23
Keskiviikkona 27. kesäkuuta 2018
Tummakiharainen uros oli na-
pannut Martan avaimen käteen-
sä ja tarkasteli huolellisesti huo-
neen numeroa.
”Hello!” tummakiharainen uros
kuiskaili. ”Can I call you later?”
Martta huomasi ymmärtävän-
sä! Mies halusi soittaa hänelle ja
kutsua jollei illalliselle niin aina-
kin drinkille! Martan nopeat ai-
vot muodostivat jo värikkäitä ku-
via himmeästi valaistusta ravin-
tolasalista, huokailevasta viulus-
ta ja viettelevistä tanssin sävelis-
tä. Martalla oli vaatekomerossa
riippumassa juuri se oikea lenin-
ki iltaa varten. Jos oli käynyt hy-
vin, aurinko olisi paahtanut Mar-
tan olkapäät kauniin ruskeiksi, ja
hiuksensa hän ehtisi vielä pestä ja
rullata.
”Yes”. Martta kuiskasi vastaan.
Karvainen sääripari katosi sa-
man tien jättäen Martan sydämen
tykyttämään kiivaasti. Tämä upea
ilmestys ei ollut niitä rantaleijo-
nia, joista Marttaa oli varoitel-
tu. Ne jäivät saman tien lirkutte-
lemaan ja kehumaan uhrinsa su-
loja, mutta tämä tapaus oli toista
maata, kenties kiireinen ja vara-
kas liikemies, jolla ei olisi sellai-
seen aikaa eikä halua. Martta poh-
ti millaista tulisi olemaan elämä
ylellisyysrouvana Mallorcalla. Ei
hullumpaa…
Martalle tuli kiire. Hän pala-
si huoneeseensa, jossa leskirou-
va kuorsaili unten mailla. Mart-
ta pujahti suihkuun. Kylmä vesi
vihloi harteita, jotka olivat ikävä
kyllä palaneet ärtyisän punaisiksi
kauniin rusketuksen sijasta. Mart-
ta pesi hiuksensa ja rullasi ne pa-
piljoteille. Niiden päälle hän kie-
toi sifonkiliinan ja etsiskeli lau-
kustaan upouutta hiustenkuivaa-
jaa, jota varten hän oli toki osan-
nut varata adapterin.
Ennen kuin Martta ehti riisua
kylpytakkinsa ja aloittaa kuivaus-
urakan, ovelle koputettiin. Mart-
taa harmitti, mutta hän kipitti ki-
vilattian yli eteiseen ja raotti ovea.
Sen takana seisoi äskeinen uros
leveästi hymyillen. Kyselemättä
hän nappasi Martan syleilyynsä
painaen suulle tupakan ja konja-
kin tuoksuiset huulensa.
Tätä Martta ei ollut odottanut.
Hän pelästyi miehen tunkiessa pe-
remmälle. Leskirouva havahtui ja
kimposi ketterästi istumaan alka-
en syytää suustaan suomenkieli-
siä herjauksia. Mies nosti kätensä
ja perääntyi kauhistuneena ovea
kohti solkaten sekaisin espanjaa
ja englantia. Martta seisoi keskellä
ällistyksen lyömänä. Mies pakeni
häpeällisesti punoittaen eteiseen
ja paukautti oven kiinni.
Huonetoverin solvaukset sate-
livat Martta paran niskaan. Tur-
haan hän yritti vakuuttaa, ettei
ollut käsittänyt koko välikohta-
uksesta mitään. Lopulta leskirou-
va rauhoittui, sytytti tupakan ja
kaivoi lukemiston esille.
Martta puolestaan nappasi kä-
teensä sanakirjan.
”Call..?”
Martan itsevarmuus luhistui
merkitysten määrään edessä. Lo-
pulta silmät etsiytyivät oikeaan
kohtaan. 1. soittaa puhelimella.
2. poiketa, pistäytyä käymään..!
Martta putosi istumaan vuoteel-
leen. Unelmat romahtivat pirsta-
leina kivilattialle. Olipa hän ollut
typerä! Minne oli kadonnut Ker-
beros?
n
SEURAAVANA
aamuna koit-
ti kotiinlähdön aika. Martta sei-
soi aulassa matkalaukkunsa vie-
ressä odotellen ryhmän muita jä-
seniä. Hän huomasi unelmiensa
ex-prinssin maksamassa laskuaan
vastaanottopöydän luona.
Hissistä työntyivät esille las-
tenrattaat. Niissä istui tummasil-
mäinen kiharapäinen taapero, ja
rattaita työnsi kaunis nuori nai-
nen. Hän asteli miehen luo. Tä-
mä kääntyi, suukotti naista pos-
kelle ja nosti matkalaukut lattial-
ta. Yhdessä pariskunta ohitti lä-
heltä Martan. Mies tuijotti tiukas-
ti toisaalle punan noustessa hi-
taasti niskaan.
Martta ymmärsi. Tuo kelvoton
kelmi oli pujahtanut vaimonsa
luota viettääkseen hauskan het-
ken turistinaisen huoneessa!
Martan puhetaito koheni oitis.
Sanat tippuivat selkeinä suusta:
”What a pig!”
Mies ei ollut kuulevinaan. Kau-
nis vaimo katsahti kummissaan
Marttaa ja vilkuili ympärilleen.
Soma nuorikko ei nähnyt mis-
sään ainuttakaan possua saati si-
kaa, ei edes lapsen lelujen joukos-
sa.
Mutta Martta näki, ja myös hä-
nen matkailuenglantinsa oli ke-
hittynyt huomattavalla tavalla.
