19
Keskiviikko 4.10.2017
SASTAMALAN KYLÄT
Omannäköistä elämää
punaisessa mummonmökissä
▶
▶
Aluksi oli kantovesi sisään ja ulos. Tiina ja Pauli Kylväjä eivät kaipaa maalta pois, mutta vanhempia
lapsia suurkaupunki houkuttaa. Taimi uskoo asuvansa maalla aikuisenakin.
•
•
Maija Latva
Tiina ja Pauli Kylväjä
muuttivat Sastamalan Kii-
kan Vakkalaan, punaiseen
pieneen taloonsa, vuonna
1998. Pitkän heinän kes-
kellä sijaitseva pieni ja al-
keellinen mummonmökki
viehätti molempia.
”Aluksi meillä oli kanto-
vesi, mutta ensimmäisen
lapsen ilmoittaessa tulos-
taan sisään vedettiin vesi”,
Tiina muistelee.
”Puilla kyllä lämmite-
tään edelleen, vaikka on-
han meillä varalla pari
sähköpatteriakin, toinen
alhaalla ja toinen yläker-
rassa”, Pauli lisää.
Pihassa seisovasta van-
hasta ja komeasta pihla-
jasta syysmyrsky repi irti
toisen haaran. Se harmit-
taa perheen vanhempia.
”Olihan tuo puu yksi syy
siihen, miksi ihastuimme
heti tähän pihapiiriin”,
Pauli kertoo.
Nyt isoa haaraa on on
jo alettu pilkkoa poltto-
puiksi.
”Pauli tekee työn po-
kasahalla, koska hänen
mielestään moottorisa-
ha ei sovi tuon komean
puun arvolle”, Tiina pal-
jastaa.
■
■
Maanantaisena
syysiltana ison ja kodik-
kaan tuvan pöydän ym-
pärille ovat tuttuun ta-
paan kokoontuneet per-
heen lapset ja nuoret
Tai-
mi
(12),
Tammi
(14) ja
Liina
(16) tekemään läk-
syjään ja keskustelemaan
päivän kuulumisista. Tii-
na laittaa ruokaa ja pöy-
dällä hedelmävadilla on
oman pihan luumuja. Ne
tekevätkin hyvin kaup-
pansa.
Tiina työskentelee kou-
lutusohjaajana Saskyssa ja
Pauli opettaa Sastamalan
opistossa keramiikan te-
koa sekä vetää luovan toi-
minnan ryhmiä. Amma-
tiltaan Pauli on sekä ke-
raamikko että mielenter-
veyshoitaja.
Tiina ja Pauli ovat in-
nokkaita teatteriharrasta-
jia, ja sama palo on siirty-
nyt jälkikasvullekin. Maa-
nantai-illan päätteeksi Tai-
mi ja Tammi ovat jälleen
lähdössä opiston teatteri-
kurssille Kiikan Kannarille.
Teatteritaiteen perus-
opinnot on kaikilla jo suo-
ritettuina.
”Oman itsensä ilmai-
su on kivaa, ja RTT:ssä on
mukavaa porukkaa”, Tam-
mi selvittää.
”Teatteri on hieno har-
rastus, mutta en haavei-
le teatterista ammattina”,
Liina juttelee.
Myös Taimi nyökkäi-
lee. Hänellekin teattteri
on harrastus, ei ammatti-
haave.
■
■
Lypsykuttuja
pien-
tilalla on kolme, lampaita
yhdeksän ja kanoja noin
50, näiden lisäksi pihassa
temmeltää koira sekä kol-
me kissaa. Taimi on innos-
tunut pupuista, joita hän
kasvattaa.
”Tarkoitus on, että en-
simmäiset poikaset saatai-
siin vielä tämän vuoden
puolella”, hän selvittää.
”Minä ja iskä haluttai-
siin vielä valkoinen la-
pinlehmä, mutta äiti ei
ole vielä suostunut”, Tai-
mi toteaa.
”Oikeastaan olen anta-
nut luvan vain ensimmäi-
siin kuttuihin, sen jälkeen
minulta ei juuri ole lupia
kyselty”, Tiina tarkentaa
hymyillen.
Kotieläinten hoito on
paljolti Paulin vastuulla,
mutta lypsy ja muut as-
kareet onnistuu muilta-
kin perheenjäseniltä mal-
likkaasti.
”Taimi on jopa käy-
nyt pari kertaa naapu-
rin rouvan apuna kut-
tuja lypsämässä”, Pau-
li kertoo.
Taimi onkin lapsista
ainoa, joka tällä hetkel-
lä uskoo asuvansa maalla
aikuisenakin. Liina haa-
veilee kätilöopinnoista
ja näkee itsensä tulevai-
suudessa asumassa Sasta-
malaa suuremman kau-
pungin kupeessa omako-
titalossa ja Tammen mie-
lessä on opiskelut niin-
ikään suuremmassa kau-
pungissa.
”Ei ehkä ihan Helsingis-
sä, mutta Tampereella tai
Turussa”, hän pohtii.
Tiina ja Pauli eivät maa-
seudulta muualle kaipaa.
”Tampereeltakin olen
aina valmis lähtemään
kotiin jo parin tunnin
jälkeen”, Pauli naurah-
taa.
Sitä hän harmittelee, et-
tä maaseutu ei Suomessa
enää ole maaseudun nä-
köistä, kuten vielä joskus
80-luvulla.
Vaikka palvelut ovat Kii-
kastakin vähentyneet, on
nykyinen kotipaikka Tii-
nalle ja Paulille mieluisa.
”Hyvät naapurit ovat
yksi suuri syy viihtyvyy-
teemme”, Tiina kiittelee. ”
”Ja niin, Kiikan van-
hainkodin suhteen päät-
Tammi (vas.), Liina, Taimi, Tiina ja Pauli hakivat perhepotrettiin myös koiran, pupun, kutun,
kukon ja kissan, joka tosin piiloutui Taimin selän taa juuri kuvanottohetkellä.
Taimi tuuraa mielellään isäänsä kuttulassa, ja onpa hän hän käynyt lypsyllä naapurissakin.
täjät olisivat voineet teh-
dä toisenlaisen ratkaisun”,
hän lisää.
Molemmat ovat kui-
tenkin vakaasti sitä miel-
tä, että ihmiset itse luo-
vat oman ympäristönsä ja
viihtyvyytensä, niin Sasta-
malassa kuin muuallakin.
■
■
Kotieläimet
sekä pi-
hamaan viljelykset takaa-
vat sen, että Kylväjät ovat
monessa suhteessa oma-
varaisia. Kesällä kutuista
tulevasta maitomäärästä
riittää usein kahteenkin
juustoon päivässä. Toisi-
naan Pauli tekee myös fe-
tajuustoa.
Liharuokiin käytetään
lampaanlihaa, ja onpa
Pauli tehnyt siitä ja erilai-
sista juureksista ja yrteistä
makkaraakin. Kanamunis-
sakin perhe pysyy tammi-
kuusta lokakuuhun.
”Lokakuusta joulukuu-
hun kanat eivät juuri mu-
ni, koska on niin pimeää.
Toki ne munisivat keino-
valolla, mutta haluan kai-
ken olevan hyvin luon-
nonmukaista. Munimis-
tauko on kanoille ihan
hyvä lepohetkikin”, Pau-
li selvittää.
Kylväjän perheessä syö-
dään paljon kasvisruokaa
ja ostolihassa jokaista per-
heenjäsentä kiinnostaa
ruuan alkuperä.
”Onhan se tietysti vähän
surullista kun tuttu lam-
mas teurastetaan, mutta
tiedän kuitenkin, että sen
elämä on ollut onnellista”,
Taimi filosofoi.
■
■
Paulilta
kysytään
toisinaan, myiskö hän ku-
tunjuuston, fetaa, munia
tai lampaanlihaa. Mielel-
lään hän pienimuotois-
ta myyntiä harrastaisikin,
mutta se ei ole niin help-
poa Suomessa.
”Viime kesäisellä Italian-
matkalla ihastelin, miten
pienissä kylissä myytiin
yhtä sun toista kotitekois-
ta. Miten se on mahdol-
lista, samaa EU:tahan me
olemme”, hän kysyy.
On iltalypsyn aika ja
isäntä tekee lähtöä kuttu-
laan. Iltamyöhällä ohjel-
massa on vielä juuston teko.
”Sen jälkeen kömmin
sänkyyn ja useasti vii-
meinen ajatukseni on, et-
tä olipas taas kiva päivä”,
Pauli toteaa.
