10
Keskiviikko 20.9.2017
Paikallishistoriaa
”Appeni tiesi kirjoittavansa
henkensä kaupalla”
▶
▶
Armi Hohkon toimittama päiväkirja johdattaa vuoden 1918
tapahtumiin Tyrväällä. Teos julkaistaan kuun lopulla.
•
•
Minna Isotalo
Kokemäenjoen vesistön
varrella sijaitseva Kauko-
lan kylä on Tyrvään van-
hin asuinalue. Hohkon ta-
lo seisoo kohoavalla kum-
pareella liki Hartolankos-
ken alajuoksua. Monta su-
kupolvea on talossa elänyt
elämäänsä. Vuonna 1918
isäntänä oli
Kaarle Fabi-
an
eli
”Kalle” Hohko
vel-
jensä
Villen
kera.
Mitä mietti Kalle elos-
ta ja olosta tuohon ai-
kaan? Vastauksen kertoo
päiväkirja, jonka hänen
miniänsä Armi Hohko on
toimittanut kirjaksi.
Vuoden 1918 tapahtu-
mat Tyrvään seudulla. K. F
. Hohkon päiväkirja
(Ware-
lia) tarjoaa lukijalleen yk-
sittäisen ihmisen näkökul-
man, joka kasvaa laajem-
piin mittasuhteisiin ku-
vaukseksi yhteisöstä krii-
sin aikana. Se ei johda-
ta meitä rintamalinjojen
melskeisiin, vaan kertoo
tapahtumista arjen tasolla.
“Kalle on kirjoittanut
asiat niin, kuin hän on ne
itse nähnyt tai kokenut.
Aluksi venäläiset sotilaat
kävivät vaatimassa asei-
ta, uhkailivat ja nappasi-
vat miestä silmäkulmaan.
Oli aihetta kirjoittaa”, Ar-
mi miettii.
■
■
Päiväkirjassaan
Kalle kertoo, millaisessa
säässä synkkä talvi etenee
kevääseen. Ryöstöt, tuho-
poltot ja kahakoinnit li-
sääntyvät Tyrvään seu-
dulla. Arki on verkkaista,
ihmiset käyvät pelokkai-
na naapurissa kertomas-
sa kokemuksiaan ja kuu-
lemassa uutisia. Ilmapiiri
on levoton, punaiset vie-
vät taloista hevoset ja ajo-
pelit, ruokavarastot hupe-
nevat.
“Kalle oli sivistynyt ja
tiedonjanoinen mies. Epä-
tietoisuus ja se, ettei puo-
lueetonta informaatiota
ollut saatavilla, oli hänel-
le kova pala. Porvaripuo-
lueiden sanomalehdet ei-
vät ilmestyneet, joten Kal-
le luki naapurissa Sosiali-
demokraattia.”
Ruotsilan kartanon tuli-
palon aikana Kalle on pa-
luumatkalla Helsingistä
kotiin. Vammalan palon
hän toteaa tullessaan pa-
komatkalta Mouhijärveltä.
Sitä ennen hän piilottelee
metsissä, ladoissa ja nave-
tan parvilla.
K.T. Vänniä lähti pako-
salle V. Karimäen opasta-
mana, mutta joutui met-
sämaassa punaisten rinta-
mavahtien vangiksi. Illal-
la hän kävi meillä ja tun-
tui hieman hermostuneelta
ja kysyttyään olenko ajatel-
lut lähtöä — johon en osan-
nut vielä sanoa mitään —
hän erityisesti puristi kät-
täni sanoen: “Hyvästi nyt
sitten, jos ei enää nähdäk-
kään.” Joku vaistomainen
tunne valtasi minut siitä, et-
tä se oli viimeinen tapaami-
semme. Kirjoitan näitä nyt,
vaikka on jo 21. päivä. Kir-
jani on ollut metsässä pii-
lossa muiden paperien kans-
sa, samoin kuin itsekin.
■
■
Armi
sanoo kuulleen-
sa vuosien varrella monia
muistoja ja kertomuksia
vuoden 1918 tapahtumiin
liittyen. Punakaartiin tyr-
vääläisiä ajoi niin ideolo-
gia kuin taloudelliset sei-
kat: työttömyys ja kaar-
tin lupaama hyvä palk-
ka. Osa katsoi joutuneen-
sa kaartiin pakolla tai vas-
toin parempaa tietoa siitä,
mitä tuleman piti.
Armi Hohko toteaa, et-
tä sodasta puhuminen
luo helposti väärän ku-
Armi Hohkolla riittää vielä suvun arkistojen aarteissa tutkittavaa.
Äiti Karoliina ja pojat Kalle (keskellä) ja Ville Hohko vuonna 1912. Va-
semmalla istuu Hohkolla palvellut Hilda Huhtaniitty, oikealla loikoilee
Kallen ja Villen eno, lehtori Juho Äijälä. Kuva: Tauno Hohkon arkisto.
Vieraskynä
•
•
Pirkko Niemi
Aitoa
läsnäoloa ja
liikkumisen
iloa
S
yksyn tullen monet ihmi-
set miettivät harrastuksi-
aan ja valitsevat lajeja.
Hyvä niin. Kotiin tulee mai-
noksia ja opistojen piirit alka-
vat.
Valitettavasti kaikkia ei liikku-
minen kiinnosta. Monen lap-
sen perheessä mietitään kuu-
meisesti, miten saada lapsi tai
nuori irti netistä ja tietokone-
peleistä. Pohditaan, miten voi
laittaa rajoja?
Kesällä nuori sukulaispoika
oli mökillämme. Äitinsä toi-
voi juuri, että hän olisi poissa
netistä.
Tarkoitus oli kalastaa ja uida.
Niin tapahtuikin, mutta joka
välissä poika sujahti nettiin ja
nukkumaan mennessäkin pu-
helin oli kuin unilelu.
Meidän aikuisten pitää myös
katsoa omaa käytöstämme.
Miten me toimimme netin ja
puhelimiemme kanssa?
Katsoin ruotsalaisen doku-
mentin, jossa yliopiston psy-
kologian laitos testasi pikku-
lasten aivojen toimintaa, kun
äiti on puhelimessa. Lapset oli-
vat noin vuoden ikäisiä ja osa
allekin.
Kun äiti oli lapsen kanssa ai-
dossa vuorovaikutuksessa,
lapsi hymyili, oli tyytyväinen,
mutta kun äiti siirtyi selaa-
maan puhelintaan, lapsi al-
koi reagoida voimakkaasti, it-
keä ja yritti saada takaisin äi-
din huomion. Minuutti riitti
saamaan lapsen reagoimaan
negatiivisesti.
Tutkijat totesivat, että aidolla
läsnäololla on suora vaikutus
aivotoimintojen kehittymiseen.
Tuntuu pahalta, kun näkee äi-
din työntävän vaunuja ja sa-
malla hän koko ajan selailee
puhelintaan tai puhuu puhe-
lua.
Koko ajan puhutaan, että suu-
rin terveysriski on liikkumatto-
muus. Valitettavasti koululii-
kuntaakin on vähennetty. Pi-
täisi löytää oikea suhde netin
käytön ja muun elämisen vä-
lillä.
Aikuisen esimerkki on tärkeä.
Liikkumisesta saa kuitenkin
hyviä fiiliksiä, flavonoideja.
Kirjoittaja on psykoterapeutti ja
kaupunginvaltuutettu.
