22
Keskiviikko 4.10.2017
Urheilu
MM-kisojen kultavedosta jäi
hampaankoloon
▶
▶
Pyörätuolikelaaja Amanda Kotaja tähtää huippukuntoon Tokion olympialaisiin 2020.
•
•
Laura Haavisto
Pyörätuolikelaaja
Aman-
da Kotajan
huulilla on le-
veä hymy, kun hän kaar-
taa golfauton kyydissä
Alastaro Golfin klubita-
lon pihaan. Kuskin pen-
killä istuu
Leevi K. Laiti-
nen
, jonka kanssa Kotaja
on kiertänyt uransa tuke-
miseksi järjestetyssä hy-
väntekeväisyyskilpailussa.
Auton pysähdyttyä sen
ympärillä alkaa kuhina,
kun pelaajat käyvät kiit-
tämässä muusaa hienos-
ta pelistä.
”Olipa mukava kokemus.
En ole koskaan aiemmin
seurannut golfia näin lä-
heltä, ja se on tuntunut
hieman tylsältä lajilta. Tä-
mä päivä muutti ajatukse-
ni”, Kotaja juttelee.
■
■
Lontoon
parayleis-
urheilun maailmanmes-
taruuskilpailuissa 100
metrillä kultaa kelanneen
Kotajan kesä hujahti kii-
reisissä merkeissä. Mat-
kan varrelle sattui paljon
mutkia, mutta lopulta ke-
sämuistot jäivät positiivi-
sen puolelle.
”Päätimme keväällä
muuttaa kelausasentoani,
mutta valitettavasti muu-
tos ei lähtenyt toimimaan.
Vain puolitoista kuukaut-
ta ennen MM-kilpailu-
ja päätimme palata takai-
sin vanhaan ja siitä tulok-
set lähtivät taas parantu-
maan. Tähän prosessiin
kului paljon aikaa ja sik-
si kesän tulokset jäivät vä-
hän vaisuiksi.”
MM-kilpailuiden aikaan
Kotaja kärsi ärhäkästä vat-
sataudista, jonka vuoksi
200 metriä ja 400 metriä
jäivät häneltä väliin.
”Niillä matkoilla oli-
sin ollut varmasti muka-
na pronssikamppailuissa”,
Kotaja harmittelee.
Muutaman päivän le-
volla Kotaja onnistui ke-
räämään voimansa ja 100
metriltä matkamuistoksi
tuli maailmanmestaruus.
”Kultavedostakin jäi vä-
hän hampaankoloon, sillä
siinä olisi ollut vielä pet-
rattavaa. MM-kisoissa kil-
paillaan kuitenkin sijoi-
tuksista, joten tietenkin
täytyy olla tyytyväinen.”
■
■
Tällä
hetkellä Kotaja
kamppailee valmennus-
puolen haasteiden kans-
sa. Edellisen valmentajan
ja Kotajan yhteistyö ei
toiminut, ja Kotaja onkin
joutunut toistaiseksi har-
joittelemaan yksin.
”Valmennus on iso juttu,
joka on saatava kuntoon.
Itsekseen treenaaminen
ei pidemmän päälle toi-
mi, vaan tarvitsen taakse-
ni hyvän tiimin.”
Vaikka uusi valmenta-
ja löytyisikin pian, Kota-
ja tietää vaihdoksen tuo-
neen väistämättä pienen
takapakin kehityskaareen.
”On selvää, että ensin
pitää oppia tuntemaan,
jotta treeni voi toimia.
Minulla on kuitenkin
vahva luotto hyvään jat-
koon.”
Kotajan seuraava selkeä
ykköstavoite on asetettu
Tokion paraolympialaisiin
2020. Pysyäkseen huipul-
la Kotaja joutuu treenaa-
maan vielä paljon ennen
sitä.
”Lajitreenit kolmesta
viiteen kertaan viikossa ja
vähintään pari kertaa vii-
kossa salilla. Onneksi vie-
lä on ollut sen verran läm-
mintä ja kuivaa, että kela-
usta on pystynyt treenaa-
maan ulkona.”
■
■
Kotajan
menestys
ei ole pelkästään ahkeran
harjoittelun tulosta. Jot-
ta Kotajalla on mahdolli-
suus tehdä pyörätuolike-
lausta ammatikseen, hän
tarvitsee taakseen pal-
jon samanlaisia tukijoita,
kuin nuoren naisen kans-
sa golfautossa istuva Leevi
K. Laitinen.
”Ammattiurheilijalta
löytyy kuluja muillekin
jaettavaksi. Tukijani mah-
dollistavat esimerkiksi uu-
den valmentajan etsimi-
sen ja ympäri maailmaa
järjestettävät harjoituslei-
rit”, Kotaja tietää.
Laitinen on toiminut
Kotajan tukijana jo pit-
kään.
”Minulle itselleni
on suoritettu keräys vuon-
na 1949 ja siksi tunnen
velvollisuutta olla muka-
na muiden tukemisessa.
Olen saanut elämältä niin
paljon hyvää, että nyt ha-
luan jakaa sitä muille”,
Laitinen kertoo.
Kotajaa Laitinen halu-
aa tukea erityisesti naisen
antaman hyvän roolimal-
lin vuoksi.
”Arvostan Amandaa ää-
rimmäisen paljon, sillä
hän ei ole antanut fyy-
Leevi K. Laitisen mukaan moni nuori voisi ottaa mallia Amanda Kotajan elämänasenteesta.
Golfarit tukemassa Kotajaa
Amanda Kotajalle järjes-
tetty hyväntekeväisyys-
kilpailu keräsi Alastaron
Golfiin syyskuisena lau-
antaipäivänä 72 pelaajaa.
Au r i n g on
p a i s -
t a e s s a
k i r k k a a l t a
taivaalta,tapahtuman
ideoineen
Tapani Lahti-
sen
oli helppo hymyillä.
”Paremmin ei voisi
mennä”, hän myhäi-
lee.
Golfin lisäksi Lah-
tinen on aktiivinen
penkkiurheilija, joka
seuraa mielellään kaik-
kia lajeja. Viime vuosi-
na paraurheilu on alka-
nut kiinnostaa erityi-
sesti Suomeen tulleen
menestyksen myötä.
Tästä Lahtinen sai ide-
an Amanda Kotajan hy-
väksi järjestettävään ta-
pahtumaan.
”Golfarit ovat aina
järjestäneet hyvänte-
keväisyystapahtumia,
mutta tietääkseni tämä
on ensimmäinen kerta,
kun varoja kerätään ko-
konaan toiselle urheilu-
lajille”, Laitinen sanoo.
Kotajan tukeminen
sai Lahtisen mukaan
erittäin positiivisen vas-
taanoton.
”Amanda on fiksu,
herttainen ja ulospäin-
suuntautunut tyttö. Kun
hänen juurensakin vielä
ovat Huittisten Vampu-
lassa, niin oman kylän
tyttöä mukava olla tuke-
massa.
Jatkossa hänen uraan-
sa on vielä hienompi
seurata, kun voi ajatella,
että on itse ollut siinä
jollain tapaa mukana.”
sisten rajoitteidensa hai-
tata elämäänsä, vaan on
määrätietoisesti tähdän-
nyt ylivertaiseksi omas-
sa lajissaan. Toivon, että
hänen esimerkkinsä saisi
myös muut ajattelemaan
ja yrittämään.”
Laitisen sanat saavat
Kotajan herkistymään.
”Tuntuu hienolta, et-
tä ihmiset kokevat mi-
nun urheiluni niin tär-
keäksi itselleen. Tällai-
nen osoittaa, että vaikka
olen yksilöurheilija, en
kuitenkaan tee tätä työ-
tä yksin.”
”Enemmän kuin vaan seiskojen holhoamista”
▶
▶
Sylvään tukioppilaat haluavat, ettei koulu ole kenellekään pakkopullaa.
•
•
Julia Widberg
Monien muiden Suomen
yläkoulujen tavoin myös
Sylvään koululla on tuki-
oppilastoimintaa. Kun tä-
mänvuotisilta 9. luokka-
laisilta tukioppilailta ky-
sytään, millainen on hy-
vä tukioppilas, alkaa luok-
katilassa heti valtava pu-
heensorina.
Adjektiiveja satelee joka
suunnasta: mukava, luo-
tettava, aito, hauska, tun-
nollinen, vastuuntuntoi-
nen.
Lopulta 9F-luokan
Pihla Virtanen
toteaa:
”Simppelisti vaan hyvä ih-
minen!”
Muut nauravat, mutta
niinhän asia on. Tukiop-
pilaaksi ei pääse kuka ta-
hansa, vain hyväsydämi-
set ja ahkerat valitaan.
Tukioppilaan toimen-
kuvaan kuuluu kaikenlais-
ta. He pitävät huolta seit-
semäsluokkalaisista oppi-
laista, järjestävät tapah-
tumia kouluaikana ja sen
ulkopuolella, vierailevat
päiväkodeissa ja vanhain-
kodeissa viihdyttämässä
väkeä ja ylläpitävät posi-
tiivista ilmapiiriä.
Kysyttäessä mihin he
haluavat tukioppilaina
vaikuttaa, saadaan taas
liuta vastauksia.
”Koulu ei saisi olla pak-
kopullaa”, sanoo 9F:n
Re-
becca Lakkonen
ja muut
nyökkäilevät. ”Koulun pi-
täisi olla kiva ja turvalli-
nen paikka.”
”Touhussa oppii paljon
asioita”,
Maria Ilola
9F-
luokalta tokaisee. Toiset
ovat samaa mieltä, ja työ
on heidän mielestään vas-
tannut odotuksia, myös-
kin ylittänyt ne.
”Ei tästä ollut oikein mi-
tään ajatuksia etukäteen”,
Lakkonen sanoo, ”mut-
ta tähän kuuluu niin pal-
jon muitakin asioita kuin
vaan seiskoista huolehti-
minen.”
On tavallinen ennak-
koluulo, että tukioppilaat
vain järjestävät seitsemäs-
luokkalaisille tunteja pari
kertaa vuodessa ja jakavat
jouluisin pipareita käytä-
villä. Suurimmalle osalle
viime keväänä valituista
tukioppilaista tulivat yl-
lätyksenä muun muassa
vanhusten ulkoiluttami-
nen ja Hoppulan päivä-
kodissa vierailu.
Ryhdyin itse tukioppi-
laaksi puolivahingossa.
Alun perin menin tukari-
infoon vain päästäkseni
pois välitunnilta, mutta
päädyin tosissani kiinnos-
tumaan toiminnasta. Työ
on tosi palkitsevaa: nytkin
olemme keränneet rahaa
koulun hyväksi ja omaan
kassaamme. On mahtava
nähdä oman työnsä ja vai-
vannäkönsä tulos.
Sylvään tukioppilaita. Jutun kirjoittaja vietti
viikon Alueviestissä tet-harjoittelussa.
