24
Keskiviikko joulukuun 2. 2015
PUHEENAIHE
Arki pyörii ruoan ympärillä
❐
Turvapaikanhakijanuoret pääsivät tällä viikolla kouluun Huittisissa.
•
Laura Haavisto
”Meillä on täällä muka-
via poikia”, Huittisten
tukiasumisyksikön yksi-
könjohtaja
Päivi Sihvo-
nen
hymyilee esitelles-
sään Huhkolassa sijaitse-
van vastaanottokeskuk-
sen tiloja.
Huittisten tukiasumis-
yksikköön piti alunperin
sijoittaa 40 alle 18-vuoti-
asta turvapaikanhakijaa,
mutta heidän lisäkseen
Huittisiin saapui kuukau-
si sitten myös 40 alaikäis-
tä hätämajoitettua.
”Ahtaasti täällä ollaan.
Aluksi olimme ajatelleet,
että jokaisessa huonees-
sa on kaksi nuorta, jol-
loin tilaa olisi ollut ihan
mukavasti. Nyt huoneis-
sa on sängyt kahdelle po-
jalle ja sen lisäksi kaksi tai
kolme poikaa nukkuu pat-
joilla lattialla”, Sihvonen
kertoo.
Hätämajoituksen pitäi-
si olla tilapäinen ratkaisu,
mutta Sihvonen pitää to-
dennäköisenä, että kaik-
ki pojat ovat heidän yksi-
kössään kunnes täyttävät
18 vuotta tai heidän tur-
vapaikanhakuprosessinsa
päättyy.
”Kolme ensimmäistä
poikaa tulee täysi-ikäisik-
si tammikuussa”, Sihvo-
nen kertoo.
■
HUITTISTEN VAS-
TAANOTTOKESKUK-
SEN ARKI
pyörii pitkälti
ruoan ympärillä.
”Pojat ovat todella näl-
käisiä. Koska kaikki eivät
mahdu kerralla ruokasa-
liin, meillä on useampi
kattaus, jotta kaikki pää-
sevät ruokailemaan pöy-
dän ääreen ja että ruoka
saataisiin riittämään kai-
kille. Pojilla ei ole suoma-
laista tapaa, että seuraa-
vallekin jätettäisiin saman
verran, vaan jokainen me-
nee oma napa edellä”, Sih-
vonen tietää.
Puuro, leipä ja maito te-
kevät hyvin kauppansa.
”Koska pojat ovat tottu-
neet mausteisempaan ruo-
kaan, he ovat saaneet itse
lisätä makua. Chiliä täällä
kuluu paljon”, Sihvonen
naurahtaa.
Suomalaisempia maku-
ja opetetaan pikkuhiljaa.
”Ihan tarkoituksella
pöydässä on välillä leipä-
nä vain näkkäriä ja hyvin
sekin on kelvannut”, Sih-
vonen tietää.
■
TÄLLÄ VIIKOLLA
TURVAPAIKANHAKIJA-
NUORTEN
elämässä on
alkanut uusi rutiini, kun
pojat pääsivät kouluun.
”Ennen sitä jokaiselle
tehtiin terveystarkastus
ja osaamiskartoitus. Läh-
tötasot ovat hyvin erilai-
set, sillä osa ei osaa kirjoit-
taa edes omalla äidinkie-
lellään, toiset osaavat vä-
hän englantiakin”, Sihvo-
nen sanoo.
Asumisyksikössä pojille
opetetaan tavallisia arjen
askareita.
”Ohjaajien johdolla har-
joitellaan siivousta, pyyk-
käystä ja tulevaisuudessa
myös kokkaamista. Nuo-
ret huolehtivat työtoimin-
nassa myös yhteisten tilo-
jen siivouksesta”, Sihvo-
nen kertoo.
■
SUURIN OSA HUIT-
TISIIN
tulleista turvapai-
kanhakijoista on kotoisin
Afganistanista, muutama
poika on lähtöisin Irakis-
ta ja Bangladeshista.
”Meillä on käynyt mie-
letön onni, että meillä on
töissä terveydenhoitaja
Ai-
ri Lammi
, joka puhuu af-
ganistanilaisten kanssa
darin kieltä. Hän kävi en-
simmäisen kerran ohjeis-
tamassa poikia jo kun he
saapuivat linja-autolla Tor-
niosta”, Sihvonen kertoo.
Asumisyksikkö käyttää
jonkin verran tulkkipalve-
luja, mutta suurelta osal-
ta toimeen tullaan englan-
nilla ja elekielellä.
”Vaatii nuorilta melkois-
ta kärsivällisyyttä, kun he
eivät tule ymmärretyksi
omalla kielellään. Into op-
pia puhumaan suomea on
suurta”, Sihvonen sanoo.
■
POJAT TULIVAT ASU-
MISYKSIKKÖÖN
lähes
tyhjin käsin.
”Jollain saattoi olla mu-
kana muovipussi, jossa
oli muutama vaate. Joil-
lain vanhimmista oli pu-
helimet mukana, mutta
nuorimmilla ei niitäkään”,
Sihvonen sanoo.
Tur vapaikanhakijat
ovat saaneet huittislaisil-
ta paljon lahjoituksia, vie-
lä kaikille ei kuitenkaan
ole edes yhtä kokonaista
vaatekertaa.
”Olemme todella kiitol-
lisia jokaisesta lahjoituk-
sesta, jonka olemme saa-
neet. Huittislaiset ovat
suhtautuneet tilantee-
seen todella hienosti”,
Sihvonen kiittelee.
Haluatko lahjoittaa?
Näitä tarvitaan:
■
T-paitoja ja collareita,
pieniä kokoja (S, M, L)
■
alusvaatteita, mielellään uusia
■
Pipoja, hanskoja ja villasukkia
■
Jalkineita, erityisesti talvikenkiä (koot 41-44)
■
Mattoja, verhoja ja koristetyynyjä
■
Lakanoita ja pyyhkeitä
Lahjoitettavat tuotteet voivat olla käytettyjä,
mutta niiden tulee olla ehjiä. Lahjoitukset voi
toimittaa suoraan vastaanottoyksikköön, mut-
ta Päivi Sihvonen toivoo, että joko häneen tai
yksikön ohjaajiin ollaan yhteydessä etukäteen.
Azizullah Ahmadzai hämmästelee Huittisten tukiasumisyksikön johtaja Päivi Sihvoselle Suo-
men kylmyyttä. ”Täällä on todella viileää ja pimeää”, poika hämmästelee.
Kahden kuukauden
vaarallinen matka
Perään ei huudella
•
Laura Haavisto
Afganistanista sotaa paennut
Azi-
zullah Ahmadzai
tervehtii kohte-
liaasti ja pahoittelee kehnoa eng-
lantiaan. Hymy on aito ja utelias.
”Suomi on hyvä paikka olla, tääl-
lä on hyviä ihmisiä ja rakastan tätä
maata jo nyt. Täällä kaikki on hy-
vin”, hän kehuu.
Kertoessaan matkastaan Suo-
meen pojan ilme vakavoituu.
”Isäni on armeijassa ja hän jou-
tui vaikeuksiin talibanien kanssa.
Jos en olisi lähtenyt pakoon, mi-
nunkin olisi ollut pakko liittyä so-
tilaaksi”, Ahmadzai kertoo.
17-vuotias kulki matkan Afganis-
tanista Suomeen ilman vanhempi-
en tai ystävien turvaa.
”Se oli todella vaarallista. Kuljin
vuorten yli kävellen ja Eurooppaan
pääsin ison rekan kontissa. Mat-
kustin junalla Ruotsin läpi Haapa-
rantaan ja sieltä Tornioon. Matka-
ni Suomeen kesti kaksi kuukautta.
Suomessa olen ollut nyt noin kuu-
kauden”, hän kertaa.
Raskas matka verotti Ahmadzai-
ta ja Suomeen saapuessaan hän oli
sairaana.
”Nyt voin taas hyvin ja tunnen
oloni terveeksi”, nuorimies iloitsee.
■
AHMADZAI TUNTEE OLON-
SA
Suomessa onnelliseksi ja tur-
valliseksi.
”Huittisissa kaikki on ollut minul-
le hyvää. Ihmiset ovat todella ys-
tävällisiä”, hän sanoo kiitollisena.
Tulevasuudessa Ahmadzai halu-
aa opiskella.
”Haluan käydä koulua ja saada
hyvän ammatin. Olen kiinnostu-
nut etenkin kielten opiskelusta”,
hän suunnittelee.
•
Laura Haavisto
Turvapaikanhakijanuorille opete-
taan suomalaisia tapoja tukiasu-
misyksikön arjessa ja yksikössä
kuukausittain järjestettävissä koti-
kokouksissa.
”Heti alussa kerroimme, että tääl-
lä ei sitten huudella tyttöjen perään
ja naisia pitää kunnioittaa”, Sihvo-
nen kertoo.
Opastusta on annettu myös esi-
merkiksi sen suhteen, että Suomes-
sa ei ole tapana kulkea isoissa poru-
koissa, vaan kaupoissakin poikien
olisi hyvä käydä vain muutaman
kaverin kanssa.
”Ihan jokaista kulttuurieroa emme
ole vielä osanneet käydä läpi. Asi-
at selvitetään sitä mukaan, kun nii-
tä tulee vastaan”, Sihvonen sanoo.
Poikien kotiintuloaika on iltaisin
yhdeksältä.
”Sen jälkeen yksikön ulko-
ovi menee lukkoon ja päästäk-
seen takaisin sisälle, on soitet-
tava joku avaamaan. Meillä on
täällä kameravalvonta, joten
tiedämme kyllä, jos joku läh-
tee öisin vaeltelemaan”, Sihvo-
nen sanoo.
Pojille on tullut yllätyksenä, että
Suomessa alaikäiset eivät saa ostaa
tai polttaa tupakkaa.
”Koska nämä nuoret ovat ala-
ikäisiä, he eivät voi ostaa kau-
pasta tupakkaa tai alkoholia. Toi-
vomme, että huittislaiset tekevät
myös tässä suhteen yhteistyötä,
eikä kukaan ala välittää kyseisiä
tuotteita pojillemme”, Sihvonen
pyytää.
