Page 28 - Alueviesti 49-2014

28

Keskiviikko joulukuun 3. 2014

Vieraskynä

•

Ilmari Nurminen

Tuhat tarinaa,

mutta ei yhtään

kuuntelijaa

Y

ksinäisyys on yksi aikamme eriarvoisuuden

muoto. Työllä ja riittävällä toimeentulolla

ehkäisemme yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Valitettavasti työttömien määrä on kasvanut kai-

kissa Pirkanmaan kunnissa; esimerkiksi Sastama-

lassa työttömiä on tällä hetkellä reilusti yli tuhat ja

Nokialla toista tuhatta. Koko Suomessa työttömiä

on satoja tuhansia.

SDP:tä olivat perustamassa muuan muassa käsityö-

läiset – oman aikansa yrittäjät . Yksi hyvä keino pa-

rantaa työllisyyttä onkin tukea yksin- ja pienyrittä-

jyyttä. Tukeminen tarkoittaa yrittäjien sosiaalitur-

van parantamista, byrokratian karsimista ja esimer-

kiksi ALV-alarajan nostamista.

Taloudellisesti vaikeina aikoina syntyy tehokkuu-

den ja kilpailukyvyn nimissä vaatimuksia, joilla vaa-

ditaan työntekijöiltä pidempää päivää ja pienem-

pää palkkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki-

en näiden joustojen takana on ihminen. Mielestäni

kepin sijasta meidän tulisi tarjota porkkanaa; paran-

taa pieni- ja keskituloisten ihmisten asemaa sama-

palkkaisuuden vaatimuksella sekä kehittää työelä-

män laatua ja työssä jaksamista.

Yhteiskunnassa monella menee paremmin kuin kos-

kaan, mutta samaan aikaan pienituloisten määrä on

lähes kaksinkertaistunut viimeisten vuosikymme-

nien aikana. Pelkästään pienituloisia eläkkeensaa-

jia on Suomessa on satoja tuhansia. Valtaosa heis-

tä on yksinasuvia ja naisia. Kannan todella huolta

heidän pärjäämisestään.

Huoli yksinäisyydestä koskee kaiken ikäisiä. Muu-

tama kuukausi sitten julkaistussa tutkimuksessa to-

dettiin, että joka viides lapsi kokee yksinäisyyttä.

Tiedämme myös pitkittyneen työttömyyden vaiku-

tukset syrjäytymiseen. Samoin vanhukset kokevat

yksinäisyyttä; haastattelin muutama vuosi sitten sa-

ta Koukkuniemen vanhainkodin asukasta. Heistä

viidennes kertoi, ettei heitä käydä katsomassa kos-

kaan tai hyvin harvoin.

Huolestuttavaa on, että tulotaso vaikuttaa myös

elinikään. Pienituloisimpien miesten eliniän odo-

te on keskimäärin kaksitoista vuotta ja naisilla kuu-

si vuotta lyhyempi kuin parhaiten tienaavilla saman

sukupuolen edustajilla. Siksi on entistä tärkeäm-

pää kehittää perusterveydenhuoltoa siten, että lää-

kärille pääsyä nopeutetaan ja lähipalveluista pide-

tään kiinni. Terveys on jokaisen perusoikeus, raha-

pussin paksuuteen katsomatta.

Solidaarisuuden merkitys korostuu varsinkin näinä

vaikeina aikoina. Siksi meidän on katsottava eteen-

päin ja tehtävä ratkaisuja, joilla turvaamme ihmis-

ten välisen luottamuksen, jakamattoman ihmisar-

von ja yhdenvertaisuuden toteutumisen. Emme saa

sulkea silmiä ja korvia näiltä epäkohdilta, vaan mei-

dän on siirryttävä puheista tekoihin hyvinvointiyh-

teiskuntamme turvaamiseksi.

Monet meistä ovat valmistautumassa joulun viet-

toon nostamalla joulukoristeita esille, suunnittele-

malla jouluruokia ja pohtimalla lahjojen hankintaa.

Kaiken tämän kuusentuoksun ja lämmön keskellä

on kuitenkin hyvä muistaa, että yhteiskunnassam-

me on paljon ihmisiä, joilla olisi tuhansia tarinoi-

ta ja kokemuksia jaettavana, mutta ei ketään kuun-

telijaa. Muistetaan myös heitä ja annetaan kuun-

telemisen lahja toisillemme. Lämmintä joulunai-

kaa kaikille!

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja hallituksen

varapuheenjohtaja Sastamalan kaupungissa.

Apuraha

Taiteella yhteisöllistä hyvää

▶

Outileena Uotila on vanhusten parissa toivottu vieras.

Outileena Uotila tekee työtä käsillä ja läsnäololla. Elli Kökkö, omaa sukua Jokela, nauttii yhteisistä hetkistä.

•

Minna Isotalo

minna.isotalo@alueviesti.fi

Hopun palvelukeskuksen

Jussinkodin käytävää astele-

van korviin kantautuu hil-

peää hihitystä. Oleskelutilan

pöydän ääressa taiteilija

Ou-

tileena Uotila

kirjailee nimi-

kirjaimia pyyhkeisiin, ja ko-

din asukas

Elli Kökkö

seuraa

tarkasti käsityön etenemistä.

”Pyyhe nimikoidaan tyttö-

nimeni mukaan: EJ eli

Elli

Jokela

. Se oli vauhdikasta ai-

kaa se, ai ai, muistoja pulp-

puaa mieleen.”

Sitten Kökkö, omaa su-

kua Jokela, pyyhkäisee ne-

nänsä liinaan. ”Laitetaan pe-

suun”, hän toteaa.

Mitä mieltä Elli on Uoti-

lan käsitöistä?

”Siskollani on samat ni-

mikirjaimet kuin minulla.

EJ eli

Eila Jokela

, toimitta-

ja Jumalan armosta. Oli töis-

sä Helsingin Sanomissakin.”

▶

Oikeastaan käsityöt

ovat

sivuseikka, syy läsnäololle,

kanava ajatusten ja tarinoi-

den tulla.

”Outileena on kiva, mah-

dottoman mukava ja välitön

ihminen. Muistelemme hä-

nen kanssaan kaikkea mah-

dollista”, Elli Kökkö vahvis-

taa.

Aino Kuusinen

, omaa su-

kua

Uimonen

, on kotoisin

Laatokan rannoilta Sorta-

valasta.

”Naapurin opettajan pie-

nen tyttären nimi oli

Ai-

no Kaarina

. Äitini mielestä

se oli niin kaunis nimi, että

hän halusi antaa sen omal-

le tyttärelleenkin, ja niin mi-

nusta tuli Aino Kaarina.”

”Oliko omille lapsille vai-

kea keksiä nimiä?” Outilee-

na Uotila kysyy.

Elli Kökkö miettii tovin

ennen kuin vastaa.

”Ei se helppoa ollut.

Laura

,

Leena-Kaisa

ja

Liisa

, ihanat

nimet, eikö?”

▶

Hopun Jussinkodin

lisäk-

si Outileena Uotila on loka-

marraskuun aikana vieraillut

nimikoimassa pyyhkeitä Kii-

kan vanhainkodissa ja Sasta-

malakodissa.

Työn tuloksista taiteilija

kokoaa ison tekstiilin, joka

on keväällä näytteillä tietyn

ajan kaikissa niissä laitoksis-

sa, joissa hän on töitään teh-

nyt.

Kokonaisuus valokuvil-

la varustettuna lähtee myös

kansainväliseen taidenäytte-

lyyn Venetsiaan.

Uotila korostaa, että työn

toteutumiseen on vaikutta-

nut suuresti Sastamalan kau-

pungilta saatu apuraha.

▶

Taiteilijaa motivoi

taiteen

vieminen ihmisten luo. Hän

on aikaisimmin tehnyt käsi-

töitä muun muassa merke-

tissa ja aluesairaalan päivys-

tyksessä.

”Käsitöitä tehdessäni sain

kuulla monia elämäntari-

noita. Uskon, että käsityö

voi olla välittäjä merkittäväl-

le kokemukselle ja tarjota ti-

laisuuden tulla kuulluksi.”

Puhallinmusiikki soi

Tyrvään kirkossa

Lukijan

juttu

•

Pekka Koskinen

Tyrvään kirkossa soi puhal-

linmusiikki marraskuun vii-

meisenä päivänä, päivänä,

jolloin tuli täyteen 75 vuot-

ta Talvisodan syttymisestä.

Musiikkia esittivät Kiikan

torvisoittokunta johtajanaan

Risto Yli-Perttula

sekä Sas-

tamalan Musiikkiopiston ja

Sastamalan Opiston yhtei-

nen puhallinorkesteri johta-

janaan

Sandy Ahjo

. Viimek-

si mainittu koostui nuorista

taitureista.

Kumpikaan esiintyneistä

orkestereista ei, tietenkään,

ole ammattilaisorkesteri. Si-

tä, että jokainen soittaja oli

puhallinmusiikin harrastaja,

ei huomannut. Esiintymistä

varten oli harjoiteltu ja har-

joiteltu. Jouluinen puhallin-

musiikki kuului puhtaana

ja kauniina. Orkesterien jä-

senet tiesivät, mitä tekivät, ja

he soittivat hyvin. Sastama-

lan kaupungin johtavien vir-

kamiesten ja päättäjien olisi

syytä olla tietoisia siitä, että

kaupungista löytyy kaksi hy-

vää puhallinorkesteria, joista

kyllä kannattaa kertoa muu-

allakin.

Kerron lopuksi, että kon-

sertin olivat yhdessä järjestä-

neet Kiikan torvisoittokunta

ja Sastamalan seurakunta ja

että sitä oli kuulemassa run-

saat puolen sataa henkilöä,

ehkä joka 70.

Konserttia olivat talou-

dellisesti tukeneet Tekni-

kum Oy ja Huittisten Sääs-

töpankki.

Risto Yli-Perttula johtaa Kiikan torvisoittokuntaa. Kuva: Pekka Koskinen

www.alueviesti.fi