Page 26 - Alueviesti_48

25

Keskiviikko marraskuun 25. 2009

tämään omaa paikkaansa po-

rukassa. On täysin luonnollis-

ta, että lasta kiinnostaa elekt-

roniikka ja aikuisten maailma,

mutta se johtuu siitä, että lapsi

on luonnostaan utelias.

Ruusumaan mukaan tämän

päivän vanhemman tehtävä on

vaikeampi kuin entisaikaan.

Hän muisteli omaa lapsuut-

taan, jolloin juoksenteli Tam-

pereen keskustassa ilman val-

vontaa ja huolen häivää. –Se oli

sitä aikaa. Maailma onmuuttu-

nut. Tänä päivänä lapsi tarvit-

see paljon suojaa. Se ei kuiten-

kaan tarkoita sitä, että vanhem-

pien pitäisi olla kokoajan va-

roittelemassa ja pelottelemassa.

Lapsen kanssa voidaan vaikka

sopia, mihin asti hän saa yksin

mennä ja milloin täytyy tulla

hakemaan joku mukaan.

-Kannattaa muistaa sekin,

että aikuisilla on olemassa kei-

noja kuunnella lasta. Rakkaus

ratkaisee aina, Ruusumaa lisää.

Lasten oikeudet ovat

aikuisten velvollisuudet

Vain ajatuksia:

Opittavaa puolin ja toisin

L

uin pari päivää sit-

ten netissä blo-

gia, jota suomalai-

nen pariskunta ylläpiti piti

asuessaan Espanjan Aurin-

korannikolla. Matkakerto-

mus oli hauskasti kirjoi-

tettu ja varsinkin kuvauk-

set päivittäisestä elämästä

ja rutiineista toivat mielee-

ni omat kokemukseni Ka-

narian saarilta.

Espanjalaiset ovat ystävälli-

siä ja auttavaisia ja suoma-

laiset saavat parempaa koh-

telua osakseen kuin vaikka-

pa britit, jotka melskaami-

sellaan ja öykkäröinnillään

ovat pilanneet mainettaan

niin paljon, että jopa tääl-

lä työskentelevät lääkärit

pakenevat saarelta kesäksi,

jolloin englantilaiset valtaa-

vat saaren.

Kuulin tämän klinikalla, jos-

sa kävimme hoidattamassa

mieheni keuhkoputkentu-

lehdusta.

Klinikalla käynti oli poik-

keuksellinen ja miellyttä-

vä kokemus. Tekniikka oli

kuin CSI:n laboratorios-

sa. Hauskaakin oli. Istus-

kellessamme odotustiloissa

pyyhälsi yhdestä huonees-

ta naislääkäri, lauloi radios-

sa soivan lattarin kertosäet-

tä, pyörähteli salsan askelin

vesiautomaatille ja takaisin

huoneeseensa. Vastaanot-

tovirkailija tuli lähtiessäm-

me halaamaan meidät mo-

lemmat ja toivotti hyvää jat-

koa.

Jalankulkijana tunnen ole-

vani kuningatar. Suojatiet

ovat kirjaimellisesti suo-

jattuja teitä. Jokainen auto,

busseja myöten, pysähtyy

ajoissa ja päästää jalankul-

kijan ylittämään katua, vie-

läpä hymyillen.

Saattaa tietysti olla, että

kuuliaisen käyttäytymisen

takana on tietoisuus kovis-

ta rangaistuksista. En tiedä.

Meillä päin harvinaista koh-

teliaisuutta näkee busseis-

sa. Täydessä autossa nuori-

so antaa automaattisesti is-

tumapaikan iäkkäämmälle

matkustajalle.

Ruokakaupassa ja varsin-

kin lihatiskillä asioiminen

on valmispakkausten käyt-

täjäksi pakotetulle suoma-

laiselle elämys.

Vanhanajan kanaa on tar-

jolla ja lihamestari leik-

kaa sen halutuiksi palasik-

si käden käänteessä. Jau-

heliha jauhetaan lihamyl-

lyssä ostohetkellä ja pihvit

leikataan juuri siihen vah-

vuuteen kuin asiakas ha-

luaa. Siisteydessä ei tingi-

tä, vaikka meillä usein niin

luullaan.

Uunituotetta leipää saa lä-

hes sulkemisaikaan asti.

Vihannes- ja hedelmätiskit

pursuavat meheviä, makei-

ta appelsiineja, greippejä,

banaaneja, tomaatteja ym.

Itsepalveluvaakoja ei käy-

tetä, vaan henkilökun-

ta punnitsee ja sulkee pus-

sit piukkaan. Luulenpa, et-

tä kauppa säästää hävikissä

enemmän kuin sen yhden

punnitsijan palkan.

Yksi puute tässä muuten

niin mukavassa kansakun-

nassa on.

Taloyhtiöissä, joissa enem-

mistönä ovat espanjalaiset,

yleisten tilojen, kuten piha-

alueiden viihtyisyyteen tai

kuntoon ei juuri kiinnitetä

huomiota eikä niihin halu-

ta panostaa.

Skandinaavien taloyhtiöt

erottuvat joukosta kuin päi-

vänkakkarakedot.

Opittavaa olisi, puolin ja

toisin.

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on synty-

nyt vuonna 1958 ja asunut

Vammalassa, kunnes vuon-

na 2004 muutti Turun saa-

ristoon.

Otsikoiden takaa

Marianna

Langenoja

60 suklaa-

levyä tai

tuhat

perunaa

S

ykemittarini mukaan olen kuluttanut tänä vuon-

na tähän mennessä noin 60!000 kilokaloria lii-

kunnan avulla. Todellisuus on vielä vähän mai-

reampi, sillä mittari ei aina ole ollut mukanani liikun-

tasuorituksen aikana. Lukema tuntuu äkkiseltään aika

kovalta. Se vastaa kuuttakymmentä suklaalevyä tai tu-

hatta perunaa.

Kun aletaan suorittaa joitakin laskutoimituksia, selviää,

etten ole mikään himourheilija. Päivittäiseksi liikunnan

avulla kulutetuksi kalorimääräksi tulee vain 182 kiloka-

loria, mikä vastaa hieman yli puolentunnin kävelylenk-

kiä. Kulutan liikkumalla siis noin suklaapatukan verran

päivässä. Ajatus tietysti lohduttaa niinä päivänä, kun ei

millään jaksa nousta sohvan pohjalta. Voin ainakin syö-

dä suklaapatukan, olenhan teoriassa jo kuluttanut sen.

Olen yllättynyt siitä, miten vähällä voi saada aikaan niin

paljon. Kun jaksaa kävellä vaivaisen puolentunnin len-

kin päivittäin, saa syödä suklaalevyn enemmän viikos-

sa - niin, tai sitten laihtua sen verran.

Sitä paitsi liikunta antaa usein saman, minkä suklaa-

kin. Molemmat vähentävät stressiä, antavat hyvää oloa

ja ovat mukavaa ajanvietettä. Ainoa ero on fyysisessä

vaikutuksessa: toinen niistä hellii vain kielen makunys-

tyröitä, toinen koko kehoa. Itse kuulun siihen ryhmään,

joka haluaa tuplanautinnon. On tosi terapeuttista viet-

tää suklaahetkeä kivan liikuntaurakan päätteeksi.

Sääli, ettei kaikki meistä ole löytänyt vielä itselleen sopi-

vaa liikuntamuotoa. Mielestäni se on yhtä helppoa kuin

hyvän suklaamaun valitseminen. Täytyy vain rohkeasti

kokeilla. Milloin olet viimeksi käynyt vaikkapa uimahal-

lissa tai metsässä samoilemassa? Mitä lajia et ikinä ko-

keilisi? Ja entä, jos se olisikin juuri sinun lajisi?

”

Ero on fyysisessä vaikutuksessa:

toinen hellii kielen makunystyröitä,

toinen koko kehoa.

Marianna Langenoja

Huittisten päiväkerhoikäiset

lapset esittivät toiveita lap-

sen oikeuksien päiväksi. Lap-

set toivoivat, että ihan kaikilla

ihmisillä olisi oma koti ja ruo-

kaa. He halusivat myös toi-

sinaan olla rauhassa ja teh-

dä omia juttujaan. Myös ystä-

viä ja lunta toivottiin. Listalle

mahtui myös toivomus siitä,

että kirkon penkillä olisi tilaa

kaikille Huittisten päiväko-

tien ja kerhojen lapsille per-

jantaiksi.

Tilaa löytyi kaikille. Lapsi-

työnohjaaja Tiina Ruusumaa

ja nuorisotyöntekijä Marjo

Mäki iloitsivat pirteästä ju-

malanpalveluksesta. Viime

perjantaina päästettiin kir-

kossakin lapset ääneen, oli-

han lapsen oikeuksien päivä.

Päivän piti jatkua vielä Huit-

tisten vanhalla urheilukentäl-

lä, mutta se peruttiin vesisa-

teen vuoksi.

Oikeudet täyttyvät

Jokainen Huittisten päiväkoti

oli valmistellut esityksen kirk-

koa varten. Huhkolan päivä-

kodin lapset esittivät Ilon kuk-

kamaa -laulun, joka kertoo

hyvän mielen siementen jaka-

misesta toisille. Kun tarpeeksi

antaa hyvää mieltä eteenpäin,

syntyy Ilon kukkamaa.

Päivään valmistauduttiin

myös tekemällä viirejä. Lap-

sille oli jo etukäteen kerrottu,

mitkä ovat heidän oikeutensa

ja mitä Lasten oikeuksien päi-

vä tarkoittaa. . –Meillä on oi-

keus ainakin leikkiin ja tur-

vaan, kaksi hyvämuistista tyt-

töä kertasivat. He uskoivat,

että kaikki oikeudet täyttyvät

heidän kohdallaan.

Lasten kuuleminen

tämän vuoden teema

Tänä vuonna YK:n lapsen oi-

keuksien sopimus täyttää 20

vuotta. Juhlaa vietettiin ympä-

ri Suomen kokoamalla lapset

kirkkoon noin aamukymme-

neksi viime perjantaina. Tä-

män vuoden teema on lapsen

oikeus osallistua, tulla kuul-

luksi ja vaikuttaa. Lasten kuu-

leminen auttaa aikuisia lapsi-

ystävällisimpiin päätöksiin.

Lapsiasiavaltuutettu Ma-

ria Kaisa Aula haluaa muistut-

taa, että lasten oikeuksien so-

pimusta voitaisiin kutsua myös

aikuisten velvollisuuksien sopi-

mukseksi. Sopimus linjaa, mitä

aikuisten tulee tehdä lasten hy-

vän elämän turvaamiseksi.

Kone ei ota kädestä

kiinni

Samaa halusi painottaa myös

lapsityönohjaaja Tiina Ruusu-

maa. Hän on huolissaan siitä,

että tänä päivänä lasten täytyy

yrittää elää aikuisten ehdoilla.

-Lapselle on tärkeää iloita

ja olla yhdessä. Tänä päivänä

lapset pelaavat paljon koneilla.

Onko se oikeastaan edes leik-

kiä? Kone ei puhu lapselle, se

ei ota kädestä kiinni, tee eväi-

tä ja lähde retkelle. Kone ei tee

majaa tai auta edes lasta löy-

Huhkolan päiväkodin Jes-

sica Ossberg, Hilda Pieti-

lä, Regina Kiviranta, Eeme-

li Salminen ja Ella Rehak-

ka tietävät omat oikeuten-

sa. He ovat opiskelleet niitä

viirinteon yhteydessä päi-

väkodissa. Lasten mielestä

heidänoikeutensa täyttyvät.

”

Rakkaus

ratkaisee aina.

Päiväkoti-ikäisten

loru lapsen oikeuksien

päivän kunniaksi

Kun minä tutkin maailmaa, minua autetaan.

Kun minä etsin tietoa, minua neuvotaan.

Saan käydä päiväkodissa, saat käydä päiväkodissa.

Kun minä olen kotona, minua kuunnellaan.

Kun minä kasvan isoksi, minua suojellaan.

Saan olla turvassa, saat olla turvassa.

Kun minä katson maailmaa, minusta tulee totta.

Kun minä katson taivasta, minusta tulee rohkea.

Minulla on oikeudet, sinulla on oikeudet.

Kun sinä sanot kauniisti, minusta tulee minä.

Kun sinä sanot nimeni, minusta tulee tärkeä.

Saan olla minä. Saat olla sinä.

Kun minä olen sairaana, minua hoidetaan.

Kun minä pelaan palloa, minua naurattaa.

Saan olla iloinen, saat olla iloinen.

Lapsella

on oikeus:

•

Nimeen ja kansalai-

suuteen

•

Terveyspalveluihin

•

Sosiaaliturvaan

•

Riittävään elintasoon

•

Oman mielipiteen il-

maisemiseen ja vai-

kuttamiseen

•

Opetukseen

•

Lepoon ja vapaa-ai-

kaan, leikkimiseen ja

taiteeseen

•

Turvattuun elämään

Page 26 - Alueviesti_48_2009