Page 27 - Alueviesti 49-2014

27 Keskiviikko joulukuun 3. 2014
Salokunnan kirkko
Kynttilänäyttely on esillä
ainakin jouluun asti▶ Espanjasta matkannut Vespa on yksi Ilpo Lehdon
omista suosikeista.
• Jaana Grankvist
jaana.grankvist@alueviesti.fi
Salokunnan kirkon suntio
Ilpo Lehto huomasi jossain
2000-vuosituhannen vaih-
teessa alkaneensa harrastaa
kynttilöiden keräämistä.
”Kaikkeen sitä voi ihmi-
nen näköjään hurahtaa.”
Miehelle on kertynyt koti-
nurkkiin, vinttiin ja kellariin
suurin piirtein puolentoista
sadan kynttilän varasto. Pari
viikkoa sitten Lehto pystytti
niistä näyttelyn Salokunnan
kirkon aulaan.
Esillä on jos jonkinlaisen
mallista ja useaan eri vuo-
denaikaan ja juhlapyhään
viittaavaa luomusta. Kau-
kaisin ja yksi Lehdon ylpey-
denaiheista on hänen Espan-
jasta aikoinaan hankkimansa
täydellisen Vespan-mallinen
kynttilä. ”Sitä onkin kaverit
kuvanneet, että siinä on suo-
ranaisesti tuli takapuolen al-
la, koska kynttilän sydän on
sijoitettu istuimen päälle”,
hykertelee Lehto.
Paitsi kynttilöitä myös nii-
den erilaisia kynttilänjalko-
jen versioita on Lehdon per-
heen kotineliöihin siunaan-
tunut.
”Onhan tästä keräilyvim-
masta joskus tullut kotona
vähän sanomista. Kynttilöi-
tä kyllä poltamme harva se
ehtoo vuodenajasta riippu-
matta.”
▶ Lehto on hankkinut
kynttilöitä niin kaupois-
ta, kirpputoreilta kuin mat-
kamuistoina reissuiltaan, ja
saanut niitä tuliaisina ystä-
viltään.
Näyttelyyn hän valikoi
runsaan sadan kynttilän ka-
valkadin. Vanhimmat näyt-
telyn kynttilät ovat 1990-lu-
vun puoliväliltä.
”Näyttely on todennäköi-
sesti auki ainakin jouluun as-
ti. Siihen voi tutustua kirkol-
la järjestettävien tilaisuuksi-
en yhteydessä. Minulle voi
myös erikseen soittaa, joten
halutessa pääsee tutustu-
maan näyttelyyn ihan kos-
ka vaan.”
Mies
kynttilöiden takana
▶ ”Saas nähdä, miltä näyttää
kymmenen vuoden päästä.
Hautapaikkoja meillä ainakin riittää
kymmeniksi vuosiksi.”
• Jaana Grankvist
Ilpo Lehto aloitti työsarkan-
sa silloisessa Tyrvään seura-
kunnassa 40 vuotta sitten
kesätyöntekijänä. Vuodesta
1976 hän on toiminut vaki-
naisena Salokunnan kirkon
suntiona.
Lehto on syntyjään Rois-
malasta. Hänen isänsä te-
ki kirvesmiehen töitä seura-
kunnalle, ja isän apupojan
hommista lähti Ilpo-pojan
ura seurakunnan leipiin.
Vaimon Lehto löysi Kärp-
pälästä, ja papin edessä pa-
ri vihkiytyi vuonna 1980.
”Asuimme 13 vuotta kirkon
siivessä. Vuonna 1994 muu-
timme omaan taloon. Se on
sopivasti työpaikan lähellä.”
Kirkon siipirakennus
muutettiin sittemmin ker-
hotiloiksi. Nykyisin siellä
kokoontuu päiväkerho ker-
ran viikossa ja perhekerho
joka toinen viikko. Partio-
laiset puolestaan käyttävät
vuonna 1960 rakennetun
ainutlaatuisen kirkkoraken-
nuksen sivusalia ja keittiö-
tä kokoontumispaikkanaan.
▶ Lehto hahmottelee, et-
tä 42 prosenttia Sastama-
lan seurakunnan Salokun-
nan suntion työnkuvasta on
toimia talonmies-vahtimes-
tarina, haudankaivajana ja
siivoojana. Karkun kirkolla
Lehto tarvittaessa piipahtaa
emännöinnin vahvistuksena
ja kaivamassa uurnahautoja.
”Loppuaika on hautaus-
maan hoitamista. Haudat
kaivoin 36 vuotta yksin la-
piolla. Vuodesta 2012 kai-
vuutyöt on tehnyt ulkopuo-
linen urakoitsija koneellises-
ti. Olen siinä sitten mukana
apulaisena.”
”Salokunnassa ei hauta-
paikoista ole puutetta, toisin
kuin useilla isojen kaupun-
kien hautausmailla. Uudel-
la, 1980-luvulla perustetulla
alueella on 500 paikkaa va-
paana. Ne riittävät kymme-
niksi vuosiksi.”
▶ Salokunnassa toimite-
taan kymmenkunta hau-
tausta vuodessa. Useimmat
vainajista lasketaan suku-
hautoihin.
”Jumalanpalveluksia meil-
lä ei enää ole joka sunnuntai.
Hiljentynyt on. Avioliittoon
vihkimisiä on yksi tai kaksi
vuodessa. Saas nähdä, miltä
täällä ja koko seurakunnassa
näyttää kymmenen vuoden
päästä. Minulle tämä on ja
on ollut itsenäinen ihanne-
työpaikka”, Lehto tuumaa.
▶ TOIMITTAJAN KOMMENTTI
Voisiko Salokunnan
vapauttaa käytöstä?
• Jaana Grankvist
Sastamalassa on 13 kirkkoa, joista suu-
ri osa on vähäisellä käytöllä. Eri puolilla
maailmaa puhutaan ja kohutaan kirkko-
rakennusten muuttamisesta muuhun kuin
seurakunnalliseen toimintaan.
Epäilemättä, jos Sastamalan kirkois-
ta joku sopii myytäväksi, se ensimmäise-
nä olisi nimenomaan Salokunnan pyhät-
tö – valitettavasti. Se rakennettiin vuon-
na 1960. Kärppälän metsikköön luontu-
van, laavunomaisen ja modernin kiinteis-
tötaideteoksen suunnitteli arkkitehti Ti-
mo Penttilä.
Kukaan ei halua luopua omasta lähi- ja
kotikirkostaan. Niin kauan kuin seurakun-
talaiset suoraan saisivat äänestää kirkkojen-
sa säilymisen puolesta, yhtäkään ei lope-
tettaisi, uskon; maallisesti sanottuna: va-
pautettaisi käytöstä, kuten kyläkouluille
tehdään.
On amaryllistä, hyasinttia, pallokynttilää, omenaa, lammasta, possua, antiikkikyntti-
lää, kimmeltävää, kierteistä, kartiota, muumia ja mustaa. ”Aina sitä vaan uusia hank-
kiessa muistaa, minkämallista kokoelmassa vielä ei ole.”
Tyrvään Kirkkokuoro täytti 90 vuotta
Kuoron juhla alkoi Tyrvään
kirkossa laulaen, Sastamalan
seurakunnan suurkuorona.
Kuoroa johti Monica Nauk-
karinen ja uruissa oli Riitta
Ojala. Juhla jatkui Vamma-
lan seurakuntatalossa, jos-
sa kuultiin mm. Antti Mus-
talahden laatima historiikki,
tervehdyksiä ja musiikkioh-
jelmaa. Kuorolaisia huomioi-
tiin seuraavin ansiomerkein:
50-v ansiomerkki: Rauha
Alanko, Pekka Haunia, Rai-
ja Seurala. 40-v ansiomerkki:
Mirja Kallio, Marjatta Kari-
mäki, Pirjo Pitkäkoski, Veik-
ko Topi. 30-v ansiomerkki:
Päivi Keiho, Eila Lauhamo,
Raili Myllyniemi, Sirkka-
Liisa Uusi-Rintakoski. 20-
v ansiomerkki: Anja Juntti-
la, Pentti Leino, Leena Lam-
mijärvi. Antti Mustalahdelle
ojennettiin Suomen Kirkko-
musiikkiliiton kultaiset kal-
vosinnapit, Erkki Haliseval-
le ja Teuvo Lindholmille lii-
ton pienoislippu sekä Marjat-
ta Rahkolle nuottiavainpinssi.
Tyrvään kirkkokuorolla on aihetta juhlaan.