15
Keskiviikko 4.10.2017
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Muistojeni
Muistolassa
kertotaulu siirtyy
päihin kuin leikillä
T
oisen luokan oppilaat kirmaavat
iloisesti Muistolan koulun leikki-
kentällä perjantaina 29. syyskuu-
ta. Menossa on selvästi laskennon tunti,
tai millä nimellä sitä nykyisin kutsutaan-
kaan. Aiheena on kertotaulu, joka siirtyy
päihin littaleikin ja muistipelin avulla. Ja
lapset tykkäävät.
Kun syyskuun ensimmäisenä päivänä
1962 aloitin koulu-urani Muistolassa, oli-
vat opetustavat erilaiset. Enempi käytet-
tiin liitutaulua ja muita perinteisiä kei-
noja. Leikkejä en muista, mutta sadut
kyllä. Kahdella ensimmäisellä luokalla
opettajana oli hyvin äidillinen Lempi Pii-
roinen. Hän päätti päivän aina Tuhan-
nen ja yhden yön satuihin. Ne oli sidot-
tu suuriin kirjoihin, joissa oli värikkäi-
tä kuvia.
Kolmannella tahti muuttui. Opettajaksi
tuli Raimo Järvinen, joka piti lapsoset Her-
ran nuhteessa, mutta opetti myös määrä-
tietoisesti. Kun valtaisalla paperinkeräys-
operaatiolla olimme saaneet koululle te-
levision, niin sitä käytettiin opetustöissä.
Järvinen perusti jo silloin vapaaehtoisen
englanninkielen ryhmän, joka muistaak-
seni kokoontui kerran viikossa opetustele-
vision äärelle. Tuo kerho oli varmaankin
maan ensimmäisiä kansakouluissa. Muis-
to on hyvä, sillä se loi monille hyvän poh-
jan kieliopinnoille.
Viime perjantaina ihastelin jälleen pää-
oven edustan kaksiputkista keskikaidera-
kennelmaa. Siinä oli poikasten hinkuna
lasketella takamuksillaan. Ja talvisin tie-
tenkin liimattiin kieltä putkiin pakkasella.
Se ei välttämättä tuntunut hyvältä, kun
yritti irrottaa kieltä. Niin. Se liukuminen
loppui sitten jossakin vaiheessa. Joku kek-
si kiertää putkien ympärille tiuhaan pak-
sua rautalankaa.
Ja ruokala oli silloin, myös nyt, alakerras-
sa. Enpä muista, mitä ruokia oli enem-
mälti tarjolla, mutta ruispuuron kyllä. Se
ei ehken ollut herkkua. Viime perjantai-
na tarjolla oli kait lihapullia kermakastik-
keessa. Valitettavasti en kerennyt nautti-
maan. Ensi kerralla sitten.
Turvallisuus
Voisitteko noudattaa
liikennesääntöjä?
▶
▶
Melartininkadun, As Oy Tähtitornin ja Hopun palvelukeskuksen
alueella autoillaan kevyenliikenteen väylillä.
•
•
Minna Isotalo
Maanantai-iltapäivä Sas-
tamalan Vammalassa. Sai-
raalakampuksen ja Ho-
punkallion kulmilla on
rauhallista. As Oy Täh-
titornin hallituksen pu-
heenjohtaja
Paula Matti-
la
toteaa, että liikennettä
on tavallista vähemmän.
Eipä aikaakaan, kun
ensimmäinen liikenne-
sääntöjä rikkova autoili-
ja kurvaa Itsenäisyyden-
tieltä sairaalalle, kääntyy
Melartininkadulle ja ajaa
paikoitusalueen ohi kohti
terveyskeskuksen neuvo-
lasiiven ja Tähtitornin vä-
listä ramppia. Melartinin
ja Hoitokadun välinen tie
on kevyenliikenteenväy-
lä, jonka liikennemerkki-
kin kertoo. Lisäksi merkis-
sä seisonut jo tien valmis-
tumisesta saakka - eli jo
useamman vuoden ajan -
selvällä suomen kielellä:
huolto- ja hälytysajo sal-
littu.
Punainen henkilöauto
tuskin on huolto- tai hä-
lytysajossa. Vaikka saat-
taahan jollakulla olla niin
kiire sairaalakampuksen
toiselle puolelle päivys-
tykseen, ettei hän ehdi
kiertää Ojansuunkadun
kadun kautta Tampereen-
tielle.
”Harvemmin näin on.
Yleensä autoilijat käyttä-
vät tätä väylää oikaistak-
seen Itsenäisyydentieltä
Tampereentielle”, Matti-
la toteaa.
■
■
Tähtitornin
toisella
puolella kohtaamme taas
liikennepulmia. Paikoitus-
alueen tuntumasta, Melar-
tininkadulta pääsee kävel-
len tai polkupyörällä sora-
tietä pitkin kätevästi Ho-
pun palvelukeskukselle.
Mutta autolla ei saisi täs-
säkään ajaa. Tien molem-
piin päihin - niin palvelu-
kodin kuin paikoitusalu-
een puoleiseen päähän
- on kaupunki hiljattain
asentanut informaatiota,
joka kertoo, että kyseessä
on kevyenliikenteen väy-
lä ja pelastustie.
”Niin vain tästäkin päi-
vittäin huristellaan. Ehkä
ihmiset eivät huomaa lii-
kennemerkkiä ja ovat tot-
tuneet tästä vuosikaudet
ajamaan”, pohtii Mattila.
Kuin Mattilan sanojen
vakuudeksi Hopunkalli-
on suunnasta pyrkii ho-
peanharmaa henkilöau-
to pelastustielle. Kuljet-
taja pysäyttää auton, ja
Mattila ohjeistaa tätä oi-
kean ajoreitin valinnas-
sa. Ajo palvelukeskuksel-
le tapahtuu Lemmenpo-
lun kautta.
”Kerrostalomme molem-
min puolin kulkevilla rei-
teillä on ajo-oikeus vain
kevyellä liikenteellä se-
kä pelastusajoneuvoilla”,
Mattila tiivistää.
■
■
Mattila
lähestyi
kaupunkia alueen liiken-
nöinnin selkiyttämisek-
si ensimmäisen kerran
vuoden 2015 lokakuussa.
Vuoden 2016 alussa asi-
aan otti kantaa myös Sas-
tamalan vanhusneuvosto.
Tekninen lautakunta te-
ki päätöksen liikenteeno-
hjaussuunnitelmasta vii-
me vuoden lopulla, ja uu-
sia liikennemerkkejä asen-
nettiin viimein pari viik-
koa sitten 15. syyskuu-
ta. Prosessi kesti melkein
kaksi vuotta.
Mattila muistuttaa, että
kysymys on turvallisuu-
desta. Alueella ulkoilee
paljon rollaattorien avul-
la liikkuvia ikäihmisiä.
”Alueella on kaksikin
kuntoilupuistoa - sekä
Tähtitornin läheisyydes-
sä että Hopunkallion pal-
velutalon sisäpihalla - joi-
ta molempia toivotaan
vanhusväestön runsaasti
käyttävän, joten turval-
linen liikkuminen koko
alueella on erittäin tärke-
ää. Ympäristössä liikkuu
myös paljon kaikenikäi-
siä pyöräilijöitä sekä lap-
sia potku- ja rullalautoi-
neen.”
Paula Mattila on tyytyväinen siihen, että kaupunki asensi sairaalan ja Hopunkallion palve-
lukodin väliselle alueelle uusia liikennemerkkejä. ”Vielä kun saisi ihmiset noudattamaan nii-
tä”, hän huokaa.
Tämä tie on tarkoitettu vain kevyelle liiken-
teelle sekä huolto- ja hälytysajossa oleville au-
toille.
