si-Suomen radoille ja 7-8-vuotiaana ajoin
myös talvisarjaa", mies muistelee.
Pitkään kisoja ja harjoituksia koluttiin
isän pakettiautolla. Sittemmin Pajuran-
nat hankkivat asuntoauton, jonka ansi-
osta reissaaminen muuttui hiukan hel-
pommaksi.
"Enää ei tarvinnut tyytyä eväinä säm-
pylään ja kahviin, vaan pystyi tekemään
oikein kunnon ruokaa. Kyllä liikkuvassa
autossa on perunamuusia ja nakkikasti-
kettakin väännetty", Tarja nauraa.
Vaikka Juuso-Matin kilpailureissut
ovat jo useamman vuoden ajan suun-
tautuneet ulkomaille, on vanhemmilla
Tarjan mukaan yhä tärkeä rooli matko-
jen järjestelyissä.
"Pasi junailee lennot ja muun matkus-
tamisen sekä sumplii aikataulut. Minun
roolikseni on valikoitunut majapaikko-
jen vertailu ja varaaminen. Tietysti äiti
on hoitanut myös pyykkihuollon ja ta-
varoiden pakkaamisen."
Pojan ura
on ollut koko perheen jut-
tu. Tarja on kulkenut kisamatkoilla aina,
kun työt ovat sen sallineet. Myös Juuso-
Matin kolme vuotta vanhempi isosisko
Heli kiersi pitkään muun perheen mu-
kana.
Nyt autourheilun pariin kasvatetaan
uutta sukupolvea, sillä Helillä on pieni
tytär.
"Heli ja hänen miehensä jännittävät ai-
na vähintään kotona tulostaulukon ää-
ressä", Pajurannat kertovat.
Kisamatkat ovat vaatineet Juuso-Matil-
ta paljon poissaoloja koulusta.
"Oli alusta asti selvä juttu, että kou-
lu hoidetaan kunnialla. Kirjat ovat kul-
keneet mukana ja läksyt on aina tehty",
Tarja-äiti korostaa.
Perhe antaa kiitosta myös rehtoreil-
le, jotka ovat antaneet nuorelle urhei-
lijalle siimaa.
Juuso-Matti itse pitää reissuelämää
hyvänä oppikouluna.
"Esimerkiksi kielitaito ja matikkapää
ovat kehittyneet, kun on pitänyt eng-
lannin kieltä käyttäen vaikka tankata tai
tehdä ostoksia kaupassa."
Juuso-Matti vappu paraatissa.
Juuso-Matti putsaamassa ensimmäistä omaa kartingautoansa.
Pasi-isällä on
ollut vuosien aikana
iso rooli Juuson mekaanikkona. Vaikka
poika on jo useamman vuoden kisan-
nut tiimissä ja kartingautot vaihtuneet
sittemmin Fiateihin ja Volkswagenei-
hin, ei Pasi Pajuranta malta pysyä pois
varikolta.
"Mekaanikon hommista lopumi-
nen on ollut tietyllä tavalla hankalaa.
On vaikea löytää kavereita, joihin oli-
si 100-prosenttinen luotto siinä hom-
massa."
Juuso-Matti Pajuranta sai kutsun tii-
miin vasta 2010. Siihen saakka isä ja
poika tekivät töitä menestyksen eteen
hartiavoimin.
"Kyllähän se oli kovaa tien raivaamis-
ta", Juuso-Matti myöntää. Hän pitää
vuosia erittäin opettavaisina.
"Kukaan ei tullut tarjoamaan apua. Jos
tuli ongelmia, ne hoiti aina isä. Toiset
kuljettajat pääsivät valmiiseen pöytään.
Omalla kohdalla se ei koskaan men-
nyt niin, että olisin tullut vain paikalle,
vaihtanut haalarit päälle, ajanut ja läh-
tenyt pois."
Pajurannan miehet
ovat viettäneet
vuosien saatossa lukemattomia kilomet-
rejä yhdessä tien päällä. Siitä huolimat-
ta - tai ehkä juuri siksi - tunteet käyvät
välillä kuumina.
Tarja-äidin mukaan miehet ovat sa-
manlaisia jääräpäitä, mikä on omiaan
aiheuttamaan kipinöintiä.
Mistä kiistaa sitten syntyy?
"Ärsyynnyn aina, kun joku neuvoo asi-
assa, jonka jo osaan. Jos isä vaikka sanoo,
että älä nyt noin aja, vaan näin", Juuso-
Matti avaa.
"Kyllä kisoja on usein ajettu uudelleen
vielä saunan lauteilla", miehet naurahta-
vat.
Vaikkavälillä
otetaankin yhteen, tun-
nustaa Juuso-Matti isän roolin olleen mer-
kittävä hänen uransa kannalta.
"Ei minulla olisi koskaan ollut näin hy-
vää mahdollisuutta harrastaa, ellei isä oli-
si ollut taustalla tukena. On vaatinut hä-
neltäkin ihan mielettömästi, kun joka vii-
konloppu on kuljettu kisoissa ja sen lisäk-
si hän on huoltanut autoa. Perhe on eh-
dottomasti suurin tukijani, mutta kiitos
kuuluu tietysti myös sponsoreille sekä yh-
teistyökumppaneille. Toivottavasti kaik-
ki rinnallakulkijat tietävät merkityksen-
sä - viimeistään nyt", Juuso-Matti kiittää.
Tarja ja Pasi Pajuranta myöntävät, ett-
eivät ihan vielä taida ymmärtää millaisen
polun Tyrväänkylästä maailmalle ponnis-
tanut Juuso-Matti on jo tähän mennes-
sä kulkenut.
"Ehkä sen vasta vanhana keinutuolissa
ymmärtää."
Keskiviikko 17.5.2017
11
JUUSO-MATTI PAJURANTA
