Page 18 - Alueviesti_07_2009

14 Keskiviikko helmikuun 11. 2009
Vaihto-oppilaat
kolumnisteina Alueviestissä
Hallo!
Viisi kuukautta on jo vieräh-
tänyt Saksan maalla. Kotiu-
tunut olen aivan mainiosti
ja kulttuuri, ihmiset, kieli ja
saksalaiset tavat eivät tunnu
enää vierailta. Päinvastoin
tunnen oloni erittäin kotoi-
saksi tällä.
Perhettä vaihdoin heti uu-
denvuoden jälkeen. Ensim-
mäinen ongelma, mikä muu-
tossa tuli vastaan, oli saa-
da kaikki tavarat pakattua.
Jouduinkin lainaamaan pa-
ri extra laukkua. Nykyises-
sä perheessäni asun omako-
titalossa keski-ikäisen naisen
kanssa. Hän on paikallisen
koulun rehtori ja hyvin tun-
nettu Rosenheimissa. Ingri-
dillä, host-äidilläni, on kaksi
lasta, jotka ovat muuttaneet
jo pois kotoa. Tytär illastaa
kuitenkin usein arkisin kans-
samme. Talossa asustaa mi-
nun ja Ingridin lisäksi kak-
si kissaa, sekä veimari koira
Ben, jonka kanssa tulee ul-
koiltua päivittäin. Edellises-
sä perheessäni oli kuusi las-
ta, mutta vaihtelu virkistää.
Olen viihtynyt todella hyvin,
jopa paremmin muuton jäl-
keen. Koulu on kulkenut sa-
maa rataa siitä lähtien kun
tulin. Onneksi koulupäivät
ovat lyhyitä, joten vapaa-ai-
kaa jää paljon.
Ilmat ovat kaunistuneet ja
kevään tulon alkaa täällä jo
huomata. Lunta ei ole maas-
sa enää yhtään ja aurinko on
paistanut lämpimästi päivit-
täin.
Joulu meni erilaisissa tun-
nelmissa kuin Suomessa ai-
kaisemmin. Ensimmäinen
joulu, kun ei ollut omaa per-
hettä läsnä. Kuitenkin pa-
himmalta ikävältä vältyttiin.
Melkein kaikki isäntäperhee-
ni lapset olivat kotona sekä
isovanhemmat. Perheen po-
jista nuorin oli töissä jou-
luaaton. Muuten kaikki oli-
vat kasassa. Kirkossa käy-
tiin myöhään aattoiltana.
Varsinainen jouluateria syö-
tiin vasta joulupäivän iltana.
Joulun aika meni rauhallises-
ti kotona leväten ja odotellen
siirtymistä seuraavaan per-
heeseen. Pariin kertaan lei-
voin kuuluisia suomalaisia
herkkuja, korvapuusteja.
Tammikuun alussa tuli
sähköpostia pohjois-Saksan
rotary alueelta. Kertoivat te-
kevänsä matkan Itävallan Al-
peille heidän vaihtareidensa
kanssa, matkalla oli vielä ti-
laa ja mukaan pääsisi, jos
haluaa. Olin heti innoissa-
ni lähtemään kun kuulin, et-
tä on kyse laskettelureissus-
ta. En tuntenut ketään en-
nestään, paitsi jenkkipoika
Jasonin. Niinpä pari viikkoa
sitten istuin bussissa 25:n
vaihto-oppilaan kanssa mat-
kalla Zillertaliin, Itävaltaan.
Suurin osa nuorista oli ko-
toisin Etelä-Amerikasta, jo-
ten hiihtäminen ei ollut heil-
le tuttua hommaa. Kolmella
hiihdonopettajalla olikin ai-
ka työ saada koko sakille en-
sin monot ja sukset jalkaan,
puhumattakaan niillä liikku-
misesta. Jason, minä ja eräs
mexicolainen poika olivat
ainoat, joilta laskettelu sujui,
joten autoimme parhaam-
me mukaan muita alkuun. Jo
toisena päivänä joka ikinen
onnistui nousemaan ankku-
rihissillä rinteen päälle. Kai-
kilta löytyi onneksi asennet-
ta, hymyä oli huulessa ja tun-
nelma oli koko ajan iloinen.
Ensimmäisen päivän jäl-
keen tunsin kaikki nimeltä,
eikä olo ei tuntunut yhtään
vieraalta. Huonetoverikseni
sain kolme mukavaa mexico-
laista tyttöä. Aloin jo loppu-
viikosta luulla, että ymmär-
rän espanjaa paremmin kuin
saksaa. Yövyimme koko sak-
ki aivan rinteiden vieressä si-
jaitsevassa ”majatalossa”. Jo-
ka päivä menimme aikaisin
aamulla rinteeseen, parina
päivänä pääsimme tanssi-
maan pöydille After skiihin,
ja yhtenä iltana kävimme
myös laskemassa kelkoilla
viiden kilometrin mittaisen
radan. Kaikin puolin viik-
ko oli aivan loistava, hoide-
tut rinteet, hyvät säät ja us-
komaton ryhmä nuoria.
Tuttujakin on ollut liiken-
teessä. Joulukuun alussa poi-
kaystävä tuli käymään luona-
ni. Hän viipyi viikon verran
ja tutustutin hänet hyviin ys-
täviin sekä esittelin kaupun-
kia. Ikävä oli ollut molem-
milla ja näkeminen helpotti.
Vanhempani kävivät myös
täällä tammikuun viimeisenä
viikonloppuna. Illallistettiin
yhdessä perheeni kanssa ja
kierreltiin Rosenheimin kes-
kustassa. Lauantaiaamuna
lähdin yhdessä vanhempie-
ni kanssa Müncheniin. Tar-
koituksena oli käydä Mün-
chenin sydämessä eli Marien
palzissa. Tapasimme myös
Jacobin, joka oli viisi vuot-
ta sitten meidän perheemme
luona vaihto-oppilaana suo-
messa. Illalla juhlistimme
äidin syntymäpäiviä pienes-
sä italialaisessa ravintolassa.
Pidimme oikein hauskaa ja
ilta oli onnistunut. Sunnun-
taina oli kuitenkin aika hy-
västellä ja palata takaisin Ro-
senheimiin.
Tällaisiä kuulumisia Sak-
sasta tällä kertaa. Tuntuu, et-
tä kevät tulee kovin nopeas-
ti ja viikot vähenevät huimaa
vauhtia. Ajatus kotiinpaluus-
ta tuntuu silti aina hyvältä.
Mutta sitä ennen vielä
saksan kieli on otettava pa-
remmin haltuun ja kerättävä
paljon kokemuksia.
Liebe Grüsse,
Laura Tuomisto,
Rosenheim
Laura ja 25 muuta vaihto-oppilasta osallistuivat laskettelumatkalle, joka suuntautui
Zillertaliin, Itävaltaan. Laura on eturivissä, ensimmäinen vasemmalla.
Pauliina Parto
Suomen Nivelyhdistyksen
vertaistukikoordinaattori On-
neli Wäck on tyytyväinen.
Sastamalan seudulle on juuri
syntynyt uusi nivelpiiri, joka
on Suomen 26:s. Ensimmäi-
seen kokoontumiseen Vinkin
vapaa-aikakeskukseen saapui
reilut parikymmentä nivelasi-
oista kiinnostunutta. Heidän
joukostaan ryhmää valittiin
luotsaamaan vammalalainen
Eira Mäkitalo. -Piirissä vaih-
detaan kokemuksia ja mielipi-
teitä. Rakennetaan luottamus,
jonka johdosta voimme pu-
hua avoimesti aroistakin asi-
oista, Mäkitalo sanoo.
Noin miljoonalla suoma-
laisella on nivelrikko, joka on
yleisin niveltaudeistamme. Iän
mukana se tulee lähes kaikil-
le, mutta useimmille siitä on
vain vähäistä haittaa. Sairau-
desta voidaan puhua vasta sil-
loin, kun nivelrikko aiheuttaa
tuntuvaa kipua ja nivelten toi-
minnan rajoituksia. Nivelrik-
koon pyritään vaikuttamaan
ennalta ehkäisevillä toimenpi-
teillä ja tarvittaessa lääkkeillä,
fysioterapialla, niveltä säästä-
villä leikkauksilla sekä tekoni-
velleikkauksilla.
Humppaa ja valssia
Vertaistukikoordinaatto-
ri Onneli Wäck on sairasta-
nut nivelrikkoa yli 30 vuot-
ta. Hänellä on takanaan 18
leikkausta. -Kannan mukana
viittä eri tekoniveltä. Tuo-
rein niistä on olkapäässä.
Sen kuntouttamiseen menee
pari-kolme vuotta.
Wäck sai diagnoosinsa
parikymppisenä. Silloin lää-
kärit totesivat, että nuorel-
la naisella on kaksi vaihto-
ehtoa: jäädä kotiin makaa-
maan tai mennä kouluun.
-Valitsin koulun ja opiske-
lin hallinnollista puolta. Sit-
ten lähdin lypsämään leh-
miä ja kasvattamaan lapsia
16 vuodeksi. Nelikymppi-
senä lääkäri totesi, ettei mi-
nusta ole enää kuin selälläni
makaamaan, mutta hump-
paa ja valssia tanssin edel-
leen, Wäck nauraa.
Sastamalan seudun nivel-
piirin vetäjä Eira Mäkitalo
kävi lonkkaleikkauksen läpi
vuonna 2001. Saman nivelen
uusintaleikkaus tehtiin 2007.
Mäkitalolla on nivelrikko lä-
hes kaikkialla muualla pait-
si polvissa, jotka yleensä
ovat nivelrikolle alttiit. -Lii-
tyin nivelyhdistykseen vuon-
na 2001. Sain sieltä hyvin tu-
kea ja tietoa jo ennen leikka-
usta. Tekonivelleikkaus on
ihmiselle iso juttu, ja silloin
vertaistuki ja oikea tieto on
tärkeää.
Myös omaiset
tervetulleita
Vammalan seudun nivel-
piiri kokoontuu seuraavan
kerran helmikuun 18. päi-
vä. Kokoontumiset on tar-
koitus järjestää joka kuun
kolmas keskiviikko kello
18 Kauppalan talolla. -En-
simmäisessä kokoontumi-
sessa meillä ei ole teemaa,
vaan tutustumme rauhas-
sa toisiimme. Maaliskuun
kokoontumiseen apteekka-
ri Terhi Aaltonen tulee ker-
tomaan lääkkeiden viitehin-
tajärjestelmästä, joka astuu
voimaan 1.4., Mäkitalo ker-
too.
Mäkitalo ja Wäck koros-
tavat, että piiriin ovat ter-
vetulleita myös nivelrikkoa
sairastavan omaiset. -Nivel-
rikko on monesti uusi asia
perheessä. Silloin kaivataan
vertaistukea.
Liikuntaa ja lepoa
Nivelrikon oireita ovat ni-
velten särky ja aamujäyk-
kyys. -Vakavaksi sairaus al-
kaa muuttua, kun yökivut
ilmaantuvat, Onneli Wäck
kertoo. Hän korostaa, että
nivelrikko on tauti joka ei
tapa, mutta joka kiduttaa.
-Siksi itsensä hoitaminen
on tärkeää. Kannattaa käyt-
tää mahdollisimman mieto-
ja kipulääkkeitä ja kokeil-
la vaikka akupunktiota, jo-
ka lievittää kipuja. Itseeni
laitettiin viimeksi 36 piik-
kiä kerralla. Hoidon vaiku-
tuksen huomaa; samalla vii-
kolla otin ainoastaan kak-
si särkytablettia, kun niitä
normaalisti menee muuta-
ma päivässä.
Paras lääke nivelrikkoon
on liike. Lempeät lajit, ku-
ten vesijumppa, vesijuok-
su ja uinti ovat nivelrikko-
potilaalle omiaan. Lisäk-
si suositellaan kuntokäve-
lyä, pyöräilyä ja venyttelyä.
-Omaa kehoaan pitää muis-
taa kuunnella, ja levätä myös
välillä, Wäck muistuttaa.
”Liike on paras lääke”
Sastamalan seudulle
syntyi oma nivelpiiri
“
Nivelrikko on
tauti joka ei
tapa, mutta
kiduttaa.
Onneli Wäck (vas.) on Suomen Nivelyhdistyksen vertaistukikoordinaattori. Sastamalan seudun nivelpiiriä luot-
saa Eira Mäkitalo.
Ennätysmäärä veikkausvaroja
kansan hyväksi
Veikkaus saavutti viime vuon-
na ennätyksellisen hyvän tu-
loksen 449,1 milj. euroa (+5,1
%). Yhtiö tuloutti opetusmi-
nisteriölle yhteensä 407,9 milj.
euroa jaettavaksi suomalaisel-
le taiteelle, liikunnalle, tieteel-
le ja nuorisotyölle. Tuloksen ja
opetusministeriölle tuloutetun
summan erotus, 41,2 miljoo-
naa euroa, jaetaan edunsaajil-
le myöhemmin erikseen pää-
tettävällä tavalla.
Veikkaus tuotti valtiolle
kaikkiaan 534,8 milj. euroa,
sillä veikkausvoittovarojen li-
säksi Veikkaus maksoi arpa-
jaisveroa 68,3 milj. euroa sekä
arvonlisäveroja yhteensä 17,4
milj. euroa.
Veikkauksen liikevaih-
to nousi päättyneenä vuon-
na 1 474,8 milj. euroon, mikä
on 83,4 milj. euroa (+6,0 %)
enemmän kuin vuonna 2007.
Yhtiön vuosiliikevaihto on
kasvanut yhtäjaksoisesti vuo-
desta 2002.
Veikkauksen tulouttamista
veikkausvoittovaroista jaet-
tiin viime vuonna taiteelle
189,2 milj. euroa, liikunnal-
le 104,1 milj. euroa, tieteel-
le 77,1 milj. euroa ja nuoriso-
työlle 37,5 milj. euroa. Tämä
tarkoittaa yli 1,1 miljoonaa
euroa päivässä suomalaisille
edunsaajille.
Merkittävimmän edun-
saajan, taiteen, veikkausvoit-
tovaroja jaetaan mm. koti-
maiselle elokuvalle, museoil-
le, teattereille ja orkestereille,
valtakunnallisiin kulttuuri-
tapahtumiin sekä kirjastoil-
le. Liikunnan veikkausvoitto-
varoilla tuetaan mm. liikun-
tapaikkarakentamista, lii-
kuntajärjestöjen ja -seurojen
toimintaa, liikunnan tutki-
musta sekä lasten ja nuorten
liikuntaa. Tieteen merkittävin
edunsaaja oli Suomen Akate-
mia, jonka jakamasta tutki-
musrahoituksesta neljäsosa
tulee veikkausvoittovaroista.
Nuorisotyön veikkausvoitto-
varoja jaetaan mm. kuntien
nuorisotyöhön, nuorisojär-
jestöjen toimintaan, nuoriso-
tutkimukseen, nuorten työ-
paja- ja koululaisten iltapäi-
vätoimintaan.