15
Keskiviikko 21.3.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Kuusikymmenluvulla jääkiekko oli ko-
vassa nosteessa Vammalassa. Palloseu-
rassa tehtiin hartiavoimin töitä, jot-
ta jalo jääurheilu vetäisi nuoria ja van-
hempiakin puoleensa. Lousajassakin
oli kaupungin, vai oliko vielä kauppa-
la, hoitama luistinrata. Ison neliömäi-
sen areenan keskellä oli tolppa, jossa
muutama lamppu kajasti iltaisin va-
loa. Sulassa sovussa kentällä luisteltiin
ja pelattiin myös jääkiekkoa. Maalien
virkoja toimittivat runsaan metrin mit-
taiset ja noin 60 senttiä korkeat puiset
rakennelmat. Kolahduksesta kuuli, kun
tuli maali. Ja tietenkin puumaalit toi-
mivat oivina killinpeluuseininä. Vas-
taava Koivuniemen kenttä oli Varikon-
kadun ja Härmänkadun kulmauksessa.
Jossakin vaiheessa nousi Mannerhei-
min kenttä, Mantsu, kaukaloineen, pu-
kukoppeineen ja valoineen. Kentällä jo
oikeasti harjoiteltiin ja vietettiin paljon
aikaa. Yleensä talvilauantait ja -sun-
nuntait hujahtivat Mantsussa eväitten
kanssa. Jäällä viilettivät muun muas-
sa Karlssonin veljekset, Selinin Jukka-
Pekka, Mäsi, Metsälän Saku, Reinikan
veljekset, Puntalon Heme, Terosen vel-
jekset ja monet muut. Pelit olivat tiuk-
koja ja kovia, mutta reilussa hengessä
– pääsääntöisesti. Mantsun maaleissa
oli rautalankaverkot, joista kiekko riva-
kasti pomppasi takaisin jäälle. Niinpä
joskus tulikin kinaa siitä, oliko kiekko
käynyt maalissa vai ei.
Kaikkien tavoitteena oli tietenkin
Kaalisaaren kiekkopyhättö, jossa äijä-
joukkue pelasi. Myös junnut pääsivät
kaukaloon, mutta usein ne pelit oteltiin
Mantsussa. Kaalisaaren maaleissa oli
muuten oikeat naruverkot.
Kaalisaari oli myös silloinen harjoit-
telukeskus niin kesällä kuin talvellakin.
Joskus oppia olivat jakamassa silloiset
kiekkomestarit, kuten Lasse Oka Oksa-
nen, Teppo Rastio ja Reijo Mintsu Ha-
kanen. He näyttivät kesäisin, kuinka
kiekko livahtaa maaliin tarkoilla ran-
nelaukauksilla. Maalissa oli vanerilevy,
johon oli tehty eri puolille kiekon men-
täviä reikiä. Laukaukset lähtivät myös
vanerin päältä.
Ne olivat aikoja ne...
Jääkiekkotelakalta
voi vain muistella
vauhdikkaita aikoja
•
•
Minna Isotalo
Sydänkuolemista suuri osa
voidaan välttää, jos elotto-
maksi menneen potilaan
tehokkaat elvytystoimet
saadaan ajoissa käyntiin.
Tilanteessa ei saa viivytel-
lä, sillä hengenpelastus on
kiinni minuuteista.
Perinteisen painelu- ja
puhalluselvytyksen avuk-
si on olemassa laite, jol-
la voidaan antaa potilaal-
le sydämen toiminnan pa-
lauttavia sähköiskuja. Ky-
seessä on sydäniskuri eli
defibrillaattori, ja sen toi-
mintaan oli tutustumassa
parisenkymmentä ihmis-
tä liikuntakeskus Vinkissä
torstaina.
Laitteen toimintaa esi-
telleen
Jussi Ylösen
mu-
kaan sydänpysähdyspoti-
laan sydän on usein kam-
miovärinätilassa. Laitteel-
la sydämen normaali ryt-
mi voidaan palauttaa.
Maallikkokäyttöön teh-
dyt sydäniskurit ovat neu-
vovia malleja, joten tar-
vitsee vain kuunnella lait-
teen ohjeita ja toimia nii-
den mukaan.
”Autettavan tulee ol-
la selin makuulla, koval-
la mutta ei metallisella tai
vetisellä alustalla, hengi-
tystiet avattuna ja rintake-
hä paljastettuna. Laite al-
kaa neuvoa heti, kun vir-
ta on päällä. Kaksi itses-
tään liimautuvaa elektro-
dia kiinnitetään ohjeiden
mukaan”, neuvoo Ylönen.
Kun elektrodit ovat kiin-
ni potilaassa, laite analysoi
sydämen toimintaa ja ker-
too, onko sähköisku tar-
peellinen. Analysoinnin ja
iskun aikana auttaja ei saa
koskea potilaaseen.
Ylönen vakuuttaa, et-
tä sydäniskurilla ei voi ai-
heuttaa vahinkoa, mutta
sen käyttämättä jättämi-
nen voi johtaa ihmishen-
gen menetykseen.
Sydäniskuri voi pelastaa hengen
▶
▶
Sastamalaan yhteisrahoituksella kolme uutta defibrillaattoria.
Markku Koskinen näytti muille elvytyksen mallia Anne-nuken avustuksella.
n
SASTAMALAN
kaupun-
gin liikuntapalvelupäällik-
kö
Jari Aho
oli Vinkkiin si-
joitettavasta sydäniskurista
hyvillään.
”Vinkissä käy liikkumas-
sa paljon ihmisiä, kaiken-
ikäisiä, mutta vanhemman
väestön osuus on huo-
mattava. Meidän Vinkissä
työskentelevien on syytä
kerrata iskurin käyttö vä-
hintään puolen vuoden vä-
lein”, hän mietti.
Aho näkisi mielellään
sydäniskurit kaikissa kau-
pungin julkisissa tiloissa.
”Missä asioi runsaasti ih-
misiä, myös ikävien tilan-
teiden mahdollisuus on
suuri, ja liikunta voi jois-
sain tapauksissa lisätä sy-
dänkohtauksen riskiä. Sas-
tamalassa sydäniskuri olisi
hyvä saada ainakin jäähal-
lille. Käsittääkseni nämä
laitteet ovat muissa Poh-
joismaissa yleistyneet Suo-
mea nopeammin.”
Yleisö kyseli tilaisuudes-
sa myös elvytysvinkkejä.
Koska virallinen ensiapu-
kurssi oli laitetoimittajan
edustajalta suorittamatta,
päätti entinen sotilaspo-
liisi, nykyinen eläkeläinen
Markku Koskinen
näyttää
mallia Anne-nukella.
”Kaksi puhallusta ja 30
painallusta, painaa saa ai-
ka kovaa. Ei ole huonokun-
toisen hommaa tämä.”
Sydäniskuri vaikutti Kos-
kisen mielestä simppeliltä
laitteelta.
”Tulin tutustumaan ai-
heeseen, kun näin lehdes-
sä ilmoituksen. Toivotta-
vasti kaikki rohkaistuvat
käyttämään sydäniskuria,
jos tilanne vaatii”, Koski-
nen totesi.
n
VELI-MATTI
Tapion
mukaan Sastamalan sydän-
yhdistys on ollut aloitteel-
linen sydäniskurien saami-
seksi paikkakunnalle. Yh-
distyksen työ kantoi hedel-
mää ensimmäisen kerran
viime vuonna, kun Vexve
Areenalle saatiin Sastama-
lan koulutuskuntayhty-
män ja kaupungin rahoi-
tuksella kyseinen laite.
”Tämän vuoden alus-
sa neuvottelimme yhteis-
työstä kolmen uuden lait-
teen hankkimiseksi, ja Vin-
kin lisäksi sydäniskurit saa-
daan K-market Äetsään ja
Kiikan Saleen”, sydänyh-
distyksessä vaikuttava Ta-
pio kertoo.
Vinkin laitteen hankin-
taan osallistuivat LC Sas-
tamala / Vammala, LC Sas-
tamala Linda, Vammalan
Rotaryklubi, Sastamalan
sydänyhdistys ja Sastama-
lan kaupunki.
Kiikan ja Keikyän alueen
laitteiden hankinnassa SPR
Äetsän rooli on ollut kes-
keinen, muut mahdollis-
tajat ovat Äetsän Rotaryk-
lubi, LC Kiikka, LC Keikyä,
Kiikan VPK naisosasto ja
Äetsän Yrittäjät.
”Korvaamattomana
koordinoijana hankinnois-
sa on ollut sydänyhdistyk-
sen terveyskasvatusvastaa-
va
Marja Ahola
. Lisähan-
kintoja on suunnitteilla”,
Tapio sanoo.
Sydäniskureiden lahjoittajayhteisön edustajia ja laitetoimittajan edusta-
ja SPR:n Äetsän osaston tiloissa Keikyä-talolla. Kuva: Lea Leino.
