Page 12 - Alueviesti_07_2009

12 Keskiviikko helmikuun 11. 2009
Miksei valtiovaltakaan auta?
Liki vuoden taistelu Antonista
on katkeroittanut isä-Paavon
Anton ja Nikita Antonin kaksivuotispäivänä
Tässä Anton on parivuotiaana äitinsä seurassa.
Erkki Petman
Paavo Salosen taistelu An-
ton -pojastaan on pian kestä-
nyt vuoden. Poika katosi äitin-
sä mukana Venäjälle 5. maa-
liskuuta viime vuonna. - Tä-
mä aika on ollut kuin taistelua
tuulimyllyjä ja byrokratiaa
vastaan, sanoo Salonen. - El-
lei itse ponnistele ja tee hartia-
voimin työtä asian eteen, mi-
tään ei tapahdu, sanoo katke-
roitunut isä ja ihmettelee sitä,
miksei esimerkiksi Suomen
valtio ole missään vaiheessa
ojentanut hänelle asiassa aut-
tavaa kättänsä.
Tämänhetkinen tilanne on
se, että Antonin kohtalo on ta-
vallaan Venäjän oikeuslaitok-
sen takana, sillä Antonin äidin
ja Paavo Salosen ex-vaimon
Rimma Salosen tekemä vali-
tus aiemmasta Antonin kan-
salaisuuspäätöksestä on Salo-
sen tietämän mukaan Venä-
jällä vielä käsittelemättä. Oi-
keus totesi, että Antonille oli
annettu Venäjän kansalaisuus
väärin perustein, koska äiti oli
vääristellyt tietoja.
-Sen verran sain tiistaina 3.
helmikuuta tietää, että asia
käsitellään vielä helmikuun
aikana.
Rimma on antanut oikeu-
delle täysin naurettavan se-
lityksen ja kertonut ettei ole
tiennyt, missä minä Suomessa
asun. Hän tietää sen tarkalleen
ja on yöpynytkin useita kerto-
ja erommekin jälkeen luonani,
sanoo Paavo Salonen.
Paavo Salosen tarina siltä
osin kuin se liittyy Rimmaan
ja myöhemmin heidän yhtei-
seen poikaansa Antoniin on
tallennettu pikkutarkasti mo-
niin valokuva-albumeihin ja
videolle. Kaikissa kuvissa on
autenttiset päivämäärät. Kuvia
on otettu viikoittain, aina kun
isä ja poika ovat tavanneet.
Viimeinen Suomessa otet-
tu kuva on otettu 2.3. viime
vuonna kello 14.15 Rimma Sa-
losen asunnon edessä. Kuvas-
sa Anton istuu isänsä autossa.
Hetken kuluttua tämän ku-
van oton jälkeen paikalle tuli-
vat Rimma ja Tatjana Kuusis-
to ja kolmas nainen, jota Salo-
nen ei tuntenut. Tatjana Kuu-
sisto on Stormiin Vammalaan
rekisteröidyn Sera!m Sarovi-
laisen muistoyhdistyksen pu-
heenjohtaja.
Tapaaminen stadionilla
johti avioliittoon
Salonen ja Rimma tapasivat
ensi kerran vuonna 1994 Tal-
linnassa urheilustadionilla
Suomi-Viro -jalkapallomaaot-
telun yhteydessä 28. lokakuu-
ta. Tapaaminen johti uusiin ta-
paamisiin ja lopulta seuruste-
luun, joka sinetöitiin 5.5. 1997
solmitulla avioliittolla. Pari vi-
hittiin maistraatissa Huittisis-
sa. Rimma oli muuttanut jo
1995 Suomeen asumaan Paa-
vo kanssa.
Rimma Salosella oli entuu-
destaan Nikita-niminen poi-
ka, joka nyt on jo 18-vuotias,
mutta oli alaikäinen kun äiti
hylkäsi hänet omiin oloihinsa
Tampereelle lähtiessään Anto-
nin kanssa viime keväänä Ve-
näjälle.
Varsinaista avioliittoa kes-
ti tammikuulle vuonna 2003.
-Sen jälkeen tosin asuimme
edelleen yhdessä vuoden 2005
itsenäisyyspäivään saakka. -
Asuimme koko ajan yhdes-
sä Tampereella vaikka osoit-
teemme oli eri paikassa, Huit-
tisissa, kertoo Salonen, joka
tuolloin ajoi päivittäin töihin
Kokemäelle, missä hän työs-
kenteli kaupungin kenttämes-
tarina.
Rimma jäi poikien kans-
sa Tampereelle. Hän ei ollut
tuolloin enää työssä. Paavo
Salonen kertoo, että Rimman
työelämä Suomessa rajoittuu
43:een viikkoon Saarioisilla
vuonna 1998.
Nikita -pojalle äidin katoa-
minen elämästä on ollut ko-
va asia. Hänen fyysinen isän-
sä ei Salosen mukaan koskaan
ole huolehtinut pojasta tai tur-
vannut hänen toimeentulo-
aan. -Rimman lähdettyä poi-
ka, josta huolehdin kuin isä
avioliittomme aikana, jäi yk-
sin Tampereelle. Hankin siel-
tä hänelle myöhemmin vuok-
ra-asunnon.
Paavo Salonen kertoo yhä
harmissaan siitä, miten Tam-
pereen sosiaalitoimi suhtautui
silloin vielä alaikäiseen poi-
kaan: -Soitin sosiaalivirastoon
ja selostin tilannetta rauhalli-
sesti, mutta sieltä vain intet-
tiin, että äidin tulee huolehtia
alaikäisestä lapsestaan. Toistin
ja toistin että äitiä ei ole enää
tässä tarkoituksessa olemas-
sa, että hän on paennut maas-
ta yhteisen lapsemme kans-
sa. Virkailija oli niin jääräpäi-
nen, ettei käsittänyt normaa-
lia maalaisjärkeä, vetosi vain
Suomen lakipykäliin ja sanoi
että nyt ei voida tehdä mitään.
Sitten voitaisiin, jos tämä poi-
ka olisi rikollinen, mutta kun-
non poika ei saa apua. Lopuk-
si hän suositteli minulle, että
Nikita vietäisiin Pelastusar-
meijan yömajaan!
Tätä Paavo ei tehnyt vaan
hankki pojalle omalla kustan-
nuksellaan asunnon ja piti tä-
män toimeentulosta samoin
huolta. Tämä tapahtui kun
Nikita oli täyttänyt 18 vuotta,
koska alaikäiselle ei asuntoa
anneta. Nikita majoittui kol-
meksi kuukaudeksi suoma-
laisten tuttavien luokse. -Ti-
lanne oli käsittämätön, Suo-
men viranomaiset eivät voi
auttaa poikaa tällaisessa tilan-
teessa! hämmästelee Salonen.
Hän myös kertoo, että poika
on nyt kovissa paineissa jou-
tunut jättämään ammattikou-
lun kesken.
Asiaan on liittynyt monia
sivujuonteita. Sen yhteydessä
Stormissa Vammalassa toimi-
va Sera!m Sarovilaisen muis-
toyhdistyksen venäläissyn-
tyinen puheenjohtaja Tatjana
Kuusisto on kytketty Antonin
tapaukseen kielteisellä tavalla.
Tatjana Kuusisto itse on teh-
nyt ainakin kolme tutkinta-
pyyntöä, yhden Paavo Salos-
ta koskevan, yhden vamma-
lalaisesta Hannu Koskelasta
ja yhden Alueviesti -lehdestä.
Näistä on hän perunut Salosta
ja Alueviestiä koskevat tutkin-
tapyynnöt.
Aivan tuore on Tatja-
na Kuusistosta tehty tutkin-
tapyyntö, jossa on viisi alle-
kirjoittajaa. He pyytävät vi-
ranomaisia tutkimaan Tat-
jana Kuusiston toimia eräitä
yhdistyksen jäseniä kohtaan,
samoin verottajaa tutkimaan
onko Tatjana Kuusisto syyl-
listynyt laittomaan varain-
keräykseen yhdistyksen pu-
heenjohtajana. Yhtä lukuun-
ottamatta tutkintapyynnön
jättäjät ovat yhdistyksen nais-
puolisia entisiä jäseniä. Salo-
nen tietää myös, että tämän
joukon lisäksi yhdistyksen en-
tisissä jäsenissä on kymmen-
kunta sellaista henkilöä, jot-
ka ovat valmiit valaehtoisesti
todistamaan asiassa mikäli se
etenee oikeuteen saakka.
Tilanne on sekava. Asiaan
on sotkettu jo Venäjän Turun
konsulaattikin.
Paavo Salonen katsoo, et-
tä todistusrengas alkaa ol-
la vedenpitävä. -Minulla on
Moskovassa kaksi hyvää ys-
tävää. Tarkoitukseni on, kun
minulla nyt on valtava mää-
rä venäjänkielisiä dokument-
teja ja lisää on käännettävi-
nä venäjäksi, että nämä ystä-
vät järjestävät minulle kaikin
mahdollisin keinoin audiens-
sin uuden patriarkka Kirilin
luokse. Hän on ollut tietoi-
nen myös Stormin kirkosta,
Suomen asioista Venäjän or-
todoksessa kirkossa aiemmin
vastanneena. Hän tuntee Suo-
men oloja muutenkin hyvin. -
Jos pääsen hänen puheilleen,
luovutan hänelle kopiot kai-
kesta aineistosta. Samoin ha-
luan keskustella siitä, kuka on
Antonin kaappauksen takana.
Samalla matkalla menen ys-
tävien kanssa tapaamaan isä-
Alekseita ja katsomaan millai-
nen kirkko hänellä siellä on.
Ellei hän ole paikalla, hän on
lähtenyt Kreikkaan mttta siel-
täkin me löydämme hänet.
Isä Aleksei on venäläinen
ortodoksipappi, jonka nimi
nousee tavan takaa pintaan
Antonin kappaksen taustalta.
Konsuli halusi
keskustella
Käytyään Stormin kirkossa
Venäjän pääkonsuli on vie-
raillut tammikuussa Sera!m
Sarovilaisen muistoyhdistyk-
sen kirkossa ja tavannut siel-
lä yhdistyksen edustajia ja tie-
tysti sen puheenjohtajan, Tat-
jana Kuusiston.
Paavo Salonen sai vierailun
jälkeen puhelun Venäjän Fede-
raation Turun konsulaatista 26.
tammikuuta. Soittaja oli hänen
jo aiemmin tuntemansa virkai-
lija, joka kertoi, että pääkonsu-
li Alexander V. Safronov halu-
aisi keskustella Salosen kans-
sa Turun konsulaatissa. Tapaa-
mispäiväksi sovittiin torstai 29.
tammikuuta. Ennen kuin Salo-
nen tapasi pääkonsulin, hänel-
tä kysyttiin, miten hän oli saa-
nut Sera!m Sarovilaisen muis-
toyhdistyksen kahden entisen
jäsenen kuulustelupöytäkirjat,
jotka oli laadittu Tampereella
rikospoliisissa, suullisella vaiko
kirjallisella pyynnöllä. -Suulli-
sella, vastasi Salonen, -koska
olen asianomistaja.
Kun Salonen tapasi pää-
konsulin, hän antoi tälle ve-
näjänkielisen, asianajajan-
sa kirjoittaman paperin, jos-
sa kerrottin, että mikäli Nizh-
ny Novgorodiin oikeus hylkää
äidin (Rimma Salosen) vali-
tuksen alemmasta oikeuden
ratkaisusta, Anton Salonen on
silloin laittomasti Venäjän Fe-
deraation alueelle ja hänen on
poistuttava Suomeen.
Keskustelu päättyi sillä
erää. Paavo Salonen sai kon-
sulilta kaksinkertaisen viisu-
min seuraavia matkojaan var-
ten, kävi kaupungilla maksa-
massa ne pankissa ja palasi
sitten konsulaattiin. Samana
päivänä tapahtuneesta toises-
ta tapaamisesta Salonen ker-
too näin:
-Pääkonsuli Safronov tuli ja
näki minut, ja haki erään mie-
hen, joka osasi hyvin suomea.
-Menimme toiseen kerrok-
seen, suureen pääkonsulin vir-
kahuoneeseen, missä olen ai-
kaisemminkin ollut. Molem-
mat olivat erittäin ystävällisiä.
Sitten alkoi varsinainen asia.
Pääkonsulilla oli aluksi vaike-
uksia päästä juonesta kiinni.
Hän puhui Venäjän ortodok-
sikirkosta ja Sera!m Sarovilai-
sen yhdistyksestä.
-Pääsin heti jyvälle, mistä oli
kysymys. Tatjana Kuusisto oli
puhunut minua ja todistajia
vastaan. Pääkonsuli kertoi, et-
tä tällaiset asiat ovat vain per-
heen sisäisiä asioita. Sitä hän
toisti jatkuvasti, että näitä on
paljon, eikä niistä ilmoituksia
tehdä. Hän kysyi, kuka tästä
oli tehnyt ilmoituksen, jolloin
ilmoitin että minä-
Kerroin hänelle, että Tatja-
na Kuusisto oli 2.3.2008 Tam-
pereella vastassa, kun vein An-
tonin viimeisen kerran kotiin.
Hän oli paikalla Antonin äidin
ja erään toisen naisen kanssa,
jota en tuntenut.
Pääkonsuli kertoi, että Suo-
men valtio ei avusta Suomes-
sa toimivia ortodoksikirkkoja
lainkaan, joten Venäjän valtio
tukee niitä.
Seuraavaksi hän sanoi, et-
tä olin lehdistölle tuonut julki,
että Stormin ortodoksikirkko
on lahko. Hän painotti, että tä-
mä asia on perheen sisäinen,
eikä siinä saisi mainita Venä-
jän ortodoksikirkkoa.
Sanoin hänelle, että on sel-
västi tullut ilmi todistajien
kertomana, mikä totuus on.
Lisäsin vielä, että en ole mis-
sään olosuhteissa pakottanut
ketään kyseisistä henkilöistä
menemään poliisin puheille,
vaan että he ovat vapaaehtoi-
sesti itse menneet. Myös sen
toin julki, että en edes tunne
kyseisiä henkilöitä.
Pääkonsuli kysyi myös, on-
ko todistajia ollut aikaisem-
min tämän tapauksen yhte-
ydessä. Sanoin, että on, mut-
ta he ovat niin masentuneita,
etteivät enään jaksa.
Paavo Salonen sanoo huo-
manneensa keskustelun aika-
na, että tämä on vaikea asia
Venäjälle ja erityisesti sen or-
todoksikirkolle. - Sain selväs-
ti viestin, että en mainitsisi
enään ortodoksikirkkoa en-
kä Venäjän valtiota missään. -
Vaikka tätä ei minulle suoraan
sanottu, niin tyhmempikin se
olisi ymmärtänyt.
Salosen mukaan pääkon-
suli oli aika ajoin keskustelun
kuluessa vaivautuneen oloi-
nen. Sitten hän vielä selvitti,
mikäli sain selvää, että Venä-
jällä asiasta eivät saisi ihmi-
set tietää.
-Hän toi vielä ilmi pahoitte-
lunsa suomalaisten suhtau-
tumisesta venäläisiin. Siihen
vastasin, ettei ainakaan mi-
nulla ole pahaa sanottavaa ve-
näläisistä ja yleensä olen kai-
kissa urheilukilpailuissa hei-
dän puolellaan.
-Lopuksi kättelimme ja hän
jäi virkahuoneeseensa. Odo-
tin hetken alhaalla, kunnes
naispuolinen virkailija tuli ja
toi passini, mihin oli merkit-
ty viisumi ajalle 30.1.2009-
30.4.2009. Sinä aikana voin
käydä kaksi kertaa Venäjällä.
Paavo Salonen on 1.3. al-
kaen eläkeläinen. Hän on 65-
vuotias. Paavo on upottanut
poikansa pelastamisoperaati-
oon kaikki säästönsä, mutta se
on hänestä sivuseikka. -Poika
on tässä tärkein, hän sanoo.
Antonin äiti tietää kuinka
rakas Anton minulle on ja tie-
si varmaan että minä lähden
etsimään häntä. -Tätä katuu
myös Stormin yhdistys, koska
sen eräät jäsenet eivät ymmär-
täneet mihin he itsensä sotki-
vat, sanoo Salonen.
Eräs venäläinen televisio-
kanava ja monet venäläiset ai-
kakauslehdet ovat olleet kiin-
nostuneita Antonin tapauk-
sesta, mutta toistaiseksi Sa-
lonen ei ole haastatteluihin
suostunut. Televisio oli ker-
ran jo häntä vastassakin. Salo-
nen on kaikkineen käynyt An-
tonin katoamisen jälkeen viisi
kertaa Venäjällä Nishni Nov-
gorodissa.
Nämä matkat eivät jää vii-
meisiksi. -Minun pieni poika-
ni on siellä. Haluan pelastaa
hänen elämänsä. Hän on mi-
nulle kaikki kaikessa, ja se pi-
ti äidinkin tietää, sanoo Salo-
nen.
Hän kertoo että tietää ole-
vansa “iällä”. -Pystyn kuiten-
kin aivan hyvin hoitamaan
Antonia. Hänellä on ollut hy-
vä vakuutus syntymästään
lähtien, ja olen joka kuukau-
si tallettanut viiden vuoden
ajan hänelle rahaa. Olen mie-
lestäni ennakoinut kaiken hy-
vin pojan tulevaisuuden varal-
le. -Ja - painottaa Paavo Salo-
nen: -En olisi yhtää pahoilla-
ni jos äiti palaisi Suomeen eikä
jahkaantuisi sairaalloisiin us-
konliikkeisiin. Hän voisi sil-
loin aivan hyvin hoitaa Anto-
nia, sillä lapselle kuluu oike-
us isään ja äitiin. -Sitä minä-
kin toivon.
-Nyt häneltä on viety isä, päät-
tää Paavo haastattelun.
Asia saa lisää
julkisuutta
Antonin kaappaus saa jatku-
vasti lisää julkisuutta. Parai-
kaa muhii painokoneissa ai-
nakin kaksi juttua, jotka jul-
kaistaan valtakunnallisis-
sa lehdissä. Valtakunnallista
julkisuutta asialle on luvassa
myös tänään keskiviikkona
TV2:ssa kello 19.20, jolloin
Suomi Express esittää toi-
mittaja Lasse Tuorilan ohjel-
man tapahtuneesta. Tänään
ohjelmassa nähdään noin
kuuden minuutin mittainen
osuus, jossa haastatellaan
Sera!m Sarovilaisen muis-
toyhdistyksen puheenjoh-
taja Tatjana Kuusistoa sekä
Sammaljoella asuvaa Han-
nu Koskelaa, jonka perhe on
voimakkaasti joutunut koke-
maan yhdistyksen vaikutuk-
sen. Hannu Koskelan vaimo
on venäläissyntyinen.
Paavo Salonen selailee päivittäin albumeita, joihin hän
on tallentanut yhteiset hetket Antonin kanssa. Hän on
pakannut lapselle vaatteet valmiiksi laukkuun lähteäk-
seen heti matkaan kun tieto lapsen äidin tekemästä va-
lituksesta saadaan.