10
Torstai 31.3.2016
LÄPIMURTO?
Laulaen Tyrväältä
maailman estradeille
▶
Sopraano Miina-Liisa Värelä loistaa nyt Saksan oopperalavoilla. Sentan rooli
Wagnerin Lentävässä Hollantilaisessa oli menestys.
•
Minna Isotalo
Alkuvuodesta sopraano
Miina-Liisa Värelä
päätti
karistaa kotimaan tomut
jaloistaan ja muuttaa ke-
vääksi Berliiniin. Saksan
maalla puhelimeen vas-
taa pirteän kuuloinen lau-
lajatar.
"Berliini on ihana kau-
punki, ja kulttuuria voi
kokea laidasta laitaan seit-
semänä päivänä viikossa",
hän iloitsee.
Kansainväliset estradit
houkuttavat Miina-Liisaa.
Häntä ohjaa halu opiskel-
la lisää saksan kieltä, har-
joittaa tulevia rooleja, saa-
da vaikutteita ja syventyä
saksalaisen repertuaarin
saloihin sekä käydä koe-
lauluissa. Viimeisin saa-
vutettu työvoitto on ol-
lut naispäärooli Senta-
na
Wagnerin
oopperas-
sa Lentävä Hollantilainen.
Värelä kuvaa Sentan
hahmoa "erilaiseksi nuo-
reksi", joka elää vahvas-
ti omassa sisäisessä maa-
ilmassaan. Hän on vah-
va, hieman jopa angsti-
nen ja tulkinnasta riip-
puen ajelehtii ajoittain
järjellisyyden rajamail-
la. Senta on niin fasinoi-
tunut Lentävän Hollanti-
laisen tarinasta, että sitä
voisi kuvailla jopa uskon-
nollisuudeksi. Hän tuntee
selittämätöntä vetoa tari-
nan mystiseen mieheen
ja tämän karmeaan koh-
taloon. Sentalla on tunne
siitä, että hän pystyyy rik-
komaan Lentävän Hollan-
tilaisen kirouksen.
"Koen paljon yhtymä-
kohtia itseni ja Sentan
välillä. Olin itse erilai-
nen nuori, koulukiusat-
tu, herkkä, mutta kuiten-
kin vahva. Sentan fiksaa-
tiota Hollantilaiseen voin
verrata omaan fiksaatioo-
ni laulamiseen ja musiik-
kiin. Joskus sattuu koh-
dalle rooli, jonka nah-
koihin uiminen ei vaa-
di suurempia ponnistuk-
sia ja tämä on yksi sel-
lainen."
Värelä miettii, että ää-
nellisesti Sentan rooli is-
tuu dramaattiselle sop-
raanolle. Se on vaativa ja
iso rooli, joka vaatii kes-
tokykyä, staminaa ja laa-
jaa skaalaa herkästä pia-
nissimolaulusta iskuvoi-
maisiin forteihin. Roo-
lin laulaminen ensi ker-
taa oli hänelle merkityk-
sellistä, tärkeä askel uralla
eteenpäin.
■
MUTTA
otetaanpa
muutama harppaus ajas-
sa taaksepäin. Vammala,
vuosi 1988. Kuusivuotias
Miina-Liisa on saatu vas-
tahankaisuudesta huoli-
matta houkuteltua piano-
tunnille Aittalahden kou-
lulle. Tuleva tähtisopraa-
no ei ole innokkuuden
perikuva, ja ajoittain har-
joittelu takkuaa. Jossain
vaiheessa kiinnostus mu-
siikkiin syttyy, soitto su-
juu niin hyvin, että Pir-
kanmaan musiikkiopis-
tossa vierähtää 12 vuotta.
Laulaminen tulee Mii-
na-Liisan elämään sala-
kavalasti, musiikinopet-
taja
Elisabeth Rantasen
myötävaikutuksella. Lu-
kion musiikin ryhmä te-
kee retken Kansallisoop-
peraan katsomaan La Tra-
viataa, ja Miina-Liisa tun-
tee yht' äkkiä voimakkaas-
ti, että hän haluaa tuonne,
lavalle, esiintymään. Tun-
ne yllättää nuoren, ujoh-
kon lukiolaisen, joka on
päättänyt panostaa bio-
logiaan, kemiaan ja ma-
tematiikkaan.
Tie laulun ammattilai-
seksi on pitkä, eikä takei-
ta menestyksestä ole. Si-
säinen pakko patistaa
Miina-Liisa eteenpäin,
tuntemattomaan. Se tun-
ne on kantanut häntä
läpi vaikeidenkin aiko-
jen. Ehkäpä sitä voi ver-
rata Sentan hiljaiseen tie-
toon Lentävästä Hollanti-
laisesta.
"Koen laulamisen vah-
vasti myös henkisenä
prosessina, se on taval-
laan pelastanut minut.
Olen parempi ihminen,
koska laulan ja laulan pa-
remmin, kun kehityn ih-
misenä", Miina-Liisa sa-
noo.
"Ääni on värähtelyä,
energiaa, se kulkee lävit-
seni ja saa tietyn muo-
don siitä, mitä minä olen
ja siitä, miten paljon ym-
märrän olla olematta sen
tiellä sillä hetkellä."
Parhaimmillaan "vä-
rähtely" on laadultaan
sellaista, että se herättää
ja liikuttaa kuulijan ko-
kemaan tunteita, joille ei
arjen kiireissä kenties ole
sijaa.
"Lauluääni on instru-
mentti, joka pystyy vä-
littämään ihmisyyden
spektriä hyvinkin voi-
mallisesti. Odotan lap-
senomaisella innostuk-
sella kaikkea sitä uutta,
mitä voin siitä ja itsestä-
ni oppia."
■
MIINA-LIISALLE
kan-
sainvälistä menestystä
povaavat musiikinystävät
uskovat, että hänessä on
ainesta seuraavaksi
Kari-
ta Mattilaksi.
Vertaukset
Karita Mattilaan ovat Mii-
na-Liisasta toki imartele-
via, mutta hän naurah-
taa, että on vain yksi Ka-
rita Mattila ja yksi Miina-
Liisa Värelä.
Tällä hetkellä Miina-
Liisan koti on Berliinissä,
ensi viikolla Bremenis-
sä ja seuraavalla viikolla
Odensessa, jossa hän lau-
laa ensimmäisen Sieglin-
den roolinsa Wagnerin
oopperassa Valkyyria.
Miina-Liisan koti on
siellä, missä hän sat-
tuu kulloinkin olemaan.
Reissunainen ei niinkään
kiinny paikkoihin, ihmi-
siin kylläkin.
Yksi paikka maailmassa
on hänelle kuitenkin ylit-
se muiden, kotikontu Sas-
tamalassa. "Lämmin suh-
de kotiseutuun juontaa
juurensa siitä, että van-
hempani ja suurin osa
sukulaisistani asuu edel-
leen siellä.
Rakkain Sastamalan
kolkka on ehdottomas-
ti mökki Ylistenjärvellä.
Siellä taiteilijan sielu le-
pää ja hän saa olla lähel-
lä luontoa.
"Kotiseutu on nuoruus-
vuosien miljöö, joka on
ollut muovaamassa mi-
nua; sitä joka olin, joka
olen ja joksi olen tulossa."
Koska Miina-Liisa Värelän päivät täyttyvät musiikista, hän tarvitsee
ympärilleen hiljaisuutta. Kuva: Ville Paul Paasimaa.
Miina-Liisan monet kasvot. Kuvat: miinavarela.com.
Miina-Liisa Värelä
■
Syntynyt Vammal-
assa 14.12.1982
■
Koulut: Hopun kou-
lu, Marttilan koulu,
Sylvää, Vammalan
lukio, Sibelius-Aka-
temia
■
Harrastukset:
laulaminen, musiikki,
ystävät, Alexander-
tekniikka, kokkailu,
höpsöttely, elämän
tutkiskelu
■
Elämänohjeena on
oman itsen, intu-
ition kuuntelu ja sii-
hen luottaminen
■
Motto: “Tee työsi
rauhassa ja hiljaisu-
udessa, äläkä anna
minkään käsityksen
onnistumisestasi tai
epäonnistumisestasi
haitata itseäsi.”
■
Kiinnityksiä muun
muassa: Savonlin-
nan Oopperajuhlat,
Suomen Kansal-
lisooppera, Liettu-
an Kansallisooppera,
Bremenin TB-Teatteri.
