12
Tiistai joulukuun 22. 2009
Huittisten Maatalousnaisten
metsäkirkko aloitti joulun
Marianna Langenoja
Huittisissa Kännönvuoren ul-
koilualueella loistelivat lyh-
dyt ja tuoksui glögi, kun Huit-
tisten Maatalousnaiset avasi-
vat joulun metsäkirkon mer-
keissä.
Perjantai-ilta oli tummu-
nut siniseksi ja taivaalta liihot-
teli suuria lumihiutaleita, kun
puheenjohtaja Kaisa Heikkilä
toivotteli paikallisia tervetul-
leeksi metsäkirkkoon.
Pakkanen oli laskenut 15
asteeseen päivän yli kahdes-
takymmenestä, joten ihmiset
uskaltautuivat lämpimistä si-
sätiloista metsän siimekseen.
Jokaisella oli mukanaan oma
lyhty.
–Lyhty on hyvin kristit-
ty elementti. Se symboloi va-
lon kaikkia merkityksiä, pai-
kalle saapunut Huittisten seu-
rakunnan kappalainen Seija
Lähteenmäki sanoi.
Kaisa Heikkilä kertoi, et-
tä lyhtyjen tarkoitus oli tuo-
da metsäkirkkoon joulutun-
nelmaa - olisi sää sattunut ole-
maan millainen hyvänsä.
Pikku-Hugon
ihmeellinen löytö
Maatalousnaiset järjestivät
kaikille avoimen metsäkirkon
nyt toista kertaa.
Viime vuonna oli myrskyi-
sä sää, mutta silloinkin paikal-
le kokoontui kolmisenkym-
mentä henkilöä.
Tänä vuonna naiset ottivat
mukaansa myös miehiä ja lap-
sia. Se oli hyvä se, sillä jos lap-
set tekevät joulun, he tekevät
myös metsäkirkon.
Paukkupakkasesta huoli-
matta tytöt ja pojat hyppeli-
vät lumikinoksissa ja juoksi-
vat pitkin Kännönvuorta.
Hugo Hämäläinen (6 v.) te-
ki illan aikana myös erikoisen
löydön. Kesken hartaan joulu-
laulun hän kiiruhti toimittajan
”
Tänä vuonna
naiset ottivat
mukaansa myös
miehiä ja lapsia.
”
Pappi julisti
joulurauhan
kaikille
pururadan
alueen
eläimille.
Iloiset Maatalousnaiset jakoivat glögiä ja joulupipareita metsäkirkkolaisille ja toisil-
leen.
Lapset Hugo ja Emilia Hämäläinen sekä Elisa Jalonen lauloivat joululaulut istualtaan.
Lyhdyt toivat valoa pimenneeseen perjantai-iltaan.
Kaikki metsäkirkon lapset koossa.
luokse kädessään iso kasa lun-
ta. –Katso, tämä kiiltelee, Hu-
go ihasteli.
Metsäkirkossa laulettiin,
rukoiltiin, syötiin, juotiin ja
kuultiin kappalaisen lyhyt pu-
he joulusta. Tapahtuman eri-
koisuus oli kuitenkin joulu-
rauhan julistus. Se ei toki ole
siirtynyt Turun Brinkkalan ta-
lon parvekkeelta Huittisten
Kännönvuoreen, vaan pap-
pi julisti joulurauhan kaikille
pururadan alueen metsäneläi-
mille. Samalla hän muistutti
meille ihmisille joulun sano-
masta:
–Todellinen joululahjamme
on se, minkä Jumala on meil-
le antanut ja minkä vuoksi me
joulua vietämme. Jumala an-
toi poikansa. Tämä joululahja
ei ole särkynyt, ei kulunut lop-
puun, ei pölyttynyt hyllyssä,
niin kuin meidän antamam-
me joululahjat.
Kirjoittaja on Taina Poh-
janheimo. Hän on synty-
nyt vuonna 1958 ja asunut
Vammalassa, kunnes vuon-
na 2004 muutti Turun saa-
ristoon.
J
oulu taitaa olla
vuoden ainoa juh-
la, jonka viettämi-
seen liittyy niin paljon pe-
rinteitä ja syvään juurtu-
neita rutiineja, että muis-
Vain ajatuksia: Jouluisia muistoja
telemalla niiden erottaminen
toisistaan on melkein mah-
dotonta.
Meidän perheessä kuusi
haetaan sisään ja koristellaan
aatonaattona.
Kinkku paistetaan aaton
vastaisena yönä ja aamulla
syödään maistipalat.
Tv:n ääreen kokoonnu-
taan glögille ja kuuntelemaan
joulurauhan julistus.
Riisipuuro syödään lou-
naaksi.
Neljäksi kirkkoon ja heti
perään jouluaterialle.
Ruuan jälkeen saapuu
joulupukki ja kahvit juodaan
kaikessa rauhassa.
Kun lapset olivat pieniä,
mietin monesti, mitä ihmeen
järkeä on syödä jouluillalli-
nen ennen joulupukin tuloa,
kun kukaan lapsista ei jän-
nitykseltään pysty edes syö-
mään. Järkeä tai ei, tapoja on
vaikea muuttaa.
Mieleenpainuvimmat jou-
lut vietetty tavanomaisesta
poiketen, joskus maailmalla,
joskus vain joitakin rutiineja
murtaen.
Ikimuistoisimman joulu-
ni olen viettänyt vuosikym-
meniä sitten Suomu-tuntu-
rin kupeessa, lähes erämaa-
mökissä.
Joutenolo ja kiireettö-
myys, kaamos, kimmeltävät
hanget ja hiljaisuus, kyntti-
länvalossa hissukseen nau-
tittu jouluateria - jouluisam-
paa tunnelmaa on vaikea ku-
vitella.
Masentavimman aaton
muisto on Finnairin lennol-
ta Dominikaanisesta tasaval-
lasta Suomeen. Lentoyhti-
ön mielestä jouluista tunnel-
maa luomaan riitti yksi ho-
peanauhalla koristeltu WC:n
ovi ja tonttulakki yhden len-
toemon päässä.
Perinteisten jouluruokien
kanssa ei pidä mennä pellei-
lemään, vaikka muistoja syn-
tyisikin.
Koko perheemme
muistaa joulun, jolloin äi-
ti ajatteli olla trendikäs ja
keventää hieman ruoka-
tarjontaa. Valmistin kin-
kun sijaan kalkkunan. Voi
olla, että valmistuksessa
tapahtui jokin ratkaise-
va virhe, tulos oli joka ta-
pauksessa kuiva ja mau-
ton lintu, joka äänestet-
tiin ulos harvinaisella yk-
simielisyydellä 6-0. Ei ole
tarvinnut kevennellä sen
koommin.
Hyvää Joulua!
Rauhaisaa
Joulua!
1...,2,3,4,5,6,7,8,9,10,11 13,14,15,16,17,18,19,20,21,22,...40