontuivat Itämeren eteläisel-

lä rannalla, Revelin kaupun-

gin satamassa (joka myös tun-

nettiin Räävelinä ja nykyään

paremmin Tallinnana tun-

netaan). Kauppaveneet olivat

purjein varustettuja isoja sou-

tuveneitä. Näillä monikäyt-

töisillä purjekauppa-aluksilla

pystyi suotuisissa olosuhteissa

ylittämään isojakin merensel-

kiä, mutta ne olivat kuitenkin

sen verran keveitä ja ketteriä

että niillä pystyi nousemaan

myös ylös sisämaan jokia sou-

taen. Koskipaikan tullen nii-

tä pystyi hinaamaan ja oikein

pahassa paikassa myös väki-

voimalla kantamaan.

Vaikka olikin kysymys kau-

pankäynnistä, silti veneissä oli

varauduttu pahimman varal-

le. Jokaisessa venekunnassa

oli kauppamiesten lisäksi mu-

kana muutamia karskeja sotu-

reita, jotka oli varustettu terä-

vin keihäin ja jäntevin jou-

siasein. Kaukonäköisesti

aseet pidettiin normaalisti

visusti poissa näkyviltä.

Eräänä keväisen aamu-

na, kun valmistelut olivat

päättyneet ja hellät jäähyväi-

set kotiijääville jätetty, kunni-

oitettava kauppavenearmada

lähti Revelin satamas-

ta kohti pohjoista, yli

laajan merenulapan.

Kun Itämeri oli yli-

tetty, lähdettiin pur-

jehtimaan länteen

pitkin rannikkoa.

Kunkin sisämaa-

han johtavan joen

osalla armadasta

erkani osa kaup-

paveneitä ja kään-

tyivät nousemaan

kohti sisämaata,

loppujen jatkaes-

sa pitkin rannikkoa länsi-

pohjoiseen.

Nykyiselle Kokemäenjoelle

kääntyi kymmenkunta venet-

tä. Alkumatkasta ei ollut pa-

hoja koskia ennen ensimmäsi-

tä kauppapaikkaa Teljää, jon-

ne jäisi osa veneistä tekemään

kauppa koko lyhyen sesongin

ajaksi, toisten hiukan pienem-

pien kauppaveneiden jatkaes-

sa ylöspäin jokea.

Kuten edellä on kerrottu,

koskipaikat ohitettiin sauvo-

malla, vuolaimmat koskipai-

kat ohitettiin pajuköysillä ve-

tämällä ja ärjyimmät kosket

ohitettiin kantamalla vene ja

kauppatavarat ohi koskipai-

kan.

Tällä kertaa mentäisiin

kauemmas kun aikaisempi-

an kesinä. Tarkoitus oli jatkaa

Kaukolan kylästä eteenpäin.

Vesistö muuttui kuulemma

siitä eteenpäin järvimäisik-

si lahdiksi ja myös purjeita

voitaisiin käyttää suotuisissa

oloissa.

Kaukolasta jatkettiin eteen-

päin pikaisella aikataululla.

Ainoastaan pari yötä kerittiin

Kaukolan kylän tulilla huo-

kaamaan matkan rasituksia ja

muutamia hyviä kauppoja te-

kemään. Kolmen veneen voi-

malla oli tarkoitus jatkaa kau-

kaisempiin kyliin kauppaa

käymään, loppujen ve-

nekuntien jäädessä kau-

pantekoon Kaukolaan.

Pari Kaukolan nuorta

miestä palkattiin

oppaiksi mat-

kalle, kau-

as tunte-

matto-

maan. Hätäniemen

kohdalla olevalle Vammas-

koskelle edettiin vaivalloisesti

soutamalla, mutta siitä eteen-

päin päästiin jatkamaan suo-

tuisassa tuulessa purjehtien

järvenselkää pitkin. Tarkoi-

tus oli mennä kauppoja hie-

romaan Hatkon vauraaseen

kylään. Kylä sijaitsi järvelle

avautuvan Hatkon ojasuiston

yläosassa. Verkkaisasti kaup-

paveneet lipuivat

Hatko-ojan suuhun ja sii-

tä jatkettiin pientä Ekojokea

ylöspäin, kohti tavoiteltua ky-

lää. Kyläranta oli suojaisen

suistolahden perässä, pieniä

viljahalmeita ympäröivät pin-

taiset riukuaidat ja risuaidat.

Kylän rakennukset sijaitsivat

korkealla rantatörmällä, hiu-

kan etäämmällä alavasta ran-

nasta. Kylän asukkaat olivat

saaneet vihiä kauppiaiden vi-

siitistä.

Kauppamiesten saapuessa

veneineen kylän rantaan ran-

nalla ei ollut yhtään ihmistä

vastassa. Kylässä rakennusten

ympärillä näytti liikehtivän

miehiä, mutta naisia ja lapsia

ei näkynyt sielläkään. Veneet

rantautuivat varovasti kylän

rantaan, kauppi-

aiden sivusil-

mällä seu-

raten ky-

l ä l äisten

reaktiota

ja toisel-

la silmäl-

lä havain-

noiden lä-

h i -

ympäristöä. Rannassa oli

yksipuisia ruuhia ja muutama

alkeellinen vene. Hiukan si-

vummalla oli kalastusvehkei-

tä kuivumassa, pajumertoja,

listekatiskoita ja verkkoja. En-

simmäinen ja elävä vastaan-

ottaja alavassa rannassa oli

sammakko joka katseli muu-

kalaisia puoliavoimin raukein

silmin ja veneitä rannalle ve-

dettäessä loikki laiskasti ran-

taruovikkoon. Veneiden ko-

kat kiskaistiin riuskasti ran-

taan ja matkueen johtaja läh-

ti parin kauppiaan kanssa ylös

kylään, ensivisiitille. Mukaan

otettiin muutamia puoliar-

vokkaita esineitä lahjukseksi

kylän päällikölle. Kylätanhuaa

noustessa ensimmäisenä oli

kuljettava läpi avoimen verä-

jän tai oikeastaan kylän port-

tin läpi, tästä päästiin kylän

alueelle, kylä-turulle. Kylän

rakennukset näyttivät saman-

tyylisiltä kun yleensä jokivar-

ren asutus, alkeellisia pirtti-

kömmiä, jopa nahkakattoisia

kotia, mutta silmiinpistävän

paljon oli rakennuksista riu-

kattoisia laukupuolia.

Kauppamiehet sivusilmäl-

lä seurasivat, kun kyläauki-

on reunassa laukkuhousuinen

poika tappeli äkäisen pukin

kanssa. Poika piti silmät itkus-

sa pukkia sarvista ja sadatteli

saatapeetä sarvipäälle, oikein

kunnolla.

Näytelmää hämmästynee-

nä katsomaan jäänet kaup-

pamiehet äkkäsivät viimein

edessään kuin tyhjästä ilmes-

tyneet kylän päällikön. Pääl-

likkö oli komeasti pukeutunut

turkisasuun ja asusta roikkui

erilasia koriste-esineitä, ku-

ten lintujen pääkalloja ja ko-

konsulkia ja

vyöllä komeili huomattavan

komea metallinen miekka.

Kauppamiehet tervehtivät

suurieleisesti kyläpäällikköä.

Huomaamattomasti alkoi ky-

läpäällikön taakse ilmesty-

neitä turvatakuumiehiä. Näil-

lä varhaisilla turvamiehillä oli

selvästi vaatimattommat asus-

teet kun kyläpäälliköllä, mut-

ta miekat olivat heilläkin ko-

meat.

Kaupankäyntioikeudet ja

markkinarauha hankittiin

lahjomalla kyläpäällikköä eri-

laisin lahjuksin. Kohta kaup-

papaikka olikin lunastettu ja

päästiinkin vilkkaaseen kau-

pankäntiin kyläturulla. Arvo-

turkikset vaihtuivat suolaan,

koruihin ja pieniin metal-

liesineisiin. Muutama pitkä-

teräinen miekka vaihtoi myös

omistajaa.

Kaupanteon aikana paikal-

le saapui muuan kylän turkis-

metsästäjistä. Miehellä roik-

kui olkapäällään avoin lauk-

ku, josta suorastaan pursui

turkiksia. Metsästäjä kaatoi

laukkunsa turkikset kyläturun

kenturalle. Kauppamiehet tui-

jottivat turkiskasaa outo kiil-

to silmissään, kasassa oli yksi

muista poikkeava, kullanväri-

nen nahka. Välittömästi, muu-

ten niin rauhalliset kauppa-

miehet alkoivat kilpailla kes-

kenään kultaisesta turkikses-

ta. Kultainen soopelinturkki

nousi kohta arvoo arvaamat-

tomaan ja melkoinen kasa ar-

votavaraa saikin pitikin iskeä

tantereeseen, ennen kun edel-

lämainittu turkis vaihtoi omis-

tajaa ja samalla nahan myyjän

asema kyläyhteisössä nousi

melkoisesti.

Illalla järjestettiin kauppo-

jen harjankaisiksi melkoiset

pippalot. Syötiin iltanuotiolla

paistettua lihaa ja loimutettua

lohta sekä siemailtiin koivun-

mahlasimaa palanpainikkeek-

si. Tunnelma tuntui nousevan

tappiin, ja alkoi juhlapuheiden

ja kiitospuheiden vuoro. Puo-

lin ja toisin pitovieraat olivat

kehuneet toisiaan. Viimein

kauppiaiden päämies kohot-

ti simahaarikkansa ja aloit-

ti varsinaisen kauppamiesten

virallisen kiitospuheen. Mo-

ninmoisin kehuin ja ylistys-

ten kera urhea kauppaherra

kehui kylän asukkaita maasta

taivaaseen. Lisäksi hän kertasi

päivän vaiherikkaita tapahtu-

mia, jokseensakkin seuraavin

hämärässä kansanmuistissa

pysynein sanoin: - Kun pur-

jehdimme tähän rauhaara-

kastavien ihmisten ja suurten

turkismetsästäjien ja taitavien

kauppamiesten kylään, poh-

joiseen avautuvan avoimen

lahden kautta, ensimmäi-

nen elollinen jonka näimme

oli sammakko jolla oli silmät

puoliavoimina laukullaan, ky-

lään kävelimme avoimen lau-

kuveräjän kautta ja kun katse-

limme ympärillemme, monet

rakennukset olivat laukukat-

toisia majoja ja kylätanhualla

laukkuhousuinen poika tap-

peli kiukkuisen pukin kans-

sa. Kauppoja tehdessämme

paikalle saapui turkispytäjä

jolla oli avoin laukku täynnä

turkisia ja joiden joukossa oli

arvokkaista arvokkain luon-

nonoikku, kultainen soope-

linturkki. Julkenenkin tässä ja

nyt ehdottaa että kielessämme

avointa merkitsevä sana ”lau-

ku” on tullut esiin niin mones-

sa paikkaa tässä kylässä, että

ottaisitte tämän kunnianar-

voisen kylän uudeksi nimek-

si Laukula.

Hetken hiljaisuuden ja ar-

vokkaan tuuminnan päätteek-

si kyläpäällikkö murahti: - Ol-

koon tästä lähtien kylämme

nimi Laukula.

Tätä seurasi melkoinen

kannustus- ja hyvähuutojen

mekastus. Kauppamiesten

päällikkö sai jälleen puheen-

vuoron, hän lausui: kun saa-

vumme tämän kauppamatkan

jälkeen takaisin kotikonnuil-

lemme Vironmaalle, niin pe-

rustamme sinne myös Lau-

kula nimisen kylän ystävyy-

temme merkiksi ja vahventa-

miseksi. Tästä tapahtumasta

katsotaan myös ystävyyspaik-

kakuntien perustamisen mail-

massa virallisesti alkaneek-

si. Kun sitten kauppamiesten

armada loppukesästä palasi

takaisin kukin kotikonnuil-

leen, tapahtui myös niin että

ensimmäiset Laukulankävijät

perustivat Vironmalle Lauku-

la nimisen kylän, kuten olivat

luvanneetkin.

Edelleen Laukulan ystä-

vyyskylä on olemassa ja voi

hyvin Vironmaalla. Kultaisen

soopelinturkin kauppamie-

het tallettivat kyläkirkkonsa

sakastin kiviseen komeroon.

Vuosisatojen ajan turkis py-

syi melko hyvänä ja värikin

pysyi hämmästyttävän kullan-

värisenä aina vuoteen 1939.

Viron neuvostomiehityksen

alussa turkisi ja kirkon muut

arvoesineet pelastettiin ja pii-

lotettiin uuteen paikkaan. Pii-

lopaikan sijaintikoodi napu-

teltiin kirkkopihassa olevaan

isoon kiveen ja teksti peitet-

tiin sammalilla. Sodan mels-

keissä aarteiden pelastajat hä-

visivät ja katosivat. Harmi kyl-

lä kukaan ei ole pystynyt vie-

läkään tulkitsemaan kyseistä

salaperäistä kryptausta, lukui-

sista retkikunnista ja yrityk-

sistä huolimatta joten Lauku-

lan kultainen turkis ja kirkon-

kalleudet odottavat edelleen

löytäjäänsä.

Laukupuoli vindskydd

med 3 väggar:

”Ladoin ensin koko joukon

riukuja tyvet maahan tuki-

en sekä niiden päälle paksun

kerroksen kuusenoksia. Myös

viistot sivustat tukin huolel-

lisesti ja niin koko varustus

muistutti katon puolikasta,

jonka avoin sivu oli rakotulen

suuntaan. Tällaisia tilapäisiä

kotuksia väki kutsuu nimel-

lä ”laukupuoli” sekä Suomen

että Ruotsin erämaissa. Ne

ovat varsin tehokkaita, mikäli

malttaa rakentaa huolellisesti,

ja jos rakotulet virittää aivan

suojarakennelman eteen, sija

on varsin lämmin.”

(Ludwig Munsterhjelm,

Trapperliv i Lappland, 1918

Kirja: Ulvova Mlläri ,

Arto Paasilinna

Lauku on latvian kieltä ja

merkitsee jotain avointa tms.

avointa. Lainasanana se nä-

ky suomensukuisissa kielissä

monessakin yhteydessä

http://et.wikipedia.org/wi-

ki/Lauk%C3%BCla

http://www.fallingrain.

com/world/EN/19/Laukula.

html

Laukulasta oli sekin kan-

sanitaiteilija, joka kylän

nimen syntytarinan in-

noittamana veisteli puus-

ta laukuhouisen pojan nu-

juuttelemassa pukin kans-

sa.

Työllisyys heikkeni hieman kesäkuussa

Pirkanmaan kokonaistilanne parantunut silti

Kesäkuussa 2008 työvoiman

kysyntä heikkeni hieman ja

työ- ja elinkeinohallinnon

työllistämistoimenpiteet vä-

henivät

kausiluonteisesti,

mistä seurauksena työttömien

työnhakijoiden määrä kasvoi

Pirkanmaalla 2 290 henkilöllä

toukokuuhun 2008 verrattu-

na. Kesäkuussa nuorten työt-

tömien määrä oli korkeam-

malla tasolla verrattuna tou-

kokuuhun, mutta verrattuna

vuoden takaiseen tilanteeseen

sekä nuorten että pitkäaikais-

työttömien määrät laskivat.

Työttömyysaste oli korkein

Tampereella, alhaisin Mou-

hijärvellä Kesäkuun lopus-

sa Pirkanmaan alhaisimmat

työttömyysasteet olivat Mou-

hijärvellä (4,3 %) ja Kuhma-

lahdella (4,9 %). Merkittävää

muutosta tapahtui myös Par-

kanossa, jossa vuoden takai-

seen tilanteeseen verrattuna

oli laskua peräti 33 %. Kesä-

kuun 2008 lopussa Parkanossa

oli työttömyysaste 5,1 %. Maa-

kunnan korkein työttömyys-

aste oli Tampereella (10,8 %).

Seutukunnista alhaisin työttö-

myys oli Lounais-Pirkanmaan

seutukunnassa (5,2 %) ja kor-

kein Etelä-Pirkanmaan seutu-

kunnassa (9,6 %).

Lounais-Pirkanmaan kun-

nista Punkalaitumen ja Vam-

malan työttömyysaste oli 5,2

ja Äetsän 5,7. Seutukunnan

työttömyysaste oli näin 5,2

prosenttia.

Avoimien työpaikkojen

määrä laski

edellisvuodesta

Pirkanmaan työvoimatoimis-

toissa oli kesäkuun 2008 lo-

pussa 2 000 avointa työpaik-

kaa, joka oli 23,3 % vähem-

män kuin vastaavana aikana

vuotta aiemmin. Uusia paik-

koja ilmoitettiin kesäkuus-

sa 2 960 kpl, joka oli 5,0 %

vähemmän kuin vastaavana

ajankohtana 2007. Kesäkuus-

sa 2008 täyttyi 3 261 työpaik-

kaa, joista työvoimatoimiston

hakijalla täyttyi 1 156 kpl eli

35,4 %. Avoimien työpaikko-

jen määrä väheni vuoden ta-

kaiseen tilanteeseen verrattu-

na mm. rakennustyössä (57,8

%), teollisessa työssä (49,3 %),

kuljetustyössä (30,2 %), pal-

velutyössä (26,1 %). Avoimia

paikkojen lisäystä oli teknises-

sä, luonnontieteellisessä (21,0

%), hallinto- ja toimistotyössä

(19,8 %) ja kaupallisessa työs-

sä (2,1 %). Tammikuun – ke-

säkuun aikana oli ilmoitettu

3,0 % enemmän avoimia työ-

paikkoja kuin samana aikana

vuonna 2007.

Pirkanmaan työvoimatoi-

mistoihin oli kesäkuun 2008

lopussa ilmoittautuneena 20

184 työtöntä työnhakijaa.

Vähennystä edellisen vuoden

vastaavaan ajankohtaan oli

800 henkilöä (3,8 %). Touko-

kuusta työttömien työnhaki-

joiden määrä nousi 2 290 hen-

kilöllä (12,8 %). Työttömyys-

aste oli Pirkanmaalla 8,2 % ja

koko maassa 7,6 %. Vastaavat

luvut vuosi sitten olivat Pir-

kanmaan 8,7 % ja koko maan

osalta 8,3 %. Pirkanmaan työt-

tömyysaste oli laskenut vä-

hemmän kuin koko maassa

keskimäärin verrattuna vuo-

den takaiseen tilanteeseen.

Nuorten osuus nousi

Työttömien työnhakijoiden

määrä laski kaikilla päätoimi-

aloilla. Suurin lasku oli kul-

jetus- ja liikennetyössä (23,3

%), maa- ja metsätaloustyössä

(13,1 %) ja kaupallisessa työs-

sä (11,7 %). Työttömien nais-

ten määrä oli kesäkuun lopus-

sa 10 715 henkilöä, lisäystä

toukokuusta 1 767 henkilöä,

(19,7 %). Työttömien miesten

määrä oli 9 469 henkilöä, li-

säystä toukokuusta 523 työn-

hakijaa, (5,8 %.) Vuoden 2007

kesäkuusta työttömien nais-

ten määrä laski 5,5 % eli 625

henkilöä. Työttömien miesten

määrä laski vastaavasta ajan-

kohdasta 1,8 % eli 175 henki-

löä. Työttömien naisten osuus

työttömistä työnhakijoista oli

Pirkanmaalla kesäkuun 2008

lopussa 53,1 %, kun edellis-

vuoden vastaavana aikana

osuus oli 54,0 % Työttömien

nuorten määrä nousi siten, et-

tä alle 25-vuotiaita työttömiä

oli kesäkuun 2008 lopussa 2

376 henkilöä mikä on 39,9 %

enemmän kuin toukokuussa

2008. Vuoden takaisen kesä-

kuun 2007 tilanteeseen verrat-

tuna työttömiä nuoria oli 1,9

% eli 47 henkilöä vähemmän.

Pitkäaikaistyöttömien määrä

nousi kesäkuussa, jolloin heitä

oli 1,7 % enemmän kuin tou-

kokuussa 2008. Vuoden takai-

seen lukuun verrattuna pitkä-

aikaistyöttömien määrä laski

11,4 % eli 607 henkilöä. Pir-

kanmaalla oli kesäkuun 2008

lopussa yli vuoden työttö-

mänä olleita 4 739 henkilöä.

Yli 50-vuotiaiden työttömien

määrä laski edellisvuoden ke-

säkuusta 557 henkilöllä eli 6,9

%. Kesäkuun 2008 lopussa yli

50 -vuotiaita työttömiä oli Pir-

kanmaalla 7 535 henkilöä.

Page 17

Page 15

1...,6,7,8,9,10,11,12,13,14,15 17,18,19,20,21,22,23,24,25,26,...28