Page 10 - Alueviesti_30_2008

10 Keskiviikko heinäkuun 23. 2008
Tyrvään murteen sanakirjan synty, osa 6
Heitä tänne se tihveräine!
Heikki Ojansuu kirjoitti Tyr-
vään murteen sanakirjan kä-
sikirjoituksen muistiinpanois-
taan puhtaaksi elo-syyskuussa
1895. Pelkkä puhtaaksikirjoi-
tustyö kesti kolme täyttä työ-
viikkoa. Sanoja käsikirjoituk-
seen kertyi kaiken kaikkiaan
lähes 14000.
Viime vuosina Suomessa on
julkaistu lukuisia murresana-
kirjoja, joihin on otettu mur-
teesta esimerkiksi vain sellai-
set sanat, joita ei löydy Nyky-
suomen sanakirjasta. Laajuu-
deltaan nämä sanakirjat ovat
melko suppeita, yleensä niissä
on enintään tuhat tai pari tu-
hatta sanaa.
Tähän liittyy helposti sel-
lainen näköharha, että murre
olisi vain kokoelma kummal-
lisia sanoja ja sanontoja.
Heikki Ojansuu ymmärsi,
että Tyrvään murre on ollut
Tyrvään seudulla eläneiden
ihmisten äidinkieli, joten Tyr-
vään murteeseen kuuluu tyr-
vääläisen kansanihmisen hal-
litsema sanavarasto kokonai-
suudessaan. Ojansuu pyrkikin
ottamaan sanakirjaansa mah-
dollisimman kattavasti tyrvää-
läisen kansankielen sanat. Täl-
laisena Ojansuun käsikirjoitus
on paljon kunnianhimoisem-
pi ja kielentutkimuksen kan-
nalta mielenkiintoisempi kuin
pelkistä erikoisuuksista koos-
tuvat sanakirjat.
Heikki Ojansuun sanakir-
jassa on kuitenkin nykylukijan
kannalta yksi hankala puu-
te: se on suurimmaksi osaksi
pelkkä sanaluettelo. Selityk-
siä ja käyttöesimerkkejä on
melko vähän. Oma panokseni
kirjan toimittajana onkin ollut
paljolti esimerkkien etsimistä
ja niiden jalostamista pieniksi
tarinoiksi ja vuoropuheluiksi.
Esimerkkiaineiston han-
kinta on ollut työläs, mutta sii-
nä mielessä kiitollinen tehtävä,
että Tyrvään seudun murre on
yksi parhaiten dokumentoitu-
ja Suomen murteita. Aineistoa
kyllä on, jos sitä vain jaksaa et-
siä ja purkaa.
Murre ei ole vain sano-
ja, vaan se elää parhaiten ih-
misten vapaassa kerronnassa
ja keskustelussa. Aidoimmil-
laan ja elävimmillään Tyrvään
murretta voi löytää vanhoista
murrenauhoituksista. Minul-
le tärkeimpiä lähteitä ovatkin
olleet Pertti Virtarannan ja
kumppaneiden tekemät nau-
hoitukset. Näistä nauhoituk-
sista suoraan purettu teksti on
paljon ilmeikkäämpää kieltä
kuin esimerkiksi varta vasten
tehdyissä paikallisissa kasku-
kirjoissa. Elävän puheen kir-
joittaminen on taitolaji. Kir-
joitetuissa kaskuissa lopputu-
los on useimmiten enemmän
tai vähemmän teennäinen.
Harva kuitenkin jaksaa lu-
kea nauhoitteista purettua
tekstiä sellaisenaan, ja niin-
pä monet helmet jäävät löy-
tämättä.
Sanakirjaa toimittaessani
olen halunnut tarjoilla näitä
helmiä uusille lukijoille mah-
dollisimman helposti sulavas-
sa muodossa. Olen jalostanut
nauhoitteista lyhyitä tarinoi-
ta niin, että niissä olisi ennen
kaikkea tallella aidon puheen
tuntu.
Tällaisia tarinoita ei kanna-
ta yrittää lukea liian nopeasti.
Sanakirjan takakanteen oli-
si melkeinpä voinut painattaa
käyttöohjeen: ”Luettava ää-
neen tai vähintään liikuteltava
lukiessa huulia!”
Murresanoja häviää käy-
töstä, mutta niin kauan kuin
murre elää, myös uusia sanoja
tulee tilalle.
Lempiesimerkkini uudem-
mista Tyrvään murteen sa-
noista on ”tihveräine”. Sitä
ei luonnollisestikaan löydy
Heikki Ojansuun käsikirjoi-
tuksesta, mutta käsikirjoituk-
sesta toimitetussa sanakirjassa
se on mukana.
Jos joku tyrvääläinen sa-
noo toiselle, että ”heitä tänne
se tihveräine”, toinen ymmär-
tää heti. Sen sijaan kaikkial-
la muualla Suomessa ollaan
täysin hukassa tämän sanan
kanssa.
Tihveräisen yleiskielinen
nimitys on kevelevy. Tieteel-
lisessä kielessä sen vastine on
polystyreenivaahto. Puhekie-
lessä puhutaan yleisesti myös
styroksista.
Tyrvääläisille tihveräine on
ollut tihveräine 1960-luvulta
saakka. Paavo Tihveräinen pe-
rusti Vammalaan styroksia val-
mistavan !rman vuonna 1962,
ja pian sen jälkeen tyrvääläis-
ten yhteinen kielikorva tajusi,
kuinka hyvin sukunimi kuva-
si tuotetta. Maistele ja kuulos-
tele vaikka. Sanassa tihveräine
on läsnä styroksilevyn kuivuus
ja keveys ja jopa yksittäisten ra-
keitten rakenne. Siinä on se vin-
kaisu, jonka styroksista pääsee,
kun sen pintaa viiltää jollakin.
Ja siinä on ritisemällä lohkea-
van ja murenevan styroksile-
vyn ääni. Helpoin tapa erottaa
nykyään tyrvääläinen ei-tyr-
vääläisestä on kysyä: ”Tiedätkö
mitä on tihveräine?”
Kirjoitussarja Tyrvään
murteen sanakirjan synnystä
päättyy tähän.
Tyrvään murteen sana-
kirjan ensimmäinen osa
ilmestyi kesäkuun lopus-
sa Vanhan kirjallisuuden
päivillä.
Huinukkeet. Ojansuun selitys: ”Jotkin hapsuttimet.” (Piirros Jenni Suutari.)
Tyrvääläinen
laulu
Yksi tärkeä osa murretta
on sävelkulku. Kielentut-
kijat ovat huomanneet,
että kun ihmiset yrittävät
tietoisesti häivyttää pu-
heestaan murrepiirteitä,
puheen nuotti säilyy sit-
keästi.
Tyrvääläisten laulaval-
le puhetavalle on vinoil-
tu iät ajat. Esimerkiksi
Vampulassa on sanottu:
”Onks toi nys si Tyrvääl-
tä kotosin, ku se tollai la-
olaa?” Vampulalaiset ovat
päätelleet myös toiseen
suuntaan: ”Mahtaaks se
nys si olla hyvä laolaan,
koska hän Tyrväältä on
kotosin?”
Tyrvääläistä laulua on
tutkittu myös tieteellises-
ti. Sen ensimmäinen tut-
kija oli 1950-luvun lopul-
la suomen kielen profes-
sori Aarni Penttilä, Heik-
ki Ojansuun oppilas.
Myöhemmin siihen on
perusteellisimmin pereh-
tynyt murretutkija Eeva
Yli-Luukko.
Tutkijoiden havain-
tojen mukaan Tyrvään
murteessa – toisin kuin
suomen yleiskielessä –
puheen sävelkulku ja pai-
notus ovat toisistaan täy-
sin riippumattomia.
Kun muualla puhe-
kokonaisuuksien sävel-
korkeuskäyrä alenee as-
teittain, Tyrvään seudul-
la sävelkorkeus nousee
kukkula kukkulalta lop-
pua kohti, kunnes se vii-
meisen huipun jälkeen
putoaa jyrkästi, jopa kak-
si oktaavia tavun tai pa-
rin aikana. Lisäksi pu-
hekokonaisuuksien lo-
pussa on vielä yhden tai
useamman tavun mittai-
nen matala jakso. Jyrkkä
lasku ja sitä seuraava ta-
sanne muodostavat Eeva
Yli-Luukon sanoin ”L-
kuvion”.
Yhtä olennainen asia
kuin sävelkulun nousu
on siis nopea lasku. Vas-
ta nämä yhdessä ovat si-
tä kuuluisaa tyrvääläistä
laulua.
Eeva Yli-Luukko tutki
tyrvääläistä laulua analy-
soimalla Pertti Virtaran-
nan nauhoituksia Kar-
kun seudulta. Virtaran-
nan kokoamassa Karkun
murrekirjassa on monta
mestarillista kertojaa, esi-
merkiksi Vihtori Marja-
mäki ja Aukusti Manner.
Yli-Luukko osoitti, kuin-
ka näille kertojataitureille
sävelkulku oli tärkeä kei-
no puheen ydinkohtien
korostamiseen.
Formyntäri
Monista sanoista on murteessa useampia erilaisia muoto-
ja, jotka kaikki ovat yhtä ”aitoa Tyrvään murretta”. Ojan-
suu mainitsee käsikirjoituksessaan monta kertaa peräk-
käin kaksi vaihtoehtoa.
Esimerkiksi formyntäri ja vormyntäri: sana tarkoittaa
oikeuden määräämää holhoojaa.
Ville Palmgren (s. 1854) kertoo karkkulaisesta Kolla-
sen talosta ja sen emännästä Kaijasta, joka oli kotoisin
Tyrväänkylän Kaistilta.
”Se oli niin täyrellinen ihminen että se haki omam
miähensäkkiv vormyntärin alle”, Palmgren kertoo ja se-
littää: ”Ku semmiäs oli juappo: teki step pahoja kauppoja,
myi viljaaki helpommalla että häv viinaa osti.”
Kaija piti miehensä lopun elämää kovasti ojennukses-
sa.
”Oli se semmonen Kaija!” Palmgren huudahtaa. ”Se
puhu se Tartviikin Taavetti, joka sen talon asiat hyvin tiä-
si, että emäntä anto välliim punsin kans, ku se oli oikeen
nöyrä hälle, mutta sen enämpää ei, muuta yhren punsin
se sai välliin.”
Palmgren matkii, kuinka Kaija komenteerasi mies-
tään:
”Meet lehmäjen kans Tuiskuuj ja lämmität Tuiskur rii-
hej ja oot siälä päiväj ja tuat ehtoolla lehmäk kotio.”
Mies kuulemma tottui rooliinsa ja teki työtä käskettyä
kovin tärkeästi. Ville päättää: ”Se oli sittev viimeseltä jo
miälellänsä semmosena passurina.”
Houna on moukkamai-
nen tai muuten typerä ah-
mija ja ahnehtija, ”houni-
ja”. Esimerkkejä Karkusta:
”Yhrellä trenkillä oli hou-
na luanto ja se söi kaikki
voin toisilta.” ”Mare on
niim paljo hou-
na, että se
syä viälä
sumpu-
sakin.”
!"#$%&'$#($)$*+$%&'",++,-!-%&'./!!-*,--$%&,0$$*,-!-%&010!/.0,%&*$,+,*$%&*!/2..*.%&&*1,/$$%&/3-./.0,%&-10,$%
2$,/,1%&2,#00$*$%&21#,%&#$,4,1%&#$"/$%&4$*1%&41/!#1%&+$/2!#!5&!"#$%&%'(&)#*'$+,-'./0'1#2)+*,+0'(3%$&$#%$-%0'4&#"+5,&0
6+77#"+*8-&%,3$+,-'9.:990'6-""&*,32&0'+"#0"5&;2+5#*$+,-'.<0'=+2&%%-30'+1,($*$%&"*),*$%&)$*0!$0140,%&)$//$*$%&3*6(.#),
+789:;<=>?
&@:AB7==7
0!C4"
2$*)!*!//!&$#0D&ECFG%&*$&ECHI
'J@KL&?;;M>L&N7MO7<7;OO7P QQQD@7O77@7MAL?7DRA
21,00!$)$+&$"0,1*1$($+5&&&+$/2!#!&1#2)+*,+0'(3%$&$#%$-%'>+2$?'@:<A0'"+'@:./B%&&2,#00$*$&>+2$?'@:<A0'"+'@:./B0'#$,4,1&>+2$?'.A:<.0'"+'@:./B
!"#$%&#"'()**"#&+,#)+$#-).%#&///01"2""1"3-4#"05-
674474#"-$-4&2"31)3)1"#&*++*838#9&:"';"1"3#"<&:)'1"4#"<&!%()*8(-<&=)*28838<&>-'(("3"<&>%'-<&?"-$-%<&?"7*"<&6"3%<&!%$(-()$(7$<
@31-3"<&A"3()"(%$(-&;"&A"**"3"0&B++*838#&"7()"1"#&(3%&CD0
!""!#$%&''#
()*+(,-+.*(/
!"#
2!4"($"'!
"$$
C1'@0D0'>A0E<"B
*327?'.0FA
GHII!J
I327?'.<0@A
+.3+!*$0"
<FAK0'>L0AA$KB
! $$
0:?AB7AL>L
+!#)$2""-+"104"
4'$/211&SGGBM
<0AA"
*327?.0L@ !$$ "#$
*$0"2$*$
9AAK0'>9099$KB
*327?'.09A
0:?AB7AL>L
/.-+3C
4$,22"$&FM
MH4HN'EDFK
<0@E$K
*327?'<0/F
D09F$K "#$
"%&'(
!)$*
.0AA"
"$$
4-$T,&/!'"+&FUM
'$#,V1
/$+$T1#
/,W
EGGX
+,#
@0@A$K
?7A
-../0.%",1
@$(%*"##%*"4
$7%$-##7<&(%()-3)
;"&-,"$#7E
-../0.%2"1
-../0.%!31
!"-((-
*"#%4
2)$774E
/,!4+!-
)!##3++!*3C
'1"4"+
!$$$
688$#8&DDF
/$Y,ZC233'!
[G\[G]B
*327?'<0@@$8"
G&)'-30&2'-4$)$$"H
;"&I"'$(7%$-"E #$$
"%&'(
-../0.%!31
!$%'45&
[\G%I* [\H*
-$,4+!-
421#+4"0$+
I327?'<0@@:90@@
688$#8&CJHKLF
>"()#-$$"
K&7',)-37$7("#
)!4,C
0$-,4+!#,
HG*
N7L7MM73,,
03*/.C
*$"00"
[F*
!6, "$$
!+,#
BM(-33)&*7(""4&*"()-$)#
(%(%&2)',))33)E
*327?'.09A !$$
2,,#$00$^
2,__$)"10$&`<OM
688$#8&DKF
N+#&*"4$-(("
+*0&2--'""#&774--4E
688$#8&CGF !#$
!%#-*"-$#"
1"'*77##"E
LE$8"0'$3,&7+&*#*
*327?'.0DF
E$8"OA09F40
E$8"OA0F40
F$8"OA0DF4
N+#&&$"#%
#"3#))4E
!",
2$0$4+"4#$4,$+
F$8"O.4 !2,
2$0$4+!2"**1+
2,00"'1"4"-C
4"1($
/,!4+!-
$*"4'1"4"+
I327?'.0@@$8"
2$$
"%&'(
78&/099(9
:;<=
;>??@AB-CB-D 74EFGH/%&G/&88%FG%4(8II800HF4%I49/08IJ
K98/08I%F4%(4/08I%L44008904%F4%F4(&9I8904
>7:%2
M:N-:%"
O4(90/8%2%4(80HG08004%P
/440%8QH((9/9KK4I%O<;>R7@N-<77:D