Page 15 - Alueviesti 32-2014

15

Keskiviikko elokuun 6. 2014

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Mustien lasien mies

jaksaa Suomirockilla

kuntatuskien

taivalta

K

untajohtaminen on nykyisin kaikkea muuta,

kuin ilonpitoa ja rellestelyä vielä veroja mak-

savien kuntalaisten rahoilla. Enää eivät joh-

tavat virkamiehet alati keksi uusia palveluita, joi-

ta sitten rahoitetaan kasvavilla veroeuroilla. Enem-

mänkin uusia rahanreikiä löytävät poliitikot, joi-

den vastuu iskee pääosin päälle neljän vuoden vä-

lein. Silloinkin kuntalaisten, äänestäjien, muisti on

lyhyt. Lisäksi tuhlureita ei juurikaan pahalla muis-

tella. Sen kokemuksen saavat tuta kyläkoulujen lo-

pettajat ja säästöjen toivossa palveluja keskittävät.

Lähiseudulla on kuitenkin yksi kuntajohtaja, joka

ottaa ainakin toiset asiat huumorilla ja tietenkin

Suomirockilla. Hän on Huittisten kaupunginjohta-

ja Jyrki Peltomaa, joka on yksi kantava sielu Kunta-

rakenneuudistus -yhtyeessä. Siinä soitantoa harjoit-

tavat kuntaelämään melko hyvin perehtyneet hen-

kilöt, kuten Kokemäen entinen kaupunginjohtaja

Markus Ojakoski. Hän näppäilee bassoa ja Pelto-

maa häärää rumpusetin takana. Jopa niin, että jos-

kus häntä on nimitelty Remuksi. Onko se sitten ke-

hua, vai jotakin muuta.

Joka tapauksessa mustien lasien mies, Jyrki Peltomaa,

sivalteli rumpuja viime lauantaina vanhalla urheilu-

kentällä kyläpaneelin alustukseksi. Suomirock jyräsi

niin, että oli asia vähällä unohtua. Peltomaakin sel-

västi nautti soittamisesta. Eipä ihme, että mies, ai-

nakin julkisuudessa, esiintyy aina rauhallisesti. Jopa

niin, että luulisi hänen luotsaavan kaupunkiaan il-

man paineita. Niitä toki on, ja lisää tulee.

Säästäjä on pakko kaivaa, sillä melkomoiset inves-

toinnit painavat päälle. Koulut ja monet muut jul-

kiset tilat kaipaavat rutkasti remonttia ja samalla eu-

roja. Niitä tuskin löytyy kasvavilta veromarkkinoil-

ta, vaikka tuloveroprosenttia todennäköisesti hila-

taan hippusen ylös. Yksi keino, tosin pieni, on kau-

pungin työntekijöille tarjottu palkaton vapaa, tai

onko se sitten tarkemmin ottaen lomarahojen vaih-

to vapaaksi. Peltomaa vaihtoi ainakin viikon, noin

esimerkin takia. Taisipa koko johtoryhmä yltää sa-

maan suoritukseen.

* * * * *

Huomenna torstaina ainakin Sastamalassa vilisee

jälleen pieniä koululaisia, kun syyslukukausia al-

kaa. Erilaisilla moottori- ja muilla liikkumisvälineil-

lä kulkevien on syytä muistaa, että pieniä pitää va-

roa ja väistää, on itse sitten oikeassa tai ei.

Joten varmistetaan omalta osaltamme pienten ih-

misten koulumatka.

SAKSI

TUT

Vastaukset viimeistään 12.8.:

sastamalatutuksi@gmail.com

tai postitse ”Sastamala Tutuksi”, Sastamalan

kaupunki/Elävä maaseutu, PL 23, 38201 Sastamala. Kuvantunnistuskilpailu kestää 26.11. saakka. Kil-

pailun päätteeksi kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan 100 euron arvoinen tuotepalkinto voit-

tajan valitsemaan liikkeeseen. Voittaja julkistetaan 10.12. Kuvat julkaistaan myös osoitteessa

www.sas

-

tamalankylat.fi.

Sastamala Tutuksi -kuvantunnistuskilpailu

Mikä rakennus on kuvassa? Kuva: Jani Hanhijärvi.

Viime viikon kuva oli otettu Kiskokabinetilta Ellivuoren risteyksen tuntumasta.

Jyrki Peltomaa soittimien seassa. Kuva Jaana

Grankvist.

Synnyit Laviassa Virtasen perheeseen seitsemäntenä lap-

sena 6.9.1927. Pikkusiskosi Aino kuoli kolmivuotiaana,

ja sinä jäit perheen nuorimmaiseksi. Sinä täytit yhdek-

sän vuotta kolme päivää ennen kun äitisi kuoli vakavaan

sairauteen 50 vuotiaana. Jäit Esteri-siskosi ja isäsi kans-

sa jatkamaan arkista elämää. Yrjö-veljesi asui myös ko-

tona mutta hän kävi jo ulkopuolella töissä. Bruno-velje-

si oli muuttanut hevospojaksi Setälään. Isäsi oli tarmo-

kas mies ja hän opetteli kaikki kotityöt teidän tyttöjen

avustuksella. Koti hoidettiin yhdessä, mutta mm. leipo-

misen hoiti isä. Hän sanoi, että tytöt tuhlaavat jauhoja.

Sinun tarmokkuutesi tuli esiin jo silloin mm. siivous-

puuhissa. Esteri kertoi, että kun te tytöt tulitte koulus-

ta kotiin, niin hän ehdotti että hypätään lonkkauskiveä.

Mutta sinä sanoit, että ensin siivotaan.

Anna-sisaresi oli Mouhijärvellä Iikkilässä apulaise-

na silloin kun sinä olit rippikouluiässä. Hän oli puhu-

nut sinusta Kortejärven Peltosella, ja he olisivat otta-

neet sinut omaksi tyttärekseen, kun heillä oli saman-

ikäinen Salla-tytär. Isäsi ei kuitenkaan suostunut anta-

maan sinua. Menit sinne sitten pikkupiiaksi. Kun ikää

kertyi aloit käymään Uotsolassa Villakehräämössä töis-

sä ja vapaa-ajan teit Peltosen töitä Sallan kanssa. Pel-

tosen täti oli sinulle tärkeä henkilö. Paljon toistit tä-

din antamia neuvoja, ja keittiössäsi on vieläkin hänel-

tä saatuja ruokailuvälineitä.

Nuorten tavoin aloitte käymään Sallan ja muiden

kylän tyttöjen kanssa iltamissa. Siellä tapasit naapuri-

kylän pojan Einon. Rakkaus syttyi ja teidät vihittiin

13.5.1950. Tämän jälkeen muutitte Kangasalle, mut-

ta siellä ette viihtyneet kauan vaan muutitte Suoden-

niemelle Taimi-sisaren perheen porstuan peräkamariin.

Siellä asuessanne syntyi esikoispoikanne Timo. Eino

aloitti siihen aikaan maalausurakoitsijana.

Vuonna 1953 Toini-sisaresi perheineen jättivät ta-

lonmiehen ja siivoojan työt Suodenniemen Kunnan-

talolla. Te haitte paikkaa ja saitte sen. Siellä syntyivät

pojat Markku ja Vesa. Silloin sanoit usein, että kun

saisin elää niin kauan että pojat olisivat aikuisia. Si-

nä tiesit mitä on elää ilman äitiä. Sait nähdä pojat ai-

kuisina, heidän avioituvan ja sait sinulle tärkeät kuu-

si lastenlasta sekä vielä lapsenlapsenlapsen, pikkuisen

Ainon. Kunnantalolla töitä teitte eläkeikään asti. Sinä

tosin jouduit jättämään työsi sairauden vuoksi muu-

tamaa vuotta ennen varsinaista eläkeikää.

Oman talon rakensitte Kelatielle ja muutitte sinne asu-

maan jo työssäoloaikana. Sekä sinun että Einon rakas har-

rastus oli puutarhan hoito. Kasvimaalla kasvoi tavallisten

MUISTOKIRJOITUS

Aunen muistolle

juurikasvien lisäksi paljon erilaisia maustekasveja, ja sinä

osasit myös käyttää niitä. Kasveja tuli aina niin runsaas-

ti, että jaoitte niitä sekä pojille että meille. Kodin hoito

oli sinulle yksi tärkeä asia. Sanoit usein mottosi: "Paikka

kaikille ja kaikki paikalleen". Pidit myös käsitöiden teke-

misestä. Virkkasit verhoja ja sängynpeitteitä sekä kudoit

sukkia ja käsineitä lukemattomat määrät.

Sitten sairaudet iskivät, ja muutitte asumaan lähellä

olevaan rivitaloon Kittiläntielle. Siellä sinusta tuli Ei-

non omaishoitaja. Hoidit hänet melkein loppuun asti

kotona. Vain vähän aikaa Eino joutui olemaan vuode-

osastolla. Hän kuoli 31.3.2010. Tämä oli kova paikka

sinulle. Olittehan olleet naimisissa melkein 60 vuot-

ta. Sanoit, että enää ei ole ketään kenen kanssa jakaisi

kaikki asiat. Surun lisäksi tuli yksinäisyys.

Jatkoit käsitöiden tekoa Kittiläntiellä vielä useita

vuosia. Viime vuonnakin kudoit vielä monet sukat ja

käsineet pojille tai lastenlapsille. Aina kun yhdet tuli-

vat valmiiksi mietit heti, että kuka lapsista tai lasten-

lapsista tarvitsee seuraavaksi. Uskon, että sinun kuto-

miasi sukkia riittää vielä pitkäksi aikaa jokaisella. Vii-

me aikoina aina aloittaessasi uusia varmistit minulta,

että jos ne jäävät sinulta kesken, niin kudon ne val-

miiksi.

Vähitellen sitten sinunkin sairautesi lisääntyivät ja

voimasi heikkenivät. Tämän vuoden tammikuussa jou-

duit terveyskeskuksen vuodeosastolle. Sanoit usein, et-

tä en minä kuolemaa pelkää, mutta huonoa elämää.

Siellä osastolla ollessasi sanoit, että tämä on nyt sitten

sitä huonoa elämää. Toivuit niin paljon, että kotiut-

tamista kokeiltiin kaksi kertaa, mutta kotiavustajien

avullakaan ei kotona asuminen enää onnistunut. Jou-

duit takaisin vuodeosastolle. Aloit kovasti toivoa pal-

velutaloasuntoa. Kaupungilla ei kuitenkaan ollut mah-

dollista antaa palveluseteliä yksityiseen palvelukotiin ja

kunnallisiin paikkoihin oli pitkät jonot. Pääsit sitten

heinäkuun alussa Mouhijärvelle Rauhankotiin. Siellä

sanoit heti, että kyllä täällä on mukavia ihmisiä. Tun-

tui hyvältä olla siellä. Aika siellä jäi vaan kovin lyhy-

eksi. Elämäsi päättyi 18.7.2014.

Olen iloinen, että sain viimeiset vuodet olla uskot-

tusi ja ystäväsi. Viimeiset kuukaudet kotona asuessasi

soitimme toisillemme lähes joka päivä jokaviikkoisten

tapaamisten lisäksi. Joskus oli ”tarvetta” soittaa monta

kertaa päivässä, kun tuli joku juttu mieleen. Ne olivat

niitä meidän juttuja.

Nyt olet poissa, ja sinua jäivät lähinnä kaipaamaan

kolme poikaanne puolisoineen ja jälkipolvineen. Myös

Eskon ja minun elämään jätit ison tyhjyyden, mutta

hyvät muistot.

Sinikka,sisaren tytär