Page 13 - Alueviesti_39

13

Keskiviikko syyskuun 24. 2008

vv

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

Valtakunnallinen Joulupuuseura retkeili Kiikoisissa

Joulukuusen kasvatus

on työtä ja biologiaa

Hannu Virtanen

Sunnuntai 21. syyskuuta: 95

yötä jouluun, yksi vähemmän

jouluaattoon.

Joulupuuseuran syysretki

on edennyt Kiikoisissa Tuu-

likki ja Jarmo Sirolan metsä-

tilalle. Aamupäivä on vieräh-

tänyt Altti Ylitalon joulukuu-

siviljelmillä.

-Olemme odottaneet teitä

23 vuotta, Jarmo Sirola mai-

nitsee tervetulotoivotuksis-

saan.

Paikalle on saapunut 43 ret-

keläistä pääkaupunkiseudulta,

Hämeestä, Lounais-Suomesta

ja aina Pohjois-Karjalan Lipe-

ristä saakka.

Metsästä on moneksi

Sirolat ostivat vuonna 1985

Pori-Tampere -valtatien var-

relta läheltä Myönteen tiehaa-

raa maatilan, joka on sittem-

min laajentunut kiinteistö-

kauppojen myötä mittavak-

si metsätilaksi. Metsä tarjoaa

työtä pelkäämättömille hoi-

tajilleen monia tuotteita: jou-

lukuusia, puutavaraa, erikois-

puita, aurausviittoja, riukuja...

Kuusikaupan Sirolat aloit-

tivat 1986.

-Sain minä kymmenkunta

niitä silloin myytyä, Jarmo Si-

rola kertoo lähtökohdistaan.

-Asiakaskunta on sittem-

min kehittynyt pikkuhiljaa ja

näin on syntynyt perusasia-

kasjoukko.

Siroloiden Tree Farm -met-

sätila on voinut myös hyödyn-

tää vieressä kulkevan vilkkaan

valtatien liikennevirtaa. Tiellä

kulkee vuorokaudessa keski-

määrin 2 400 ajoneuvoa, jois-

ta aina jonkin kuljettaja osaa

silloin tällöin kääntää rattia

puutilan pihan suuntaan.

Joulupuutilan seuraavia

askeleita tuotekehittelyssä

on 21. joulukuuta järjestettä-

vä noutosafari, jolloin asiak-

kailla on mahdollisuus lähteä

vaikkapa hevoskyydillä hake-

maan metsästä pirttiinsä oma

joulukuusi.

Joulukuusi

noin 12-vuotias

Ennen joulupuuksi pääty-

mistään kuuset kasvavat 9-16

vuotta, keskimäärin 12 vuotta.

Sirola kertoo retkeläisille, että

hänellä on 72 erinimistä paik-

kaa, missä kuusia kasvaa.

-Tärkeää ei ole tietää pal-

jonko kuusia kaikkiaan on,

vaan se, paljonko niitä on tu-

levana jouluna ja sitä seuraa-

vana jouluna.

Varttuvat joulukuuset ovat

taustaltaan sekä luontaises-

ti syntyneitä että istutettuja

taimia. Kuuset kasvavat met-

sämaalla, osa niityillä tai vilje-

lyskäytöstä pois jääneellä pel-

lolla.

Esimerkkinä kasvupaikasta

Sirola mainitsi lähellä sijaitse-

van pienen koivikon, josta on

korjattu kuusia jo 21 vuotta,

vuosittain 10-40 joulupuuta.

Yhtään niistä ei ole istutettu.

-Koivu on kuusen äiti, hän

sanoo, mutta huomauttaa sa-

malla, että koivikossa varjos-

tus voi olla liian suuri.

Tärkeä piirre on se, et-

tä kuusiviljelmät ovat lähel-

lä taloa. Silloin on mahdol-

lisuus hyödyntää aikaa te-

hokkaasti ja mennä sopivan

hetken tullen töihin vaik-

kapa vain viideksitoista mi-

nuutiksi.

Kotimainen kuusi,

hyvä kuusi

Sirolan tapaan kotimaiseen

kuusen uskoo myös toinen

kiikoislainen joulupuuviljeli-

jä, Altti Ylitalo.

-Tuntuu, että aina oppii jo-

takin lisää, hän tuumii joulu-

puuseuran vierailusta ja käy-

dystä ajatuksenvaihdosta.

Ylitalo kasvattaa kuusia

peltoviljelyyn sopimattomilla

pienillä lohkoilla mutta myös

metsän uudistusaloilla.

Hänkin on kokeillut vil-

jellä vieraita kuusilajeja, joita

ovat olleet serbiankuusi, pih-

takuusi ja mustakuusi. Siro-

lan tapaan usko on kuitenkin

vahvistunut kotimaiseen kuu-

seen.

-Kyllä kotimainen kuusi

on paras. Enpä ole ulkomaisia

juurikaan enää istuttanut.

-Pyrkimyksenä on aika ka-

pea joulukuusi, hän sanoo ta-

voitellun puun mallista.

Kaikki arvo tulee työstä

Joulukuusen tärkein hoitotoi-

menpide on leikkaus. Vähätel-

lä ei kuitenkaan sovi taimen

istuttamisen tai ruohotorjun-

nan merkitystä. Lannoittami-

nen voi tulla myös kysymyk-

seen.

Leikkaamalla kuitenkin

varmistetaan, että asiakas saa

haluamansa tuuhean, kau-

niin ja muotopuhtaan kuusen

koristamaan joulujuhlaansa.

Pääleikkaus tehdään keväällä.

Jarmo Sirola sanookin leik-

kaavansa mieluiten vain ke-

väällä, mutta kevät on niin

lyhyt aika, että leikattavaa jää

myös syksyyn.

Leikkausnäytöksessä viri-

si joulupuuseuralaisten piiris-

sä vilkas keskustelua kuusen

muodosta ja leikkaamisesta.

-Olemme valinneet tämän

meidän tyyliksemme. Kau-

paksi ovat käyneet, Sirola pe-

rustelee omaa malliaan.

-Siihen ei ole selvää vasta-

usta, mikä on hyvä ja kaunis

kuusi.

Hänen mukaansa se, että

kuusi on ja kasvaa jossakin, ei

vielä tuota mitään.

-Kaikki arvo tulee työs-

tä. Mitä enemmän tekee työ-

tä, sen enemmän saa. Tämä

on raakaa työtä ja biologiaa.

Sitten tulevat vielä myynti ja

markkinointi.

Sirola mainitsi joulukuu-

sen kasvattajan ominaisuu-

deksi sopivan luonteen, mutta

terveyttäkin työ kysyy.

-Elämää tämä vain on. Ei

minun tarvitse joka tunti niin

hirveästi tienatakaan. Nämä

ovat elämäntapa-asioita.

Joulupuuseura on joulupuiden kasvattajien

oma yhdistys. Tuulikki ja Jarmo Siro-

lan metsätilalla Kiikoisissa oli

43 vierasta eri puolilta

Suomea.

Nips, nips

ja naps. Jarmo

Sirolalta käy suit sait

sukkelaan joulukuusen leik-

kaus. Käsittelyn saa jopa 40 puuta

tunnissa.

Joulupuuseuran puheenjohtaja Hanna Holma kiittää Altti Ylita-

loa ja sihteeri Päivi Rajakari Jarmo Sirolaa retkipäivän hienos-

ta ohjelmasta.

Onpas siinä kuuset ojennuk-

sessa! Joulupuiden paraati-

joukkoja tarkastaa muiden

joukossa Metsälehden toi-

mituspäällikkö Eliisa Kal-

lioniemi (toinen oi-

kealta).

URHEILUTARVIKE

HÄIJÄÄN

h a i j a a . f i

Ostimme maahantuojan loppuvaraston

SIMMONS laatuoptiikkaa

nyt

halvalla

Muistathan

peltosirkun

Siitä puhe mistä puute. Vanhaa sanan-

laskua voi soveltaa myös keskusteluun

eliölajien suojelusta. Huomiomme kiin-

nittyy helposti harvinaisuuksiin tai vä-

hälukuisiin lajeihin.

Maanantaina julkaistu raportti kuiten-

kin herättelee meitä huomaamaan, että

yleisenäkin esiintyvien lintulajien tilan-

ne voi huonontua merkittävästi ja nope-

asti.

Kansainvälisen lintujärjestö BirdLife In-

ternationalin raportin mukaan maail-

man lintulajien tila on huonompi kuin

koskaan aikaisemmin. Huolestuttavinta

juuri on laajalle levinneiden ja yleisten

lintujen nopea väheneminen.

Euroopassa esiintyvistä yleisistä lintu-

lajeista vähenee tällä hetkellä 45 pro-

senttia. Suomalaisista lajeista esimer-

kiksi peltosirkku on vähentynyt kahdes-

sa vuosikymmenessä jopa 90 prosent-

tia. Peltosirkun vähentymisen pääsyynä

ovat maatalousympäristössä tapahtu-

neet muutokset.

Peltosirkun rinnalle omista havaintovih-

koistani on helposti poimittavissa myös

keltavästäräkki, jonka kanta alueellam-

me ja koko Etelä-Suomessa on romah-

tanut.

Merkittävimmät syyt lintujen vähene-

miselle ovat BirdLifen mukaan laajeneva

tehomaatalous, teollinen kalastus, vie-

raslajien leviäminen, metsien hakkuut ja

luonnonmetsien korvaaminen puuplan-

taaseilla.

Raportin mukaan lintujen vähentymi-

nen saadaan pysäytettyä vain, mikäli val-

tiot ohjaavat luonnonsuojeluun nykyistä

enemmän varoja. Lähes kaikille maail-

man uhanalaisimmille linnuille on tehty

suojelusuunnitelmat, jotka sisältävät kei-

not lajien pelastamiseksi, mutta rahoitus

lajien suojelemiseksi puuttuu.

Runsaslukuisten ja yleisten lintulajien

kohdalla lintusuojelijoiden mielessä on

aina tapaus muuttokyyhky. Tämä Poh-

jois-Amerikassa elänyt kyyhkylaji oli ai-

kanaan yksi maailman runsaslukuisim-

mista lintulajeista. Lintuja riitti niin, et-

tä ne liikkuivat valtavissa parvissa.

Kyyhkykanta taantui vuosina 1800-1870

vielä hitaasti, mutta sitten tapahtui ro-

mahdus. Metsästystä rajoittavia asetuk-

sia säädettiin 1890-luvulla, mutta mitään

ei ollut enää tehtävissä.

Villistä muuttokyyhkystä tehtiin havain-

to vielä Ohiossa 1900. Lajin viimeinen

yksilö kuoli eläintarhassa 1914. Maail-

man runsaslukuisimmaksi mainittu lin-

tulaji oli hävinnyt.

Page 13 - Alueviesti_39_2008