Page 27 - Alueviesti_6_2013
Basic HTML Version
27
Torstai huhtikuun 4. 2013
Hiilenmusta paluumuuttaja
▶
Sastamalassa nokikanoja voi nähdä runsaslukuisena muuttomatkalla
maalis-huhtikuun vaihteessa esimerkiksi Vammaskoskessa.
•
Teksti ja kuvat:
Hannu Moilanen
Lähes musta pyöreähkö lintu
sukeltaa ruokaa järven pohjas-
ta. Hetken kuluttua se pulpah-
taa pintaan kuin kevyt korkki
vedestä. Pian se seisoo kivellä
tai jään reunalla muiden laji-
toverien kanssa sulassa sovussa.
Harva on nähnyt nokikanan
kunnolla lentävän, pikaisia
pyrähdyksiä lukuun ottamat-
ta. Lintu muuttaakin pääosin
yöaikaa, ikään kuin salaa. Len-
toon lähtiessä se joutuu juok-
semaan veden pinnalla pitkään
saadakseen ilmaa siipien alle.
Nokikana (Fulica atra) on
kevyt rakenteeltaan, eikä su-
keltaminen oikein ole sen alaa.
Matalasta vedestä se hankkii
keväällä ruokansa kuitenkin
pääosin sukeltamalla. Myö-
hemmin kesällä se syö muun
muassa pinnan vesikasveja,
sammakoita ja pikkunisäk-
käitä. Pullukka muoto antaa
linnulle hyvän suojan kevään
kylmiä ilmoja vastaan.
Lepohetki
Vammaskoskessa
Maalis-huhtikuussa nokikana muuttaa takai-
sin Etelä- ja Keski -Suomen järvien kaislikko-
lahtiin sekä merenlahtiin Keski- ja Etelä-Eu-
roopasta. Molemmat sukupuolet ovat saman-
näköisiä. Sastamalan Vammalassa nokikano-
ja voi nähdä runsaslukuisena muuttomatkalla
maalis-huhtikuun vaihteessa mm. Vammas-
koskessa, joka on niiden joka vuotinen leväh-
dys ja ruokailupaikka. Koskenniskan luonto-
tarkkailijat ovat laskeneet parhaimmillaan su-
lassa oleskelleen jopa 130 lintua.
Nokikana on yleinen lintu niin Pirkan-
maalla kuin Satakunnassakin. Sen voi hel-
posti nähdä ja kuulla muun muassa Puuri-
järvellä, Säkylän Pyhäjärvellä, Rauta -ja Lie-
kovedellä Sastamalassa sekä lukuisissa runsas-
ravinteisissa pienemmissä vesistöissä. Jos lin-
tua pääsee katsomaan lähempää, huomaa sen
olevan kuitenkin pääosin harmahtavanmus-
ta väriltään. Valkoinen terävä nokka ja vah-
va otsakilpi ovat muita linnun silmään pis-
täviä tuntomerkkejä.
Reviirikiistoja
Jäiden sulettua nokikanat valtaavat oman
reviirinsä kaislikkolahdista. Lintu puolustaa
reviiriään voimakkaasti. Pitkät terävät kyn-
net otetaan tarvittaessa käyttöön rintarinnan
taistelussa. Nokikana on keväällä ja kesällä
melko äänekäs lintu reviiriään puolustaessa.
Se on lähes aina riidoissa mm. sorsalintujen
kanssa, eikä epäröi käydä itseään suurempi-
en lintujen kimppuun. Lintu ääntelee usein
öiseen aikaan. Yleisimpiä ääniä ovat terävä,
metallinen "tik" ja kurahtava "krui".
Kesällä pesinnän alkaessa lintu viettää
melko piileskelevää elämää järvien rannoil-
la ja kaislikoissa. Nokikana tekee pesänsä
usein kuolleesta kaislasta tavallisesti ruoko-
pedin päälle. Munia on kymmenkunta. Ke-
säkuussa syntyvät poikaset työllistävät noki-
kanavanhemmat täyspäiväisesti. Untuvikot
ovat muuten mustia, niiden päässä on kui-
tenkin punaista ja sinistä sekä kaulassa kel-
taista väriä.
Nokikanan jalkojen väri on vihertävä, var-
paat ovat levinneet liuskemaisiksi, mikä aut-
taa kävelemisessä mm. vesikasvien päällä.
Nokikana ei ole kovin hyvä uimari, siksi se
uidessaan nykii kaulaansa.
Nokikanoja arvellaan olevan Suomessa
noin 10-15 000 paria.
Nokikanat viihtyvät yhdessä parvina muuttoaikoina. Pesinnän alettua tilanne on aivan toinen.
Alueviesti seuraa kevään edistymistä ja julkaisemme myös lukijoiden kuvia aiheesta paperilehdessä ja verkossa.
Lähetä kuvasi osoitteella
