Page 12 - Alueviesti_43_2008

Basic HTML Version

Keskiviikko lokakuun 22. 2008

Kalle S. Norri lentää

luonnonvoimien ehdoilla

Maija Latva

-Se on paras hetki, kun ja-

lat irtoavat maasta. Ihmi-

sellä on niin raskaat mur-

heet, että ne eivät nou-

se yläilmoihin, hehkuttaa

huittislainen Kalle S. Norri.

Hän on hurahtanut varjo-

liitoon, joka on yksi maail-

man keveimmistä ilmailun

muodoista. Lajina varjolii-

to on suhteellisen nuori ja

saanut alkunsa 1980 -lu-

vulla Ranskassa.

Norri kertoo, että len-

täminen kiinnosti häntä jo

lapsena ja kun kiinnostus

ei hellittänyt millään, hän

alkoi opiskeluaikanaan sel-

vittää vaihtoehtoja päästä

lentämään. Silloin hän löy-

si varjoliidon, kävi Vaasas-

sa opiskellessaan kurssin

Ähtärissä ja jäi lajin kouk-

kuun. Hän toimii tällä het-

kellä myös Ilmailuliiton lii-

dintoimikunnan puheen-

johtajana.

Mitä varjoliitäjältä sit-

ten vaaditaan? -Ennak-

koluulotonta suhtautu-

mista, paljon vapaa-ai-

kaa ja jonkin verran rahaa,

Norri vastaa. Hänellä it-

sellään varusteisiin on pa-

lanut muutama tuhat eu-

roa, mutta mies pai-

nottaa, ettei ole tin-

kinyt varusteissaan.

Hän on esimerkik-

si teettänyt haalarin-

sa mittatilaustyönä,

jotta ne olisivat mah-

dollisimman sopivat

ja istuvat. Lisäksi va-

rusteisiin kuuluu hy-

vät ja tukevat, kan-

tapääsuojuksella va-

rustetut kengät, ky-

pärä, korkeusmittari

ja liitimen nousu- tai

laskunopeutta ilmai-

seva mittari. Varjolii-

din itsessään on len-

tolaite, joka koostuu

teknisestä kankaas-

ta valmistetusta sii-

vestä, sen alapuolelle

kiinnitetyistä punok-

sista ja kantohihnois-

ta, sekä niihin kiin-

nitettävistä valjaista.

Valjaissa on kiinni

myös pelastusvarjo.

Varustekokonaisuus

painaa noin 15-20

kiloa ja mahtuu suu-

reen selkäreppuun. Muis-

tutettakoon vielä, että Suo-

messa varjoliito on ilmai-

luviranomaisen valvomaa

toimintaa ja vaatii lupakir-

jan. Koulutusta järjestävät

eri puolilla maata toimivat

varjoliitokerhot.

Parhaat lentosäät

keväällä ja syksyllä

Lentoon lähdettäessä liiti-

men siipi täyttyy ilmalla ja

säilyttää aerodynaamiset

ominaisuutensa niin kau-

an kun siihen kohdistuu

riittävä ilmavirtaus. Len-

non aikana lentäjä istuu

valjaissa siiven alla ja oh-

jaa varjoliidintä vetämäl-

lä ohjauspunoksista, sekä

siirtämällä painopistettä

. Vapaalennossa lentoon-

lähtö suoritetaan loivas-

ta rinteestä vastatuuleen

juosten tai tasaiselta maal-

ta ajoneuvolla hinaten,

jonka jälkeen lentoa jatke-

taan nousevien ilmavirta-

usten turvin. Parhaimmat

lentosäät Suomessa ovat

Norrin mukaan keväällä

ja syksyllä. Hän käy usein

lentämässä Somerolla,

mutta ilmaan pääsee jos-

kus myös kotitilan mailta.

Tarkastuslentonsa Kalle S.

Norri on lentänyt Säkylän

Pyhäjärvellä.

Nousevissa ilmavirta-

uksissa kokenut lentäjä voi

lentää useita tunteja kestä-

viä ja jopa satoja kilomet-

rejä pitkiä matkalentoja.

Korkeus on yleensä sellai-

set puolitoista kilometriä.

Tuuliraja on noin 5 met-

riä/sekunti.

Oma asenne

vaikuttaa

turvallisuuteen

Kuten kaikissa muissakin

ilmailulajeissa, lentäjä it-

se voi omalla asenteellaan

vaikuttaa turvallisuuteen.

-Esimerkiksi Ranskas-

sa tämän lajin harrastajia

kuolee vuosittain useita.

He ovat saattaneet lentää

ilman kypärää tai pelas-

tusvarjoa tai ovat jopa hu-

malassa, Norri tietää. Ter-

ve harkinta sekä olosuh-

teiden ja omien rajojensa

tunteminen pienentää tie-

tysti riskiä huomattavasti.

On Norrillakin ollut yksi

tiukka tilanne Tanskassa. -

Minulla ei ollut pelastuslii-

vejä, koska ei ollut tarkoi-

tus lentää lähelläkään

vettä. Olosuhteiden

vuoksi aloin kuitenkin

kulkeutua meren ylle,

mutta lopulta sain ti-

lanteen hallintaan,

metriä ennen vesira-

jaa, hän kertaa. -Jyl-

lannin niemimaa on

muuten parhaita len-

topaikkoja Euroopas-

sa, hän vakuuttaa.

Kalle S. Norrilla

on varjoliitämiseen

liittyviä haaveitakin.

-Toisella puolella lu-

mihuippuiset vuo-

ret ja toisella puolel-

la turkoosi meri ja

alla kilometreittäin

valkoista hiekkaa. Sel-

laisen maiseman voi

nähdä Uudessa-See-

lannissa, hän sanoo.

-Haaveilen viettävä-

ni siellä vielä joskus

muutaman kuukau-

den lajin opettajana

jossakin paikallises-

sa lentokerhossa, hän

paljastaa.

Varjoliidin on lentolaite, jo-

ka koostuu teknisestä kankaas-

ta valmistetusta siivestä, sen ala-

puolelle kiinnitetyistä punoksis-

ta ja kantohihnoista, sekä niihin

kiinnitettävistä valjaista.

Kalle S. Norri haaveilee viettävänsä jossakin elämänsä vaiheessa muu-

taman vuoden Uudessa-Seelannissa varjoliidon opettajana.

kaupunginvaltuutettu

kaupunginhallituksen

jäsen

Kehittyvän

ja palvelevan

Sastamalan

puolesta.

www.sastamalankokoomus.fi

Pekka

Niemelä

Page 13

Page 11

1...,2,3,4,5,6,7,8,9,10,11 13,14,15,16,17,18,19,20,21,22,...32