15
Keskiviikko maaliskuun 26. 2014
•
Veli-Matti Saksi
Teneriffan auringon
alla v-käyrä taittuu
purjeveneen kannella
K
untaliitoksia synnytetään järjellä, laskelmil-
la ja etenkin suurilla sydämillä. Tuskinpa on
tehty yhtään liitosta, joka ei olisi aiheutta-
nut eripuraa ja tukkanuottasilla oloa kunnassa, jo-
ka on siirtymässä osaksi suurempaa kokonaisuutta.
Näiltä ei ole vältytty Laviassakaan. Osa valtuute-
tuista ja kuntalaisista hamuaa Poriin ja osa Kan-
kaanpäähän. Valtuuston enemmistö lienee Kan-
kaanpään kannalla, joten tätä odotetaan myös vir-
kamiehiltä. Kunnanjohtaja
Pekka Heinonen
on
kuitenkin pohtinut asiaa ilmeisesti järjellä ja las-
kinta käyttäen. Päätelmät ovat vieneet Poriin, jo-
ka ei kaikkia päättäjiä on miellyttänyt. On laitettu
vireille kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen pu-
heenjohtajan erottamiset. Kumpaisenkaan toteu-
tumisesta ei ole tietoa.
Kunnanjohtajan pois potkiminen vaatii kahden
kolmasosan enemmistön valtuustossa. Määräenem-
mistö tuskin toteutuu.
Kun Heinonen ei kerran ole suostunut päättäjien
ruotuun, niin mitä merkillisimpiä huhuja on liik-
keellä, korostan huhuja, sillä mustaa valkoisella tus-
kin löytyy. Sellaista kuitenkin huhutaan, että jot-
kut päättäjät ovat vakuuttaneet, että Heinoselle ei
sitten suojatyöpaikkaa tulevassa kaupungissa suo-
da, on kaupunki mikä hyvänsä.
Huhujen mukaan on menty niin pitkälle, että aika-
naan PoSan johtajalle on luvattu Lavian kunnan-
johtajuus, jos hoitaa Lavian PoSan huomaan. Tä-
män jälkeen palkintona olisi kuulemma vielä Kan-
kaanpään johtajuus, kun nykyinen kaupunginjoh-
taja siirtyy eläkkeelle. Nämä ovat kaikki huhuja,
mutta yleiseen elämänkokemukseen perustuen voi
sanoa, että huhuissa on ainakin siemen tottakin.
Kuusikymppisen Heinosen sanottiin jokunen viik-
ko sitten lähteneen virkavapaalle. Se ei aivan pi-
dä paikkaansa, sillä oikeasti hän on sairauslomalla.
Vanha vaiva alkoi piinata. Sitä ei tietenkään helpot-
tanut Lavian tapahtumat, joista hän sitten irtaantui
toistaiseksi säällisellä tavalla.
Juuri tällä hetkellä Heinonen taittaa v-käyrää alas-
päin purjeveneen kannella Teneriffan auringon alla.
Se oli tiettävästi lääkärin ohje, ellei jopa määräys.
Etäisyys ikäviin asioihin tekee hyvää. Kovin usein
kuntajohtaja ei Teneriffan paikkeilla vieraile. Vii-
meksi v-käyrä oli riittävän korkealla noin kolme
vuotta sitten.
Päättää Lavian valtuusto huhtikuun lopulla mitä
hyvänsä kuntaliitossuunnasta, niin ainakin asioi-
ta on pohdittu varsin syvällisesti eri näkökulmis-
ta. Toivoa sopii, että tuleva päätös on hyvä kunta-
laisten kannalta, eli muun muassa lähipalvelut pi-
detään voimissaan. Tämä on tarpeen, sillä kaukana
ovat sekä Kankaanpään että Porin keskustat. Toivoa
myös sopii, että päätöksen jälkeen rauhoitutaan ra-
kentamaan liitoskaupunkia ja omaa kaupunginosaa.
Kankaanpään ja Lavian valtuustot muuten pitivät
yhteisen seminaarin Kankaanpää-salissa maanan-
taina. Aiheena oli talous. Sitä ruodittiin konsul-
tin tekemän 69-sivuisen raportin pohjalta. Mitta-
va raportti kaipaa melkoisia säästöjä tulevalta Kan-
kaanpäältä. Tosin säästöjä joudutaan tekemään sii-
tä huolimatta, tuleeko kuntaliitos vai ei.
SAKSI
TUT
▶
LUKIJAN KUVA
Kanttori-Heleniuksen faneille
▶
YLEISÖLTÄ
Kevään herkän hetken kuvasi Olavi Mehtäläinen.
En ole mitenkään ”kirkol-
linen ihminen”. Olen pa-
remminkin ns. tapakristitty.
Käyn kirkossa lähinnä laula-
massa kauneimpia joululau-
luja, jouluina, häissä, hau-
tajaisissa, rippitilaisuuksissa,
kastetilaisuuksissa ja aikoi-
nani lasten kanssa kirkollisi-
na juhla-aikoina. Luulen, et-
tä niin on myös suurin osa ih-
misistä, eli siis ihan ”tavis”-
kristittyjä. (Jotka myös kiltis-
ti maksavat kirkollisveronsa).
Meidät on opetettu ja kas-
vatettu jo päiväkodista, kou-
lusta ja kodista lähtöisin niin,
että hautausmaalla ja kir-
kossa ei saa juosta, ei mete-
löidä eikä riehua. Miesten
pitää ottaa hattu pois pääs-
tä. Kirkon penkissä pitää is-
tua nätisti. Pitää osata käyt-
täytyä. Monet menevät kirk-
koon rauhoittumaan ja ko-
kemaan hyvää tunnelmaa.
Muistan, miten lapsena
ja nuorena menimme joulu-
kirkkoon. Matti Koho aloit-
ti soittaan ja joku heleä-ääni-
nen nainen, olisiko ollut Seu-
ralan Raija, alkoi laulaa kau-
niisti: Hiljaa, hiljaa, joulun
kellot kajahtaa. Se kuulos-
ti niin kauniilta, että menin
ihan ”kananlihalle”:
Muistaakseni noin kym-
menkunta vuotta sitten, jou-
luna, olimme jälleen Tyr-
vään kirkossa. Kirkko oli
täynnä väkeä, enemmän ja
vähemmän tuttuja, jotka oli-
vat palanneet synnyinkau-
punkiinsa viettämään jou-
lua sukulaistensa luo. Silloi-
nen kanttori ”raiskasi” En-
keli Taivaan –virren. Ihmi-
set penkeillään katsoivat toi-
siaan syvän hämmennyksen
ja raivon vallassa. Hianoo-
ko? Sen jälkeen en ole Tyr-
väällä joulukirkossa käynyt.
En kyseenalaista Mikko
Heleniuksen ammattitaitoa.
Varmasti hän on loistava
muusikko ja hänen lauluää-
nensä on upea. En vain voi
sille mitään, että mielestäni
jumalanpalveluksissa soiton
tulisi olla asiallista ja sellais-
ta, että korviin ei satu eikä
se saisi ”maallikkoja” raivon
valtaan…
Olen pahoillani, mutta
tunsin suurta myötähäpeää
Tyrvään seurakunnan puo-
lesta, sillä vieraanamme oli
Vieraita ulkomaita myöten.
Jotta en aiheuta enempää
pahaa mieltä, en kerro, mi-
ten he kommentoivat kyseis-
tä jumalanpalvelusta.
Oli myös surullista huo-
mata, että kirkon penkit am-
mottavat tyhjyyttään. Tu-
hannen hengen kirkossa oli
vain kourallinen ihmisiä ja
niistäkin muutama rippi-
koululainen pakon sanele-
mana, ehkä.
Tuttu Tyrväältä ja Pitkäai-
kaisen Tamperelaisen ei pidä
nyt sekoittaa tähän asiaan
mitenkään Turkua ja Tam-
peretta. Joskus on pakko
mennä, hyvien tapojen tai
jonkin muun tapahtuman
vuoksi, juuri tiettyyn kirk-
koon, huolimatta siitä, ku-
ka siellä soittaa tai saarnaa.
Tyrväällä on kaunis kirk-
ko, sekä ulkoa, että sisältä.
Se sijaitsee upealla paikal-
la ja on historiallisesti mer-
kittävä kohde. Seurakunnil-
la ei ole varaa menettää aino-
atakaan veronmaksajaa. Toi-
vottavasti se seisoo siinä vielä
pitkään ja penkit täyttyisi-
vät kuulijoista. Hyvää ja au-
rinkoista kevättä kaikille sin-
ne Tyrväälle!
Vieras Turusta
Väärä
mies
kuvassa
Viime viikolla julkaistus-
sa Illon Jytinän 65-vuotista
taivalta käsittäneessä jutus-
sa oli vanha kuva nuoresta
miehestä nojapuilla. Kuvas-
sa uumoiltiin taiteilevan seu-
ran perustaja Ensio Koitto.
Koitto otti yhteyttä toimi-
tukseen ja kertoi, että kuvas-
sa on väärä mies.
"Minulla on aito kuva vas-
taavanlaisesta käsilläseisoja-
tilanteesta. Olen siinä itse
tekemilläni nojapuilla. Ku-
va on otettu olympiavuon-
na 1952."
Tämä nojapuilla taiteileva mies on Illon Jytinän perus-
tajajäsen Ensio Koitto.
Karvaat
pettymykset
Pettymykset ovat tuttuja jo-
kaiselle ihmiselle, mutta mi-
ten niistä voi päästä yli? Se
ei olekaan aina ihan helppoa.
Tulevana lauantaina Gos-
pel Cafe Sofarille Sastama-
laan tulee vieraaksi
Terttu
Ojakoski
Lempäälästä. Hän
on psykiatrinen sairaanhoi-
taja ja sielunhoitoterapeutti,
joka Jumalan kutsusta luo-
pui yli viisikymppisenä va-
kituisesta, mieluisasta viras-
taan ja perusti sielunhoito-
ja terapiapalvelu Ristisillan.
Tilaisuus on tarkoitet-
tu sekä naisille että miehil-
le. Koska parisuhde voi olla
pettymysten suuri näyttämö,
puolisoiden kannattaa osal-
listua tilaisuuteen yhdessä.