Page 25 - Alueviesti_09_2009

Basic HTML Version

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO

Silmälääkäripalvelut

Tieisännöinti

Työtarjouksia

Rakennuspalvelut

Ruosteenestoa

Puutavaraliikkeitä

T:mi SAMI KOIVU

PUUTAVARAMYYNNISSÄ

• panelit • listat • höylätyt ja kyllästetyt • sahatavarat

Puh. 03-5130100, 0500-832740, 050-3030827

os. Koivulantie 78, 38250 Roismala, V:la

ent. Koivulan Sahaa vastapäätä

Siivous- ja kotipalvelut

Alueviestin

palvelu-

hakemistossa

ilmoitat

edullisesti

Yleisöltä

Kuntakoon

kasvattaminen

nakertaa demokratiaa

Tampereen yliopiston kun-

nallisoikeuden professori

Aimo Ryynänen on toden-

nut, että Paras -hanke on

näkynyt julkisuudessa pelk-

känä kuntien yhteenliittä-

misaaltona: Palveluhanke-

uudistuksen lisäksi myös

demokratiakysymykset ovat

jääneet jalkoihin.

Paras-hankkeella on suuri

vaara heittää romukoppaan

niitä vahvuuksia, joihin suo-

malainen järjestelmä nojaa:

läheisyysperiaate, itsehallin-

to, kansalaisten vastuunotto

ja demokratia.

Mammuttimaisissa kun-

nissa on helposti yksi mono-

poli, jonka kaavamaiset pal-

velut tarjotaan kuntalaisille

ota tai jätä periaatteella.

Kuntakoon suurentami-

nen ei ole ainoa ”selviytymi-

sen” malli, vaan on toimivia

esimerkkejä siitä, että kunta

voi pysyä pienenä yhteisönä

ja verkottua eri toimijoiden

kanssa niin, että kuntalaiset

ottavat vastuun paikkakun-

tansa elinkelpoisuudesta.

Kunnallisvaalien kiin-

nostavuus on Suomessa ala-

maissa. Vaikka kunnat ovat

saaneet lisää toimivaltaa, ää-

nestysinnokkuus on vähen-

tynyt. Ongelmana on eh-

kä se, että kuntalaiset voi-

vat valita vain valtuuston.

Kuntalainen ei pääse valit-

semaan keskeisiä päättäjiä

eli virkamiehiä eivätkä edes

kunnanhallitusta. Valinta-

järjestelmää tulisi ilmeises-

ti muuttaa.

Strateginen suunnittelu

ei ole strategistista

Luin Euran kaupunkistrate-

gian 2015 ja voi kauhistus ei

se ole strategiaa, vaan histo-

riaa tai paremminkin tilasto-

matematiikkaa. Onko suun-

niteltu tulevaisuuden niin

arvoituksellinen ettei siitä

voi kertoa kuntalaisille?

Strateginen suunnittelu

on valtaosassa kuntia pakol-

linen rituaali, jonka aikana

ei tutkailla muutosmahdol-

lisuuksia. Tämän strategian

laatimisprosessi on perus-

tunut minusta pelkistyksiin

ja yksinkertaisiin sääntöi-

hin. Siinä ei ole edetty edes

nykyhetkestä tulevaisuuteen

(mikä on yleinen ongelma),

vaikka pitäisi edetä tulevai-

suudesta nykyhetkeen. Odo-

tan ”jatkokertomusta”, eh-

kä siinä kerrotaan jotain oh-

jausryhmien suunnitelmista

esim. kouluverkostosta, van-

hushuollosta, perhepäivähoi-

dosta, kylien kehittämisestä.

Tämän opuksen laatimi-

seen ovat osallistuneet har-

vat ja valitut, jotka eivät ole

pystyneet vastaamaan ope-

ratiivisten parannusten haas-

teisiin eli varsinaisen toimin-

nan muutostarpeisiin. ”Ylin

johto” on pyytänyt pientä

”eliittiryhmää” tai mahdolli-

sesti strategiseen konsultoin-

tiin erikoistunutta yritys-

tä laatimaan tulevaisuuden

suuntaviivat. Jos strategian

laatimisessa ei ole mukana

ylemmän johdon edustajia

eikä laajaa edustusta kunta-

organisaatiosta, tulosta pitä-

vät luultavasti kehnona kaik-

ki muut paitsi stategian laa-

tijat

Tämänkin ”strategian”

laatimisessa ovat olleet ali-

arvostettuina kolme tärkeää

ryhmää 1) nuoret sis. nuo-

rekkaasti ajattelevat kunta-

laiset 2) suunnitellun suur-

kunnan reuna-alueilla työs-

kentelevät ja asuvat kunta-

laiset 3) uudet työntekijät.

Maarit Markkula

Köyliön kunnan kunnan-

valtuutettu (kesk)

Hyvä vanhustenhoito edellyttää korkeatasoista

päätöksentekoa ja johtamista

Vanhustenhoidon suurin ky-

symys ei koske kapeasti talou-

dellisia resursseja. Kysymys on

koko kulttuurimme ihmiskäsi-

tyksestä ja siitä, miten ymmär-

rämme elämän merkityksen.

Nähdäänkö ihminen pelkän

olemassaolonsa perusteella

arvokkaana vai ei? Halutaan-

ko yhteiskunnassamme toi-

mia ja tehdä päätöksiä, joiden

perusarvo on, että myös van-

huuden tulee olla osa täyttä ja

monipuolista elämää? Tarjo-

taanko vanhenevalle ihmisel-

le arvokas elämän loppuaika

vai pidetäänkö häntä pelkkä-

nä kuluna ja rasitteena?

Ei ole lainkaan yhdenteke-

vää, millaisten arvojen ja ar-

vostusten pohjalta vanhus-

tenhoitoa arvioidaan ja to-

teutetaan täällä Sastamalassa.

Vanhustyön suunnittelussa ja

toteutuksessa tulisi ymmärtää,

että päätösten seuraukset vai-

kuttavat pitkälle tulevaisuu-

teen ja ne kertovat ihmisen ar-

vostuksesta. Ei mitenkään rii-

tä, että tuijotetaan vain siihen,

täyttävätkö päätökset lain mi-

nimivaatimukset. Pelkästään

niiden arvioiminen ei vielä

kerro, millainen tilanne van-

hustenhoidossa todella on –

saati että asiat olisivat moit-

teettomassa kunnossa.

Itsestään selvää on, että

hoitohenkilöstön kiire ja sii-

tä aiheutuva stressi ja väsymi-

nen heikentävät hoidon laatua

vanhainkodeissa ja terveys-

keskusten vuodeosastoilla. Sa-

moin tiedetään, että hyvä hoi-

to voidaan turvata vain suo-

malla hoitajille mahdollisuus

vaikuttaa työhönsä ja työym-

päristöönsä sekä käyttää mo-

nipuolisesti kykyjään. Tutki-

mukset myös osoittavat, et-

tä työntekijöiden jaksamisen

kannalta oikeudenmukaisuu-

den toteutuminen on erittäin

merkittävä asia. Myös osaavan

henkilökunnan riittävyydestä

tulee huolehtia.

Hoitajien kiire ja heille

osoitetut kohtuuttomat vaati-

mukset ovat yhteydessä myös

moniin hoidon “kliinisiin”

laatuongelmiin. Mikäli lii-

kuntakyvytöntä vanhusta ei

käännetä riittävän usein, syn-

tyy painehaavaumia, vaippo-

jen vaihtamattomuus johtaa

virtsatieinfektioihin ja hautu-

miin. Pahimmillaan kiire “oi-

keuttaa” sitomaan vanhuksia

sänkyyn ja pitämään ovet lu-

kittuina. Toki tiedän, että täl-

lainen menettely voi joskus ol-

la vanhuksen turvallisuutta li-

säävä tekijä, mutta normaa-

lina käytäntönä sitominen ja

lukitseminen eivät varmasti-

kaan ole kritiikin kestäviä in-

himillisiä tekoja.

Hoitohenkilöstön uupu-

minen aiheuttaa jaksamatto-

muuden tunnetta, motivaa-

tion puutetta ja negatiivista

suhtautumista itseensä, työ-

hönsä ja muihin ihmisiin. Lo-

pulta seuraa myös ns. aktiivi-

nen vetäytyminen vuorovai-

kutuksesta. Se ei kuitenkaan

ole hoitajan tietoinen valin-

ta, vaan uupumisesta johtuva

tiedostamaton ilmiö. Ainakin

jokainen meistä hoitajista tie-

tää, että vuorovaikutuksella ja

kanssakäymisellä on ratkaise-

va merkitys ikääntyvän ihmi-

sen mielenterveydelle, emme-

kä me tietenkään tarkoituk-

sella halua uupua ja passivoi-

tua. Siksi tulisikin vakavasti

arvioida, onko hoitajien työ-

määrä liian suuri tai onko esi-

miestyö pätevää, tukea anta-

vaa ja alaisten tarpeet huomi-

oon ottavaa. Entä saavatko

hoitajat riittävästi rakentavaa

palautetta tai tunnustusta ja

kiitosta hyvin tehdystä työs-

tä? Osoittavatko päättäjät ym-

märtävänsä hoitotyön eettisiä

lähtökohtia ja laatuvaatimuk-

sia vai tekevätkö he ratkaisu-

jaan kapean ja lyhytnäköisen

taloudellisen laskelmoinnin

pohjalta? Kaikki nämä tekijät

vaikuttavat suuresti hoitajien

jaksamiseen ja työn mielek-

kääksi kokemiseen sekä sen

myötä vanhusten saaman hoi-

don laatuun.

Päättäjien ja meidän kaik-

kien tulisikin kysyä itseltäm-

me, miten haluaisimme tul-

la huomioon otetuksi ja hoi-

detuksi elämämme viimeisis-

sä vaiheissa. Vaatii rohkeutta

asettua hoidettavan asemaan.

Kuitenkin vasta silloin voim-

me todella oivaltaa, mitä mer-

kitsee se eettinen periaate, että

kohtelemme lähimmäistäm-

me siten kuin haluaisimme it-

seämme kohdeltavan.

Leena Kukkonen-Lahtinen

Punkalaitumella selvät

suuntautumisratkaisut

Punkalaidun viettää tänä

vuonna itsenäisyytensä 370-

vuotisjuhlaa.

Punkalaidun on suuntautu-

mispäätöksensä tehnyt siirtyen

vuoden 2005 alusta taantuvasta

Satakunnasta vireälle Pirkan-

maalle ja Sastamalan yhteis-

toiminta-alueelle. Punkalai-

dun on myös päättänyt jatkaa

itsenäisenä kuntana ja tällä tiel-

lä se jatkaa luottavaisesti kohti

valoisaa tulevaisuutta.

Samanaikaisesti luo huit-

tislainen Jukka Tuori kaaosta

harmoniaan esittämällä Pun-

kalaitumen Sanomissa 12.2.

ja Alueviestissä 18.2. Punka-

laitumen pikaista liittämistä

Huittisiin.

Tuorin kirjoitus osoittaa

jälleen kerran huittislaisten it-

sekästä oman edun tavoitte-

lua ja toisen kunnan asioihin

puuttumista. Huittislaisten pi-

täisi jo ymmärtää, että Suur-

Huittisten aika on ohi eikä pa-

luuta 1600-luvulle ole.

Tuomo Lehtiö , Punkalaidun

Parkkisäännöt hukassa?

Riikka Arhilahti kritisoi viime

viikon Alueviestissä tyrvääläis-

tä parkkeeraamista ja ihan asi-

asta kirjoittikin, oikein kuvan

kanssa. Sastamalassa ei tunnuta

välittävän hiukkaakaan, mihin

ja miten auto jätetään. Hossan-

tiellä parkkeerataan välillä jopa

pyörätielle ja viime viikolla oli

linja-auto jätetty erittäin törke-

ästi parkkiin Urheilukadulle.

Poliisilla on varmaan kiireen-

sä, mutta näitä esimerkkejä löy-

tyy hakemattakin ihan joka ai-

noa päivä täällä Sastamalassa.

Ihmettelevä Lousajasta

Kokemäenjoen

paha saastuttaja

Vammalan Stormissa on ol-

lut toiminnassa nikkelikaivos

vv. 1973 – 1995. Kaivosyhtiö

on nyt tutkimassa toiminnan

jatkamista ja saanut sitä var-

ten Länsi-Suomen ympäris-

tölupavirastolta määräaikai-

sen luvan.

Nikkeli on alkuaineena

monessa mielessä tarpeelli-

nen. Sitä käytetään suuresti te-

räksen valmistuksessa seosai-

neena mutta suuressa määrin

myös pintakäsittelyssä kro-

mauksen pohja-aineena. Mo-

nille se aiheuttaa pahasti aller-

giaa, esim. koruista ja metalli-

napeista.

Stormin kylässä liki kaik-

ki kaivot ovat saastuneet nik-

kelin takia. Talousvesiasetus

sallii vain 20 mikrogram-

maa ainetta litrassa mutta

kaivovesistä on löydetty jo-

pa 20 kertaa liian suuria pi-

toisuuksia.

Olennaista on se, että kai-

voksen jätevedet lasketaan

pienen joen kautta Rauta-

veteen, jonka vedet joutuvat

Kokemäenjokeen. Paitsi nik-

keliä, jätevesissä on myös pal-

jon kuparia ja muitakin hai-

tallisia aineita.

Huittisten juomaveteen

Kokemäenjoen saastepitoi-

suudet eivät suoranaises-

ti nyt vaikuta, koska Huitti-

siin vesi tulee Virttaankan-

kaan pohjoisreunasta. Turun

Seudun Vesi Oy aikoo väki-

sin tehdä Takkulaan kemial-

lisen puhdistamon, joka to-

ki saanee saostetuksi suuren

osan veden saasteista liejun

muodossa.

Tampereen tekovesisemi-

naarissa 3. 2. TSV Oy:n han-

kepäällikkö ilmoitti liejun

käytettävän hyötykäyttöön.

Ainakaan peltolevitykseen

lieju ei sovi raskasmetallipi-

toisuutensa ja muitten saas-

teaineittensa takia. Voisi aja-

tella, että esim. energiapajua

alettaisiin viljellä Huittisten

pelloilla ja paju sitten poltet-

taisiin pääasiassa kaukoläm-

pöenergiaksi. Toki savukaa-

suista tulisi nikkeli- ym. las-

keumia Lauttakylän päälle.

Nykyaikana monenlainen

toiminta tuottaa suoraan tai

välillisesti saasteita, joilta em-

me voi välttyä, ellemme te-

hokkaasti vastusta saastutus-

suunnitelmia.

Hannes Heikkilä

dipl.ins., Alastaro

Page 26

Page 24

1...,15,16,17,18,19,20,21,22,23,24 26,27,28,29,30,31,32