Page 13 - Alueviesti_52

13

Tiistai joulukuun 22. 2009

Otsikoiden takaa

Maija Latva

Joulun

kultaisin

ajatus

K

uusivuotias kummityttöni oli mummu-

lassaan ja aamulla herättyään hän kaivoi

välittömästi piirustustarvikkeensa esiin

ja alkoi tehdä kauniita piirustuksia lahjaksi äi-

dilleen ja isälleen. -Mummu, arvaa minkä takia

teen itse näitä lahjoja, hän kyseli siinä puuhaste-

lunsa lomassa. Mummu vastasi, että varmaankin

siksi, kun itsetehdyt lahjat ovat kaikista parhaita.

-Ei vaan siksi, koska olen niin köyhä. Ei mulla ole

yhtään rahaa, pikkuinen totesi.

Samana päivänä tyttönen oli mummunsa ja taa-

tansa kanssa joulutapahtumassa, jossa oli jaossa

esitteitä. Niissä kerrottiin mahdollisuudesta liit-

tyä erään hankkeen hyväntekijäksi ja kummik-

si. Sanni-tyttösen mielestä se kuulosti hienolta

ja hän halusi ehdottomasti olla yksi hyvänteki-

jä. Kahvipöydässä kummityttöni esitteli minulle

lappustaan ja kertoi, mihin hän haluaisi ryhtyä.

Tutkimme lappua yhdessä ja kerroin, että hänen

pitäisi kuukausittain lahjoittaa keräykseen tietty

summa rahaa. -Mutta eihän mulla ole, mä olen

köyhä, lapsukainen muisti.

”

Ei mulla ole yhtään rahaa,

pikkuinen totesi.

Jonkin aikaa asiaa pohdittuaan Sanni haki kaa-

pista lahjanarua ja alkoi askarrella käsikoruja.

Tarkasti keskittyen hän teki niitä ainakin kym-

menen kappaletta ja ripusti esille. Pian koruesit-

telyn alapuolelle ilmestyi myös kippo ja paperi-

lappu, johon oli kirjoitettu 2 euroa. -Nyt voitte

tulla ostoksille ja jos minä saan rahaa, voin ruve-

ta kummiksi, tuo pieni hyväntekijä suunnitteli.

Sisintäni liikutti kovasti Sannin kultainen ajatus.

Rauhallista joulua teille kaikille!

Vanhanajan jouluperinteet:

Joulukuusi kattoon ja

pääsylttyä syömään!

Marianna Langenoja

Huittislaiset Erkki ja Eeva

Härkälä ovat nähneet elämäs-

sään 87 joulua. Niistä kolme

Erkki on viettänyt pois kotoa

jatkosodan vuoksi. Pariskun-

nan ensimmäiset joulumuis-

tot sijoittuvat 20-luvun lopul-

le. Jo silloin joulussa näkyi-

vät samat perinteet kuin tänä

päivänä. Niinä aikoina vuo-

den kohokohta oli kuitenkin

paljon vähemmän materialis-

tinen.

Erkki Härkälä muistaa lap-

suudestaan vieläkin koulun

joululahjan. Pienestä paperi-

pussista löytyi vuodesta toi-

seen sama sisältö: omena, ka-

ramelli ja nisuäijä. Joissakin

kouluissa piti lahjasta pulittaa

muutama kolikkokin. -Jotkut

kiireisimmistä söivät herkut

jo koulussa ja lopuksi räjäytti-

vät paperipussin, vaikka se oli

ehdottomasti kiellettyä, Erk-

ki Härkälä muistelee hymys-

sä suin.

Niin sanottu kuusijuhla

oli koko kylän yhteinen ta-

pahtuma. Lasten lisäksi pie-

neen luokkaan ahtautuivat

vanhemmat. Luokan keskel-

lä oli kuusi, jonka ympäril-

lä lapset leikkivät piirileik-

kejä. Juhlassa kuultiin myös

lauluesityksiä ja nähtiin näy-

telmiä.

Joulukuusi ripustettiin

koukuilla kattoon

Joulukuusi haettiin jokaiseen

kotiin jo vuosikymmeniä sit-

ten.

Asunnot olivat ahtaita, eikä

joka kodista löytynyt kuusen-

jalkaakaan, joten ei ollut ollen-

kaan harvinaista ripustaa jou-

lukuusi koukuilla kattoon.

Erkki Härkälä muistelee,

että hänen lapsuudenkodis-

saan joulukuusi löysi paik-

kansa keittiönpöydän ylä-

puolelta.

-Asuimme sellaisessa pie-

nessä harmaassa pirtissä. Ti-

laa oli niin niukasti, ettei kuu-

si olisi mitenkään mahtunut

lattialle.

Pariskunta muistelee, et-

tä kuusi koristeltiin niihin ai-

koihin muun muassa lippusar-

joilla ja kultalangoilla. Myös

karamellit löysivät tiensä kuu-

senoksiin.

-Ne olivat sellaisia valkoisia

marmeladi-konvehteja, jois-

sa oli jokin kiiltokuva. Hyvän

makuisiksi niitä ei voinut sa-

noa, mutta silti joulun koho-

kohta oli, kun pääsi syömään

ne loppiaisena.

Joulupöydän herkut

Ennenvanhaan jouluruokaan

panostettiin ihan yhtä paljon

kuin tänäkin päivänä.

Jokaiseen kotiin otettiin ke-

väällä possu, joka pantiin li-

hoiksi syksyllä.

Pakastinta ei ollut, jo-

ten liha säilöttiin suolaamal-

la. Myös talven miinusasteet

varmistivat säilyvyyden koko

vuodeksi. Parhaat palat sias-

ta säästettiin tietysti jouluksi.

Sen ajan jouluherkut ei-

vät ehkä uusille sukupolville

maistuisi. Koska useat perheet

elivät tiukoilla, piti siasta käyt-

tää kaikki mahdollinen, mikä

irti lähti.

Muun muassa prässisyltty

oli 1900-luvun alkuvuosikym-

meninä suosittu jouluherkku.

Prässisyltyn toinen nimi

on pääsyltty, joka kertookin

itse ruoasta hieman enem-

män. Kaikki sian pään liha-

palat prässättiin kankaiden

välissä ja tarjottiin joulupöy-

dässä. Muita herkkuja olivat

muun muassa makkara, lant-

tulaatikko ja lipeäkala.

Partiopuukko on

ikimuistoisin lahja

Joulu kulki jo Erkki ja Eeva

Härkälän lapsuudessa samo-

jen perinteiden mukaan kuin

tänäkin päivänä.

Sauna kuului tärkeänä osa-

na jouluaattoon. Usein sen ai-

kana oli myös pukki käynyt

vierailulla. Suurista lahjavuo-

rista lapset eivät silloin edes

haaveilleet.

Lahjat olivat pääosin itse-

tehtyjä ja niitä saatiin yksi jo-

kaiselta sisarukselta ja yksi

vanhemmilta.

-Nukkeja, vaatteita, pallo-

ja, suksia, kaikkea mitä pys-

tyy itse tekemään, Eeva Här-

kälä luettelee joululahjavaih-

toehtoja.

Hänen aviomiehelleen tu-

lee heti mieleen yksi rakas

lahja lapsuudesta. Se oli oikein

kaupasta ostettu:

-Lähikauppaan oli tullut

kaksi partiopuukkoa. Me vel-

jeni kanssa anelimme niitä pit-

kään joululahjaksi. Muistan

sen aina, kun viimein joulu-

pukin pussista sellainen löytyi.

Härkälät muistelevat men-

neensä joulupäivänä kirkkoon

jo kuudeksi aamulla. Matka

taittui tietysti kävellen.

-Kun meidän omat lapsem-

me olivat pieniä, pääsi joulu-

kirkkoon jo aattona. Siitä läh-

tien olemme joka joulu käy-

neet kirkossa aattoiltapäivänä,

pariskunta kertoo.

Joulu rintamalla

Huittislainen ylikersantti

Erkki Härkälä on jatkosodan

veteraaneja. Hän on viettä-

nyt yhden joulun Kokemä-

ellä koulutuskeskuksessa ja

kaksi joulua rintamalla ase-

masodan aikaan.

-Melko samanlainen se

joulu oli rintamalla kuin

muutkin päivät, Härkä-

lä miettii. Hän muistaa, että

rintamalla oli joitakin perin-

teitä, jotka toistuivat jokaise-

na jouluina:

-Kun rykmentin komen-

taja tuli korsuun toivotta-

maan hyvää joulua, oli kuin

joulupukki olisi vieraillut. Se

oli niin hienoa, kun iso her-

ra tuli korsussa käymään, sil-

”

Hyvän

makuisiksi

karamelleja

ei voinut

sanoa, mutta

silti joulun

kohokohta

oli, kun pääsi

syömään ne

loppiaisena.

”

Kun rykmentin komentaja

tuli korsuun toivottamaan

hyvää joulua, oli kuin

joulupukki olisi vieraillut.

Eeva Härkälä tekee nykyajan jouluherkkuja. Hän muis-

taa vielä ajan, jolloin pääsyltty kuului joulupöytään.

Eeva ja Erkki Härkälä viettävät joulunsa lapsiensa ja lapsenlapsiensa kanssa.

Rintamallakin joulu liikutti, vaikkei juhlimiseen ollut juuri resursseja. Kuvassa pastori Antti J. Rantamaa pi-

tää jouluhartautta Kollaanjoella. Etulinja on 150 metrin päässä. Kuva: Pertti Hannulan kokoelmat.

Korsuun tuotiin myös joulukuusi. Kuva: Sastamalan Sotaveteraanit.

loin alikersanttina toiminut

Härkälä kertoo.

Hän muistaa myös jou-

lukuusen ja isot, kovat pik-

kuleivät. Myös jouluevan-

keliumi kuului rintamajou-

luun.

-Kokoonnuimme kaikki

pöydän ääreen ja minut lai-

tettiin lukemaan jouluevan-

keliumi. Sain sellaisen pää-

majasta lähetetyn lappusen,

jonka luin ääneen kaikille.

Asemasodan aikaan mie-

het tekivät rintamalla äideil-

leen ja morsiamilleen puh-

detöitä joululahjaksi.

He saivat vastaavasti ko-

toa jotakin tarpeellista, ku-

ten vaatteita ja tupakkaa.

Tuolloin oli tuli tauolla

osittain asemasodan vuok-

si, mutta myös talvisodan ai-

kana tulittaminen lopetettiin

joulun ajaksi.

Page 13 - Alueviesti_52_2009