Page 20 - Alueviesti_07

16

Keskiviikko helmikuun 11. 2009

T

ämän päivän eläkkeelle siirtyvät kokevat siir-

tyvänsä uuteen elämänvaiheeseen, jota saat-

taa kestää jopa 20 - 30 vuotta. Ihmisillä on pa-

rempi koulutus, parempi terveys ja paremmin varus-

tetut kodit ja laajempi ystäväpiiri kuin aikaisemmil-

la sukupolvilla.

He myös näkevät tulevaisuutensa ja loppuelämänsä

edellisiä sukupolvia turvallisempana. Tämän on to-

dennut yhteiskuntatieteiden maisteri Sirpa Kärnä tut-

kimuksessaan, jonka hän kohdisti 1939 - 1945 synty-

neisiin ikäluokkiin. Nämä ihmiset eivät toivo perin-

teistä vanhainkodissa asumista, vaan he kokevat suu-

rimpana uhkana toimettomuuden ja yksinäisyyden.

Näin voidaan todeta niiden ihmisten kohdalla, joilla

on eläke, joka riittää kohtuulliseen toimeentuloon ja

joilla on ihmisä ympärillään. Näistä ikäluokista ei voi-

da puhua vanhusten ikäluokkina. 60 - 70- vuotias ei

ole vielä vanhus meidän Suomessamme.

Millaisista asioista kostuu näiden ikäihmisten elämä?

Ihmisen ollessa suhteellisen terve hän tarvitsee teke-

mistä ja tunteen siitä, että on tarpeellinen ja tärkeä jä-

sen yhteiskunnassamme. Esimerkiksi moni ikäihmi-

nen on korvaamattoman tärkeä lastenlastensa elämäs-

sä. Hän on ihminen, jolla on aikaa lapselle. En tarkoita

tällä sitä, että isovanhemmat sitoutuvat täysipäiväises-

ti lastenlastensa hoitoon. He ovat ihmisiä, jotka tuo-

vat juhlahetkiä lasten elämään. He ovat tärkeitä myös

siksi, että he kertovat lapsille menneitten sukupolvi-

en elämästä.

Vapaaehtoistyön kentässä nämä ikäluokat ovat korvaa-

mattomia. Heillä on elämänkokemusta ja sydämenvii-

sautta, jota tarvitaan monenlaisessa lähimmäistyössä.

He pystyvät antamaan paljon toiselle ihmiselle, ja näin

toimien he ovat tarpeellisia ja elintärkeitä monelle yk-

sinäiselle. Tästä työstä ei odoteta rahallista palkkaa,

vaan suurin palkka on siinä, että kokee olevansa tär-

keä toiselle ihmiselle, tarvitsevalle.

Kirjoittaminen on monelle ikäihmiselle väylä oppia

tuntemaan itseänsä syvemmältä. Monet piilossa ole-

vat kipeät asiat tulevat kirjoittaen esille ja elämän-

kohtalot tulevat ymmärrettäviksi. Kirjoittaessaan elä-

mäntarinaansa ihminen samalla siirtää lapsilleen ja

lastenlapsilleen arvokasta perinnetietoutta. Kansa-

laisopistoissamme on kirjoittajapiirejä, joissa yhdes-

sä harjoitellaan kirjoittamista ja yhdessä pohtien löy-

detään polkuja omaan menneisyteen. Näin tapahtuu

myös muistelupiireissä, joissa keskustellaan mennees-

tä ja toisen ihmisen muistot tuovat esille itsestä sel-

laista, jota ei ajatellut muistavansakaan.

Hyvin monista asioista vvoi eläkeläisen elämä koos-

tua. Elämä ei ole turhaa ja tarkoituksetonta, vaikka ei

enää olekaan ns. tuottava yhteiskunnan jäsen. On kui-

tenkin syytä muistaa, että joukossamme on myös nii-

tä ikäihmisiä, jotka ovat sairaita tai yksinäisiä tai toi-

meentulo on niukkaa. Heidän elämäänsä me parem-

min selviävät voimme olla helpottamassa.

Pirkko Lahtinen

Ikääntymisestä

Ystävänpäivä on tulppaanipäivä

Ystävänpäivä 14. helmikuu-

ta osuu keskelle suomalaista

tulppaanikautta. Ystävänpäivä

on vuoden viiden tärkeimmän

kukkasesongin joukossa, ja sen

painoarvo kasvaa vuosi vuodel-

ta. Ystävänpäivästä on tullut oi-

kea tulppaanien juhlapäivä, sil-

lä helmikuun puolivälissä tulp-

paanikausi on toden teolla pyö-

rähtänyt käyntiin.

Viime tulppaanikaudella –

joulukuusta 2007 maaliskuu-

hun 2008 – Suomessa viljeltiin

hieman yli 56 miljoonaa tulp-

paania, eli noin 11 tulppaania

jokaista asukasta kohti. Tällä

kaudella tulppaanien kokonais-

määrän arvioidaan olevan jon-

kin verran enemmän, sillä kau-

den loppua merkitsevä pääsi-

äinen on nyt lähes kuukautta

myöhemmin kuin viime vuon-

na. Yli 50miljoonan tulppaanin

lukemiin päästiin edellisen ker-

ran lamavuonna 1992, jolloin

tarjolla oli 50 miljoonaa koti-

maista tulppaania.

Tulppaanien lisäksi ystävän-

päivän kukkasuosikkeja ovat

monenlaiset sidotut kukkakim-

put ja pienet ruukkukukat, jot-

ka on näppärä kietaista paket-

tiin, vaikka ulkona paukkuisi

pakkanenkin. Esimerkiksi esik-

ko on sopivan keväinen kukka-

lahja ystävälle. Se pitää viileäs-

tä, joten sen voi huoletta sijoit-

taa vetoisenkinovenpieleen. Jos

lämpötila pysyy plussan puolel-

la, esikko viihtyy hyvin esimer-

kiksi lasitetulla parvekkeella tai

lasiverannalla. Kevään koittaes-

sa ja maan sulaessa esikko kan-

nattaa istuttaa kukkapenkkiin,

jossa se innostuu yleensä kuk-

kimaan keväisin, syksyisin tai

molempina aikoina.

Muista ystävää 14.2.

Kiikoisten purpureita vietetään kesällä jo 40. kertaa

Juhlavuoden avajaistilaisuudessa

oli lämminhenkinen tunnelma

Tuija Paavola Kuvat:

Tauno Santaoja

Kiikoisten Purpuri- ja Peli-

manni-iltaa vietettiin seuran-

talolla sunnuntaina lämmin-

henkisessä juhlavuoden ava-

jaistilaisuudessa, sillä Kii-

koisten Purpuria vieteään

ensi kesänä jo 40. kertaa Oh-

jelma oli monipuolinen pe-

rinteitä ja menneisyyttä kun-

nioittava tilaisuus. Tilaisuu-

den juontajana toimi Aulikki

Lehtinen Juhlan avasi, kuten

aina ennenkin, pukinsarveen

tröötöttämällä Matti Valtte-

ri Lehtinen. Juhlan ja koko

juhlavuoden avaussanat lau-

sui Kiikoisten Nuorisoseu-

ran puheenjohtaja Esa Pihla-

jamäki.

Ensimmäisen tilaisuuden,

jota vietettiin 8.2.1970 sa-

malla paikalla, purpuritans-

sijat ja -pelimannit olivat it-

seoikeutetusti kutsuttuina

kunniavieraina tilaisuudes-

sa Osa purpuritanssijoista

ja pelimanneista on jo pois-

tunut keskuudestamme, vii-

meisin suruviesti saapui juh-

laviikolla, aivan juhlan alla.

Heidän kunniakseen pidet-

tiin hiljainen hetki koko juh-

layleisön seisten ja peliman-

ni Reima Sirniö soitti viululla

Konsta Jylhän Vaiennut viulu

kappaleen. Paikalla olleet sai-

vat ruusun huomionosoituk-

sena tekemästään työstä Pur-

purijuhlan ja perinteen säi-

lyttämisen hyväksi. Ruusut

jakoivat puheenjohtaja Esa

Pihlajamäki ja allekirjoitta-

nut, Suomen Nuorisoseuro-

jen Liiton valtuutettu/Sata-

kunnan Nuorisoseurojen lii-

ton varapuheenjohtaja Tuija

Paavola Kokemäeltä.

Kiikoisten purpurista esi-

tettiin alkumarssi eli -polo-

neesi, valssi, !guneeri ja lop-

pumarssi Purpurinäytöksen

ohjasi Jouko Reikko ja säes-

täjänä oli Topi Jokela haita-

rillaan Purpuritanssijoina oli-

vat:

Raija ja Matti Huhdanmä-

ki, Mari ja Vesa Jokela, Mar-

jaana Jänesniemi ja Hannu

Krapi, Terhikki ja Vesa Sup-

ponen, Päivi Ojala ja Esa Pel-

tola, Päivi Lumme ja Tapani

Huhdanmäki

Puoliajalla oli kahvitarjoilu

pullakranssin ja piparin kera,

sekä lapsia myymässä purpu-

rihääkonvehteja, joita oli tehty

tilaisuutta varten nuorisoseu-

ran opintokerhossa. Konveh-

deissa oli kiikoisten murteelle

käännetty sanonta Musiikkia

esittävät, Porin Pelimannit,

Horjumattomat, Länsiranni-

kon Pelimannit, Harmando,

Koivusillan pelimannit, Po-

ri Folk -yhtye, Tiina Rampa&

Topi ja Vesa Jokela sekä Tur-

pahöyläpelimannit Timo Yli-

Nokari lausui tilaisuuden pää-

tössanat Kiikosten murteel-

la. Ilta oli onnistunut ja läm-

minhenkinen tilaisuus. Tästä

on hyvä jatkaa työtä Purpu-

ritapahtuman parissa, joka on

perinteikästä ja arvokasta niin

kiikoslaisille, kuin myös muil-

le asiasta kiinnostuneille.

Purpurien historiaa

Purpurinuotit löytyivät 1969

pidetyssä Keskikiikosen huu-

tokaupassa. Ne putosivat

maahan piirongin laatikosta

ja siitä levisi pitäjään innostus

ja pian sen jälkeen aloitettiin

harjoitella purpuria. Ensim-

mäinen tilaisuus oli 8.2.1970

Kiikoisten Purpuri- ja Peli-

manni-iltana, josta Kiikois-

ten Purpurit ovat alkaneet

olla vuosittaisena tapahtuma-

na. Aluksi heinäkuussa oleva

Purpuri pidettiin nimellä Kii-

koisten Purpuri- ja Peliman-

nipäivät

Ensimmäisen tilaisuuden purpuritanssijat ja -pelimannit:

Eturivi vasemmalta: Ossi Venesmäki, Kalevi Peltomaa, Hilppa Perähuhta, Kerttu Nuto, Henna Iltanen, Jarkko Joensuu ja Eira Kallio Takarivi

vasemmalta: Matti Saramäki, Mauno Ojaniemi, Rauni Viitala, Kalevi Honkanen, Birgit P. Jaakola, Kauko Kalva, Marita Jalonen, Simo Alakiiko-

nen, Pirjo Jalonen, Markku Hepokorpi, Matti Valtteri Lehtinen ja Pentti Kallio

PURPURIMUISTELIJAT-piiri

Purpurimuistelijat -piiri alkaa kokoontua

kello 15-17 sunnuntaisin Kiikoisten

seurantalolla.

Päivät ovat: 15.2, 1.3, 8.3, 15.3, 22.3 ja

29.3.2009

Kokoontumisissa muistellaan Purpureita

kautta aikojen. Ihmiset voivat kertoa

tekemistään talkoista, tilanteista,

tapahtuiko kommelluksia, kuka esiintyjistä

on jäänyt mieleen positiivisimmassa

merkityksessä jne.

Piirin tavoitteena on tallentaa

osallistujien muistoja sekä saada valokuvia

tallennettavaksi. Piirin tallenteista tehdään

näyttely.

Purpuritanssia

Page 20 - Alueviesti_07_2009