Alueviesti 38-2017 - page 10

10
Keskiviikko 20.9.2017
Paikallishistoriaa
”Appeni tiesi kirjoittavansa
henkensä kaupalla”
Armi Hohkon toimittama päiväkirja johdattaa vuoden 1918
tapahtumiin Tyrväällä. Teos julkaistaan kuun lopulla.
Minna Isotalo
Kokemäenjoen vesistön
varrella sijaitseva Kauko-
lan kylä on Tyrvään van-
hin asuinalue. Hohkon ta-
lo seisoo kohoavalla kum-
pareella liki Hartolankos-
ken alajuoksua. Monta su-
kupolvea on talossa elänyt
elämäänsä. Vuonna 1918
isäntänä oli
Kaarle Fabi-
an
eli
”Kalle” Hohko
vel-
jensä
Villen
kera.
Mitä mietti Kalle elos-
ta ja olosta tuohon ai-
kaan? Vastauksen kertoo
päiväkirja, jonka hänen
miniänsä Armi Hohko on
toimittanut kirjaksi.
Vuoden 1918 tapahtu-
mat Tyrvään seudulla. K. F
. Hohkon päiväkirja
(Ware-
lia) tarjoaa lukijalleen yk-
sittäisen ihmisen näkökul-
man, joka kasvaa laajem-
piin mittasuhteisiin ku-
vaukseksi yhteisöstä krii-
sin aikana. Se ei johda-
ta meitä rintamalinjojen
melskeisiin, vaan kertoo
tapahtumista arjen tasolla.
“Kalle on kirjoittanut
asiat niin, kuin hän on ne
itse nähnyt tai kokenut.
Aluksi venäläiset sotilaat
kävivät vaatimassa asei-
ta, uhkailivat ja nappasi-
vat miestä silmäkulmaan.
Oli aihetta kirjoittaa”, Ar-
mi miettii.
Päiväkirjassaan
Kalle kertoo, millaisessa
säässä synkkä talvi etenee
kevääseen. Ryöstöt, tuho-
poltot ja kahakoinnit li-
sääntyvät Tyrvään seu-
dulla. Arki on verkkaista,
ihmiset käyvät pelokkai-
na naapurissa kertomas-
sa kokemuksiaan ja kuu-
lemassa uutisia. Ilmapiiri
on levoton, punaiset vie-
vät taloista hevoset ja ajo-
pelit, ruokavarastot hupe-
nevat.
“Kalle oli sivistynyt ja
tiedonjanoinen mies. Epä-
tietoisuus ja se, ettei puo-
lueetonta informaatiota
ollut saatavilla, oli hänel-
le kova pala. Porvaripuo-
lueiden sanomalehdet ei-
vät ilmestyneet, joten Kal-
le luki naapurissa Sosiali-
demokraattia.”
Ruotsilan kartanon tuli-
palon aikana Kalle on pa-
luumatkalla Helsingistä
kotiin. Vammalan palon
hän toteaa tullessaan pa-
komatkalta Mouhijärveltä.
Sitä ennen hän piilottelee
metsissä, ladoissa ja nave-
tan parvilla.
K.T. Vänniä lähti pako-
salle V. Karimäen opasta-
mana, mutta joutui met-
sämaassa punaisten rinta-
mavahtien vangiksi. Illal-
la hän kävi meillä ja tun-
tui hieman hermostuneelta
ja kysyttyään olenko ajatel-
lut lähtöä — johon en osan-
nut vielä sanoa mitään —
hän erityisesti puristi kät-
täni sanoen: “Hyvästi nyt
sitten, jos ei enää nähdäk-
kään.” Joku vaistomainen
tunne valtasi minut siitä, et-
tä se oli viimeinen tapaami-
semme. Kirjoitan näitä nyt,
vaikka on jo 21. päivä. Kir-
jani on ollut metsässä pii-
lossa muiden paperien kans-
sa, samoin kuin itsekin.
Armi
sanoo kuulleen-
sa vuosien varrella monia
muistoja ja kertomuksia
vuoden 1918 tapahtumiin
liittyen. Punakaartiin tyr-
vääläisiä ajoi niin ideolo-
gia kuin taloudelliset sei-
kat: työttömyys ja kaar-
tin lupaama hyvä palk-
ka. Osa katsoi joutuneen-
sa kaartiin pakolla tai vas-
toin parempaa tietoa siitä,
mitä tuleman piti.
Armi Hohko toteaa, et-
tä sodasta puhuminen
luo helposti väärän ku-
Armi Hohkolla riittää vielä suvun arkistojen aarteissa tutkittavaa.
Äiti Karoliina ja pojat Kalle (keskellä) ja Ville Hohko vuonna 1912. Va-
semmalla istuu Hohkolla palvellut Hilda Huhtaniitty, oikealla loikoilee
Kallen ja Villen eno, lehtori Juho Äijälä. Kuva: Tauno Hohkon arkisto.
Vieraskynä
Pirkko Niemi
Aitoa
läsnäoloa ja
liikkumisen
iloa
S
yksyn tullen monet ihmi-
set miettivät harrastuksi-
aan ja valitsevat lajeja.
Hyvä niin. Kotiin tulee mai-
noksia ja opistojen piirit alka-
vat.
Valitettavasti kaikkia ei liikku-
minen kiinnosta. Monen lap-
sen perheessä mietitään kuu-
meisesti, miten saada lapsi tai
nuori irti netistä ja tietokone-
peleistä. Pohditaan, miten voi
laittaa rajoja?
Kesällä nuori sukulaispoika
oli mökillämme. Äitinsä toi-
voi juuri, että hän olisi poissa
netistä.
Tarkoitus oli kalastaa ja uida.
Niin tapahtuikin, mutta joka
välissä poika sujahti nettiin ja
nukkumaan mennessäkin pu-
helin oli kuin unilelu.
Meidän aikuisten pitää myös
katsoa omaa käytöstämme.
Miten me toimimme netin ja
puhelimiemme kanssa?
Katsoin ruotsalaisen doku-
mentin, jossa yliopiston psy-
kologian laitos testasi pikku-
lasten aivojen toimintaa, kun
äiti on puhelimessa. Lapset oli-
vat noin vuoden ikäisiä ja osa
allekin.
Kun äiti oli lapsen kanssa ai-
dossa vuorovaikutuksessa,
lapsi hymyili, oli tyytyväinen,
mutta kun äiti siirtyi selaa-
maan puhelintaan, lapsi al-
koi reagoida voimakkaasti, it-
keä ja yritti saada takaisin äi-
din huomion. Minuutti riitti
saamaan lapsen reagoimaan
negatiivisesti.
Tutkijat totesivat, että aidolla
läsnäololla on suora vaikutus
aivotoimintojen kehittymiseen.
Tuntuu pahalta, kun näkee äi-
din työntävän vaunuja ja sa-
malla hän koko ajan selailee
puhelintaan tai puhuu puhe-
lua.
Koko ajan puhutaan, että suu-
rin terveysriski on liikkumatto-
muus. Valitettavasti koululii-
kuntaakin on vähennetty. Pi-
täisi löytää oikea suhde netin
käytön ja muun elämisen vä-
lillä.
Aikuisen esimerkki on tärkeä.
Liikkumisesta saa kuitenkin
hyviä fiiliksiä, flavonoideja.
Kirjoittaja on psykoterapeutti ja
kaupunginvaltuutettu.
1,2,3,4,5,6,7,8,9 11,12,13,14,15,16,17,18,19,20,...32
Powered by FlippingBook