Page 21 - Alueviesti_39_2008

21 Keskiviikko syyskuun 24. 2008
Yleisöltä
Maankuulu Säkylä viety
”tappolistalle”
Tuli suuri huoli Säkylän tule-
vaisuudesta tultua tietoon, et-
tä vain pieni joukko valtuute-
tuista luopuu ehdokkuudesta.
Tämä on ikävä asia. Lukui-
sissa yhteyksissä ja perheissä
on keskusteltu katkerina ny-
kyvaltuutettujen päätöksistä,
jotka koskevat historiallisen
ja maankuulun Säkylän ”tap-
pamista”.
Asukkaiden on vaikea ym-
märtää tällaista touhua. Edel-
lisissä vaaleissa luvattiin Sä-
kylä pitää itsenäisenä kun-
tana. On pakko kysyä, onko
Säkylän päättäjillä ja johdol-
la ollut vain suorituspaineita.
Eikö tajuta, mitä ovelasti ni-
metty PARAS-hanke saa nyt
aikaan maassamme. Onko
ydinhankkeista vain luettu
ja toistettu käteen annettua.
Näin ei saa olla. Nyt tarvit-
taisiin kotikuntaa rakastavia,
taitavia ja luovia päättäjiä Sä-
kylän pelastamiseen.
Turun yliopiston uuni-
tuoreesta tutkimusjulkaisus-
ta ilmenee, miten tärkeä pi-
täjä Säkylä on Suomen histo-
riassa ollut. Pian julkaistava
kirja “Säkylän nimi” on osa
laajempaa tutkimuskokonai-
suutta ”Pyhäjärviseutu, Sata-
kunta, Suomi ja Eurooppa”.
Tutkimus lähti liikkeelle seit-
semän vuotta sitten huoles-
ta, johon yleisessä näköalat-
tomuudessa ja inhimillisten
olosuhteiden hyvän arvos-
telukyvyn puutteessa yhteis-
kunnassamme on viime vuo-
sina ajauduttu. Osa julkais-
taan ajankohtaissyiden vuok-
si. Asiat kun kiertyvät tutkijan
mukaan esiin juuri silloin,
kun niiden huomaaminen on
kaikkein tarpeellisinta.
Vastaavien uudistusten en-
sikohtaamisena sotien jälkei-
sessä läntisessä Euroopassa
on ollut Iso-Britannian Local
Government Act (1972). Se,
että em. esikuvaa ei Suomes-
sa ole viime vuosina juuri pi-
detty esillä, on tutkijan mu-
kaan ymmärrettävää, koska
juuri vastaavia, mm. kuntien
yhdistämiseen pakottaneita
aikaansaannoksia, yritetään
Britanniassa parhaillaan pur-
kaa mm. 2009 voimaan tu-
levin lainsäädännöllisin toi-
menpitein. Perustetaan samo-
ja yksiköitä, joita 1970-luvul-
la lakkautettiin. On vedottu
myös Tanskan uudistukseen,
muttei oteta huomioon, että
Tanskan pinta-ala on karkeas-
ti vain sama kuin esim. taan-
noisten Turun ja Porin ja Hä-
meen läänien ala.
Järjetön kuntakokonaisuus
Pyhäjärviseudun yhdistämi-
nen siten, että sekä Pyhäjär-
ven länsipuoliset – Euraan
1970 liitetyt, tyhjiin puristetut,
harvaan asutuiksi muuttuneet
ja vaikeasti elvytettävät entis-
ten Hinnerjoen ja Honkilah-
den kuntien alueet – että Py-
häjärven itäpuolelle pääosin
sijoittuvat Säkylä ja Köyliö yh-
distettäisiin samaan kokonai-
suuteen, edustaa tutkijan mu-
kaan logistisilta kannoilta jär-
jettömimpiä kokonaisuuksia,
joita Etelä-Suomeen ylipäänsä
olisi mahdollista luoda. Kyse
on Pyhäjärven merkityksestä.
Järvi jakaisi alueen suhteelli-
sesti samalla tavoin kahteen
erilliseen alueeseen kuin Poh-
janlahti jakoi aikoinaan Ruot-
si-Suomen, joskin vesiteiden
ollessa tuolloin parhaita kul-
kuyhteyksiä.
Pyhäjärviseudulla on tutki-
jan mukaan jälleen kulminoi-
tumassa Suomen historiassa
tärkeä käännekohta. Se nä-
köalaton puoluepolitiikka, jo-
ka ei kykene luovaan ja omaa
maata ja sen historiaa huo-
mioonottavaan uuteen ajatte-
luun on siirtynyt vaiheeseen,
jossa yritetään vain tilapäis-
järjestelyin lykätä asioista vas-
tuussa olleitten tahojen paljas-
tumista ”keisariksi jolla ei ole
vaatteita”.
1870-luvulla tutkijoiden
mielenkiinto kohdistui Pyhä-
järviseudun arkeologiaan ja
sitten se tuli kiertymään juuri
Säkylään. Juuri Säkylästä tuli
tuolloin joksikin aikaa ” något
av ett guldoldersland för den
väst!nska folkkultursidentite-
ten”. (Knapaksen 2000-luvulla
esittämä ilmaisu. Knapas kä-
sittelee asiaa osuvasti otsikoi-
tuaan sen Säkylä - Dalarna i
Finland)
Kyse on ollut olennaises-
ta huomionarvosta. Jopa ul-
komaalaisten tutkijoiden
kohteeksi tullut Säkylä nousi
myös maailman maineeseen.
1878 Pariisin näyttelyssä ”Py-
häaamu Säkylän tuvassa” tuli
voittamaan kultamitalin sar-
jassaan. Moskovaan se toimi-
tettiin ilmeisesti keisari Alek-
santeri II:n kiinnostuksen
johdosta.
190-sivuinen kirja ”Säkylän
nimi” on sellaista luettavaa,
että itku tulee kurkkuun ai-
kana, jolloin ollaan ”tappa-
massa” maamme kehitykseen
vaikuttanutta pitäjää. Säkylän
historia ulottuu tutkimuksen
mukaan tosi kauas. Säkylä on
ollut läntisen Suomen suuren
Pyhäjärven rannalla talviyh-
teyksien kannalta olennai-
nen näkökohta jo 400-luvul-
la. Nämä synnyttivät Säkylän
kylän rantautumispaikan ol-
tua Iso-Säkylän kohdalla.
Nyt historiallinen Säky-
lä hävitetään sydämettömäs-
ti kuntakartalta. Mm. 3000
asukkaan pieni Konnevesi
pysytetään itsenäisenä kun-
tana. Taloutta osataan hoi-
taa. Tarvittaessa ollaan val-
miita maksamaan lisää ve-
roa. Lapset ja vanhukset ovat
nyt listalla. Tämä lämmittää
niin nuoria perheitä kuin
vanhuksistakin.
Säkylä on onnellisemmassa
asemassa mm. työpaikkojen
osalta. Säkylä on vähävelkai-
nen kunta, runsaasti työpaik-
koja tarjoavan suuren ja mo-
dernin Porin Prikaatin ja Län-
nen Tehtaat Oyj:n kotipaikka,
ja Säkylässä on aktiivisia osaa-
via yrittäjiä. Pyhäjärven tarjo-
amat mahdollisuudet on myös
suuri voimavara kauniille jär-
venrantakunnalle. Miksi eivät
nykypäättäjät ole käyttäneet
Säkylän mahtavia voimavaro-
ja kotikunnan hyväksi.
Hyvin toimiva Säkylän ja
Köyliön kansanterveystyö aio-
taan myös ”tappaa” ja johdat-
taa säkyläläiset jopa kurjuu-
teen. Se, että tällaisiin raken-
teisiin mennään koskemaan
joidenkin yksinkertaisten ja
maan olosuhteitten erilai-
suutta eri paikoilla tunnusta-
mattomien, asiaan sisältyviä
arvoja ymmärtämättömien,
pelkkiin sektorittaisiin näke-
myksiin rajoittuvien ohjelmi-
en nimissä, ei edusta tutkijan
mukaan vanhaa klassista val-
tioviisautta, jonka mukaan sii-
hen, mikä toimii hyvin, ei pi-
dä mennä koskemaan.
Suoma Tirkkonen
Toimittaja Säkylä
”Lämpöketju”
Kylmäketju taitaa olla käsit-
teenä meille tutumpi. Sen
pitäminen on tärkeää ruu-
antuotannossa, mutta ihmis-
ten välisessä kanssa-
käymisessä se on lii-
an vallitsevaa ja tu-
hoisaa. Kirjailija
Mari Mörö pui uu-
dessa kirjassaan ny-
kyisen perhe elämän
kaaosta. Hän koros-
taa, että liian herkäs-
ti perheen jäsenten
välinen ”lämpöketju”
katkeaa ja siitä alkaa
erittäin murheellinen
kehitys erityisesti las-
ten kannalta. Lämpö-
ketju-sanalla hän tar-
koittaa ihmisten vä-
listä kiintymystä, rak-
kautta, luottamusta
arvostusta ja yhdessä
tekemistä.
Lämpöketju ihmisten välil-
lä on tärkeä kaikkialla. Hyvät
ihmissuhteet yrityksen sisäl-
lä ovat usein avain menestyk-
seen. Kunnissa ja maakunnis-
sa luottamushenkilöt joutuvat
tekemään päätöksiä yhdessä.
Aina ei voi suinkaan todeta ,
että ihmisten välinen ”lämpö-
ketju” olisi kunnossa.
Mikä olisi keino, jolla päästäi-
siin keskinäiseen luottamuk-
seen ja arvostukseen. Mei-
dän pitäisi pystyä antamaan
anteeksi toisillemme. Koston
ylläpito sitoo henkiset voi-
mavarat ja luottamusta ei voi
syntyä. Meidän tulee antaa
anteeksi, koska itsekin teem-
me väärin ja tarvitsem-
me anteeksiantoa. Myös
kuntien välille tarvitaan
”lämpöketjua”, anteek-
siantoa. Surullinen esi-
merkki on Pori ja sen
naapurikuntien välinen
hyytävä kylmyys. Pie-
net naapurit pitävät yl-
lä koston ilmapiiriä. Ne
kokevat, että mennei-
syydessä Pori isona on
toiminut heitä kohtaan
väärin ja he eivät osaa
antaa anteeksi, vaan ha-
kevat koston paikkaa.
Tämä ”kylmäketju” es-
tää paljolti kehitystä ko-
ko Satakunnassa.
Pidetään lämpöketju
kunnossa kunnallisvaalimels-
keessäkin.
Jukka Tuori
Nyt meni hermot terveyskeskukseen
Kävin aamulla Vammalan ter-
veyskeskuksessa. Tarkoitukse-
ni oli mennä tapaamaan alu-
eeni terveydenhoitajaa, jol-
ta pyytäisin aikaa lääkärille.
Odottelin lähes tunnin, mut-
ta kukaan ei ollut eikä tullut
paikalle. Menin iltapäiväl-
lä uudelleen, sama juttu. Sit-
ten menin toisen alueen ter-
veydenhoitajan luokse kysy-
mään, saisinko selvittää asiani
hänelle. Se sopi, joten kerroin,
että tarvitsisin ajan lääkärin
vastaanotolle. Terveydenhoi-
taja ilmoitti välittömästi, ettei
onnistu. Aikoja ei ole. Pois-
tuin paikalta todella vihaise-
na. Tämä ei meinaan ollut ai-
noa kerta, kun palvelu ei pe-
laa. Vaimolleni kävi niin, että
hänellä sattui tässä taannoin
olemaan aika lääkärille. Hä-
nen kävellessään ovista sisään
soi kännykkä ja hänelle ilmoi-
tettiin, ettei lääkäri olekaan
paikalla.
Nyt otan luurin käteeni ja soi-
tan yksityiselle lääkärille.
Vihainen karkkulainen
Sairaanhoitopiirin valtuustossa
kumileimasimena?
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
tuottaa alueensa kunnille eri-
koissairaalapalveluja. Sairaan-
hoitopiirin valtuustopaikkaa
verrataan usein kumileimasi-
meen, jossa hyväksytään mui-
den päätökset. Koska minulla
on nyt kokemusta mainitusta
luottamustoimesta, en malta
olla pohtimatta valtuuston jä-
senen toimintaedellytyksiä.
Sairaanhoitopiiri on mam-
muttikokoinen, sen laskutus
jäsenkunniltaan, tilaajaren-
kailtaan ja ulkopuolisilta oli
viime vuonna noin 400 milj.
euroa ja sen palkkalistoilla oli
5800 ammattihenkilöä, kun
otetaan mukaan myös mm
siihen kuuluvat liikelaitokset
ja aluesairaalat.
Sairaanhoitopiirin ylintä
päätösvaltaa käyttää valtuus-
to, johon sairaanhoitopiirin
28 jäsenkuntaa ja Tampereen
yliopisto valitsevat yhteensä
72 edustajaa.
Sairaanhoitopiiriä johtaa
valtuuston toimikaudekseen
valitsema 13-jäseninen halli-
tus.
Olen toiminut aiemmin täs-
sä sairaanhoitopiirissä erään
kirurgian erikoisalan veturi-
na ja sen takia olen vieraillut
työtehtävissä lähes jokaisessa
keskussairaalan toimintayksi-
kössä. Vammalan aluesairaa-
lassakin poikkesin aiemmin
katsomassa erityistapauksia
töistä kotiin tullessani.
Voisin siis sanoa tunteva-
ni keskussairaalapiirin kuin
omat taskuni.
Piirin päätöksenteolle on
tunnusomaista hyvä valmis-
telu. Kun asioita tuodaan hal-
lituksen kautta valtuustoon,
niistä on useimmiten sovittu
ryhmien kesken, eikä keskus-
telua valtuustossa juurikaan
synny. 50 miljoonan euron
piirin johtajalle tarkoitettu lai-
nanottovaltuutuksen käsittely
saattaa kestää puoli minuuttia
ja koko valtuuston kokous on
ohi kahdessakymmenessä mi-
nuutissa nimenhuutoineen.
Valtuustossa kannattaa ol-
la aktiivinen ja varsinkin sitä
edeltävässä tiedotustilaisuu-
dessa. Pari vuotta sitten piirin
johto toi valtuuston kuulta-
vaksi suunnitelman alkaa ke-
rätä osakaskunnilta rahaa lää-
kärikoulutukseen. Nousin lä-
hes yksin vastustamaan tuota
maksuvastuun siirtoa ja lop-
putulos oli se että piirin joh-
to saatiin kääntymään uudes-
taan opetusministeriön puo-
leen. Eikä kuntien kannetta-
vaksi siirretty mitään.
Olen nostanut esille vam-
makirurgisen tiimin perus-
tamisen yhtey-
dessä keskuste-
lun tutkimus-ja
tiedotustoimin-
nan tärkeydestä.
On erinomainen
asia että keskus-
sairaalalla on pä-
teviä vammojen
hoitoon erikois-
tuneita osaajia.
Mutta aivan yhtä
tärkeää on ylläpi-
tää ohjelmaa, jol-
la kokemuksesta
oppien voidaan
tehdä työtä vam-
mojen ehkäise-
miseksi. Kla-
pikone on eräs
vaarallisimmis-
ta laitteista, joka
vie joskus käden
ja joskus peuka-
lon. Vaikka peukalo useinkin
voidaan suurin kustannuksin
ympätä takaisin, kaikkein tär-
keintä olisi, ettei kukaan jou-
tuisi tuollaisiin tapaturmiin.
Katselin vuoden 2007 ti-
linpäätösasiakirjoista Lou-
nais-Pirkanmaan sairaanhoi-
don toteutumia. Alueemme
väestö on 5.5 % piiristä ja ra-
haa kuluu väestömme erikois-
sairaanhoitoon 7.2 % lasku-
tuksesta. Siis keskimääräistä
enemmän, mutta tunnetusti
täällä on paljon sairauksia.
Kaikki näyttäisi olevan
kunnossa, mutta tilanne
muuttuukin mielenkiintoi-
seksi, jos verrataan Sydänkes-
kuksessa ja tuki-ja liikunta-
elinkirurgiassa (Tules) käytet-
tyjä varoja. Näillä osa-alueilla
Lounais-Pirkanmaa käyttää
selvästi keskimääräistä vä-
hemmän rahaa hoidon järjes-
tämiseen, sen sijaan Kolmos-
tien (mm Hämeenkyrö), Kan-
gasalan ja Ylä-Pirkanmaan
tilaajarenkaat käyttävät keski-
määräistä enemmän. Näyttäi-
si siltä, että meidän alueeltam-
me on vaikeampi päästä noi-
hin hoitoihin.
Tässä jokin aika sitten val-
tuustossa käsiteltiin sairaan-
hoitopiirissä tehtävää tutki-
musta. Pirkanmaa on toiseksi
suurin sairaanhoitopiiri, mut-
ta tutkimuksen suhteen olem-
me pienten tasoa. Nostin tä-
män esille valtuustossa. Pari
viikkoa sen jälkeen asia nou-
si turkulaisten ansiosta päi-
vänpoliittiseksi kysymykseksi
mediassa.
Tutkimukseen on piiris-
sä panostettava ehdottomas-
ti enemmän. Jos meillä oli-
si täällä riittävästi hyvää tut-
kimusta, meidän ei tarvitsisi
arvuutella, miksi terveyserot
ja terveyteen käytettävät varat
ovat erilaisia eri alueilla.
Lopuksi kysymykseen, on-
ko valtuutettu kumileimasin?
Ei ole, jos ottaa asioista selvää
ja on aktiivinen. Mutta aivan
sama pätee hallituksen jäse-
niin, aktiivisuutta ja paikalla-
oloa tarvitaan sielläkin.
Tapani Lähteenmäki
Kuntaliitokset ja palveluiden keskittäminen
terveydenhuollossa
Nyt elämme Sastamalassa
kuntaliitosten aikaa, joka tar-
koittaa haasteita kaikille julki-
sille palveluille. Jos palveluita
keskitetään keskusta-alueelle
ja syrjäseutujen omat palvelut
vähenevät, tarkoittaa se, että
ihmisten pitää matkustaa pal-
velujen perässä ja jo nyt ruuh-
kautuneet terveyskeskukset
saavat lisää asiakkaita uusista,
liittyvistä kunnista.
Sastamalassa vaikeimmassa
tilanteessa vaikuttaa olevan
terveyskeskus sekä hammas-
hoitolat. Kuukausien jonot
hammashoitoon, ilman vii-
konloppupäivystystä ja jopa
kahdeksan tunnin jonot en-
siapuun sekä päivystykseen
Äänes-
tämään!
Nyt kun kuntavaalit lähesty-
vät, jokaisen kannattaisi huo-
lehtia, että käy äänestämässä.
Sitten suotavaa olisi, että ää-
nestetään sellaisia ihmisiä sin-
ne, jotka todella saavat suun-
sa auki ja haluavat tosissaan
tehdä kuntalaisten eteen töi-
tä. Oman navan tuijottelijoita
ja tuppisuita ei kaivata myös-
kään lautakunnissa, joissa teh-
dään tärkeitä päätöksiä. Van-
hat jarrut pois alta ja uusia ja
nuoria antamaan vauhtia tule-
ville haasteellisille päätöksille.
Tulevat päättäjät olkoon myös
sellaisia, että pystyvät sano-
maan oman mielipiteensä asi-
assa kuin asiassa. Turhautta-
vaa lukea lehdistä, että joku
päättäjistä on äänestänyt tyh-
jää. Se ei ole kunnioitettavaa
toimintaa äänestäjiä ajatellen.
Äänestäjä
”
Ei pidä
mennä
koskemaan
”
Meidän pitäisi
pystyä antamaan
anteeksi
toisillemme.
”
Pirkanmaa on
toiseksi suurin
sairaanhoitopiiri,
mutta
tutkimuksen
suhteen olemme
pienten tasoa.
”
Sastamalassa
vaikeimmassa
tilanteessa
vaikuttaa olevan
terveyskeskus
sekä
hammashoitolat.
luovat ahdistusta
ja epäluottamusta
kunnalliseen ter-
veydenhuoltoon.
Jonot kasvavat
asukasmäärän li-
sääntyessä, jos ei
siihen varauduta
riittävällä henki-
lökuntamääräl-
lä. Tärkeää oli-
si myös miettiä,
mitkä paikalliset
palvelut syrjem-
millä seuduilla on
säilytettävä.
Tule vaisuuden
kauhukuvana on
jo esitetty, että
mentäisiin kes-
kittämiseen suu-
remmissakin mittakaavois-
sa ja silloin sairaalat keskitet-
täisiin vain suurimpiin kau-
punkeihin. Pitkät välimatkat
potilaan ja omaisten välillä
ja suuret “ihmismassaosas-
tot” karistavat inhimillisyy-
den hoitotyöstä. Lisäksi suu-
resti epäilen, että henkilökun-
tamäärä näissä suursairaa-
loissa olisi sen parempi, kuin
nyt, vaan päinvastoin se lisäisi
ruuhkaa ja kiirettä.
Yksityistämistä on myös kaa-
vailtu vaihtoehtona. Yksityi-
sen puolen palkat hoitajilla
ovat jo nyt satoja euroja jäl-
jessä kunnallisiin verrattuna,
kun noudatetaan yksityisen
puolen työehtosopimusta. Li-
säksi yksityinen puoli tähtää
tuottavuuteen ja tästä syys-
tä henkilökuntamäärä on su-
pistettu vaarallisen pieneksi.
Kunnille kun nyt merkitsevät
80% hinta ja 20% laatu, kun
hoitopaikkaa etsitään. Yksi-
tyistäminen pidemmällä täh-
täimellä myös luo eriarvoi-
suutta asiakkaiden keskuu-
dessa taloudellisen tilanteen
mukaan. Alipalkkaus, laadun
taso, palvelujen maksullisuus
ja kunnallisen puolen rappio
ovat hyviä syitä vastustaa yk-
sityistämistä.
Uusien kuntaliitosten myö-
tä on siis puolustettava myös
pienempien palvelujen tuot-
tajien pysyvyyttä sekä lisä-
tä henkilökuntamäärää tar-
peiden mukaisesti ja satsata
myös julkisiin liikennepalve-
luihin lisävuoroilla, jotta ta-
sa-arvoinen kunnallinen pal-
velutaso säilyy asuinpaikkaan
katsomatta.
Tiina Koivuniemi